Mulla on tää kevätaika aina joko hyvää tai huonoa, tunteet niin tosi pinnalla. Nyt on sellainen olo, etten jaksais mitään veivaamista edestakas. Haluaisin elää aika seesteisesti, kerätä voimia, nauttia, mutta miten? En pysty susta luopumaan, en millään.
Kai mä voisin antaa ajan kulua ja katsoa sitten uudestaan. Mutta. Kun pelkään mielettömästi, että menetän sut kokonaan. Ymmärrätköhän yhtään mua? Meillä on liian läheinen yhteys, jotta voisin vaan antaa asioiden olla. Ja silti järki sanoo, että juuri nyt pitäisi niin toimia.
Kai mä voisin antaa ajan kulua ja katsoa sitten uudestaan. Mutta. Kun pelkään mielettömästi, että menetän sut kokonaan. Ymmärrätköhän yhtään mua? Meillä on liian läheinen yhteys, jotta voisin vaan antaa asioiden olla. Ja silti järki sanoo, että juuri nyt pitäisi niin toimia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
NAIS VERI NAIS...🌞👍
Tehkääpä aivan omaksi huviksennekin tuollainen temppu; Tilaatte aurinkolaseja Kolumbiasta, ja pakettiin merkintänä toivotte että lähettäjä: Pablo.
Tulli tarkastaa paketin että onkohan huumeita? Miksi joku tilaa aurinkolaseja Kolumbiasta ja lähettäjänä Pablo Escobar.
Jaa heippa ellu suosikkihöpöttelijä :)
Kiits...♥♥♥♥♥♥♥🌞🌞🌞🌞
Ihana päivä joku huomaa munt...
horoskooppimerkki on, kun sä vatkaat ja veivaat, etkä osaa päättää?
Voisit lähestyä häntä ja tutustua aluksi
Mielestäni sinuna pitäisi kertoa, miten sinun asiat oikeasti on. Ei kukaan jaksa loputtomiin odotella, jos ei edes tiedä onko mitään odotettavaa.
Ei ole siitä kysymys. On kysymys nyt minusta. Että miten selviän eteenpäin. Hän tietää kyllä, mitä hänestä ajattelen, mitä tunnen, en ole jättänyt epätietoisuuteen.
Olisin halunnut pitää hänet jollain lailla elämässäni, mutta nyt tuntuu siltä, ettei se vaan mene niin kuin itse haluaisin. Joka kerta, kun tapaamme, minusta jokin osa saa kolhun.
Haluaisin pyyhkiä hänet muististani pois, muttei se onnistu. Jos hän kertoisi, etten merkitse hänelle mitään, voisi se onnistua, vaikka sattuisikin. Enemmän haluaisin kuulla sen, että hän välittää, siihen vaan pysty uskomaan.
Miksi saa kolhun? Milloin tapasitte viimeksi?
Kai mulla on epärealistisia odotuksia hänestä ja minusta, samalla koen hänen puoleltaan välinpitämättömyyttä. Eikä viime tapaamisesta kovinkaan kauan ole.
Tunnen itseni heikoksi näine tunteineni, jotka kovin yksipuolisia taitavat olla. En halua nähdä häntä ja haluan nähdä, enemmän kuin mitään muuta. Jollain lailla tunnen itseni hyvin epäonnistuneeksi ihmisyksilöksi, kun en näistä tunteistani eroon pääse, vaikka on jo elämää ja kokemustakin takana.
Tämä on ainoa paikka, mihin avaudun, en näitä itke missään, säilytän kasvoni ja salaisuuteni. Tai niin ainkin luulen... Ja ei, varatuista ei ole kyse.
Tunteet ei ole aina mikään mukava juttu, riesana ne koen... :(:(:(
Minulla on aika lailla samanlainen tilanne, joitakin yksityiskohtia lukuunottamatta. :'(
Ja kun joku kysyi tuosta kolhusta, niin kai se on ainakin jotakin sellaista, että kun tietää olevan jotakin niin ihanaa ja ainutlaatuista, jollaista ei elämässä toiste tule vastaan, niin tämänhetkinen tilanne satuttaa joka kerta, kun vain tunteillensa antaa sijaa. Se, että rakastaa jotakuta niin paljon, eikä välttämättä koskaan saa rakastaa.
jos ei hän hakeudu lähellesi, eikö osoita minkään näköistä merkkiä että olisi kiinnostunut susta, missä menet, nöytkö jossain ym niin voin vannoa ja vakuuttaa sulle, että ei välitä susta. Katsos, sun on vain luotettava siihen, että se toinen on ajatteleva ihminen ja osaa osoittaa välittämisensä mikäli tunteita on. Jos ei ole, ei osoita suhun päin mitään lähestymistä, eikä myöskään toivo sulta sellaista. Sun aloituksesta kyl paistaa läpi, että itse elättelet omissa turhissa kuvitelmissas että hänelläkin olis pakkomielteinen ajatus susta HAH!
Hyvä, että joku ymmärtää! Juuri tuolta minusta tuntuu ja joka kerran jälkeen hiukan huonommalta. Siinäpä olisi, mutta ei minua varten. Siitä syntyy jälkeenpäin sellainen tunteiden skaala, että ei tiennyt niin paljon erilaisia tuntemuksia itsestään edes löytyvän. :'(
Miksi pitää vaatia niin paljon
Ttämää kirjoitus
Merkitsee jollekin
Mutta jos nukkumaan menossa tulee tuntemus että: olen yksinäinen, kukaan ei ajattelekaan minua, ei ole kavereitakaan, niin voi tulla surullinen olo.
Sellaiseen auttaa sitten ajatella että: saanpa olla kerrankin omassa rauhassa.
Kun näitä kysymyksiä arvaustytöiltä, joitain, että miten itse kuvailisit itseäsi: minä olisin varmasti erittäin empaattinen ja äärimmäisen julma, yhtäaikaa.
Aivoillehan se on vain terveellistä jos ajattelee paljon eivät "harmaat aivosolut" pääse homehtumaan, kuten Hercule.S Poirotilla ;)
Ja arvaustyttöjen ja noniin... tekemiä ihmeellisiä kysymyksiäkin voi pohtia jotta saa ajatuksia muualle välillä maailman synkkyydestä ja julmuudesta.
Minun pitäisi keksiä joku uusi kysymys arvauksiin, kunhan tulee joku hyvä mieleen.
Öhöööömmm nyt on viel talvi ...joten sulla on ruuvit vaan löysällä.