Suomi elää vanhusten hoidossa keskiaikaa

Kuoli nuorempina? Minulla on pitkäikäisiä esivanhempia suoraan keskiajalle asti.
Eivätkä ole vanhoina olleet juurikaan hoivan tarpeessa.
Pikemminkin näyttää sille että pullamössösukupolvi tulee aikanaan tarvitsemaan hoivaa järjestään. Vaikka eivät elä yhtä pitkään kuin aiemmat sukupolvet paljoista lääkkeiden syömisistään huolimatta.

Jotkin kaupunkilaiset on joutuneet tekemään raskasta tehdastyötä tai hoitotyötä, monasti kolmessa vuorossa. Maaseudulla varsinkin naisväki on hoitanut kotiaan eikä siellä muutkaan maanviljelijät työssä ole itseään rasittaneet. Jos kesäisin onkin ollut kiireempää niin talvet on saanut makoilla pirtissä ja nostella sosiaalitukea. Muutamat tunnit aamulla ja illalla navetassa, hoitivat miten hoitivat jotkin senkin. Eläkkeelle 45 vitosena naisväki jota eläkettään ei juurikaan veroina ole makselleet. Tulevat eläkeläiset joutuvat sielläkin vähän jotakin tekemään.

Kiva nimimerkki sinulla; "äläyleistä"! Suomen tiheästi asutetulla maaseudulla "yksikin papparainen"!

Hyvä huumori sinulla!

Raskastyö kirjoitti:

Jotkin kaupunkilaiset on joutuneet tekemään raskasta tehdastyötä tai hoitotyötä, monasti kolmessa vuorossa. Maaseudulla varsinkin naisväki on hoitanut kotiaan eikä siellä muutkaan maanviljelijät työssä ole itseään rasittaneet. Jos kesäisin onkin ollut kiireempää niin talvet on saanut makoilla pirtissä ja nostella sosiaalitukea. Muutamat tunnit aamulla ja illalla navetassa, hoitivat miten hoitivat jotkin senkin. Eläkkeelle 45 vitosena naisväki jota eläkettään ei juurikaan veroina ole makselleet. Tulevat eläkeläiset joutuvat sielläkin vähän jotakin tekemään.

Lue lisää

Nojoo! Eihän ne metsätyöt niin raskaita olleet kun kaupunkien työt.
Mutta eiks se kaupunkissa lorviminen ollut heillä oma valinta?

Enolepitänyt kirjoitti:

Kiva nimimerkki sinulla; "äläyleistä"! Suomen tiheästi asutetulla maaseudulla "yksikin papparainen"!

Hyvä huumori sinulla!

No miten senkin ottaa!
Äitini kuoli juuri 92 vuotiaana ja eli loppuun asti ilman apuja. Eipä apulaisiin olisi ollut toki varaakaan.
Isäni kuoli muutama vuosi sitten 90 vuotiaana ja niinikään hoiti omat asiansa loppuun asti.
Juuri muutama päivä sitten kävimme vanhempieni naapurin isännän 95vuotispäivillä heidän kotonaan. Eivät hänkään vaimonsa kanssa apuja tarvitse.
Täällä on harvinaista ettei vanhus lähde puupalttooseen omasta kodistaan. ja mikäli johonkin hoitokotiin olisi tarvetta ne olisivat pitkän matkan päässä.
Eräskin tapaus on sellainen että vanhukset ovat joutuneet eri puolella maakuntaa vaikka ovat aviopari. Kyllä näillä järjetelyillä maalaisihmiset påysyvät kodeissaan niin kauan kuin mahdollista ennenkuin joutuvat muiden päätösten varaan.
Kauppunkilaisillehan se tietystikin luonnollisesti sopii paremmin sillä hehän eivät omaa mitään omaa tahtoa ja ovat koko elämänsä olleet tuuliviireinä.

äläyleistä kirjoitti:

No miten senkin ottaa!
Äitini kuoli juuri 92 vuotiaana ja eli loppuun asti ilman apuja. Eipä apulaisiin olisi ollut toki varaakaan.
Isäni kuoli muutama vuosi sitten 90 vuotiaana ja niinikään hoiti omat asiansa loppuun asti.
Juuri muutama päivä sitten kävimme vanhempieni naapurin isännän 95vuotispäivillä heidän kotonaan. Eivät hänkään vaimonsa kanssa apuja tarvitse.
Täällä on harvinaista ettei vanhus lähde puupalttooseen omasta kodistaan. ja mikäli johonkin hoitokotiin olisi tarvetta ne olisivat pitkän matkan päässä.
Eräskin tapaus on sellainen että vanhukset ovat joutuneet eri puolella maakuntaa vaikka ovat aviopari. Kyllä näillä järjetelyillä maalaisihmiset påysyvät kodeissaan niin kauan kuin mahdollista ennenkuin joutuvat muiden päätösten varaan.
Kauppunkilaisillehan se tietystikin luonnollisesti sopii paremmin sillä hehän eivät omaa mitään omaa tahtoa ja ovat koko elämänsä olleet tuuliviireinä.

Lue lisää

Onko nämä yli yhdeksänkymppiset ratissa itse vai miten hoitavat kauppa asiat. Miten ihminen on tuuliviiri jos on maksanut eläkkeensä veroina ja käyttää järkeään hakeutuakseen palvelujen äärelle vanhuuden saapuessa. Vanhoilla ihmisillä pitää olla jo pettymyksen sietokykyä sen verran että pystyy järkevästi ajattelemaan asioita. Ei kukaan normaali järjellä varustettu valittele jos vanha aviopari asutetaan erilleen, siinä vaan päättyy avioliitto vähän aikaisemmin kun se kuitenkin päättyy.

Raskastyö kirjoitti:

Jotkin kaupunkilaiset on joutuneet tekemään raskasta tehdastyötä tai hoitotyötä, monasti kolmessa vuorossa. Maaseudulla varsinkin naisväki on hoitanut kotiaan eikä siellä muutkaan maanviljelijät työssä ole itseään rasittaneet. Jos kesäisin onkin ollut kiireempää niin talvet on saanut makoilla pirtissä ja nostella sosiaalitukea. Muutamat tunnit aamulla ja illalla navetassa, hoitivat miten hoitivat jotkin senkin. Eläkkeelle 45 vitosena naisväki jota eläkettään ei juurikaan veroina ole makselleet. Tulevat eläkeläiset joutuvat sielläkin vähän jotakin tekemään.

Lue lisää

Etpä taida paljoa tietää maaseudun elämästä 50-60 luvulla ja paikoin paljon myöhemminkin. Miehet oli savoissa, kuka omassa metsässä kuka palkkahommissa, rämpien hevosten ja myöhemmin traktorien kanssa rämpien hangessa ¨pimeästä pimeään. Naiset pesi pyykit usein jääkylmssä ulkoilmassa tai jos saunan padassa keitettiin, oli vesi sangolla pataan kannettava ja sitten pyykit huuhdottiin järvessä, vaikka järvelle voi olla kilometrinkin matka vesikelkalla pyykkisaavia vetäen. Kotona leivottiin, ommeltiin liki kaikki vaatteet, hoidettiin karja, eikä ollut lypsykonetta eikä sontaraappaa vaan käsipelillä kaikki, ja vanhukset ja sairaat jalapset , noin puoli tusinaa tai enempi, siinä sivussa, oli itse kipeä tai ei. Lue aikalaiskuvauksia ja katso vaikka kahdeksan surmanluotia , niin saat jotain kuvaa ihanasta maalaisidyllistä

muistanjotain kirjoitti:

Etpä taida paljoa tietää maaseudun elämästä 50-60 luvulla ja paikoin paljon myöhemminkin. Miehet oli savoissa, kuka omassa metsässä kuka palkkahommissa, rämpien hevosten ja myöhemmin traktorien kanssa rämpien hangessa ¨pimeästä pimeään. Naiset pesi pyykit usein jääkylmssä ulkoilmassa tai jos saunan padassa keitettiin, oli vesi sangolla pataan kannettava ja sitten pyykit huuhdottiin järvessä, vaikka järvelle voi olla kilometrinkin matka vesikelkalla pyykkisaavia vetäen. Kotona leivottiin, ommeltiin liki kaikki vaatteet, hoidettiin karja, eikä ollut lypsykonetta eikä sontaraappaa vaan käsipelillä kaikki, ja vanhukset ja sairaat jalapset , noin puoli tusinaa tai enempi, siinä sivussa, oli itse kipeä tai ei. Lue aikalaiskuvauksia ja katso vaikka kahdeksan surmanluotia , niin saat jotain kuvaa ihanasta maalaisidyllistä

Lue lisää

Metsätyöt oli raskaita miehille ja hevosille. Traktoreiden yleistyminen oli hevosten kannalta tervetullutta. Kaikki maalaiset ei kohdelleet hevosiaan hyvin, laittoivat ylisuuria kuormia ja hakkasivat hevosparkoja. Nyt riuhtovat hevosiaan raveissa.
Viisi-kuusikymmenluvulla oli jo sähköt useimmissa torpissakin että saivat vesipumput ja talolliset vähitellen sankolypsykoneetkin toimimaan. Sähköllä toimivilla pulsaattoripesukoneilla pestiin pyykit kuka saunassa kuka karjakeittiössä. Ilman sähköjäkin oli käsikäyttöisiä pumppuja joilla nostettiin vesi lähteestä tai järvestä tai joesta. Pyykin avannossa huuhtominen oli tietysti helpompaa sen suhteen jos ei ollut tahtoa muuhun. Vanhukset vietiin vanhainkoteihin kun alkoivat tekemään tarpeet alleen. Kaupungeissa perheet saattoivat asua hellahuoneessa koko perhe ja lapset jätettiin olemaan omin nokkinensa äitien lähtiessä piikomaan herrasperheisiin tai tehtaaseen työhön, kaikille ei perintötiloja ollut. Maaseudulla naiset menivät navettahommiin lypsämään ja lantaa luomaan. Tilat oli pientiloja muutama lehmä ja hevonen. Kaupungeissakin leivottiin kotona ja ommeltiin vaatteet itse. Nykyäänkin naiset ompelevat ja leipovat itse ketkä tekevät kuten ennenkin naiset tekivät.
Kyseinen elokuva kertoo muistaakseni maaseudun mielenterveysongelmista ja alkoholismista. Tilallisten mielenterveysongelmien hoitoon on hallitus kohdentanut muistaakseni viime vuonna miljoona euroa jaksamista tukemaan.

Vanhusten lääkitseminen on mielipuolista. Jos lääkkeessä on ohjeistus, että Alzheimertaudissa ei suositella keskushermostoon vaikuttavien riskien tai muistin heikentymisen vuoksi näille potilaille annettavaksi, ei tuo mitään merkkaa, pikemminkin päinvastoin. Psykoosilääkkeitäkin annetaan vaikuttivatpa itse häiriöön tai eivät, ja niitä jatketaan kuolemaan saakka, vaikka monet fyysiset oireet viestittäisivät pikaista lääkeaineen lopettamista. Omaisen pitkään tivatessa hoitaja saattaa vastata, että kyllähän tuo lääke hermostolle iso riski on ja vaikuttaa siihen tuhoavasti, mutta kun näin meillä on totuttu menettelemään.

Lääkkeiden riskejä ei valvota. Haitallisten oireiden ilmettyä lääkettä ei epäillä eikä sen käytöstä luovuta, vaan lisätään uusi, jolla entisen haittoja yritetään kumota. Lääkeohjeistuksella ei ole merkitystä, ja kun omaiset vetoavat tuohon, hoitohenkilöstö lääkäriä myöten toteavat, että ne nyt ovat sellaisia lääketeollisuuden esiintuomia seikkoja, joita pakostakin kaikissa lääkeaineissa tulee olla, mutta varsinaista käytännön merkitystä niillä ei juurikaan katsota olevan.

Lääkeaineiden vaikutuksia ei ymmärretä, ei sen yhden ainoankaan. Tämän vuoksi meidän vanhukset kulkevat nyt pökertyneinä vaipoissaan.

Hoitajille on aivan turha lääkkeistä ja niitten vaikutuksista höpertää. Jos on sanomista tai kysymistä aiheesta menkää lääkärin puheille, sen joka määrää ja päättää mitä lääkettä kukakin syö. Hoitaja vain jakaa ja antaa lääkkeet määräyksen mukaan eikä mahda mitään sille, että näkee etteivät ne ole hyväksi,

Ehkä joskus, mutta hyvin harvoin lääkäri kuuntelee mitä mieltä hoitaja on, varsinkaan entisaikain puolijumalina itseään pitävät päsmärit, lääketehtaitten lähetit, bonuspellet.

mielipuolista kirjoitti:

Vanhusten lääkitseminen on mielipuolista. Jos lääkkeessä on ohjeistus, että Alzheimertaudissa ei suositella keskushermostoon vaikuttavien riskien tai muistin heikentymisen vuoksi näille potilaille annettavaksi, ei tuo mitään merkkaa, pikemminkin päinvastoin. Psykoosilääkkeitäkin annetaan vaikuttivatpa itse häiriöön tai eivät, ja niitä jatketaan kuolemaan saakka, vaikka monet fyysiset oireet viestittäisivät pikaista lääkeaineen lopettamista. Omaisen pitkään tivatessa hoitaja saattaa vastata, että kyllähän tuo lääke hermostolle iso riski on ja vaikuttaa siihen tuhoavasti, mutta kun näin meillä on totuttu menettelemään.

Lääkkeiden riskejä ei valvota. Haitallisten oireiden ilmettyä lääkettä ei epäillä eikä sen käytöstä luovuta, vaan lisätään uusi, jolla entisen haittoja yritetään kumota. Lääkeohjeistuksella ei ole merkitystä, ja kun omaiset vetoavat tuohon, hoitohenkilöstö lääkäriä myöten toteavat, että ne nyt ovat sellaisia lääketeollisuuden esiintuomia seikkoja, joita pakostakin kaikissa lääkeaineissa tulee olla, mutta varsinaista käytännön merkitystä niillä ei juurikaan katsota olevan.

Lääkeaineiden vaikutuksia ei ymmärretä, ei sen yhden ainoankaan. Tämän vuoksi meidän vanhukset kulkevat nyt pökertyneinä vaipoissaan.

Lue lisää

Alzheimer muuten itsestään jo aiheuttaa sen ett vanhus on sekaisin kuin seinäkello ja tuo sairaus on sellanen, ett se vaikuttaa kropan toimintaan eli tulee virtsankarkailua ja suolen tyhjentyminen muuttuu hallitsemattomaksi eli on pakko käyttää vaippoja. Lääkityksellä vähennetään harhaisuutta ja aggressiivisuutta. Monesti lääkitystä vähennetään, kun muistisairautta poteva vanhus siirretään hoivakotiin. Kotioloissa on mahdotonta Alzheimeria sairastavaa hoitaa ilman lääkitystä tai no,jos omaishoitaja on sen verran jaksava ett pystyy valvomaan ympärivuorokauden ja vahtimaan muistisairaan perään, niin mikäs siinä. Monesti sairaus itsessään aiheuttaa oireilua, harhaisuus lisääntyy, levottomuus kasvaa ja aggressiivinen käytös on jatkuvaa. Itse olen pystynyt vaikuttamaan muistisairaan hoidettavani lääkitykseen, lääkitystä on vaihdettu tarpeen mukaan. Tietenkin on ollut tilanteita ettei lääkärit ole ottaneet tosissaan, kun olen sanonut ettei esim.muistilaastari ole ollut hyväksi hoidettavalle vaan lisännyt oireilua entisestään. Vasta sitten on uskottu, kun on tullut ylilevottomuutta jne.. Myös kipulaastarin osalta on ollut vaikeuksia saada lääkäri uskomaan ettei se auta hoidettavaa vaan tekee hänen vointinsa huonommaksi. On hyvä kyseenalaistaa esim.kolesterolilääkkeen käyttöä vanhuksella, siitäkin voi monesti olla enempi haittaa kuin hyötyä esim.voi aiheuttaa liikkumisen vaikeutumista,nivelvaivoja jne... On kokemusta psykoosilääkkeen käytöstä muistisairaan hoidossa ja ainakin toisen hoidettavan osalta voin sanoa, ett lääkkeestä oli enempi hyötyä kuin haittaa. Kun lääkettä kokeiltiin pistää tauolle, hoidettavalle tuli oireilut takaisin eli oli aggressiivinen, tosi harhainen, eikä nukkunut ollenkaan. Aloitin uudelleen lääkkeen käytön ja oireet väheni ja hoidettava pystyi nukkumaan ja oli paremmalla tuulella ja harhaisuuskin väheni. Ennen vanhaan ei ollut muuta hoitoa muistisairaalle kuin pitää hänet lukkojen takana, jos oli aggressiivinen muita kohtaan. Ehkä joskus löytyis täsmälääke tuohon alzheimeriin ettei tarvitsisi mitään mieliala-tai psykoosilääkitystä käyttää.

Omaishoitajana kirjoitti:

Alzheimer muuten itsestään jo aiheuttaa sen ett vanhus on sekaisin kuin seinäkello ja tuo sairaus on sellanen, ett se vaikuttaa kropan toimintaan eli tulee virtsankarkailua ja suolen tyhjentyminen muuttuu hallitsemattomaksi eli on pakko käyttää vaippoja. Lääkityksellä vähennetään harhaisuutta ja aggressiivisuutta. Monesti lääkitystä vähennetään, kun muistisairautta poteva vanhus siirretään hoivakotiin. Kotioloissa on mahdotonta Alzheimeria sairastavaa hoitaa ilman lääkitystä tai no,jos omaishoitaja on sen verran jaksava ett pystyy valvomaan ympärivuorokauden ja vahtimaan muistisairaan perään, niin mikäs siinä. Monesti sairaus itsessään aiheuttaa oireilua, harhaisuus lisääntyy, levottomuus kasvaa ja aggressiivinen käytös on jatkuvaa. Itse olen pystynyt vaikuttamaan muistisairaan hoidettavani lääkitykseen, lääkitystä on vaihdettu tarpeen mukaan. Tietenkin on ollut tilanteita ettei lääkärit ole ottaneet tosissaan, kun olen sanonut ettei esim.muistilaastari ole ollut hyväksi hoidettavalle vaan lisännyt oireilua entisestään. Vasta sitten on uskottu, kun on tullut ylilevottomuutta jne.. Myös kipulaastarin osalta on ollut vaikeuksia saada lääkäri uskomaan ettei se auta hoidettavaa vaan tekee hänen vointinsa huonommaksi. On hyvä kyseenalaistaa esim.kolesterolilääkkeen käyttöä vanhuksella, siitäkin voi monesti olla enempi haittaa kuin hyötyä esim.voi aiheuttaa liikkumisen vaikeutumista,nivelvaivoja jne... On kokemusta psykoosilääkkeen käytöstä muistisairaan hoidossa ja ainakin toisen hoidettavan osalta voin sanoa, ett lääkkeestä oli enempi hyötyä kuin haittaa. Kun lääkettä kokeiltiin pistää tauolle, hoidettavalle tuli oireilut takaisin eli oli aggressiivinen, tosi harhainen, eikä nukkunut ollenkaan. Aloitin uudelleen lääkkeen käytön ja oireet väheni ja hoidettava pystyi nukkumaan ja oli paremmalla tuulella ja harhaisuuskin väheni. Ennen vanhaan ei ollut muuta hoitoa muistisairaalle kuin pitää hänet lukkojen takana, jos oli aggressiivinen muita kohtaan. Ehkä joskus löytyis täsmälääke tuohon alzheimeriin ettei tarvitsisi mitään mieliala-tai psykoosilääkitystä käyttää.

Lue lisää

Valitettavasti meillä ei tarkkailla, mitkä seikat ovat edeltäneet vanhuksen muistin heikkenemistä. Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa kolesterolilääkkeen, minkä käyttöönoton jälkeen vanhus saattaa tuskaisena kävellä ja hieroa jalkojaan yön yksinäisinä tunteina, kun taas toiselle lääkehaitta näyttäytyy eri tavoin, jolloin tämä saa havaita, että muisti alkaakin tökkimään. Mikä tahansa muukin lääke tai lääkeyhdistelmä rokotteista alkaen voi saada aivot epävireisiksi, ja äärimmäisen harvoin lääkityksiin kukaan puuttuu. Hoitajat saattavat huomioida vanhuksen käytöksessä muutoksia, mutta kun tutkimukset osoittavat, että Alzheimeriahan tämä, niin tuskinpa tämän jälkeen menneisyyttä enempää kuin käytettyjä lääkkeitäkään muistellaan. Lääkekontrolli puuttuu, ja vaikka yritystä jonkin verran tähän suuntaan olisikin, helpommalla hoitohenkilökunta pääsee, kun vain todetaan perussairauden etenevän ja aikaansaavan oireet. Lääkeaineiden eri vaikutustapoja ihmisiin ei tunneta, vielä vähemmän lääkkeiden yhteisvaikutuksia, jolloin ollaankin jo täysin vieraalla maaperällä.

Se että Alzheimer saa alkunsa lääkkeistä ja loppuu lääkkeisiin, on tavattoman vaikeaa myöntää. Terveydenhoidossamme on hyväksytty, että vanhukset kulkevat vaipoissa, ja että asialle ei voida yhtikäs mitään. Jos vanhus käy lääkkeistä hankalaksi, psykoosi-, epilepsialääkkeet tai bentsodiatsepiinit tulevat kuvioihin mukaan tai jopa nämä kaikki. Usein ko lääkityksistä kärsivät vanhuksen joko näkö-, kuulo-, haju-, maku- tai tuntoaisti tai jopa nuo kaikkikin yhdessä. Lääkeaineita vanhuksilla on niin paljon, etteivät mitkään resurssit moisten tarkkailuun riittäisi. Niinpä aika saa hoitaa vanhukset.

Hoitajat raportoivat lääkärille vanhuksen tilasta, ja jos he eivät kerro lääkeaineiden haitallisista vaikutuksista ja ole skarppina, eivät noista kerro ketkään muutkaan. Hoitaja on avainasemassa siinä mielessä, kuinka hän havannoi ja mitä rohkenee lääkärille kertoa. Tämän jälkeen vastuu siirtyy lääkärille, joka joko ottaa hoitajan raportoinnin vakavissaan tai ei ota. Mikäli lääkeaineiden käyttöä ryhdyttäisiin valvomaan siten kuin kuuluisi, tuo romahduttaisi koko terveydenhoidon. Kuka tahansa saa lääkityksellä ihmisen sellaiseen tilaan, ettei tämä enempää fyysisesti kuin psyykkisestikään tuosta enää tokene ja todeta, että koska aikaisempi lääkitys johti potilaan käytöshäiriöihin, piti ottaa vielä kovemmat aineet käyttöön. Tässä vaiheessa lääkeaineista vieroittaminen on jo työn ja tuskan takana, varsinkin kun meillä ei edes katsota olevan tarvetta lääkevieroitukseen, ei nuortenkaan osalta, vaikka asialla olisi jo suunnaton kiire.

Vaikka lääkehoito vie vanhukselta muistin, kävelykyvyn, virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyn, niin lääkitä kuulemma täytyy. Sekin päivä vielä tulee, jolloin ihan vakavissaan kysellään, että täytyykö, todella.

Jos lähiomainen, sukulainen tai tuttava on saanut tehtäväkseen huolehtia vanhuksen kuolinpesään kuuluvan asunnon tavaroiden tyhjentämisestä, hän pääsee oikein lähietäisyydeltä kosketuksiin suomalaisen terveydenhoidon kuin myös lääketeollisuuden kanssa. Kuinka moni tällainen selvittelijä onkaan kantanut useita jätesäkillisiä joko avattuja tai avaamattomia lääkepurkkeja takaisin apteekkiin hävitettäväksi. Moni on päivitellyt, ettei tämä saata olla mahdollista, ja kun se kuitenkin on. Mikäli tähän ralliin aiotaan puuttua, siitä vasta meteli syntyykin. Pakkolääkintä (influenssarokotteet) nostaa jo päätään terveydenhoitohenkilökunnan osalta, ja mikä estää, etteikö tämänkaltainen leviäisi muihinkin ryhmiin. Jos ulkoinen vaara ei meitä pelottele, tehdään se sisältä käsin ja näytetään, ketkä täällä oikein määräävät ihmisen sisuskaluista ja aivoista.

Mitä hittoa höpiset? Kuka sulle on sanonut että "Alzheimer saa alkunsa lääkkeistä"? Muutenkin olet pihalla kuin lumiukko ja ulapalla kuin karannut soutuvene jotta kannattaa käydä muisti- yms. tutkimuksissa.

mielipuolista kirjoitti:

Valitettavasti meillä ei tarkkailla, mitkä seikat ovat edeltäneet vanhuksen muistin heikkenemistä. Esimerkiksi voisi ottaa vaikkapa kolesterolilääkkeen, minkä käyttöönoton jälkeen vanhus saattaa tuskaisena kävellä ja hieroa jalkojaan yön yksinäisinä tunteina, kun taas toiselle lääkehaitta näyttäytyy eri tavoin, jolloin tämä saa havaita, että muisti alkaakin tökkimään. Mikä tahansa muukin lääke tai lääkeyhdistelmä rokotteista alkaen voi saada aivot epävireisiksi, ja äärimmäisen harvoin lääkityksiin kukaan puuttuu. Hoitajat saattavat huomioida vanhuksen käytöksessä muutoksia, mutta kun tutkimukset osoittavat, että Alzheimeriahan tämä, niin tuskinpa tämän jälkeen menneisyyttä enempää kuin käytettyjä lääkkeitäkään muistellaan. Lääkekontrolli puuttuu, ja vaikka yritystä jonkin verran tähän suuntaan olisikin, helpommalla hoitohenkilökunta pääsee, kun vain todetaan perussairauden etenevän ja aikaansaavan oireet. Lääkeaineiden eri vaikutustapoja ihmisiin ei tunneta, vielä vähemmän lääkkeiden yhteisvaikutuksia, jolloin ollaankin jo täysin vieraalla maaperällä.

Se että Alzheimer saa alkunsa lääkkeistä ja loppuu lääkkeisiin, on tavattoman vaikeaa myöntää. Terveydenhoidossamme on hyväksytty, että vanhukset kulkevat vaipoissa, ja että asialle ei voida yhtikäs mitään. Jos vanhus käy lääkkeistä hankalaksi, psykoosi-, epilepsialääkkeet tai bentsodiatsepiinit tulevat kuvioihin mukaan tai jopa nämä kaikki. Usein ko lääkityksistä kärsivät vanhuksen joko näkö-, kuulo-, haju-, maku- tai tuntoaisti tai jopa nuo kaikkikin yhdessä. Lääkeaineita vanhuksilla on niin paljon, etteivät mitkään resurssit moisten tarkkailuun riittäisi. Niinpä aika saa hoitaa vanhukset.

Hoitajat raportoivat lääkärille vanhuksen tilasta, ja jos he eivät kerro lääkeaineiden haitallisista vaikutuksista ja ole skarppina, eivät noista kerro ketkään muutkaan. Hoitaja on avainasemassa siinä mielessä, kuinka hän havannoi ja mitä rohkenee lääkärille kertoa. Tämän jälkeen vastuu siirtyy lääkärille, joka joko ottaa hoitajan raportoinnin vakavissaan tai ei ota. Mikäli lääkeaineiden käyttöä ryhdyttäisiin valvomaan siten kuin kuuluisi, tuo romahduttaisi koko terveydenhoidon. Kuka tahansa saa lääkityksellä ihmisen sellaiseen tilaan, ettei tämä enempää fyysisesti kuin psyykkisestikään tuosta enää tokene ja todeta, että koska aikaisempi lääkitys johti potilaan käytöshäiriöihin, piti ottaa vielä kovemmat aineet käyttöön. Tässä vaiheessa lääkeaineista vieroittaminen on jo työn ja tuskan takana, varsinkin kun meillä ei edes katsota olevan tarvetta lääkevieroitukseen, ei nuortenkaan osalta, vaikka asialla olisi jo suunnaton kiire.

Vaikka lääkehoito vie vanhukselta muistin, kävelykyvyn, virtsan- ja ulosteenpidätyskyvyn, niin lääkitä kuulemma täytyy. Sekin päivä vielä tulee, jolloin ihan vakavissaan kysellään, että täytyykö, todella.

Jos lähiomainen, sukulainen tai tuttava on saanut tehtäväkseen huolehtia vanhuksen kuolinpesään kuuluvan asunnon tavaroiden tyhjentämisestä, hän pääsee oikein lähietäisyydeltä kosketuksiin suomalaisen terveydenhoidon kuin myös lääketeollisuuden kanssa. Kuinka moni tällainen selvittelijä onkaan kantanut useita jätesäkillisiä joko avattuja tai avaamattomia lääkepurkkeja takaisin apteekkiin hävitettäväksi. Moni on päivitellyt, ettei tämä saata olla mahdollista, ja kun se kuitenkin on. Mikäli tähän ralliin aiotaan puuttua, siitä vasta meteli syntyykin. Pakkolääkintä (influenssarokotteet) nostaa jo päätään terveydenhoitohenkilökunnan osalta, ja mikä estää, etteikö tämänkaltainen leviäisi muihinkin ryhmiin. Jos ulkoinen vaara ei meitä pelottele, tehdään se sisältä käsin ja näytetään, ketkä täällä oikein määräävät ihmisen sisuskaluista ja aivoista.

Lue lisää

Alzheimer ei ala lääkkeistä. Geneettinen perimä voi vaikuttaa riskiin sairastua alzheimeriin, korkea ja hoitamaton verenpainesairauskin saattaa lisätä riskiä sairastua muistisairauteen. Jos on juonut alkoholia kymmeniä vuosia, sekin lisää riskiä sairastua muistisairauteen. Alzheimer vie ihmiseltä toimintakyvyn vaikka ei lääkittäisi, sitä sairastava joutuu käyttämään jatkuvasti vaippoja pidätyskyvyn hävitessä sairauden edetessä. Alzheimer surkastuttaa aivot edetessään, sitä ei pystytä millään lääkkeillä pysäyttämään ja vaikka ei lääkittäis, niin sairaus silti etenee ja kaikki toimintakyky häviää loppuvaiheessa. Lääkkeillä voidaan helpottaa sairaan harhaisuutta ja levottomuutta, jolloin hänellä itsellään on helpompi olla. Eihän esim.skitsofreenikkojakaan jätetä lääkitsemättä, heiltäkin lääkkeillä hillitään näkö-ja kuuloharhoja.

Paitsi että kannattaa ottaa aikanaan selville uusien ja outojen oireiden syyt, käydä lääkärissä ja tutkimuksissa jotta saa aikanaan lääkityksen, joka saattaa hidastaa taudin täyteen kukoistukseen puhkeamista, siis sairauden alkamista monella vuodella.

Seko-seko kirjoitti:

Mitä hittoa höpiset? Kuka sulle on sanonut että "Alzheimer saa alkunsa lääkkeistä"? Muutenkin olet pihalla kuin lumiukko ja ulapalla kuin karannut soutuvene jotta kannattaa käydä muisti- yms. tutkimuksissa.

Lue lisää

Meidän terveydenhoidollemme on liian iso pähkinä purtavaksi tieto siitä, että Alzheimer saa alkunsa lääkkeistä. Mutta eiköhän tuo seuraavien vuosien kuluessa ala valjeta. Lääkeaineitten keskinäiset vaikutukset ovat meilläkin todellinen musta aukko. Ainahan tätä Alzheimer-tragediaa voidaan jatkaa. Lääkeuskomukset vanhusten hoidossa ovat olleet nousujohteisia jo useita vuosikymmeniä. Terveydenhoidossa on ollut kaikki hyvin niin kauan kuin mihinkään ei ole kajottu, eivätkä ketkään ole loukkaantuneet. Jos professori Kivelä arvovaltansa turvinkaan ei ole saanut oikaistua vanhusten hulvatonta lääkemafiaa, niin kuinka ne vähemmän tunnetut olisivat kyenneet muka parempaan.

Vanhusten käytösongelmat on helppoa ratkaista, sillä jo lääkesekoitukset ovat usein sitä luokkaa, että vahvempikin noilla talttuisi. Ongelmahan ei ole vanhuksissa, ei sinne päinkään, vaan aivan muualla. Totuutta vain ei ole kestetty, ja siksi tähän jamaan on tultu. Asiahan on niin, että vanhuksen muistin heikennettyä geriatri tarjoaa avuksi ns muistilääkkeitä, jolloin omainen saa sen käsityksen, että näillä lääkkeillä olisi tarkoitus, kuten nimikin jo kertoo, vaikuttaa muistiin. Kun sitten valkenee, että muisti heikkeneekin entistä nopeampaa tahtia, lääkäri toteaa, että ei näillä muistiin ollut tarkoituskaan vaikuttaa, vaan muihin oireisiin, ja että Alzheimer se on joka nyt etenee. Tässä vaiheessa omaisella on täysi oikeus kysyä, että mihin oireisiin muistilääkkeen sitten oli tarkoitus vaikuttaa. Terveydenhoitoalalla työskentelevä, joka on nähnyt näiden lääkkeiden aloituksen, käytön, vaihtamiset (muistilääkkeitähän meillä riittää), potilaan sekoilut ja lopulta lääkkeiden lopetuksen, osaa kertoa myös, mitä seuraa kun lääkkeitä vähennetään. Jo ulkoinen muodonmuutos on omiaan saamaan omaisen positiivisesti hämmentyneeksi puhumattakaan siitä, kun sisäinen jähmettyneisyys hellittää, ja se minkä piti olla sitä Alzheimerista johtuvaa, alkaakin väistyä.

Meillä lääkkeitä käytetään hillittömästi, ja heti kun tähän ongelmaan puututaan, herää valtaisan tunnepitoinen vastaisku, jossa monet lääkelobbarit, lääkärit ja hoitajat, jopa omaiset ilmaisevat suurta närkästystään selvitystä vaativille. Se lienee jo tullut selväksi, että lääkkeistä halutaan pitää kiinni, saivatpa nuo aikaan mitä hyvänsä. Niinpä potilaan hoidossa sekoillaan lääkityksestä toiseen, ja edellisen hoidon virheitä pyritään korjaamaan uusilla. Mistä tämä kaikki alkoi? Siitäkö kun viattomasti päätettiin alentaa vaikkapa verenpainetta, ja lääke toisensa jälkeen siirryttiin myös nestettä poistaviin, eikä paine lääkekuormasta huolimatta vieläkään oikein ottanut kunnolla talttuakseen. Tavallista on, että mukaan tulevat myös kolesterolilääkkeet ja että särkylääkkeitäkin kuluu, samoin mielialalääkkeitä, rauhoittavia, vähän kaikkea sieltä sun täältä. Vanhusta rauhoitellaan, että jos lääkkeiden yhteisvaikutus olisi ongelma, tästä olisi kyllä jo tieteellistä todistusaineistoa. Miten ihmeessä, kukaan ei kerro. Tässä vaiheessa ei myöskään muistella vanhuksen saamia lukuisia rokotteita tai aikanaan mahdollisesti jopa vuosikymmeniä käyttämiä ehkäisylääkkeitä. Kuin pisteenä iin päälle tulevat vielä geenit, jotka viimeistään vapauttavat kaikesta vastuusta. Jotkut ns edistykselliset lääkärit tosin väittävät lääkeaineidenkin muuttavan geeniperimää, etenkin rokotteiden, mutta tällaiseen edistyneisyyteen ei meillä ole tapana ottaa kantaa.

Alzheimer saa aiheutua mistä tahansa muusta, kunhan lääkkeitä ei vedetä mukaan. Parempi että vanhukset kärsivät kuin että lääkkeisiin puuttumalla vielä useammat joutuisivat kärsimään. Alzheimerilla on paitsi taloudellinen myös arvovaltainen pohja lääketieteessä, ja kun nämä pohjat putoavat, niistäkin sairastutaan.

Terveydenhoidossa sekoilu on vasta aluillaan.

Yeap, kommenttisi on todella mielipuolinen.

Eijunalauta kirjoitti:

Yeap, kommenttisi on todella mielipuolinen.

Jo muutama vuosi sitten amerikkalaiset Alzheimeriin perehtyneet asiantuntijalääkärit kertoivat radiossa ajatuksistaan ns muistilääkkeistä ja sinun ajatusmaailmaasi mukaellen he tietenkin edustivat täydellistä idiotismia, kun eivät meikäläiseen tapaan suitsuttaneet näitä ihmepillereitä, vaan aivan suoraan totesivat, että valitettavasti ko sairauteen näistä yleisesti tarjottavista lääkkeistä ei ole apua.

Jos muistilääkkeen käytöstä vanhukselle seuraa epilepsia, haittavaikutuksiin perehtynyt geriatri saattaa hyvinkin myöntää tämän tosiasian, kuten olen nähnyt tapahtuvankin. Entä sitten, mitä luulet seuraavan. Aivan oikein, seuraa epilepsialääkitys, koska lääkevieroitus on meillä tuntematon käsite, ja entistä muistilääkitystä hyvin todennäköisesti jatketaan edelleen. Entä mitä sitten seuraa. Kuten arvata jo saattaakin, seuraa menehtyminen.

Kommenttisi kertovat, ettei vanhuksiin liittyvä problematiikka sinua liiemmin innosta. Peloistasi haluat kuitenkin kertoa. Miksi?

mielipuolista kirjoitti:

Meidän terveydenhoidollemme on liian iso pähkinä purtavaksi tieto siitä, että Alzheimer saa alkunsa lääkkeistä. Mutta eiköhän tuo seuraavien vuosien kuluessa ala valjeta. Lääkeaineitten keskinäiset vaikutukset ovat meilläkin todellinen musta aukko. Ainahan tätä Alzheimer-tragediaa voidaan jatkaa. Lääkeuskomukset vanhusten hoidossa ovat olleet nousujohteisia jo useita vuosikymmeniä. Terveydenhoidossa on ollut kaikki hyvin niin kauan kuin mihinkään ei ole kajottu, eivätkä ketkään ole loukkaantuneet. Jos professori Kivelä arvovaltansa turvinkaan ei ole saanut oikaistua vanhusten hulvatonta lääkemafiaa, niin kuinka ne vähemmän tunnetut olisivat kyenneet muka parempaan.

Vanhusten käytösongelmat on helppoa ratkaista, sillä jo lääkesekoitukset ovat usein sitä luokkaa, että vahvempikin noilla talttuisi. Ongelmahan ei ole vanhuksissa, ei sinne päinkään, vaan aivan muualla. Totuutta vain ei ole kestetty, ja siksi tähän jamaan on tultu. Asiahan on niin, että vanhuksen muistin heikennettyä geriatri tarjoaa avuksi ns muistilääkkeitä, jolloin omainen saa sen käsityksen, että näillä lääkkeillä olisi tarkoitus, kuten nimikin jo kertoo, vaikuttaa muistiin. Kun sitten valkenee, että muisti heikkeneekin entistä nopeampaa tahtia, lääkäri toteaa, että ei näillä muistiin ollut tarkoituskaan vaikuttaa, vaan muihin oireisiin, ja että Alzheimer se on joka nyt etenee. Tässä vaiheessa omaisella on täysi oikeus kysyä, että mihin oireisiin muistilääkkeen sitten oli tarkoitus vaikuttaa. Terveydenhoitoalalla työskentelevä, joka on nähnyt näiden lääkkeiden aloituksen, käytön, vaihtamiset (muistilääkkeitähän meillä riittää), potilaan sekoilut ja lopulta lääkkeiden lopetuksen, osaa kertoa myös, mitä seuraa kun lääkkeitä vähennetään. Jo ulkoinen muodonmuutos on omiaan saamaan omaisen positiivisesti hämmentyneeksi puhumattakaan siitä, kun sisäinen jähmettyneisyys hellittää, ja se minkä piti olla sitä Alzheimerista johtuvaa, alkaakin väistyä.

Meillä lääkkeitä käytetään hillittömästi, ja heti kun tähän ongelmaan puututaan, herää valtaisan tunnepitoinen vastaisku, jossa monet lääkelobbarit, lääkärit ja hoitajat, jopa omaiset ilmaisevat suurta närkästystään selvitystä vaativille. Se lienee jo tullut selväksi, että lääkkeistä halutaan pitää kiinni, saivatpa nuo aikaan mitä hyvänsä. Niinpä potilaan hoidossa sekoillaan lääkityksestä toiseen, ja edellisen hoidon virheitä pyritään korjaamaan uusilla. Mistä tämä kaikki alkoi? Siitäkö kun viattomasti päätettiin alentaa vaikkapa verenpainetta, ja lääke toisensa jälkeen siirryttiin myös nestettä poistaviin, eikä paine lääkekuormasta huolimatta vieläkään oikein ottanut kunnolla talttuakseen. Tavallista on, että mukaan tulevat myös kolesterolilääkkeet ja että särkylääkkeitäkin kuluu, samoin mielialalääkkeitä, rauhoittavia, vähän kaikkea sieltä sun täältä. Vanhusta rauhoitellaan, että jos lääkkeiden yhteisvaikutus olisi ongelma, tästä olisi kyllä jo tieteellistä todistusaineistoa. Miten ihmeessä, kukaan ei kerro. Tässä vaiheessa ei myöskään muistella vanhuksen saamia lukuisia rokotteita tai aikanaan mahdollisesti jopa vuosikymmeniä käyttämiä ehkäisylääkkeitä. Kuin pisteenä iin päälle tulevat vielä geenit, jotka viimeistään vapauttavat kaikesta vastuusta. Jotkut ns edistykselliset lääkärit tosin väittävät lääkeaineidenkin muuttavan geeniperimää, etenkin rokotteiden, mutta tällaiseen edistyneisyyteen ei meillä ole tapana ottaa kantaa.

Alzheimer saa aiheutua mistä tahansa muusta, kunhan lääkkeitä ei vedetä mukaan. Parempi että vanhukset kärsivät kuin että lääkkeisiin puuttumalla vielä useammat joutuisivat kärsimään. Alzheimerilla on paitsi taloudellinen myös arvovaltainen pohja lääketieteessä, ja kun nämä pohjat putoavat, niistäkin sairastutaan.

Terveydenhoidossa sekoilu on vasta aluillaan.

Lue lisää

Mistä lääkkeistä alzheimer oikein saa alkunsa, kerroppa sekin, kun tunnut noin paljon asioista tietävän. Mähän en mitään tiedä, vasta olen hoitamassa toista Alzheimeria sairastavaa omaistani, joten en ole mikään expertti ja tietäjä kyseisessä asiassa. Ensimmäisellä hoidettavalla ei ollut pahemmin mitään lääkkeitä käytössä ennen alzheimerin toteamista. Virtsatietulehduslääkkeitä joutui syömään ainoastaan ja nekin siksi, koska oli alttiutta siihen. Sen verran olen jälkeenpäin lukenut jostain, ett virtsatietulehduslääkkeiden käyttö saattaa nopeuttaa alzheimerin etenemistä naisilla ja senkin tiedän, ett kun alzheimer on todettu, niin noiden tulehduslääkkeiden käyttö pitää lopettaa.
Vaikka en ole mikään Einstein, niin sen verran ollut ymmärrystä, ett olen tietoinen ollut siitä ettei nk.muistilääkkeet paranna muistia vaan niillä on ollut tarkoitus pitää muistisairautta potevan toimintakykyä yllä eli ei heti ole kaikessa toisen avun varassa. Alzheimerissa ei mene pelkästään muisti vaan myös kropan toimintakyky heikkenee sairauden edetessä. Jo sairaus itsestään saattaa joillekin aiheuttaa kouristelukohtauksia, kun sairaus etenee aivoissa tietyille alueille. Mun omaiselle sairauden loppuvaiheessa tuli pahoja kuumekouristuskohtauksia, kun hänellä petti kropan lämmönsäätelykyky. Saattoi olla ihan kunnossa päivällä ja pari tuntia myöhemmin oli kuumekohtaus, jossa kuume nousi yli 39. Ja huom, tuolloin ei ollut muutamaan vuoteen mitään muistilääkkeitä enää käytössä, koska ne oli lakkautettu heti, kun hän pääsi hoivakotiin. Ja semmoinenkin juttu, ett kun hänellä todettiin tuo alzheimer, niin silloin vasta hänelle tuli samalla muutakin lääkitystä siihen lisäksi. Ainoa lääke, jota voisin alzheimerlääkityksessä kritisoida on tuo muistilaastari. Se ei välttämättä sovellu kaikille, voi jopa pahentaa harhaisuutta ja levottomuutta ja aggressiivisuuttakin ja silloin monesti voidaan joutua turvautua rauhoittavan lääkitykseen. Mun hoidettavien kohdalla muistilaastarista ei ollut mitään hyötyä, molemmilla se lisäs oireiluja entisestään, mutt toisille se lääke saattaa soveltua hyvinkin ja helpottaa pärjäämistä. Mutt omaishoitajana voin sanoa ettei ilman lääkitystä Alzheimeria sairastavaa pysty kotioloissa hoitamaan, jos omaishoitajalla ei ole esim.kotihoidollista apua saatavilla. Itse olen valvonut kummankin hoidettavan takia öitä ja se käy kyllä omaishoitajan terveyden päälle. Alzheimeria sairastavat ovat monesti just yöaikaan levottomillaan eli silloin myös omaishoitajan pitäis olla hereillä ja katsoa ettei hoidettava vaan painele yöllä ulos etsimään mennyttä maailmaa. Rauhoittavalla lääkityksellä myös vähennetään hoidettavan aggressiivuutta mikä on yks ominaispiirre Alzheimeria sairastavilla ja siitäkin on kokemusta, kun molemmat hoidettavista on jossain vaiheessa yrittäneet mojauttaa mua turpaan. Mutt sen huomaa tuon yhden neropatin teksteistä ettei itse ole ehkä omakohtaisesti hoitanut ketään Alzheimeria sairastavaa...ainakaan ihan yksinänsä kuten mä. Senkin voin sanoa, ett yhteiskunnan puolelta avunsaanti on ollut helvetin kovan työn takana. Mutt nyt on vihdoin sekin ihme tapahtunut, ett olemme kotihoidon piirissä ja mulle se on kuin lottovoiton saaminen, on ollut tosi paljon apua monella eri tavalla ja tuntuu hyvältä, ettei mun tarvi enää aivan yksin yrittää pärjätä. Tsemppiä kaikille Alzheimeria sairastavia hoitaville omaishoitajille, kotihoidossa tytötään tekeville ja myös niille hoitajille, jotka tekevät työtään vanhusten parissa hoivapaikoissa.

Yksomaishoitsu kirjoitti:

Mistä lääkkeistä alzheimer oikein saa alkunsa, kerroppa sekin, kun tunnut noin paljon asioista tietävän. Mähän en mitään tiedä, vasta olen hoitamassa toista Alzheimeria sairastavaa omaistani, joten en ole mikään expertti ja tietäjä kyseisessä asiassa. Ensimmäisellä hoidettavalla ei ollut pahemmin mitään lääkkeitä käytössä ennen alzheimerin toteamista. Virtsatietulehduslääkkeitä joutui syömään ainoastaan ja nekin siksi, koska oli alttiutta siihen. Sen verran olen jälkeenpäin lukenut jostain, ett virtsatietulehduslääkkeiden käyttö saattaa nopeuttaa alzheimerin etenemistä naisilla ja senkin tiedän, ett kun alzheimer on todettu, niin noiden tulehduslääkkeiden käyttö pitää lopettaa.
Vaikka en ole mikään Einstein, niin sen verran ollut ymmärrystä, ett olen tietoinen ollut siitä ettei nk.muistilääkkeet paranna muistia vaan niillä on ollut tarkoitus pitää muistisairautta potevan toimintakykyä yllä eli ei heti ole kaikessa toisen avun varassa. Alzheimerissa ei mene pelkästään muisti vaan myös kropan toimintakyky heikkenee sairauden edetessä. Jo sairaus itsestään saattaa joillekin aiheuttaa kouristelukohtauksia, kun sairaus etenee aivoissa tietyille alueille. Mun omaiselle sairauden loppuvaiheessa tuli pahoja kuumekouristuskohtauksia, kun hänellä petti kropan lämmönsäätelykyky. Saattoi olla ihan kunnossa päivällä ja pari tuntia myöhemmin oli kuumekohtaus, jossa kuume nousi yli 39. Ja huom, tuolloin ei ollut muutamaan vuoteen mitään muistilääkkeitä enää käytössä, koska ne oli lakkautettu heti, kun hän pääsi hoivakotiin. Ja semmoinenkin juttu, ett kun hänellä todettiin tuo alzheimer, niin silloin vasta hänelle tuli samalla muutakin lääkitystä siihen lisäksi. Ainoa lääke, jota voisin alzheimerlääkityksessä kritisoida on tuo muistilaastari. Se ei välttämättä sovellu kaikille, voi jopa pahentaa harhaisuutta ja levottomuutta ja aggressiivisuuttakin ja silloin monesti voidaan joutua turvautua rauhoittavan lääkitykseen. Mun hoidettavien kohdalla muistilaastarista ei ollut mitään hyötyä, molemmilla se lisäs oireiluja entisestään, mutt toisille se lääke saattaa soveltua hyvinkin ja helpottaa pärjäämistä. Mutt omaishoitajana voin sanoa ettei ilman lääkitystä Alzheimeria sairastavaa pysty kotioloissa hoitamaan, jos omaishoitajalla ei ole esim.kotihoidollista apua saatavilla. Itse olen valvonut kummankin hoidettavan takia öitä ja se käy kyllä omaishoitajan terveyden päälle. Alzheimeria sairastavat ovat monesti just yöaikaan levottomillaan eli silloin myös omaishoitajan pitäis olla hereillä ja katsoa ettei hoidettava vaan painele yöllä ulos etsimään mennyttä maailmaa. Rauhoittavalla lääkityksellä myös vähennetään hoidettavan aggressiivuutta mikä on yks ominaispiirre Alzheimeria sairastavilla ja siitäkin on kokemusta, kun molemmat hoidettavista on jossain vaiheessa yrittäneet mojauttaa mua turpaan. Mutt sen huomaa tuon yhden neropatin teksteistä ettei itse ole ehkä omakohtaisesti hoitanut ketään Alzheimeria sairastavaa...ainakaan ihan yksinänsä kuten mä. Senkin voin sanoa, ett yhteiskunnan puolelta avunsaanti on ollut helvetin kovan työn takana. Mutt nyt on vihdoin sekin ihme tapahtunut, ett olemme kotihoidon piirissä ja mulle se on kuin lottovoiton saaminen, on ollut tosi paljon apua monella eri tavalla ja tuntuu hyvältä, ettei mun tarvi enää aivan yksin yrittää pärjätä. Tsemppiä kaikille Alzheimeria sairastavia hoitaville omaishoitajille, kotihoidossa tytötään tekeville ja myös niille hoitajille, jotka tekevät työtään vanhusten parissa hoivapaikoissa.

Lue lisää

Yksikään Alzheimer-nimisen sairauden kanssa tekemisiin joutuva ei pääse helpolla, ja sen ymmärryksen mukaan on toimittava, mikä kullakin on. Hyvin harva omaishoitaja on kiinnostunut hoidettavansa lääkityksistä ja vaikka olisikin, tuskin jaksaa noihin paneutua, työtä kun on riittämiin ilmankin, ja omaa terveyttäkin tulisi jossain välissä vaalia. Tavallisesti terveydenhoitohenkilökunnalta saadut ohjeet riittävät, ja niillä muodoin useimmiten mennään. Lääkityksiin puuttuminen harvalta omaishoitajalta onnistuu, ja stressaavuudessaan on jo sellaista, että moni nämä toimenpiteet mieluummin kaukaa kiertääkin. Täytyy muistaa, että alan erikoislääkäri geriatri on lääkkeet usein määrännyt, ja vaikka yksityislääkäri myöhemmin päinvastaista mieltä olisi ollutkin, omaishoitajan siinä välissä on kovin tukalaa väittää vastaan, varsinkaan jos tällä ei ole laaja-alaista terveydenhoidollista koulutusta ja kiinnostusta alaan. Lääkärillekin tulee tiukat paikat, jos vastaan asettuu. Jopa sairaalassa olen saanut lääkärin tuekseni, kun tämä on varoittanut potilaalle liian rankoiksi käyvistä hoidoista ja kehottanut jos suinkin mahdollista viemään hoidettavan kotiin turvaan.

Meillä terveydenhoitoon on pesiytynyt sellainen harhakuva, että jotkin lääkkeet voitaisiin massatuotantona panna markkinoille ja että ne noin yleensä sopisivat kaikille eli kuten vaikkapa rokotteet ja ehkäisylääkkeet. Jos haittoja tuleekin, ne olisivat jotakuinkin marginaalisia. Selvää suunnanmuutosta on jo aistittavissa, että tämänkaltaisista kuvitelmista olisi jo aika luopua. Sinulla on toki oikeus olla eri mieltä ja monet todella ovatkin. Aika joka tapauksessa rientää ja uudet opit valtaavat alaa.

Kuten täälläkin on viestitetty, lääkintä aikaansaa erilaisen vastineen eri ihmisissä. Yksikin lääke voi olla hyvin tuhoisa ja jo vähäisen käytön jälkeen romuttaa terveyden ilman että asiaan olisi ajoissa osattu puuttua. Tällaista ihmistä eivät auta päivittelyt tuttavilta, jotka paljon suuremmilla annoksilla ovat porskutelleet elämässään eteenpäin.

Muistilääkkeisiin olen saanut tutustua enemmän kuin yhdelle ihmiselle on kohtuullista. Kammottavia tilanteita ja kuolemaan johtaneita tapauksiakin on ollut joukossa. Vaikeinta ovat olleet lääkkeistä vieroittamiset, joiden rinnalla mikä tahansa hoitotyö painii aivan eri sarjassa. Omaishoitajana lomaa ei ole voinut pitää, ei niitä kahta sallittua vapaapäivääkään kuukaudessa, koska laitoksessa lääkitykset aloitettaisiin heti uudelleen, ja kaikki se raskas työ yövalvomisineen olisivat hukkaanheitettyjä edistysaskelia. Jokaisella lääkkeellä on ikioma vaikutustapansa hoidettavaan, ja kun toinen lääke lisätään, tulos on muuta kuin näiden erilliset vaikutukset summattuina. Kysymyksessä on siis aivan uusi lääke. Kun ihmisellä alkaa olla kymmenkuntakin lääkettä, vaikkakin eri aikoina annosteltuina, tilanne on jo sellainen kaaos, että hoitajankin päätä huimaa.

Mainitsit Alzheimervanhuksen virtsatietulehdusvaivoista. Tällainen tulehdus saattaa pitkällekin edetä oireettomana ja ilmenetä ainoastaan muistisairaan potilaan jopa päällekäyvänä voimakkaana agressiivisuutena. Jos luonnonlääkintää hallitsee, hyvä niin, mutta jos aikaisempaa kokemusta ei ole, en tässä vaiheessa ryhtyisi harjoittelemaan moista, vaan mitä pikimmin tyytyisin lääkärin määräämiin lääkkeisiin tulehduksen mahdollisimman pikaiseksi lopettamiseksi. Munuaiset liittyvät hyvin kiinteästi aivojen toimintakykyyn ja siksi niiden kanssa tulisi olla hereillä. Monet lääkeaineet (verenpainelääkkeissä tämä haitta tulee helposti esille, vaikka lääkeainekirjo näissä lääkkeissä onkin valtaisa) heikentävät munuaisten toimintaa ja muistin kannalta tämä on kovin huono juttu.

En suinkaan väitä, että Alzheimervanhusta ei pitäisi jollakin keinoin hillitä, jos tämän hoito kotona tai laitoksessa käy mahdottomaksi. Kun hoito on jo näin vaikeassa vaiheessa, suunnanmuutos on pikemminkin ihme kuin helposti toteutettavissa. Yksin en ajatuksineni kuitenkaan ole, vaan monien yksityislääkärien ja jopa geriatrien kanssa keskustellessani olen saanut päätyä hyvinkin yhteneviin ajatuksiin myös lääkityksistä. Yksityisesti on lääkärinkin mahdollista puhua niin kuin ajattelee, mutta julkisesti tilanne on jo toinen. Mainitsit ”kun tunnut noin paljon asioista tietävän”. Rehellisyyden nimissä on vastattava, että koskaan ei vielä tuolta ole tuntunut.

Meillä näyttäisi olevan paljon yhteistä kokemusmaailmaa Alzheimerista. Siinäkin mielessä, että tässä yhteiskunnassa ”ilmaista omaishoitoa” ei tunnuta arvostettavan, ja että hyvin monet nääntyvät kuormansa alle. Vaikka omaishoito jossain vaiheessa päättyisikin, hoitajan arkeen tuo on jo jättänyt jäljet.