Olen saanut helluntailaisen kasvatuksen, ottanut lapsena kasteen ja uskonutkin. Kuitenkaan en koskaan ole kokenut herran läsnäoloa ja uskoni on ollut sidoksissa seurakuntaan ja muihin ihmisiin. Teini-iässä aloin epäillä joitain opetettuja asioita kuten kielilläpuhumista, lopun aikoja yms. Aikuisuuden kynnyksellä sitten totesin, että elämässä on jumalaa tärkeämpiä ja suurempia asioita, kuten perhe, inhimillisyys ja lähimmäisenrakkaus. Lisäksi tulin oppimaan, että ateisteissa ja toisten uskontokuntoien ihmisissä on avain yhtä lailla hyviä ihmisiä kuin kristillisissä uskovaisissa pahojakin.
Kaiken kaikkiaan uskoni kuihtui siis vuosien saatossa pois. Nyt ajattelen olevana agnostikko, eli en tiedä onko jumalaa eikä se minua oikeastaan kiinnostakaan, selviäähän tuo ajallaan. Elän elämäni niin, että vältän rikkomasta lähimmäisiäni kohtaan. Katsotaan, mihin se riittää. Omatuntoni on ainakin puhdas. Puhtaampi kuin koskaan. Voin henkisesti ja hengellisesti paremmin nyt.
Koen tiettyä haikeutta, kun näen tai kuulen helluntailaista opetusta ja laulua, koska tiedän, etten voi palata uskoon,. En vain enää kykene uskomaan noita asioita todeksi.
Olen useaan otteeseen ollut aikeissa erota helluntaiseurakunnastani (jossa olen siis viimeisten 6-7 vuoden aikana käynyt ehkä enintään 5 kertaa), mutta en ole kyennyt. Pelkään sitä, miten eroaminen seurakunnassa toteutetaan. Onko tieto julkinen? Pitävätkö kauhukertomukset "maailmaan ja saatanalle hylkäämisestä" paikkansa? Eli pastori lukisi saarnastuolista kaikkien kuullen nimeni ja sitä sitten pyhä seurakunta saisi kauhistella. En tahdo läheisilleni mielipahaa kuitenkaan.
Ja onhan sekin totta, että eroamisen kynnykselle mieleen tulee pelottelut helvetistä, pyhän hengen pilkasta ja muistan kuinka lapsuudessani luopioista puhuttiin ja kaikki heidän vastoinkäymisensä johtuivat uskosta luopumisesta. Tiedän, että nämä eivät ole totta, mutta lapsuudessa opittu pelon tunne saa tuolloin valtaa. Pelkohan onkin helluntailaisuuden syvintä ydintä, vaikka väittävät sitä rakkaudeksi.
Haluaisin siis lukea kokemuksia helluntailaisuudesta eronneilta, miten asia toimi ja miltä se tuntui sekä mitä sen jälkeen. Kiitos! Rauhaa ja rakkautta.
Kaiken kaikkiaan uskoni kuihtui siis vuosien saatossa pois. Nyt ajattelen olevana agnostikko, eli en tiedä onko jumalaa eikä se minua oikeastaan kiinnostakaan, selviäähän tuo ajallaan. Elän elämäni niin, että vältän rikkomasta lähimmäisiäni kohtaan. Katsotaan, mihin se riittää. Omatuntoni on ainakin puhdas. Puhtaampi kuin koskaan. Voin henkisesti ja hengellisesti paremmin nyt.
Koen tiettyä haikeutta, kun näen tai kuulen helluntailaista opetusta ja laulua, koska tiedän, etten voi palata uskoon,. En vain enää kykene uskomaan noita asioita todeksi.
Olen useaan otteeseen ollut aikeissa erota helluntaiseurakunnastani (jossa olen siis viimeisten 6-7 vuoden aikana käynyt ehkä enintään 5 kertaa), mutta en ole kyennyt. Pelkään sitä, miten eroaminen seurakunnassa toteutetaan. Onko tieto julkinen? Pitävätkö kauhukertomukset "maailmaan ja saatanalle hylkäämisestä" paikkansa? Eli pastori lukisi saarnastuolista kaikkien kuullen nimeni ja sitä sitten pyhä seurakunta saisi kauhistella. En tahdo läheisilleni mielipahaa kuitenkaan.
Ja onhan sekin totta, että eroamisen kynnykselle mieleen tulee pelottelut helvetistä, pyhän hengen pilkasta ja muistan kuinka lapsuudessani luopioista puhuttiin ja kaikki heidän vastoinkäymisensä johtuivat uskosta luopumisesta. Tiedän, että nämä eivät ole totta, mutta lapsuudessa opittu pelon tunne saa tuolloin valtaa. Pelkohan onkin helluntailaisuuden syvintä ydintä, vaikka väittävät sitä rakkaudeksi.
Haluaisin siis lukea kokemuksia helluntailaisuudesta eronneilta, miten asia toimi ja miltä se tuntui sekä mitä sen jälkeen. Kiitos! Rauhaa ja rakkautta.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Tervetuloa todellisuuteen. Kertomasi on jollakin tavalla säväyttävää kuultavaa. Itse en koskaan ole ollut uskossa, niin en tietäisi tuommoisista tuntemuksista ellei niitä joku uskossa ollut kertoisi.
Kiitos! Olen verrannut tätä "tilannettani" hyvän ystävän hautaamiseen. Muistelen uskoa lämmöllä, siinä oli hyvät puolensa. Kuitenkin nyt näen, miten se on rajoittanut minua ihmisenä enkä voi mitenkään enää palata fundamentalistiseen uskoon, se ei vain enää onnistu. Ja onhan uskossa huonot puolensa; syntiä on aika moni haitaton asia, lopun aikaa odotellessa ei paljoa tulevaa suunnitella (itsekin vassta 25 tienoilla aloin ymmärtää, että ehkä elänkin pitkään ja tulevaa pitäisi myös suunnitella muuten kuin jumalan valtakunnan edistämisen mielessä) ja ihminen kun asettuu luomakunnan kruunuksi, saadaan aikaan ympäristötuhoa.
Raamatusta voi jokainen lukea, miten asiat oikeasti ovat! Mitä pelottelu kadotuksella hyödyttää? En ole koskaan kuullut, että helluntaiseurakunnassa tuomittaisiin kirjoittamallasi tavalla, että saarnastuolista kenenkään eronneen nimeä kerrottaisiin.
Ihmisiä tulee ja menee seurakuntaan. Ihmiset käyvät myös eri seurakunnissa välillä.
Muutoinkin, kukaan ei voi pakottaa sinua pysymään mihinkään seurakuntaan liittyneen. Päätös on sinun oma henkilökohtainen, kuten uskosikin.
Itse taas näen niin ,etteivät perhe, lähimmäisenrakkaus, inhimillisyys sulje Jumalaa ulkopuolelle, vaan minulle se on juuri noita kaikkea, rakkaus mukaan lukien.
Pelko ei saa olla hallitsevimpana tunteena missään tapauksessa. Sehän on paha tunne ja herättää monenlaisia negatiivisia tuntemuksia.
Jumalanpelko on eri asia. Se liittyy siihen, että hän haluaa pitää meistä huolen ja rakastaa meitä. Niinkuin vanhempi lastaan.
En ole koskaan kuulunut helluntaiseurakuntaan, joten en ole eronnutkaan. Äitini aikoinaan erosi, mutta käy vielä silloin tällöin kokouksissa. Hänellä on paljon ystäviä eri seurakunnista.
Tosin hän ei luopunut uskostaan, joten ei voi verrata sinun tapaukseesi. Hän ei vain kokenut tarvetta kuulua johonkin tiettyyn seurakuntaan. Hän vain erosi, ei siinä sen kummempia tapahtunut.
Se, mikä minua kirjoituksessasi surettaa on, että että olet kokenut päällimmäisenä hallitsijana pelon. Minä olen taas kokenut, että minua kannatellaan Rakkaudella. Varmasti ahdistavaa tuollainen pelon tunne! Eihän sitä kukaan jaksa, eikä koe enää uskoa rakkaaksi silloin. Uskon näköalattomuus on yksi pelon hedelmistä. Ei enää näe mitään mieltä koko asiassa!
Ei ihme, kun Jeesus sanoi tärkeimmäksi käskykseen Kuule Israel, Herra meidän Jumalamme on ainoa Herra. Toinen on tämä rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole.
Pelko ei ole rakkauden hedelmä! Näemme, kuinka sen kylväminen maksaa kalliin hinnan! Kuka teistä uskaltaa kylvää Jumalan tahdon vastaisesti. Ei Jeesuskaan tullut tuomitsemaan, vaan täyttämään lain! Emmekö Me vieläkään ymmärrä rakkauden merkitystä! Eikö uskovaisen kuulu heijastaa Jeesuksen luonnetta!
Hän rakasti ensin meitä, jotta me rakastaisimme hänen rakkaudellaan toisiamme.
Hän sanoi : Uuden käskyn annan minä teille , että rakastaisitte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut- että tekin niin rakastatte toisianne. Siittä kaikki teidät tuntevat minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.
Ota puukosta selkään viisi iskua ja käy kuoleman rajalla niin saat uskosi takaisin. Mä tein niin.
Ei kiitos! Puukoniskuihin voi kuolla tai niistä voi vammautua vakavasti. En siis halua puukoniskuja selkääni tai muuallekaan kehooni. Enkä suosittele tuollaista vaarallista juttu kenellekään. Älkää siis hyvät ihmiset piitatko tuon nimim. Jgjjuuuuuu älyvapaasta kehoituksesta.
Sinuna yrittäisin puhua asiasta suoraan Jumalalle omassa kammiossa.
Enköhän tuota ole koittanut useamman kerran, kun prosessi jatkui yli kymmenen vuotta. Nyt en enää pariin vuoteen ole, koska vapauduin uskon ikeestä.
Minulle itselleni kävi niin että kun ensimmäisen kerran yritin lähestyä Jumalaa en saanut mitään vastausta, ongelma oli siinä että toivoin että Jumala ratkaisisi minun ongelmani ja laittaisi sekaisin olevat asiani kuntoon silloin en saanut mitään vastausta ja jäin ulkopuolella. Myöhemmin tapahtui niin että halusin itse antaa elämäni ja itseni Jumalalle, ilman ehtoja, silloin minä sain vastauksen ja pääsin sisälle uskoon. Jumala on kyllä voimallinen vastamaan, mutta minä en ollut ensimmäisellä kerralla itse valmis antamaan kaikkea Jumalalle. Toivottavasti joskus sinäkin vielä saisit vastauksen.
Sain vastauksen. En enää epäile. En usko helluntailaisittain, olen agnostikko. SeJa oli vastaus. Nyt kysyin kokemuksia seurakunnasta eroamiseen, enettä uskoon kääntymiseen.
1Kor.5:5 Biblia (1776). Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herra Jesuksen päivänä.
Lahkolaiset kutsuvat järkiinsä tullutta ja lahkosta eroon eheytynyttä luopioksi. Sellaista pahansisuista sakkia ne ovat
Jos aloittaja on ollut todella uskossa Jeesukseen, niin Sansassa on lupaus: minä (Jeesus) annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Aloittaja, sinä et itse kannatele uskoasi ja pelastustasi. Sanassa on kirjoitettu, että Jeesus on meidän uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä.
Jos et jaksa etkä välitä, niin kuitenkin Jeesus, kallio ja uskon perustus pysyy.
Vanhassa liitossa on esikuva meidän uskosta, pääsiäisen vietosta: Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät....Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomionJa veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä,
Siis niin kauan kun oli talon sisäpuolella, oli turvassa tuhoojalta. Kukaan ei tullut katsomaan, mitä itsekukin teki sisällä. Vaan tuhooja, jos meni jos näki veren.
Kehoitan aloittajaa kaikesta huolimatta pysymän sisällä pelastuksessa..
Jos aloittaja haluaa eroata seurakunnasta, niin voi vaikka käydä seurakunnan toimistossa selvittämässä asiaa.
Halleluja!vaikka me olemme uskottomia on Hän uskollinen sillä sanaansa pettää Hän ei saata.
Asiat ovat suuremmassa kädessä kuin meidän pienissä aivoissamme. Tulee päivä kun saat välähdyksen tästä.
Lupaan kesällä kovia ukonilmoja.
Uskovaiset manipuloivat tehokkaasti ja halpamaisesti ihmisiä, pelkkää sadistisuuttaan tai vahvistaakseen omaa heikkoa uskoaan. Tähän kuuluu leimaaminen ja pelottelu helvetillä, saatanalla ym keksityillä jutuilla. Heille et ole mitenkään tilivelvollinen valinnoistasi ja elämästäsi.
Onnea ja voimaa valitsemallasi tiellä.
Onko helluntaissa vielä tuollaista pelottelua surakunnasta eroamisen suhteen...?!
Vielä 20-30 vuotta sitten seurakunnasta eronnut kyllä kirottiin saarnaajien toimesta saatanan haltuun. Tätä tapahtui ihan oikeasti.
Eroa ei tietenkään helposti myönnetty, vaan piti keskustella saarnaajien kanssa , sekä vanhemmisto käsitteli eropyynnön.
Eroamisesta piti kirjoittaa "anomus" ts kirje jossa kerrottiin seurakunnalle eron syyt. Tämän kirjeen sitten lopuksi , kun ero oli jo päätetty, saarnaaja luki koko seurakunnalle ns. "seurakunnan kokouksessa" jossa ei yleensä ollut ulkopuolisia , ja kertoi eroa halunneelle myönnetyn eron helluntaista.
Eroaminen oli pitkä ja hankala prosessi siis tuolloin, vaikka erosi omasta pyynnöstään. Ja siihen liittyi todellakin pelottelua.
ei kai liene yhtään helpompaa nykysin.?
Sitten seurakunnasta erotetuille oli taas omat erottamismenetelmät ::)
Jos jumala on olemassa niin olkoon.
Minulle eikä tutuille hänen olemassa olo merkitse mitään, en ainakaan huomaa sitä mitenkään ihan sama vaikka maailma olisi evoluuttinen joka kyllä tuntuu todelliselta.
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Älä luovu uskosta. Etsi Herraa koko sydämestäsi. Rukoile Hänen puoleensa. Vain Jeesus voi sinut pelastaa. Ei ole väärin sanoa kadotuksesta, koska uskovan tulee puhua Jumalan Sanaa totuudessa. Sanoohan Jeesuskin että pelätkää Häntä, jolla on valta syöstä helvettiin. On ihmisen oma valinta ottaako Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12) Herranaan ja Vapahtajanaan. Seurakunta ei pelasta. Tutki Jumalan Sanaa ja usko se. Jumala ei valehtele, mutta ihmiset yrittävät tehdä Jumalasta valehtelijan. Seuraa Jeesusta äläkä lähde kadotuksen tielle. Sanok tämän rakkaudella, koska sekä iankkkinen elämä että iankaikkinen kadotus ovat todellisuutta. Luota Jumalaan. Älä usko ihmisten teorioita.
Mulla sama juttu. En pystynyt enää uskomaan ja jätin seurakunnan. Suosittelen eroamaan ja elämään vapaudessa, mitään Jumalaa ei ole, sen voi vaikka testata. Totuus tekee vapaaksi :)
Jumala ON ja yhteys nöyrtymällä JEESUS nimen eteen! Jumala EI OLE helluntailaisten käsissä, vaikkakin Hän ON usean helluntailaisenKIN sydämessä, Henkensä kautta. Myös evluttelaisen. Myös sekalaisenkansalaisen. Myös irtonaisen! Mutta Raamattuna EI ole 92väännös!
ÄLÄ PELKÄÄ EROTA helluntaiseurakunnasta. PELKÄÄ VAIN erota JEESUKSESTA jaHänen Sanastaan!!!
Aloittajan tilanne taitaa olla aika yleinen helluntaiseurakunnissa nykyaikana. Uskovaiset vanhemmat ovat yrittäneet antaa kristillisen kasvatuksen ja lapsi on pienenä omaksunut ns. lapsenuskon, joka sekin on arvokas asia.
Aikuisena lapsenusko ei kuitenkaan riitä vaan ihmisen pitää tehdä oma uskonratkaisu, se on aloittajalta jäänyt tekemättä.
Seurakunnan jäsenyys ei ketään pelasta, vain Jeesus pelastaa. Aloittajan ei pidä miettiä sitä, ollako seurakunnan jäsen vai ei vaan hänen pitäsi saada asiansa kuntoon Jumalan kanssa.
Nykyajan helluntaiseurakunnissa jopa työntekijät voivat olla samassa tilanteessa kuin aloittja eikä evankeliumia enää julisteta niinkuin ennenvanhaan.
Nyt erehdyt. Asiat jumalan kanssa ovat reilassa. Olen löytänyt minuuden ja hengellisen hyvinvoinnin. Kohdallani se tsrkoitti uskosta luopumista.
Olin tehnyt ratkaisun uskoon aikanaan, mutta sen säännöstö yms puristivat minut ulos. En mahdu muottiin.
Kaltaisiasi on paljon. Minä yhtenä, vaikka en helluntailaisuudessa kasvanutkaan. Uskoon voi tulla hetkessä, mutta siitä ulos kasvaminen on pitkä prosessi. Minun kohdallani se oli vapauttava, kuten kirjoituksistasi päätellen sinunkin kohdallasi.
Pitääkö sinun virallisesti erota seurakunnasta. Jätät vaan menemättä sinne.
Olen periaatteen ihminen. En ole käynyt, mutta en kyllä haluaisi olla tilastoja kaunistamassakaan.
Tervetuloa todellisuuteen.
Kaikki uskonnot tekevät totuusväitteitä, joita ne eivät pysty todistamaan tai ne ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Jos uskomus on ristiriidassa todellisuuden kanssa niin se ole totta.
Se on helppo testata. Jeesus sanoo, että voitte pitää myrkkykäärmeitä käsissä ja juoda myrkkyä mutta sen ei pitäisi vaikuttaa uskoviin. Voi kokeilla jos uskaltaa, vaikka varoitan että Raamattu valehtelee tässäkin tapauksessa. Jos juot myrkkyä niin kuolet. Älä siis juo, olematon jumaluus ei sinua pelasta.
Onsitä paljon hallusinaatioita.
Taitaa helluntailaisuuskin olla aikamoista uskonnollisuutta nykyään. Naapurissa asuu kaksi helluntailaisnuorta, on semmoisia mölyapinoita, että ei ole ennen nähty. Voisi luulla, että ennemminkin ovat saatanan palvojia.
Raamattu kertoo, että ne joutuvat kadotukseen, jotka ovat mielistyneet vääryyteen. Kannattaako tämän maailman takia joutua iänkaikkiseen kadotukseen? No ei kannata, suurempaa tyhmyyttä ei ole.
Just tämmönen helevetinpeleko on se, millä ihmiset sitoutetaan seurakuntaan ja minuus murretaan ja vaihdetaan seurakunnan minuudeksi, jolloin kaikki tekeminen liittyy vain uskontoon.
Mutta se on totta, Raamattu kertoo helvetistä.
Olen luopunut uskosta, mutta en ole mielistynyt vääryyteen yhtään enempää kuin uskossa ollessanikaan.
Ja moni muu kirja kertoo monta muuta asiaa..
Höpöpuheiden levittäjä tuomitaan hornan tuuttiin.
Itse olen vapautunut eri seurakuntien kahleista, mutta säilyttänyt uskoni. Jos joku kysyy uskoani, sanon uskovani raamattuun. Se ärsyttää, koska ei tiedä minkä virheen minun uskostani löytäisi.
Helluntaiseurakunnan vaatimus että kaikkien tulisi puhua kielillä, olisi suunnattava ylöspäin. Paavali sanoo nimittäin etteivät kaikki omista kielilläpuhumisen armolahjaa, vaan Jumalan henki antaa kullekin eri lahjoja yhteiseksi hyödyksi.
Olisi yhtä hyvin voinut panna vaatimukseksi että kaikilla olisi lahja tehdä ihmetekoja.
Ihminen ei voi esittää lahjavaatimuksia, hän voi vain olla nöyrä ja olla tyytyväinen siihen mitä saa.
Pelastuksemme ei ole riippuvainen kielilläpuhumisesta vaan siitä saavatko hengen hedelmät ilmetä meissä. Suurin niistä on rakkaus.
Minä käyn eri kokouksissa. En odota täydellistä saarnaa enkä tapaavani täydellisiä kristittyjä. Kuitenkin koen itseni yleensä tervetulleeksi. Vältän kylläkin seurakuntia joissa minua pidetään saalistuksen kohteena, koska uskon että on ainoastaan olemassa yksi seurakunta johon kuuluu kaikki todelliset kristityt.
Sanot itseäsi agnostikoksi. Luulisin että et usko siihen itsekään, vaan se tuntuu helpommalta, vältät ahdistuksen , jota tunnet seurakuntasi yhteydessä.
Seurakunnassa koin ahdistusta nimenomaan siitä, että en voinut puoliksikaan yhtyä sen ajatuksiin. En koe ahdistava kuolemaa tai sen jälkeistä olemista tai olemattomuutta, mutta koen.ahdistavana uskonnon.
olin vanhustyössä lähes 30 vuotta,olen siis nähnyt monta helluntalaista ynnä vapaakirkollista uskovaista vanhusta,laitin merkille että nämä jäsenet unohdettiin sinne vanhainkotiin,ei siis käyty edes katsomassa ,saatikka vahvistamassa heidän uskoaan,tuntui vanhustenkin kohdalla että usko olikin vain opittuja sääntöjä joka sitten romahti kun kuolema lähestyi.Toivoisin jokaisen uskovan harjoittavan rakkautta lähimmäiseen ja armollisuutta eikä tuomiota.Jätetään tuomiot Jumalalle!Seurakunnat tarvitsee....HERÄTYSTÄ omasta minästään ja itserakkaudestaan.
"Merkillistä" otti esiin tärkeän asian, joka herätti itsessäni (tervettä) syyllisyyttä. Lähimmäisenrakkauden osoittamisen puute on ongelma monelle uskovalle ja siten vie uskottavuutta jopa kristinuskolta uskosta vielä osattomille. Toivon, että uskonsa kadottaneet löytävät sen uudelleen. Kun lähestymme Jumalaa, lähestyy Hän meitä. Meidän epäuskomme ei muuta tosiasiaa, että Jumala ja Hänen Sanansa ovat todellisuutta ja toimivia asioita. Me ihmiset (uskovatkin) olemme vain puutteellisia ja teemme väärin kanssaihmisille enemmän tai vähemmän. Jumala pysyy uskollisena.
Usko ei todellakaan saisi olla toteutettava sääntökokoelma. Sen tulisi olla ehdotonta antautuvaa rakkautta Jeesusta Kristusta/Jumalaa kohtaan ja sen pohjalta lähteviä tekoja valintoja yms. Hieno asia, joka maksaa meille kaiken, mutta on sen arvoista.
HELL. uskonnosta kannattaakin luopua. Uskonto on ooppiumia kansalle.
On hienoa huomata, että kaipaat Jeesusta elämääsi, muuten et tutkisi ja kirjoittaisi viestejä. Hei hell, tiedätkö kuka sanoi "ooppiumia kansalle" no et, tiesin sen. Se oli Mao Tse Tung! Tutki oloasi, asuuuko siellä yksinäisyys, krapula,tietämättömyys, vai? Kuitenkaan et häviä mitään, jos yksin ollessasi rukoilet ja pyydät Jeesusta näyttämään olemassaolonsa. Jos teet tosissasi sen Hän toimii. Koita, et menetä mitään, jos et, hävität vain ikuisuuden?
Kun luin aloituksesi tekstin, niin mieleeni pasahti tällainen Raamatun Kirjoitus, jossa kerrotaan kuningas Nebukadnessarin kohtalosta. Daniel 4 luku. Lue tuo Kirjoitus ajatuksen kanssa, kun mietit omaa tilannettasi uskonelämässäsi. Sillä Raamattuun on myös Kirjoitettu, että Jumala ei kutsumistaan ja valitsemistaan kadu.
Vaikka uskoontulleesta joskus tuntuisi, että häneltä on usko haihtunut jonnekin hornan tuuttiin, ei asia kuitenkaan noin ole. Kerroithan Sinä itsekin, että sydämessäsi on edelleenkin kaipaus uskovien yhteyteen. Ja koska Isä Jumala on kaiken näkevä Kaikkivaltias, hänellä on aivan taatusti ratkaisu sinun tilanteeseesi, sillä hän tarkkaa Sinun tekemisiäsi ja näkee sydämesi ajatukset.
En aivan yksioikoisesti rohkene tuomita, varsinkaan itseäsi, luopioksi, vaikka uskonelämäsi kohdallasi saattaisi tuollaiselta tuntua. Meinaan, koska omalla kohdallani on aikoinaan ollut samankaltainen hiljaisempi kausi, niin tiedän siitä, ettei se ole sinunkaan kohdallasi lopullinen ja pysyvä ominaisuus. Ja niin kauan kuin meillä on elämää, meillä on myös toivoa uudistumisesta uskontiellämme. Emmehän me itse suinkaan, aikoinaan uskoon tullessamme, valinneet Kristusta Jeesusta, vaan hän valitsi meidät ja asetti meidät palvelukseensa.. (Joh. 15:16). Ja koska valinta osui kohdallemme, se ei ole turhaa. Herramme Jeesus on valinnut itsekunkin jotain tiettyä tarkoitusta varten, tuntuupa meistä kulloin miltä tuntuu. Sen tarkoituksemme ymmärtäminen tuottaa meille itsekullekin joskus suuria ymmärtämisvaikeuksia, kun kaikelle tuntuu olevan yks'hailee.
Odota Herraa. Rukoile kaikessa rauhassa ja ole rukouksessa kestävä. Ja vaikka vastaus rukoukseesi viipyisikin, se ajallaan tulee. Äläkä tuomitse itseäsi, tai anna kenenkään tuomita sinua luopioksi, vaikka se siltä olevinaan tuntuisi ja näyttäisi siltä. Isä Jumalan siunausta!
Minun täytyy tähän sivusta kertoa. Olin noin 20 v sitten hyvin heikoilla. Ol monenlaisia vastoinkäymisiä rlämässä, raskasta aikaa ksik8n puolin. Usko jäi tuossa alamäessä hiljaiseloon. En edes osannut rukoilla! Olin jotenkin niin kuiva.
Siinä hetkessä tapahtui uskonelämäni merkillisen asia, sain Jumalalta tehtävän.
Tuo tehtävä on avautunut Näihin päiviin asti ja Jumala siihen minua ohjannut.
Tehtävän antaminen Hän taholtaan tapahtui seuraavasti. Kuulin tuolloin muuten Jumalan ensimmäisen kerran puhuvan minulle sanoin ja se on ollut myös tähän mennessä ainoa kerta.
Yhden vaikean tapahtuman jälkeen istuin olohuoneen sohvalla aivan tyhjänä ja silloin Havahduin ajatukseen, että nyt voisin vuosien tauon jälkeen lukea Raamattua, mutta tiesin erään vihamielisen ihmisen tuhonneet Raamattuni. Hän siis vei Raamatun ja puhui sen polttamisesta yms. Olen joskus täällä kertonut kun tuosta tapahtumasta.
Silloin kuulin pääni sisällä äänen, joka sanoi, ei se ole hukassa. Minä ihmettelemään, että mistä tuo ajatus tuli! Mutta Olin niin maassa, etten jaksanut sen kummemmin asiaa analysoida.
Takki tyhjänä kysyin mielessäni, missä Raamattu sitten on?
Sama ääni vastasi minulle, missä se oli.
Olin ihmeissäni ja hymähdinkin, että Mitäs Tämä nyt tämmöinen on, mutta päätin käydä katsomassa kyseisestä paikasta..
Paikka oli korkealla ja tarvitsin tikkaat ja kun ojensin ylös käteni tikkailla seisoessani, käteni osui kapeaan pölyiseen tilaan ja suoraan Raamattuun!
Oton Raamatun käteeni ja ihmettelimme siellä ylhäällä seistessäni, että mitähän nyt? Mitähän lukisin?
Silloin ääni sanoi: Lue Joh 15:16.
Seuraavana peräkkäisenä 3 päivänä sain vielä vahvistuksen useammasta eri lähteestä tuosta Raamatun kohdasta, aivan ihmeellisillä tavoilla.
En aluksi ymmärtänyt, miksi minulle annettiin tuo kohta luettavakseen, mutta se aukeni vuosien varrella ja vahvistuu koko ajan!
Voin sanoa, että oma liha laittaa vastaan välillä tuon tehtävän suhteen, mutta Jumala pitänyt kiinni.
Rukoilen, että pidä jääräpäästä kiinni, vaikka kuin potkin ja niin Hän on tehnyt!
Milloin on saanut kuvitusta, ojennusta ja rakkautta, että pysyisi tuossa tehtävässäni.
Välillä pokkuroin vastaan, että päästä minut ja samaan hengenvetoon, että Älä päästä! Minä olen niin Jääräpää, että välillä Jumalan on pitänyt tosissaan pistää minut niin ahtaalle, että Hän kelpaa minulle ja Hänen tehtävänsä.
Joskus hirvittääkin rukoilla, että Älä päästä koskaan irti, sillä Tiedän olevani omassa lihassani niin heikko, etten selviä ilman kuritusta uskovaisena.
Jotta pystyn Hänessä, Tiedän joutuvani välillä niin ahtaalle paikalle, ettei ole enää muuta turvaa, kuin Herra!
Tällainen pitkä kertomus tuli mieleen sinun tekstistäsi. Tuli niin kohti sinun viestisi. Kiitos Herralle muistutuksena!
No niin, kysyin kokemusta helluntaiseurakunnasta eroamisesta, vastauksena sain tukun väitteitä, etteivät tuntemukseni ole oikeita ja minua kehotetaa rukoukseen yms hommaan, jotkabolen hylännyt valheellisina asioina vuosia sitten. Ärsyttää, ettekö voisi vain vastata tai sitten toivottaa päivänjatkoa ja siirtyä seuraavaan aloitukseen? Enhän minäkään ala teille täällä perustelemaan, miksi teidänkin kaikkien oman mielenterveytenne tähden kannattais luopua uskosta. Minulla olisi tukku päteviä perusteita ja todisteita, mutta kunnioitan näkemyksiänne toisin kuin te minun.
No se nyt vahvistui taas, että olen tehnyt oikean ratkaisun.
Niinkö? Olen pahoillani, jos vastaukseni aiheutti sinussa tuollaisen reaktion! Se ei tietenkään ollut tarkoitus.
Olet ollut kauan uskossa, tiedät mistä meidän huolemme kumpuaa, jos luovut uskosta.
Mutta Herra näkee, tietää ja kuulee kaiken. Luotan tässä asiassa häneen.
Niin, tuli mieleen yksi kysymys. Millä mielin teit aloituksen ja oliko sinulla odotuksia vastauksien suhteen?
Kirjoitit, että vastaukset vahvistivat päätöstäsi uskosta luopumisesta. Olisiko erilaiset vastaukset puolestaan voineet saada sinut luopumaan ajatuksesta ja kääntymään takaisin Herran puoleen?
Minä sanon yhden johtopäätöksen, joka pitää aina paikkaansa. Jokainen ihminen on itse vastuussa tekemisistään tai tekemättä jättämisestä. Niin minä, niin sinä ja niin myös muut. On sinun oma päätöksesi mitä teet uskon suhteen. Sinä valitset, ei kukaan muu voi tehdä tai olla tekemättä sitä puolestasi.
Odotin kokemuksia/neuvoja srk:sta eroamiseen käytännössä sekä sen jälkeiseen elämään, kokemuksiin ja tuntemuksiin liittyen.
On minua yritetty käännyttää kaikilla tsvoilla takaisin, en usko että kukaan täällä olisi saanut mieltäni muuttumaan.
Vahvistus päätökselleni johtuu nimenomaan tästä käännyttmisestä sekä ihmisen mielipiteen arvostamisen vähäisyydestä.
Ok. Äitini erosi helluntaiseurakunnassa, kuten kirjoitin. Hänet on aikoinaan myös aikuiskastettu. Hänen kohdallaan ei ollut mitään sen kummempaa eroamisen jälkeen. Ihan kuin olisi sanonut sopimuksensa irti vaikkapa vakuutusyhtiöstä.
Ei mitään jälkiseuraumuksia. Kyselin häneltä noista.
Käy edelleenkin helluntaisssa kun haluaa ja missä milloinkin haluaa.
Totta, ei kukaan muu saa sinua takaisin, kuin Jumala. Se on aina Jumalan työ! Mutta päätös on sinun.
Uskovaisten mielestä kyse ei ole mielipiteestä, vaan elämästä. Kauan uskossa olleena varmasti ymmärrät, osaat asettua heidän asemaansa ja ajatusmaailmaansa ja tiedät, miksi he haluaisivat, ettet luovu uskostasi. He tekevät sen rakkaudesta.
Jos KooÄrPee tosiaan haluat erota virallisesti helluntaiseurakunnastasi, niin mene maistraattiin ja pyydä tiskiltä eroilmoituslomake. Sen lomakkeen täytettyäsi ja virkailijalle palautettuasi asia on virallisesti selvä.
Palstalla on monenlaista mielipidettä asiassa ja monet sanovat, ettei seurakunnsta eroamiseen tarvita muuta, kuin oma suullinen ilmoitus seurakuntaan, Mutta sanon oman kokemukseni perusteella, ettei sitä omaa ilmoitusta seurakunnassa noteerata mitenkään, sillä se ei ole virallisesti pätevä. Maistraatissa tehty eroilmoitus on pätevä.
Lomakkeella kysytään haluatko Sinä liittyä esim. luterilaisiin yms. Ja on aivan Sinun oma päätöksesi, liitytkö samassa rytäkässä yleensä mihinkään kirkkoon, tai oletko iittymättä. Ellet liity mihinkään, olet väestörekisterin kirjoilla, kuulumatta mihinkään kirkkokuntaan.
Tälviisteen toimien se seurakunnasta eroaminen on selevää pässilihhaa, eikä kenelläkään ole asiassa urputtamista.
Rauhaa. Olen ymmärtänyt, että maistraatissa voi hoitaa tuon mainitsemastasi seurakunnasta eroamisen. Ei siis tarvitse ottaa yhteyttä seurakuntaan.
Maistraatti ei hoida yhdistyspohjaisten seurakuntien sisäänottoja ja ulospääsyjä.
Helluntaikirkko on eri asia. Helluntaikirkkoon kuuluvista seurakunnista erotaan joko maistraatin tai seurakunnan kautta. KIrkkoseurakunnastakin voi erota pelkästään ilmoituksella kyseisen seurakunnan (yhdistyksen) jäsenrekisteriä pitävään tahoon. Uskonnolliset yhdyskunnat kuten eri kirkkokunnat ovat eri rekisterissä ja niitä koskevat eri säännöt kuin yhdistyspohjalla toimivia seurakuntia, jotka ovat vain seurakuntia, hengellisiä yhteisöjä ilman laillisuusmäärettä.
Ihmiset pelkäävät turhaan joutuvansa "kuulusteluun", jos menevät seurakunnan toimistoon tai työntekijän (pastorin) luo ilmoittamaan erostaan. Ei ole pakko ilmoittaa syitä eikä ilmaista mitenkään omaa hengellistä tilaansa. Sen kun jättää vain ilmoituksen erosta. Yhdistyspohjaisesta seurakunnasta on hyvä pyytää todistus irtisanoutumisestaan, jotta nimi ei jää "vahingossa" rekisteriin. Hyvä on olla asiallinen ja toivottaa "hyvää päivää" ja "näkemiin". Niin minä tekisin, jos olisin eroamassa.
Sinä puhuit hengellisyydestäsi tarkoitat ehkä henkistä oloasi.Hengellisyys on uskon elämää Jumalaan mutta henkisyys ei ole välttämättä. Agnostikko ei ihan totaalisesti kiellä Jumalan olemassa oloa.Mutta epäilee sitää.
Kyselit miten pääsee H.srk.pois niin ettei se järisyttäisi ympäristöä ,et näillä sanoilla mutta tähän tapaan oli ehkä ajatuksesi.Jos se on yhdyskunta niinkuin useammat on ,se nimen poisto pitää pyytää pääpastorilta. Itselläni oli kyllä helppo lähteä kun siirryin toiselle paikkakunnalle.Silloin nimi otetaan kirjoista mitään setvimättä. Ei ole pakko sanoa mihin menee.
On vaikea sanoa miten toimisit. Mutta mitä olen kuullut viime aikoina H.seurakunnassa niistä lähtemisen syistä ei seurakunnalle kerrota. Varsinkin jos itse pyytää eroa.
Hei luepa tuo http://sabinasipil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249548-uskon-reformaatio-paivityksia-saatavilla toi oli hyvä
En ole sydämesi tuntija ja tiedä mitä siellä liikkuu. Usko ei ole olemista vain hyvä ihminen vaan jokainen tänne syntynyt tarvitsee sovittajaa, pelastajaa ihmisen ja Jumalan välillä, ja Hän on Jeesus Kristus. Voit rukoilla mielessäsi, Jumala jo usko ja sinä olet totta, vaikuta minussa usko ja Jumalan läsnöolo.
Olen kuulunut helluntaiseurakuntaan, mutta en kuulu nyt. Olen kuitenkin uskossa. Uskon Jumalaan, Luojaan, ihmistä paljon, paljon älykkäämpään. Esim. Luonto on niin kaunis ja hyvin älykkäästi toimiva, että täytyy olla Luoja. Jos laitat esim. Auton osia kasaan, ei synny autoa, jos ei ole suunnittelijaa ja tekijää. Olen päättelemään tullut tulokseen, että täytyy olla Luoja ja hyvin älykäs suunnittelija esim. Ihmisen fysiikan toimimisen takana samoin kuin esim. Luonnon kiertokulun suunnittelijana.
Olen myös uskossa Jeesukseen. Hän on Tie Jumalan yhteyteen. Ja tähän tulokseen olen tullut vertailemalla eri uskontoja. Vain kristinuskossa voi ottaa lahjana vastaan pelastuksen ilman mitään omia ansioita ja tekoja. Kaikki ihmiset ovat lähtökohdistaan riippumatta samalla viivalla ja voivat päästä yhteyteen Luojansa kanssa ottamalla vastaan Pelastuksen Jeesuksessa omakohtaisesti.
Käyn joskus helluntaiseurakunnassa, missä on ihan mukavia ihmisiä.
Voisin joskus ajatella liittyväni sinne, kun elämän tilanteeni on sopiva.
KooÄrPee, jos halusit neuvoja, miten jättää ja hylätä uskonelämä, niin valitettvasti minulla Jeesukseen uskovana ei ole antaa mitään senkaltaista. Jeesus ja joku helluntaiseurakunta ei ole sama asia. Jos haluat erota paikkakuntasi helluntaiseuraknnasta, kuten joku totesi, se käy kuin vakuutuksen irtisanominen, Taivaasta ei putoa kuumia kiviä päälläsi.
Kannattaa etsiä muitakin uskonnoista irtautuneita. Vertaistuki auttaa paljon. Ajan mittaan ovi todellisuuteen tulee helpoksi avata ja sulkea, fiktion ja faktan erot seljeytyvät ja löytyy rauha.
Kuten tässäkin ketjussa näkee, syvästi uskonnollinen ihminen ei vain kykene ymmärtämään.
Hukkaan heitetty potentiaali lienee virsistä vanhin. Olisi pärjännyt millä muulla alalla tahansa, paitsi valitsemallaan.
Ongelma on siinä, että tässäkin ketjussa eri kirjoittajat käyttävät samoja sanoja mutta tarkoittavat eri asioita. Lisäksi jotkut vain haluavat sekoittaa asioita.
Seurakunnasta voi tietenkin erota eikä se ole mikään iso asia mutta Jumalasta luopuminen on sitten eri asia ja paljon vakavampi asia. Ihminen voi olla uskossa seurakunnan ulkopuolellakin, jos on joskus kunnolla uskoon tullut.
Ei tuo mikään ongelma ole. Vastauksista näkee kummasta kirjoitetaan.
Kukaan ei voi olla KERRAN KUNNOLLA uskoon tullut, tarvitsemme Jeesuksen armoa, ja läheisyyttä päivittäin
Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Matt. 24:13
Oi, minun sydämeni pelkää niin, vapisee ajatellessaan petollista mieltäni! Kuinka helposti sielu tuleekaan hitaaksi! Kuinka moni onkaan pysähtynyt tielle niin kuin Lootin vaimo, ja tullut iankaikkisesti kadotetuksi? Kuinka hirmuista, että on ensin maistanut Jumalan rakkautta, levännyt hänen sylissään ja omistanut kruunun ja saastumattoman perinnön, ja kuitenkin sitten lopettaa "ulkonaisessa pimeydessä"? Varjele minua, Jeesus, sinun luonasi. Valvo minua, muistuta ja kurita minua rakkaudessasi, niin usein kuin eksyn ja harhailen, että juoksisin tiellä ja saapuisin perille, päämäärään.
( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )
Nimimerkki KooÄrPee, helluntailaisuudesta voit luopua, tai mistä tahansa muusta " - laisuudesta " tai " - läisyydestä.
Jeesuksesta Kristuksesta et milloinkaan.
Älä anna periksi. "Joka huutaa avuksi Herran ( Jeesuksen Kristuksen ) nimeä, se pelastuu."
Hei! Sinulla on kaunis omatunto,koska kerrot noin avoimesti. Minulla on lähes samanlainen historia kuin sinulla. Olen ollut ns.rikas,(kauniit naiset, nopeat autot, viina,huumeet ym.) Sisällä minussa kuitenkin asui jokin tyhjyys, jota ei parhaimmatkaan filosofit, tiedemiehet,lääkärit voi selittää, kunnes luovutin, ja päätin rukoilla, silloin kun muistan, ja näin meni vuosia. Jeesus aina muistaa rukouksemme, ja aloin kiinnostua Hänestä enemmän. Räpläsin koneelta kaikki Jeesuksesta löytyvät dokkarit apokryfikirjat, tiedejutut ja niin. Löysin vihdoin Raamatusta elävän Jeesuksen, ja sen vuoksi tunnen olevani vapaa, iloinen, ja armahdettu. Elämme Raamatun mukaan aikaa, jolloin Jeesus saapuu toisen kerran maan päälle. Myös ns. "maailman kello" tiedemiesten ylläpitämä ajastin siirrettiin vuoden alussa:2minuuttia vailla 12. Rukoile mielessäsi ota yhteyttä kaiken Luojaan,ja lue Raamattua(siihen voi jäädä myös koukkuun). Olisi paljonkertomista/kuuunneltavaa, mutta muista:meidän Luojamme näkee todelliset kaipuumme, eikä se ole pelkästään helluntailaisuus, vaan se on kaipuu tuntea ja kokea päivittäin Hänen olemassaolo, ihan vierelläsi. Ja muista:USKOSI EI OLE LAINKAAN KUIHTUNUT, muuten et tekstailisi nimimerkillä:uskoni kuihtui! se on paradoksi. Siuttattua jatkoa joka hetkillesi. P.0469415048 soita jos tahdot keskustella?
Saavatko muutkin soittaa?
Kiitos tarjouksesta, arvostan sitä. Mutta kuten sanoin, voin nyt paremmin kuin koskaan. Tuo keskustelun aika oli joitain vuosia sitten. Nyt olen jo pitemmän aikaa ollut varma, ettei uskonto ole minulle. Ehkä sinulle on, hyvää niin.
Minua on yritetty käännyttä, vakuuttaa japelotella uskoon, ja olen kuullut, lukenut ja nähnyt satoja todistuksia, saarnoja ja raamatunopetuksia. En kaipaa hengellistä opastusta enkä pelastusta, koska enväärän usko enää niihin. Mutta kuten sanoin, arvostan tarjoustasi ja arvostan uskoasi :)
Mikä on motivaatiosi tähän palstailuun?
Suosittelen lukemaan aloituksen, niin ei tarvitse kysellä tuollaisia.
Oletko aloituksen tekijä?
Aika monta kertaa olen sen jo tuonutpitemmän ilmi. Kysyin kokemuksia ja jaoin omani.
Eipä tuosta motiivista oikein tiedä, mikä oli, mutta asia tuli selväksi.
inhimillisyys ja lähimmäisenrakkaus, nämä ovat Jeesuksen tahto. Olet oikealla tiellä. Kaikki seurakunnat, lahkot ja uskonnot ovat ihmisten keksimiä. Ei niissä mitään pahaa ole, mutta saattavat aiheuttaa eripuraa ja vihaa, niinkun tiedämme.
Erosin parikymmentä vuotta sitten helluntaiseurakunnasta muuttaessani paikkakunnalta. Siihen ei suurempaa dramatiikkaa liittynyt. Uudella paikkakunnalla kävin jonkin aikaa sikäläisessä seurakunnassa, mutta ajan saatossa menetin uskoni ja lakkasin käymästä. En ollut liittynyt, joten ei tarvinnut erotakaan.
Itse olen taustaltani luterilainen, eikä helluntaiseurakunnassa ollut kuin yksi ihminen, jonka tunsin sinne liittyessäni. Silloin ero on helpompaa, kun ei ole niin paljoa siteitä entiseen. Jos on käynyt siellä lapsesta saakka ja ystävät, perhe ja suku ovat samassa seurakunnassa, on ero henkisesti varmasti suurempi juttu. Käytännössä se kuitenkin on toimenpiteenä yksinkertainen, ilmoitusluontoinen asia.
Uskon menetys on aika isokin asia, koska paitsi, että siihen liittyy sosiaalisia aspekteja, joutuu rakentamaan maailmankuvansa ja identiteettinsä osaksi uudelleen. Lisäksi voivat tulla nuo pelot ja epäilyt, joista puhut. Ne vaikuttavat tunnetasolla, vaikka älyllisesti asian olisikin käsitellyt.
Niin, eiköhän aloitus kerro vain ihmisen itsenäistymisestä ja vanhemmistaan pois kasvamisesta. Jokainen ymmärtänee miksi helluntalaisten lapsista tulee helluntalaisia ja Babtistien lapsista babtisteja ja Jehovan todistajien lapsista Jehovan todistaia jne.............
Siis lapset eivät ole uudestisyntyneitä eli JUMALA ei ole tehnyt uskoa lapsen sydämeen,- vaan ihminen / vanhemmat. Kun lapsi varttuu ja aikuistuu ja itsenäistyy, niin vanhempien tekemä / ohjaama usko katoaa.
Monasti vanhempien kuolema hävittää lapsesta uskon täysin kokonaan eli lapsen kerrotaan "maallistuneen". Maallistuneen mistä?
Jokainen joka ON uudestisyntynyt se on sitä ja toiset eivät ole.
ei siihen vaikuta lapseus eikä aikuisuus.
hellunatlaisten lapsista tulee uskovia ennenkaikkea jos he saavat uudestisyntyä, muuten ei tule uskovia eikä helluntailaisia.
mikä oli vaikeaa?
Juuri noin.Uuudestisyntyminen / JUMALA tekee uskon ihmiseen ei toimi aloittajan kaltaisella tavalla. Taas vanhemmat voivat johdatella lapsensa puolueensa jäsenyyteen ja aikuisuudessa tämä paljastuu.
Todellisuudessa lienee tänä aikana harvinaista ihmisen todelinen uudestisyntyminen.Lisäksi on täysin kaksi eri asiaa. Erota näistä uskonnollisista puolueista kuin luopua uskosta.
Jumala voisi joskus tulla esiin ettei ihmisten tarvitsisi olla epäluulossa siitä on häntä olemassa ollenkaan.
Lapsuuden usko voi todellakin kuihtua. Itsellenikin kävi niin, että aikuisuuden kynnyksellä jätin sen ja ajattelin palata siihen ehkä myöhemmin. Onneksi löysin Jumalan noin 18 vuotta myöhemmin, tai voidaan puhua, että on kyse Jumalan rakkaudesta, että hän haluaa löytää kadonneen lampaansa,
Uskosta raamatussa sanotaan, että se tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jumalan sanaa voi kuulla nykyään radiosta, televisiosta, netin kautta tai lukemalla hengellistä kirjallisuutta. Yleensä kuitenkin ihminen voi tulla kyllästetyksi tietyn tasoisesta opetuksesta ja jättää uskonasiat, kunnes jokin kriisi elämässä tuo hengelliset asiat jälleen esiin.
On totta, että jokaiseen seurakuntaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja seurakuntien ulkopuolella näyttää olevan hyvää tekeviä ihmisiä. Kristinusko julistaa kuitenkin jotain, mitä mikään muu uskonto ei voi tarjota, nimittäin pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen sovintoveressään.
Vain Jumala yksin on kuolematon ja jokaisella ihmisellä ainut toivo nousta kerran uudesti luotuina ikuiseen elämään on löytää tämä pelastus jonka yksin Jeesus voi antaa. Hyvät ihmiset eivät siis voi lunastaa itse itseään. Ihmisen osoittama inhimillisyys on aina itsekeskeistä ja itsekästä.
Jumala on rakkaus ja uskova voi kokea Pyhän Hengen kautta rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Raamattu opettaa, että Jumala ei salli pahan ja pahuuden jatkua loputtomiin, vaan tuhoaa pahat tulessa. Jumalattomuuden harjoittajista esim . Malakia 3:19 sanoo : "Heidät polttaa se päivä, joka tulee, sanoo Herra Sebaot, niin ettei heistä jää juurta eikä oksaa. 3:21 "Te tallaatte jumalattomat, ja he ovat tomua teidän jalkapohjienne alla sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.Jumalattomien tuhoamisesta puhuu myös Ilmestyskirjan 20:9 "...Mutta taivaasta lankeaa tuli ja tuhoaa ne. Tähän tuleen on päätyvä myös Paholainen, tuo enkeli, joka pääsee jokaisen syntisen sisimpään, jos Jeesus Kristus ei saa olla siellä valtiaana. Sen vuoksi jokaisessa seurakunnassa on myös pahoja ihmisiä ja ihmisen ei omassa voimassaan ole mahdollistakaan vastustaa tätä pahuuden enkeliä. Meidän tehtävänä ei ole erotella ihmisiä, sillä Jumala tahtoo pelastaa niin monta kuin mahdollista.
Jumalalle voi antaa mahdollisuuden pyytämällä Häntä rukouksessa antamaan uskon.
Usko on kuin sinapinsiemen, jonka pienestä alusta voi kasvaa iso puu.
1. Joh. 3:9 tosin sanoo "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. Uudestisyntyneiden todellisesta uskosta todistaa heidän keskinäinen rakkautensa, (ks. esim. 1. Joh. 3:14)
Mitäs aloittaja sanot tähän? Minulla todettiin parantumaton , jokapäiväistä lääkitystä ja jakuvaa verikoeseurantaa vaativa sairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta kun olin 15. 16-vuotiaana tulin uskoon pystymetsästä helluntaiseurakunnassa, ja aloin rukoilla että parantuisin. menin monien kuuluisien julistajien rukoiltavaksi-turhaan. kerran jätin uskossa lääkkeet pois. mutta en ollut parantunut, oli pakko aloittaa lääkkeet kun olo paheni. sitten kun olin 25, eräs nuorimies joka oli entinen huumeiden käyttäjä ja oli ollut vasta 4kk uskossa rukoili Jesuksen nimessä puolestani että paranisin. Minulla ei ollut siinä hetkessä yhtään uskoa että niin kävisi. mutta kilpirauhaseni alkoi toimia siinä hetkessä. tämä ilmeni kun jatkoin normaalia lääkkeiden syömistä. jonkin ajan kuluttua veressäni oli liikaa tyroksiinia eli kipirauhashormonia. menin ihottuman takia lääkäriin , en maininnutkaan kilpirauhastani, mutta lääkäri huomasi ylitoiminnan oireet, mm. kösieni vapinan ja passitti verikokeisiin. niistä ilmeni että lääkitystä pitää vähentää, ensi kertaa elämässäni!silloin vasta ajattelin että voisinko oikeasti vihdoin olla parantunut..? ja uudet verikokeet määrättiin. näin jatkettiin puoli vuotta, ja ennen kun 6kk oli kulunut lopetinkin kokonaan lääkityksen koska se aiheutti niin pahan olon.olin täysin parantunut! Lääkäri sanoi:Tämä on ihme, tästä ei voi parantua,mitä sinulle on tapahtunut?Kerroin että Jeesus paransi kun puolestani rukoiltiin Hänen nimessään. Lääkäri sanoi:NÄITÄ IHMEITÄ OLEN ENNENKIN NÄHNYT. Eli Jeesus todella parantaa tänäänkin.Vaikka olen tosi iloinen ja kiitollinen että olen saanut olla terve jo yli 10 vuotta, parasta on rauha ja ilo jotka Hän antaa,ja jotka kantavat vaikka kaikki sortuisi. ja Hän itse, Hänen tuntemisensa. Elämä Hänen kanssaan ja johdatuksessaan on ollut mahtava ja antoisa seikkailu, olen saanut palvella Häntä lukuisissa eri tehtävissä ja mm.matkustaa monissa maissa ja kokea todella ihmeellisiä johdatuksia, joista riittäisi aineksia moneen kirjaan. ennen uskoontuloa elämä oli ihan tavallista, mitään kummoista ei tapahtunut. Jeesuksen kanssa ei ole tylsää vaan yltäkylläistä (ei tarkoita maallisessa mielessä rikasta vaan mielenkiintoista, antoisaa, siunattua ja tyydyttävää, onnellista, iankaikkisesti jatkuvaa) ELÄMÄÄ. Hän on elämä ja Hän antaa elämän!Olen kokenut myös vaikeita aikoja, mutta Hän on kantanut niiden läpi ja niistäkin on koitunut jotain hyvää.Agnostikko ei tiedä onko Jumalaa-todellisuudessa hän ei halua välittää Jumalasta. Hän toivoo ettei jumalaa(ja helvettiä, synnin seurauksia jne ole)muutoinhan hän etsisi Jumalaa kunnes löytäisi! nyt agnostikoksi julistautuvat ne jotka tajuavat että ateistin tulisi olla kaikkitietävä väittäessään ettei ole Jumalaa.
Ateismiin ei vaadita kaikkitietävyyttä. Ateisti (a-teisti = ei-teisti /ei jumaluskoinen) ei vain usko Jumalaan. Todistustaakka on sillä, joka väittää jotain olevan olemassa, ei sillä, joka ei usko jotain ilman todisteita. Kyse on vain painotuseroista. Agnostismissa puhutaan tiedosta, ateismi liittyy uskoon. Eikä agnostikko "toivo, ettei jumalaa ole", vaan yksinkertaisesti uskoo, ettei se ole todistettavissa oleva asia.
Ei suoraan vastaa kysymykseesi/ihmettelyysi, mutta katso, löytyisikö täältä apua: https://www.gurulinjen.se