Olen pariin kertaan harkinnut äärimmäisen vakavan ahdistuneisuuden keskellä itsemurhaa. Nyt en sitä ikinä tekisi juuri tämän hetkisen ajatteluni mukaan. Suurin syy siihen on ihana 4,5-vuotias tyttäreni, jolle tiedän isän olevan äidin ohella tärkein ihminen maailmassa. Olen hakenut apua paljon terveydenhuollosta. Intensiivinen kerran viikossa tapahtuva oikea KELA:n korvaama psykoterapia on menossa, osaavalla ja ymmärtävällä psykiatrilla käyn sen ohella seurannassa, lääkkeitä on kokeiltu vaikka mitä, mutta mitään oikeasti tehokkaita lääkkeitä joista olen vähäksi aikaa apua saanut ei suostuta nykyään enää määräämään, kun ei niitä nykyään enää kuulemma käytetä juuri ollenkaan kun niissä on kuulemma riippuvuusriski ja väärinkäyttöriski olemassa. Uudemmista ei-riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä ei taas mitään apua ole, mutta niitä mielellään nykyään kaikille määrätään kuulemma oli apua tai ei. Olkoon siis niin. Psykoterapian teho tuntuu toistaiseksi vielä hieman vaatimattomalle, mutta sehän onkin vasta alussa.
No, asiaan. Kaksi kertaa olen vakavasti ollut itsemurhan partaalla niin että konkreettiset keinot on ollut mietittynä ja esillä. Ensimmäisellä kerralla ajattelin että toisaalta jos vain kärsin näin paljon täällä maanpäällä niin miksipä en siirtyisi heti taivaaseen ja pääsisi tuskistani. Eikö tämä ajatusmalli ole oikeastaan aika järkevä? Jos elämme kuitenkin täällä vain häviävän lyhyen aikaa täällä maanpäällä ja taivas odottaa kuitenkin niin miksipä ei siirtyisi sinne nopeutetusti sitten heti kun olo on oikein kärsivä? Vai mikä se idea oikein on kärsiä turhaan täällä maanpäällä kun kuitenkin taivaaseen jossain vaiheessa on lähdössä? Toki se on omaisille aina rankkaa ja nyt tuo tytär estää aikeeni täysin 100%. Mutta loogisesti ajateltuna: miksi elää esim. 80-vuotiaaksi kun taivaaseen voi lähteä jo 30-vuotiaana? Toki ilmeisesti itsemurha on jonkinlainen synti, kai sen omaisille aiheutetun kärsimyksen takia, mutta miksipä muuten, kenelle muulle se mitään pahaa tekisi, ainakaan jos eläisi yksin ilman omaisia? Jos se on synti niin sehän on joka tapauksessa ennalta jo sovitettu, jos ja kun uskoo Jeesuksen syntien sovittamiseen ja kaikki synnithän on jo etukäteen anteeksi annettu tai annetaan jos vain uskoo Jeesukseen ja hänen tekemään sovitukseen, mikä takaa pelastuksen ja taivaaseen pääsyn. Niin, onko järkeä kärsiä turhaan lisää vai lähteä heti sinne taivaan iloihin ja päästä kärsimästä? Vai pitäisikö varata aika vielä vaikka papille ja kysyä asiaa papilta. Onko itsemurha siis vain nopeutettu taivaaseen pääsy loppujen lopuksi?
Ja ettei kukaan pelästyisi niin en ole sitä itsemurhaa tekemässä, en todellakaan, syy siihen on tyttäreni. Mutta teologisena kysymyksenä asia on joskus tullut mieleeni, jos kerran kuitenkin kuollaan ja tämä ihmiselo on loppujen lopuksi niin kovin lyhyt aika niin miksipä ei nopeuttaisi lähtöä paratiisiin? Uskon todella Jeesukseen ja Jumalaan ja siitä ei ole kysymys ja uskon todella Jeesuksen sovitustyöhön ja sen takaamaan taivaspaikkaan. Kuten Luther opetti, kukaan ei pelastu omien tekojensa kautta eikä kukaan uskova joudu helvettiin, kaikki pelastuvat yksin uskosta ja yksin armosta ja niinhän sen on pakko olla. Ei kukeen täällä ole synnitön.
Ehkä paras esimerkki siitä miten kukaan ihminen ikinä ei voi elää syntiä tekemättä on se, kun Jeesus sanoi että jo se on synti jos mies katsoo himoiten toista naista kuin vaimoaan, se vastaa aviorikosta, koska silloinhan on jo sydämessään tehnyt huorin tuon naisen kanssa. Haluaisin nähdä sen miehen joka tuota syntiä kykenee olemaan tekemättä.
Pidän Lutheria suurimpana teologina maailmassa, pelkkä lause "sola fide, sola gratia, solus Christus" kertoo kaiken mitä uskonnosta oikeastaan tarvitsee tietää, muu on sitten mukavaa lisälukemista.
Ihminen pelastuu kokonaan vain yksin Jumalan armon vuoksi, ei lainkaan omien tekojensa ansiosta. Luther korosti, että Jumala ei aseta ihmiselle mitään ehtoja pelastumiselle tai taivaaseen pääsylle, vaan luovutti Jeesuksen tekemään sovitustyön kokonaan ihmisen puolesta. Kristus otti kantaakseen kaikki kaikkien ihmisen synnit, etteivät ne enää erottaisi ihmistä Jumalasta eli estäisi taivaaseen pääsyä. Kristus kärsi, kuoli ja nousi kuolleista meidän puolestamme ja asia on etukäteen jo hoidettu siis. Vai voiko kukaan luterilainen tai mitenkään järkevästi kristinuskosta ajatteleva ihminen ajatella mitenkään muuten. Hyvät teot ovat vain lähimmäisiä varten, eivät lainkaan ihmisen taivaaseen pääsyn kannalta merkittäviä.
No, asiaan. Kaksi kertaa olen vakavasti ollut itsemurhan partaalla niin että konkreettiset keinot on ollut mietittynä ja esillä. Ensimmäisellä kerralla ajattelin että toisaalta jos vain kärsin näin paljon täällä maanpäällä niin miksipä en siirtyisi heti taivaaseen ja pääsisi tuskistani. Eikö tämä ajatusmalli ole oikeastaan aika järkevä? Jos elämme kuitenkin täällä vain häviävän lyhyen aikaa täällä maanpäällä ja taivas odottaa kuitenkin niin miksipä ei siirtyisi sinne nopeutetusti sitten heti kun olo on oikein kärsivä? Vai mikä se idea oikein on kärsiä turhaan täällä maanpäällä kun kuitenkin taivaaseen jossain vaiheessa on lähdössä? Toki se on omaisille aina rankkaa ja nyt tuo tytär estää aikeeni täysin 100%. Mutta loogisesti ajateltuna: miksi elää esim. 80-vuotiaaksi kun taivaaseen voi lähteä jo 30-vuotiaana? Toki ilmeisesti itsemurha on jonkinlainen synti, kai sen omaisille aiheutetun kärsimyksen takia, mutta miksipä muuten, kenelle muulle se mitään pahaa tekisi, ainakaan jos eläisi yksin ilman omaisia? Jos se on synti niin sehän on joka tapauksessa ennalta jo sovitettu, jos ja kun uskoo Jeesuksen syntien sovittamiseen ja kaikki synnithän on jo etukäteen anteeksi annettu tai annetaan jos vain uskoo Jeesukseen ja hänen tekemään sovitukseen, mikä takaa pelastuksen ja taivaaseen pääsyn. Niin, onko järkeä kärsiä turhaan lisää vai lähteä heti sinne taivaan iloihin ja päästä kärsimästä? Vai pitäisikö varata aika vielä vaikka papille ja kysyä asiaa papilta. Onko itsemurha siis vain nopeutettu taivaaseen pääsy loppujen lopuksi?
Ja ettei kukaan pelästyisi niin en ole sitä itsemurhaa tekemässä, en todellakaan, syy siihen on tyttäreni. Mutta teologisena kysymyksenä asia on joskus tullut mieleeni, jos kerran kuitenkin kuollaan ja tämä ihmiselo on loppujen lopuksi niin kovin lyhyt aika niin miksipä ei nopeuttaisi lähtöä paratiisiin? Uskon todella Jeesukseen ja Jumalaan ja siitä ei ole kysymys ja uskon todella Jeesuksen sovitustyöhön ja sen takaamaan taivaspaikkaan. Kuten Luther opetti, kukaan ei pelastu omien tekojensa kautta eikä kukaan uskova joudu helvettiin, kaikki pelastuvat yksin uskosta ja yksin armosta ja niinhän sen on pakko olla. Ei kukeen täällä ole synnitön.
Ehkä paras esimerkki siitä miten kukaan ihminen ikinä ei voi elää syntiä tekemättä on se, kun Jeesus sanoi että jo se on synti jos mies katsoo himoiten toista naista kuin vaimoaan, se vastaa aviorikosta, koska silloinhan on jo sydämessään tehnyt huorin tuon naisen kanssa. Haluaisin nähdä sen miehen joka tuota syntiä kykenee olemaan tekemättä.
Pidän Lutheria suurimpana teologina maailmassa, pelkkä lause "sola fide, sola gratia, solus Christus" kertoo kaiken mitä uskonnosta oikeastaan tarvitsee tietää, muu on sitten mukavaa lisälukemista.
Ihminen pelastuu kokonaan vain yksin Jumalan armon vuoksi, ei lainkaan omien tekojensa ansiosta. Luther korosti, että Jumala ei aseta ihmiselle mitään ehtoja pelastumiselle tai taivaaseen pääsylle, vaan luovutti Jeesuksen tekemään sovitustyön kokonaan ihmisen puolesta. Kristus otti kantaakseen kaikki kaikkien ihmisen synnit, etteivät ne enää erottaisi ihmistä Jumalasta eli estäisi taivaaseen pääsyä. Kristus kärsi, kuoli ja nousi kuolleista meidän puolestamme ja asia on etukäteen jo hoidettu siis. Vai voiko kukaan luterilainen tai mitenkään järkevästi kristinuskosta ajatteleva ihminen ajatella mitenkään muuten. Hyvät teot ovat vain lähimmäisiä varten, eivät lainkaan ihmisen taivaaseen pääsyn kannalta merkittäviä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Paljon puhuttu Matt. 25:31-45 kertoo kyllä vähän toista.
Room.2:13. Room.3:28 Niin päätimme siis........ Ketkä näin päätti?
Mitä se siitä kertoo?
Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. 34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. 35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. 36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' 40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. 42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'
44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' 45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'
NIIN SIIS TUO KERTOO SIITÄ MITÄ KÄY JOS EI USKO JEESUKSEN PELASTUSTYÖHÖN JA SYNTIEN SOVITUKSEEN.
Oletko luterilainen ollenkaan. Luterilaisen uskon mukaan:
Joh. 8:12
Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."
21.-24. Puhuessaan taas kansalle Jeesus sanoi: "Minä menen pois. Silloin te etsitte minua mutta kuolette synteihinne. Minne minä menen, sinne ette te pääse." 22 Juutalaiset kummastelivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: 'Minne minä menen, sinne ette te pääse'?" 23 Jeesus sanoi heille: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. 24. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne."
lisää:
Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. 32 Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." 34 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 35 Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. 36 Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.
Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa."
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
12. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?
13. Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
15. että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Ilman omia lapsia ei hänkään olisi enää elossa, niin rankkoja ovat viime vuodet olleet. Hän näki unen ettei eläisi enää montaa vuotta, jokin vakava sairaus yllättää. Hyvin syvä ja kauan jatkunut stressi on tainnut tehdä tehtävänsä. "Apu" ei ollut koskaan sitä miksi se oli tarkoittettu. Kuolema kuuluu elämään, mutta syvä suru siitä miten lapsi pärjää.
Luottaen sanaasi että olet siinä pisteessä, että itsemurha ei ole enää sinulle vaihtoehto, muotoilen sanani näin: kun lapsesi kautta näet millainen lahja elämä onkaan, ei vain elävälle itselleen vaan myös eläville hänen ympärillään, voitko todella sanoa, että täydellä sydämelläsi uskot elämän antavaan Jumalaan ja Hänen armoonsa sekä Jeesukseen ja syntien anteeksiantamiseen, kun mietit tämän lahjana saamasi elämän poisheittämistä?
Evankeliumi Matteuksen mukaan, 4. luku:
5 Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. 6 Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" 7 Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"
Kaikkea hyvää.
Mutta silti, Raamatun mukaan vaikka tekisin itsemurhan, se johtaisi minut taivaaseen, vain nopeutetulla aikataululla, eikö näin ole, vai miten asia muka on? Enhän toki heittäisi pois elämääni vaan jatkaisin sitä joka tapauksessa Taivaassa onnellisena ja autuaana, näin olen asian ymmärtänyt. Aiheuttaisin toki kärsimystä läheisilleni, sen ymmärrän ja sitä en halua ja sitä en tee, en varmasti. Mutta Raamatun mukaan: enkö vain nopeuttaisi Taivaaseen pääsyäni ja jatkaisi siellä iankaikkista elämääni enkä täällä maanpäällä ?
Uskovat pääsevät osallisiksi taivaasta, eikö? Millaista uskosi on, kun saat elämän, katsot sitä ja toteat Jumalalle, että ei kiitos, tämähän on ihan kuraa, sun pitää antaa mulle parempi setti ? Mun nähdäkseni tuo ei tule menemään läpi, mutta Luoja yksin tietää enkä minä ole siitä päättämässä.
kuullostaa kyllä aika hurjalta sanoa että itsemurha olisi pikatie taivaaseen. ehkä jos teet sellaisen itsarin että menet mekkaan julkisesti julistamaan että Jeesus on Jumalan ainokainen poika. muuten aika kaukaa haettu ajatus meikäläisen korviin, kuitenkin uskovan ruumis on Pyhän Hengen temppeli eikä sitä saisi kohdella kaltoin.
Mutta silti, kaikki synnit on ennalta anteeksi annettu ja sovitettu Raamatun mukaan, joten ei kai asialla pitäisi olla merkitystä, kunhan siis Uskoo Jeesukseen ja sovitustyöhön? Vai löytyykö joku perustelu miksi ei saisi hakeutua Taivaaseen etukäteen jos ei halua elää enää maan päällä?
Ei tässä itselläkään hirveitä hinkuja elävien kirjoissa olla. Mutta meikäläisellä kävi niin että selvisin puukotuksesta vuosi sitten ja nyt ei tulis mieleenkään tappaa itseään jos kerran Jumala mut jostain syystä toi takas kuoleman rajalta tänne elämään.
kuitenkin uskovan ruumis on Pyhän Hengen temppeli eikä sitä saisi kohdella kaltoin.
Ja missähän kohden Raamattua tämäkin on sanottu? Ettei olisi pappien keksimää jälkeenpäin.
Moni nopeuttaa kuolemaansa alkoholilla ja tupakallakin. Onko sekin sitten syntiä? Eikä synnillä pitäisi olla enää väliä Uuden Testamentin mukaan siis muutenkaan, kunhan uskoo.
Vanhoillislestadioilista lahkolaisista jotka kiusaavat muita uskovaisia muuten suurin osa polttaa ja tuhoaa tätä temppeliään päästäkseen nopeammin taivaaseen.
Kaikkein ankarin ja eniten uskollaan kiusaava vanhoillislestadioilainen lahkolainen väitti minulle joskus että vain vanhoillislestadiolaiset pääsevät taivaaseen ja kaikki muut joutuvat helvettiin, niin hurskas vanhus sekin oli.
Tänne elämään joo, mutta oletko ajatellut että jos puukotus olisi onnistunut olisit nyt jo taivaassa?
olen tietenkin miettinyt, tämmöstä ihmettelyä koko elämä ollut sen jälkeen. että mitäs tässä oikein tekisi kun kerran uuden mahdollisuuden sain.
Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamaton synti ja nähdäkseni se on Pyhän Hengen temppelin häpäisy, jos tappaa itsensä vakaalla aikomuksella. On myös niin, että uskon tulee näkyä: ihmisen tulee katua ja tehdä parannus, eikä ihminen joka järkeilee tappavansa itsensä nähdäkseni ennätä katua saatika tehdä parannusta, sillä hän on kuollut. Se, että koettaa tehdä itsemurhasta jollain tavalla teologisesti perustellun tien pelastukseen on kuin laittaisi omia jakeita lainkirjaan. Päättäväinen itsemurhaaja myös rikkoo käskyä "älä tapa", eikä se ole osoitus kuuliaisuudesta sille, johon sanoo uskovansa. Sekään ei ole viisasta, että pitää Jeesusta jonkinlaisena anteeksiantoautomaattina, sillä vain Hänellä on valta antaa synnit anteeksi, ei ihminen voi sanoa, että tämä ja tämä synti on jo annettu anteeksi. Näin minä tämän näen.
Keho on Pyhän Hengen temppeli:
Ensimmäinen kirje korinttilaisille, 6. luku:
12 "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" -- mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. 13 Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi. Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias. 14 Jumala on herättänyt kuolleista Herran ja on voimallaan herättävä meidätkin. 15 Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! 16 Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." 17 Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan.
18 Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. 19 Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, 20 sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!
Voisiko se olla niin, että sinua vielä tarvitaan, sinulle on paikka, josta ei ollut aika vielä lähteä?
En pitäisi Jeesusta anteeksiantoautomaattina, mutta silti Raamatun mukaan Hän on sovittanut kaikki synnit jo ennalta. Katua toki kuuluu, mutta en ole löytänyt Raamatusta kohtaa, jossa vaadittaisiin että syntejään tulee katua jotta ne saisi anteeksi. Itsemurhaa en näe syntinä, muuten kuin sen kannalta että se aiheuttaa lähimmäisille kärsimystä. Mutta kun Raamatun mukaan ne synnit on sovitettu Jeesuksen kärsimyksen kautta. Vai oletko sitä mieltä että Jeesus ei sovittanutkaan kaikkia syntejä eli esim. niitä joita ei ihminen kadu? Tälle en ole löytänyt teologisia perusteita. Synnit on sovitettu ja anteeksi annettu joka tapauksessa käsitykseni mukaan, en ole löytänyt kohtaa jossa jaoteltaisiin mitkä synnit on annettu anteeksi ja mitkä ei, esitä se kohta jos sen löydät. Toki katuminen kuuluu asiaan, mutta en näe sitä ehtona pelastumiselle etenkään kun eiväthän kaikki ihmiset kykene edes katumaan syntejään, joutuvatko he sitten Helvettiin vaikka uskoisivat sovitustyöhön ja Jeesukseen? Jos ihminen ei oman vajavaisuutensa takia kykene katumaan syntejään niin tekeekö se Jeesuksen sovitustyön tyhjäksi siltä osin sitten vaikka uskoisi sovitukseen ja syntien anteeksiantamiseen? Parannuksen tekeminenkään ei ole Raamatun mukaan ehto pelastumiselle, Jumala ei aseta ehtoja pelastumiselle vaan edellyttää vain uskoa ja sen avulla pelastuu yksin Armosta. Syntisinkin pääsee taivaaseen Lutherin mukaan yksin armosta ja yksin uskosta ja yksin Kristuksen kautta, oli tehnyt parannusta tai ei. Entä jos kuolee tapaturmaisesti eikä ehdi katua eikä tehdä "parannusta", vaikka ryyppyremmin tappelussa puukotuksessa? Onko reilua että joutuu silloin kadotukseen vaikka synnit olisi sovitettu Jeesuksen Ristinkuolemalla ennalta jos tuo alkoholisoitunut parka kärsivä ihminen vain uskoo Jeesukseen ja pääsevänsä joskus sitä kautta taivaaseen kärsimästä täältä pahasta maailmasta? Ei pelastuminen edellytä "parannusta" tai välttämättä tietääkseni edes katumusta, mutta en toki voi olla varma.
Jeesus myös kumosi Mooseksen lain eli myös kymmenen käskyä, koska ei ihminen kykene niitä noudattamaan, ainoa keino pelastua on siis armo. "Älä tapa" ei siis ole "voimassa" siis pelastumisen kannalta, se on vain lähimmäisiä varten Lutherin mukaan.
Vain Jeesuksella on valta antaa synnit anteeksi mutta hän on ne antanut anteeksi jo ennalta, kaikki on jo sovitettu n. 2000v. sitten Raamatun mukaan, jos luet Jeesuksen ristinkuoleman kautta tapahtuneen sovituksen. Ei kukaan mene taivaaseen muuta kuin hänen kauttaan. En toki koe että Jumalalla olisi "velvollisuus" laskea minut taivaaseen vaikka tekisin mitä, mutta niin on Raamatussa luvattu että niin hän tekee, jos vain uskon. En usko että Jumala rikkoo lupaustaan tässä asiassa. Noille kirjeille en anna paljon painoarvoa, ne ovat ihmisten kirjoittamia kirjeitä ja pohdintoja alkuseurakunnan ajalta toisilleen, eivät ne ole mitään Jumalan sanelemaa Jumalan sanaa, vaikka niihin niin mielellään vedotaan. Lisäksi niihin vedotaan aina kunkin uskonoppineen mukaan kuten nyt vaikka siihen että naispappeus on kielletty kun Paavali sanoi niin (ja olenpa jostain kaunokirjallisesta ei-teologisesta teoksesta lukenut että Paavali oli naisvihaaja, mutta tähän en ota kantaa).
:) no niinhän se on pakko olla joo. joku suunnitelma Jumalalla edelleen on meikäläisenkin kohdalla vaikka viime vuodet menivätkin miten sattuu.
Niin minäkin uskon, Jumala tarvitsee sinua johonkin. :)
Liian usein monet uskovaiset itsensä kovinkin vanhurskaiksi kokevat etenkin katkerat vanhukset suorastaan kiusaavat ihmisiä, muita uskovaisiakin jumalallisuudellaan ja uskollaan ja antavat ymmärtää että ellei elä hyvin ja siveellisesti jne. joutuu kuolemansa jälkeen kärsimään, joutuu jopa kadotukseen. Kuitenkin Jeesus puhuu aivan toista.
Jeesus Kristus on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen. Hän on vapahtanut minut kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Mikään mitä tässä maallisessa elämässä teen ei voi johtaa minua kadotukseen, kunhan uskon Jeesuksen sovitustyöhön. Se on koko kristisuskon ydin ja idea eikä mitään muuta koko uskosta tarvitse ihmisen oikeastaan tietää.
Kaiken lisäksi, vaimoni otti minusta avioeron sairauteni takia. Aviopuolison hylkääminen ja uudelleen avioituminen ilman, että puoliso on tehnyt huorin on huoruutta. Huorintekemistä on hyljätä puolisonsa ja avioitua uudelleen. Silti ex-vaimonikaan ei joudu kadotukseen kunhan uskoo Jeesukseen ja hänen tekemäänsä syntien sovitukseen. Toki minusta tuntui pahalle kun on Jumalalle luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Mutta hänellekin on anteeksi annettu Jeesuksen sovitustyön kautta jo ennalta. Jumalan tahto on siis, että avioeroa ei saa ottaa. Mutta se ei johda kadotukseen, jos vain uskoo. Usko yksin riittää sovittamaan kaikki synnit yksin Jumalan armosta. Vaikea minun on ollut antaa anteeksi ex-vaimolleni hänen tekoaan, mutta se ei ole minun asiani, sen antaa anteeksi yksin Jumala Jeesuksen kautta. Eikä katkeroitumisesta seuraa ihmiselle koskaan mitään hyvää, koetan olla kaikin tavoin siis katkeroitumatta. Katkeruus syö ihmisen sisältä tämän maallisen elämän aikana vaikka se taivaan iloissa lakkaakin.
Monenlaista pohdintaa...
Itsemurha on tietysti yksi tie ulos kärsimyksestä. Aika ymmärettävä vaihtoehto, mutta kuitenkaan sitä en voi suositella. Kun ei niistä tulevista päivistä kukaan meistä tiedä, ei myöskään tiedä kuinka kauan kärsimys jatkuu.
Kirjoitit ahdistuneisuudesta, jolloin olet harkinnut itsemurhaa. Jos olisit sen toteuttanut, olisit tainnut jäädä kovin monesta hienostakin asiasta paitsi.. Ahdistus on asia, jolle voidaan tehdä monenlaista kuten kerroitkin. Terapia ja lääkkeet...niistä moni saa avun ja eräänä päivänä, kun on jaksanut kärvistellä ja pysynyt hengissä, voivat asiat aueta ja maailma alkaakin näyttää ihan toiselta ja toivokin nostaa päätään ja saa katsomaan eteenpäin.
Meille on määrätty elinpäivät ja itse ajattelen, ettei niitä ole lupa lyhentää. Varmasti on niinkin, että myös sen saa anteeksi, jos päätyy itsemurhaan. En usko, että ihminen kovin helposti siihen päätyy ja harkiten ja vakaasti elämästä luopuu, kyllä se usein taitaa olla niin, että silloin ei näe muuta ulospääsyä ahdistuksesta ja kärsimyksestä ja jos silloin ei joku tai jokin pysäytä ja pääse väliin, voi elämä päättyä siihen. Silloin on kuitenkin kyse sairaudesta ja sairauksiin voidaan vaikuttaa ja niistä voidaan parantua. Siksi aina kannattaa katsoa vielä yksi päivä.
Sinun kysymyksesi ovat hyviä ja kyllä niissä logiikkaa on. Minun oma käsitykseni on se, että aina kannattaa katsoa seuraava päivä, vaikka kuinka ajattelisi, että paratiisi odottaa rajan takana. Siellä ei kuitenkaan ole sitä mitä on täällä. Tämä elämä on ainutlaatuinen ja kallis, tästä elämästä Jeesus on sovituksen suorittanut ja antanut meille mahdollisuuden elää Hänen kanssaan tämän matkan, joka meille on annettu. Ei se matka aina helppoa ole, joskus se on kovinkin vaikeaa, mutta siitä vaikeastakin voi tulla jotain hyvää, jos päättää jatkaa eteenpäin.
Ajattelen itse, että masennuksen ja ahdistuksen aikana sairaus puhuu ja sairaus on se, joka vie toivon ja näköalat ja mielestäni sairautta kannattaa hoitaa. Vaikka sairaus sanoo, ettei ole muuta tietä ulos kuin kuolema, se ei pidä paikkaansa. Aina on muitakin teitä, vaikka niitä ei itse kykene näkemään ja siksi on tärkeä antaa toisten auttaa silloin, kun oma kyky nähdä on mennyt.
Olet saanut vastaukseksi erilaisia uskomuksia ja niiden tulkintoja.
Jokaisella uskovaisella on omat käsityksensä asioista.
Ja jokaisen käsitys on oikea ja muiden väärä.
Eli jokainen usko on yhtä aikaa oikea ja väärä.
Jokainen usko pelastaa ja vie helvettiin tai kadotukseen.
Mitähän jos ajattelisit että mitäs jos taivasta ja helvettiä ei olisikaan.
Eikö olisi mukavinta elää hyvä elämä niin pitkään kuin mahdollista.
Mikä oikeasti estää Sinua tekemästä elämästäsi sellaisen kuin haluat ?
Usko tekee monen ihmisen elämästä maanpäällisen helvetin.
Oikea tieto voisi muuttaa elämäsi ihan kelvolliseksi.
"Olet saanut vastaukseksi erilaisia uskomuksia ja niiden tulkintoja.
Jokaisella uskovaisella on omat käsityksensä asioista.
Ja jokaisen käsitys on oikea ja muiden väärä.
Eli jokainen usko on yhtä aikaa oikea ja väärä.
Jokainen usko pelastaa ja vie helvettiin tai kadotukseen.
Mitähän jos ajattelisit että mitäs jos taivasta ja helvettiä ei olisikaan.
Eikö olisi mukavinta elää hyvä elämä niin pitkään kuin mahdollista.
Mikä oikeasti estää Sinua tekemästä elämästäsi sellaisen kuin haluat ?
Usko tekee monen ihmisen elämästä maanpäällisen helvetin.
Oikea tieto voisi muuttaa elämäsi ihan kelvolliseksi."
Olisiko tuo ehdottamasi tapa elää oikea tapa?
Korjaan sen verran, että itse olen uskossa, mutta en kuvittele olevani oikeassa ja muiden väärässä. Hyvää elämää on mahdollista elää myös uskovana. Elämän ei tarvitse olla maanpäällistä helvettiä siksi, että uskoo. Joskun elämä kuitenkin tuntuu maanpäälliseltä helvetiltä olipa uskoava tai ei-uskova.
Oikeaa tietoa on myös se, että Jumala on ja elämä Hänen kanssaan on ihan kelvollista.
Ps.139:16 Biblia (1776). Sinun silmäs näkivät minun, kun en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Tämä perustuu keskusteluun erään kristityn teologin kanssa vuosia sitten aiheesta...Sori, kun sekaannun ateistina tähän...
Lähtökohta kysymykselle saattaa olla vinossa. Kysymys ei ole pelkästään synnistä ja pelastuksesta.
1) Itsemurha edellyttää, että ihminen on täysin autonominen olento. Sitä, että hän on oman elämänsä omistaja ja se kuuluu vain hänelle - eikä Jumalalle.
2) Raamatun mukaan elämä on lahja Jumalalta. Hän antaa elämän ja siksi vain hän on oikeutettu ottamaan sen pois (vrt. vain jumalallinen Jeesus voi antaa elämänsä ja ottaa sen takaisin, ihminen voi vain luopua siitä)
3) Raamattu kieltää tappamasta ja vuodattamasta Jumalan kuvan verta (tämä on ia syy, miksi juutalaisuus tuomitsee itsemurhan).
4) Itsemurha on puhtaasti itsekäs teko. Ihmisen tehtävä on palvella Jumalaa ja auttaa lähimmäistään. Kenenkään ei tulisi elää ja eikä kuolla vain omaa pelastustaan ajatellen -vaan muiden.
5) Itsekorostus. Kukaan ei tiedä millainen on hänen elämänsä tarkoitus Jumalan suunnitelmissa. Itsemurhan tehnyt korottaa itsensä paitsi ottamalla oikeuden elämäänsä myös sanomalla, että hän tietää ettei Jumala voi tehdä sitä mitenkään paremmaksi ja että kaikki tämä kärsimys on turhaa.