Varakas ja upporikas vanha tilanomistaja kutsui rakkaat palvelijansa koolle. "Olen lähdössä tärkeälle liikematkalle kauas Eurooppaan. Käyn Amsterdamissa ja Hampurissa. Tulen kenties vuoden päästä takaisin. Pitäkää tiluksistani hyvää huolta" . Sen sanottuansa hän antoi jokaiselle viidelle palvelijallensa kullekin 100 000 euroa. "Pitäkää rahoista hyvää huolta. Käyttäkää kuin omianne". Hyvästit jätettyänsä tilanomistaja meni autotallille ja valitsi ajokikseen punaisen Ferrarin ja kaasutti matkoihinsa suuntana Amsterdam.
Vuoden päästä palvelijat ihmettelivät missä isäntä oikein viipyy. Eräänä päivänä tilalle saapui riutuneen näköinen rupsahtanut mies ponilla ratsastaen. Mies oli vanha tilanomistaja joka oli hummannut Ferrarinsa ja rahansa Amsterdamin ja Hampurin yössä viinaan ja kauniisiin naisiin. Mies oli surkeassa kunnossa ja ryvettynyt.
Tilanomistaja pyysi palvelijoitansa näyttämään tilikirjansa. Ensimmäinen palvelija sanoi kätkeneensä rahat maahan ja palautti 100 000 euron potin koskemattomana isännällensä. Setelit olivat pahasti homehtuneita. "Sinä hölmö palvelija". Toinen palvelija oli tehnyt rahoilla kauppaa ja rahat olivat tuplaantuneet. Toinen palvelija antoi isännällensä 200 000 euron rahapinkan. "Sinä kelpo palvelija". Kolmas palvelija oli kasvattanut pottinsa 300 000 euron suuruiseksi. Isäntä oli tyytyväinen. "Sinä kelpo palvelija". Neljäs palvelija oli investoinut rahat viisaasti ja rahaa oli 500 000 euron edestä. "Sinä kelpo ja viisas palvelija".
Viides palvelija sen sijaan kertoi hävittäneensä kaikki rahat. Mitään ei ole euroista jäljellä. Kaikki oli mennyt sileäksi viimeistä latia myöten. "Hummasin rahat naapurikaupungissa naisiin ja viinaan". Tilanomistaja rupesi nauramaan niin että kyyneleet valuivat silmistänsä pitkin kasvoja. "Sinä rakas palvelija. Adoptoin sinut omaksi tuhlaajapojakseni". Sen sanottuansa isäntä keräsi palvelijoilta kaikki rahat ja antoi varat uudelle tuhlaajapojallensa. "Sinä ymmärrät rahan periaatteen täydellisesti" . Aamulla isäntä komensi palvelijansa työhön raatamaan oliivilehtoon, omenatarhalle ja perunamaalle. Tuhlaajapoikansa kanssa he menivät autotallille, Poika valitsi ajokiksensa punaisen Ferrarin. Takapenkille lastattiin säkkikaupalla rahaa. Poika sanoi ottoisällensä. "Lähden liikematkalle Amsterdamiin ja Hampuriin. Nähdään kenties vuoden päästä" . Sen sanottuansa poika hyppäsi Ferrariin. heilautti vanhalle ukolle kättänsä ja kaasuttuí matkoihinsa. Vanha tilanomistaja oli hyvillänsä kun oli saanut itsellensä tuhlaajapoika-perinteen jatkajan.
Sen joka ei osaa rahaa käyttää, hänen tulee raataa oliivilehdossa, omenatarhalla ja perunamaalla aamusta iltaan. Hän joka osaa rahaa käyttää, voi ajella punaisella Ferrarilla ja tuhlata rahat naisiin ja viinaan. Nähdään vuoden päästä.
Vuoden päästä palvelijat ihmettelivät missä isäntä oikein viipyy. Eräänä päivänä tilalle saapui riutuneen näköinen rupsahtanut mies ponilla ratsastaen. Mies oli vanha tilanomistaja joka oli hummannut Ferrarinsa ja rahansa Amsterdamin ja Hampurin yössä viinaan ja kauniisiin naisiin. Mies oli surkeassa kunnossa ja ryvettynyt.
Tilanomistaja pyysi palvelijoitansa näyttämään tilikirjansa. Ensimmäinen palvelija sanoi kätkeneensä rahat maahan ja palautti 100 000 euron potin koskemattomana isännällensä. Setelit olivat pahasti homehtuneita. "Sinä hölmö palvelija". Toinen palvelija oli tehnyt rahoilla kauppaa ja rahat olivat tuplaantuneet. Toinen palvelija antoi isännällensä 200 000 euron rahapinkan. "Sinä kelpo palvelija". Kolmas palvelija oli kasvattanut pottinsa 300 000 euron suuruiseksi. Isäntä oli tyytyväinen. "Sinä kelpo palvelija". Neljäs palvelija oli investoinut rahat viisaasti ja rahaa oli 500 000 euron edestä. "Sinä kelpo ja viisas palvelija".
Viides palvelija sen sijaan kertoi hävittäneensä kaikki rahat. Mitään ei ole euroista jäljellä. Kaikki oli mennyt sileäksi viimeistä latia myöten. "Hummasin rahat naapurikaupungissa naisiin ja viinaan". Tilanomistaja rupesi nauramaan niin että kyyneleet valuivat silmistänsä pitkin kasvoja. "Sinä rakas palvelija. Adoptoin sinut omaksi tuhlaajapojakseni". Sen sanottuansa isäntä keräsi palvelijoilta kaikki rahat ja antoi varat uudelle tuhlaajapojallensa. "Sinä ymmärrät rahan periaatteen täydellisesti" . Aamulla isäntä komensi palvelijansa työhön raatamaan oliivilehtoon, omenatarhalle ja perunamaalle. Tuhlaajapoikansa kanssa he menivät autotallille, Poika valitsi ajokiksensa punaisen Ferrarin. Takapenkille lastattiin säkkikaupalla rahaa. Poika sanoi ottoisällensä. "Lähden liikematkalle Amsterdamiin ja Hampuriin. Nähdään kenties vuoden päästä" . Sen sanottuansa poika hyppäsi Ferrariin. heilautti vanhalle ukolle kättänsä ja kaasuttuí matkoihinsa. Vanha tilanomistaja oli hyvillänsä kun oli saanut itsellensä tuhlaajapoika-perinteen jatkajan.
Sen joka ei osaa rahaa käyttää, hänen tulee raataa oliivilehdossa, omenatarhalla ja perunamaalla aamusta iltaan. Hän joka osaa rahaa käyttää, voi ajella punaisella Ferrarilla ja tuhlata rahat naisiin ja viinaan. Nähdään vuoden päästä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.