Epigenetiikka ei pelasta kuolevaa evoluutioteoriaa

Syyt, miksi epigenetiikka ei pelasta kuolevaa evoluutioteoriaa:

Evolutionistit kuvittelevat, että epigenetiikka jotenkin tukisi evoluutioteoriaa. He käyttävät mm. termejä fenotyyppinen plastisuus, joka tarkoittaa eliön nopeata adaptoitumista ympäristömuutoksiin ilman, että DNA:han tulee muutoksia. He väittävät, että evoluutiota tapahtuu hitaasti siten, että vähittäiset muutokset kasaantuvat pysyviksi muutoksiksi eliön genomissa. On aika paljastaa evolutionistien harhaluulot.

1. Epigeneettiset mekanismit eivät tuota uutta biologista informaatiota. Tärkeimmät epigeneettiset mekanismit ja niihin vaikuttavat tekijät solussa ovat DNA:n metylaatio, histonien epigeneettiset markkerit sekä RNA-molekyylien välittämät epigeneettiset markkerit (yli 140 erityyppistä).

Epigeneettinen informaatio voi olla luonteeltaan digitaalista (histonien markkerit), analogista (esim. CpG -saarekkeiden metylaatioprofiilit, 3D-genomi ja sen taipuminen) tai metadataa, eli informaatiota tiedon käsittelytavoista. Lähes kaikki epigeneettinen informaatio NOLLATAAN alkionkehityksen aikana jopa pariinkin otteeseen. Immuunipuolustusjärjestelmään liittyviä epigeneettistä informaatiorakenteita ei kuitenkaan nollata, jotta jälkeläisillä olisi valmiina edellytykset selviytyä viruksia ja muita taudinaiheuttajia vastaan.

2. DNA:n metylaatioprofiilit vakauttavat genomin ja niiden tasapaino vaikuttaa merkittävästi DNA:n korjausmekanismien toimintakykyyn. Epigeneettisistä mekanismeista sanotaan usein, etteivät ne vaikuta muutoksiin DNA:ssa, mutta tämä ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Lääketiede on nimittäin monessa tutkimuksessa havainnut, että poikkeamat tai häiriöt mm. DNA:n metylaatioprofiileissa aiheuttavat virheellisen geenisäätelyn lisäksi usein myös muutoksia DNA:ssa. Merkittävin haitallisia mutaatioita aiheuttava mekanismi on metyloituneen sytosiinin (5mC) vaihtuminen tymiiniksi, jota korjausentsyymi glykosylaasi ei korjaa. On myös havaittu, että hydroxymetyloituneella sytosiinilla on taipumus vaihtua guaniiniksi.

DNA:n metylaatioprofiilien muutoksiin ja häiriöihin voi olla useita syitä. Merkittävimmät ovat oksidatiivinen stressi sekä muuttuneet ravintotottumukset. Tupakoinnin ja alkoholinkäytön on myös todettu aiheuttavan metylaatioprofiilien epätasapainoa, mikä siis laukaisee sekvenssimuutoksia DNA:ssa. Ihmisen DNA:ssa on populaatiotasolla jo 220270 sairautta aiheuttavaa geneettistä mutaatiota vuosikasvun ollessa yli 20000!!

Nykyaikainen tiede ei siis tunne ainuttakaan mekanismia, joka saisi aikaan biologisen informaation lisäystä siten, että se johtaisi toiminnallisen tai rakenteellisen monimutkaisuuden kasvuun, mitä voidaan pitää evoluution vaatimuksena. Nykytieteen havainnot osoittavat, että kaikki eliöissä tapahtuva muutos perustuu olemassaolevan biologisen informaation epigeneettiseen säätelyyn TAI informaation vähittäiseen mutta väistämättömään katoamiseen. Siksi evoluutioteoria on aikamme vakavin harhaoppi.

Tutkimuksia, jotka vahvistavat ylläolevat tiedot: ketjussa.