Laitan tähän ajatukseni isänmaallisuudesta ja sodan ajan papistosta, vaikka asiaa on käsitelty kaukana alussa. Tämä oli tarkoitettu osaksi keskustelua "Kristofasismi Suomessa" mutta koska se oli niin nopeatempoinen ja rönsyilevä, teen oman aloituksen.
Lainaan Juha Ahvion blogia Profeetallinen sanoma sota-ajalta. Otan siitä ajatuksen
"papit moittivat suomalaisten käytöstä."
"Tampereen piispa Aleksi Lehtosen mukaan Johannes Kastajan kohtalo oli esimerkki siitä, miten pahuuden valta tekee hävitystyötään huumaavia menetelmiä käyttäen: poikkeavassa tilassa ihmiset tekevät tekoja, joista he muutoin ehdottomasti kieltäytyisivät. Pääkeinoja olivat aina piispan mukaan olleet ’hurjat huvittelut ja väkijuomien käyttö’. Lehtonen saarnasi, että sota-aikana moraali oli rappeutunut erityisesti kaupungeissa – ’Tätä ei uskoisi, ellei kuulisi pelottavia tosiasioita esimerkiksi oloja läheltä näkeviltä lääkäreiltä’, hän totesi viitaten sukupuolitautien yleistymiseen.”
”Kun jo varhaisnuoriso oli ’temmattu villiin, huumaavaan huvitteluun, jossa mennään mahdollisimman pitkälle rikkoen kaikki säädyllisyyden rajat’, Suomi oli synnin huumassa syöksymässä kohti onnettomuutta. Holtittoman seksuaalikäyttäytymisen lisäksi alkoholinkäyttö oli piispan mukaan toinen silta turmelukseen…Piispa julisti, että silta helvettiin oli kaunistettu lumoavilla mutta myrkyllisillä kukkasilla..".
Totean:
On totta, että sota-aika Suomessa oli niin epätoivoa ja kärsimystä täynnä ja niin pitkä, että siinä moni kansalainen oli murtua. Miehet tulivat rintamalta ja hakivat lohtua seksistä ja viinasta. Huumeita opittiin käyttämään.
On myös totta,että Mannerheim lähti ratsastamaan, vaikka muutakin ajateltavaa olisi ollut. Sodanjohdon alkoholin käytöstä on juuri ilmestynyt kirja. Esikuntajuoppoudesta on paljon esitetty arvailuja jo aikaisemmin.
Oliko pappien syytä nousta saarnaamaan näitä em. tekoja vastaan? Mielestäni ei. Näin muinoin näytelmän "Berliini järjestyksen kourissa" ja siinä laulettiin "nälkä lähtee harrastamalla seksiä" ja se on ikuinen totuus, onneksi. Sodan ajan nälkä ja pelko pakotti ihmiset käpertymään perusasioiden ympärille.
ihmettelen, keitä pappien olisi pitänyt moittia ja keitä ymmärtää? Mielestäni olisi pitänyt moittia valtiovaltaa, joka poliittisella päätöksellä jätti rakentamatta ajoissa huoltovarmuutta eikä kansaa joka ei tahtonut jaksaa vain isänmaallisuutta nauttien.
Olen aika kyllästynyt siihen lippujen ja rukousten kiittämiseen jota aina Suomen vuosipäivinä esitetään. Sotainvalidit ja -veteraanit esittään isänmaansa puolesta kaikkensa antaneina. Samalla sivuutetaan kaikki pelossa tehty, hävettävä ja nolo. Sankareiden pitää olla virkasankareita, patsaita, ei ihmisiä, luuta ja nahkaa. Väitän,että heidän ei tarvitse hävetä itseään niinkuin ei niiden naistenkaan, jotka siihen aikaan tulivat raskaaksi.
Lainaan Juha Ahvion blogia Profeetallinen sanoma sota-ajalta. Otan siitä ajatuksen
"papit moittivat suomalaisten käytöstä."
"Tampereen piispa Aleksi Lehtosen mukaan Johannes Kastajan kohtalo oli esimerkki siitä, miten pahuuden valta tekee hävitystyötään huumaavia menetelmiä käyttäen: poikkeavassa tilassa ihmiset tekevät tekoja, joista he muutoin ehdottomasti kieltäytyisivät. Pääkeinoja olivat aina piispan mukaan olleet ’hurjat huvittelut ja väkijuomien käyttö’. Lehtonen saarnasi, että sota-aikana moraali oli rappeutunut erityisesti kaupungeissa – ’Tätä ei uskoisi, ellei kuulisi pelottavia tosiasioita esimerkiksi oloja läheltä näkeviltä lääkäreiltä’, hän totesi viitaten sukupuolitautien yleistymiseen.”
”Kun jo varhaisnuoriso oli ’temmattu villiin, huumaavaan huvitteluun, jossa mennään mahdollisimman pitkälle rikkoen kaikki säädyllisyyden rajat’, Suomi oli synnin huumassa syöksymässä kohti onnettomuutta. Holtittoman seksuaalikäyttäytymisen lisäksi alkoholinkäyttö oli piispan mukaan toinen silta turmelukseen…Piispa julisti, että silta helvettiin oli kaunistettu lumoavilla mutta myrkyllisillä kukkasilla..".
Totean:
On totta, että sota-aika Suomessa oli niin epätoivoa ja kärsimystä täynnä ja niin pitkä, että siinä moni kansalainen oli murtua. Miehet tulivat rintamalta ja hakivat lohtua seksistä ja viinasta. Huumeita opittiin käyttämään.
On myös totta,että Mannerheim lähti ratsastamaan, vaikka muutakin ajateltavaa olisi ollut. Sodanjohdon alkoholin käytöstä on juuri ilmestynyt kirja. Esikuntajuoppoudesta on paljon esitetty arvailuja jo aikaisemmin.
Oliko pappien syytä nousta saarnaamaan näitä em. tekoja vastaan? Mielestäni ei. Näin muinoin näytelmän "Berliini järjestyksen kourissa" ja siinä laulettiin "nälkä lähtee harrastamalla seksiä" ja se on ikuinen totuus, onneksi. Sodan ajan nälkä ja pelko pakotti ihmiset käpertymään perusasioiden ympärille.
ihmettelen, keitä pappien olisi pitänyt moittia ja keitä ymmärtää? Mielestäni olisi pitänyt moittia valtiovaltaa, joka poliittisella päätöksellä jätti rakentamatta ajoissa huoltovarmuutta eikä kansaa joka ei tahtonut jaksaa vain isänmaallisuutta nauttien.
Olen aika kyllästynyt siihen lippujen ja rukousten kiittämiseen jota aina Suomen vuosipäivinä esitetään. Sotainvalidit ja -veteraanit esittään isänmaansa puolesta kaikkensa antaneina. Samalla sivuutetaan kaikki pelossa tehty, hävettävä ja nolo. Sankareiden pitää olla virkasankareita, patsaita, ei ihmisiä, luuta ja nahkaa. Väitän,että heidän ei tarvitse hävetä itseään niinkuin ei niiden naistenkaan, jotka siihen aikaan tulivat raskaaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.