Kaipaan mielipiteitänne näistä Googlen avulla löytämistäni väitteistä: ( Toivottavasti näistä ei ole aikaisemmin keskusteltu kyllästymiseen asti. Jos joku haluaa tietää, kenen väitteitä nämä ovat, niin voin sen kyllä kertoa. ):
Ateismi on ideologia, joka perustuu näkemykselle ihmisestä osana luontoa ja yhteiskunnallisten voimien suhdeverkostoa, myös maailmankaikkeuden mittakaavassa.
Mikä uskonnon sitten erottaa ei-uskonnosta? Viimeaikaisten julkisten keskustelujen perusteella voi sanoa, että raja on usein veteen piirretty viiva.
Uskonnottomuus ei edellytä jumalan kieltämistä, vaan se voi ilmetä myös tietoisena välinpitämättömyytenä uskonnollisia kysymyksiä kuten kuoleman ongelmaa kohtaan.
Uskonto on syytä nähdä ihmisen tiedonkäsittelyn ja tunne-elämän luonnollisena osana. Samat kyvyt, joilla ihminen tuottaa ei-uskonnollista ajattelua, ovat pohjana uskonnollisten uskomusten tuottamiselle. Ehkä uskonto ei lopulta olekaan sisäsyntyinen tarve?
Tässä on sitten väite, jota en oikein ymmärrä. Minusta se vaikuttaa kaiken edellä luetun jälkeen hivenen epäloogiselta: Ihmistä määrittääkin kyky uskontoon, aivan samoin kuin kaikki ihmiseet oppivat puhumaan.
Ateismi on ideologia, joka perustuu näkemykselle ihmisestä osana luontoa ja yhteiskunnallisten voimien suhdeverkostoa, myös maailmankaikkeuden mittakaavassa.
Mikä uskonnon sitten erottaa ei-uskonnosta? Viimeaikaisten julkisten keskustelujen perusteella voi sanoa, että raja on usein veteen piirretty viiva.
Uskonnottomuus ei edellytä jumalan kieltämistä, vaan se voi ilmetä myös tietoisena välinpitämättömyytenä uskonnollisia kysymyksiä kuten kuoleman ongelmaa kohtaan.
Uskonto on syytä nähdä ihmisen tiedonkäsittelyn ja tunne-elämän luonnollisena osana. Samat kyvyt, joilla ihminen tuottaa ei-uskonnollista ajattelua, ovat pohjana uskonnollisten uskomusten tuottamiselle. Ehkä uskonto ei lopulta olekaan sisäsyntyinen tarve?
Tässä on sitten väite, jota en oikein ymmärrä. Minusta se vaikuttaa kaiken edellä luetun jälkeen hivenen epäloogiselta: Ihmistä määrittääkin kyky uskontoon, aivan samoin kuin kaikki ihmiseet oppivat puhumaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Miten kuolema on ongelma? Hyvin se näyttää kaikilta onnistuvan.
Ei kai kuolema pelkästään konkreettisena tapahtumana ole sinänsä ongelma kenellekään paitsi ihan pienille lapsille. Tosin harva haluaisi kuolla, ainakaan kovin nuorena. Kun tuttavani äiti kuoli ja tämän arkkua oltiin panemassa hautaan, niin tuttavani alle kouluikäinen pikkusisko alkoi hautausmaalla itkeä hillittömästi ja hokea, että ei äitiä saa panna hautaan. Kukaan ei ollut tullut selittäneeksi hänelle asioita, vaikka en kyllä tiedä, miten olisi noin pienelle lapselle voitukaan.
Jos puhutaan kuoleman ongelmallisuudesta, niin kaipa siinä tarkoitetaan suhtaumista asiaan vähän laajemmalti kuin pelkästään arkun panemisena hautaan. Kuoleman ajatteleminen voi olla ongelma itse kullekin niin kauan kuin kukin elää. Kuoleman jälkeen se ongelma siirtyy omaisille, jotka saavat hautajaiset järjestettäväkseen.
Kuoleman olen nähnyt usein olevan ongelma leskelle (myös lapsille, vanhemmille). On lähes käsittämättömän vaikeaa luopua ihmisestä, joka on merkinnyt paljon. Lohtua olen nähnyt tuovan toivon jälleennäkemisestä iankaikkisessa elämässä. Myös haudalla käynti ja haudan hoito auttaa monia surevia. (Käsittämätöntä muuten, että tällaista pitää täällä selventää. Onko ateismi vakaumus, joka vie ihmiseltä kyvyn ymmärtää elämän luonnollisimpia ilmiöitä ja tarpeita?)
Ihmisellä lienee kovempi pala purtavana, jos ei usko kuoleman jälkeiseen elämään. Tässä on hyväksymistä itse kullekin.
Se mitä henkiset kokemukset voivat esim. mietiskelyn harjoittajille tarjota, on oma kokemus siitä , että on osa jotain ajatonta ja kuolematonta. Kun itse tajuaa sen, että ainakin osa (se ydin osa) ei voi kuolla (sammua) on helpompi elää rakastavampaa elämää. Useat haluavat tähän todeta sen että olen väärässä. Noh, maailma on pullollaan aineistoa kuolemajälkeisestä elämästä. Ei siihen uskomiseen paljoa vaadita. Varsinkin kun sen pystyy kokemaan myös itse.
Toisaalta jos olen väärässä, niin eipähän tämä asia tule minua kuolemani jälkeen vaivaamaan, joten älkää surko puolestani :)
"Onko ateismi vakaumus, joka vie ihmiseltä kyvyn ymmärtää elämän luonnollisimpia ilmiöitä ja tarpeita?"
Ei toki. Onhan se omaisille ja muille aina kova pala, kun joku kuolee, varsinkin jos kuolemaan suhtautuu negatiivisesti.
Minusta kuolema on yksi elämän luonnollisimpia ilmiöitä. Me elämme ja sitten kuolemme. Täysin luonnollista, eikä siitä pääse mihinkään. Miksi siis pelätä ja huolehtia asiasta? Tärkeää on se, mitä elämällään tekee.
En nyt tarkoita, että olisin riemuissani odottamassa kuolemaa, en toki. Ymmärrän vain kuoleman vääjäämättömyyden. Ainoa mitä voimme toivoa, on se, ettei se olisi kovinkaan kivuliasta.
Itse en usko, että kuoleman jälkeen on mitään, mutta onko se sitten välttämättä paha asia? Ja vaikka jotain olisikin, niin se on sitten sen ajan murhe.
"Itse en usko, että kuoleman jälkeen on mitään, mutta onko se sitten välttämättä paha asia? Ja vaikka jotain olisikin, niin se on sitten sen ajan murhe."
Niinpä, ei ole mitään mieltä miettiä asiaa, jolle ei voi mitään - sitä saattaa vielä unohtaa elävänsä!
The rose petal floats on water.
The kingfisher flashes above the bond.
Life and beauty
swirl in the midst of death.
kun emme tiedä, kuka olet. Tuskin kuolet nimimerkillä "Lörppö mieli".
Onhan tuo nimimerkki vähän höpsö, mutta se kuvaa mietiskelijän (minun) ongelmaa sekopäisen turhia lörpöttelevän mielen kanssa.
Vakavasti puhuen en kehota ketään suremaan kuolleita määräänsä enempää. Ei meistä kellään loppujen lopuksi mitään hätää ole. Olen tästä varma.
Mutta on kyllä koko joukko ateistisia ideologioita.
Täällä palstalla jotenkin virheellisesti vertaillaan kristinuskoa ja ateismia jotenkin samanveroisina oppirakennelmina.
oikeastaan olennaista olisi taittaa peistä siitä onko tämän fysikaalisen tietoisuudenulkopuolella jotain ja miksi toiset niin uskovat ja toiset eivät usko.
Täällä puhutaan syntien sovituksesta ihmisille joille asiat ovat yhdentekeviä (taikka kiusallisia) ja toiset pilkkaa raamatusta löytämiään trivialiteetteja.
kristinusko ja ateismi eivät ole vaihtoehtoja!
"kristinusko ja ateismi eivät ole vaihtoehtoja!"
Mitä tarkoitat tällä? Miten niin eivät ole vaihtoehtoja?
tarkoitan, että ateismi tarkoittaa vain, ettei usko jumalaan. Mihin ihminen sitten uskoo ja miten elämänsä rakentaa vaihtelee valtavasti.
olisiko jotenkin sopiva analogia, että toinen sanoo tykkäävänsä klassisesta musiikista ja toinen on kuuro.
Uskonto ja ateismi kyllä ovat vaihtoehtoja, mutta eivät verrattavissa toisiinsa. Ateismi on vain nimike ihmiselle, kuka ei usko Jumalan olemassaoloon. Ei mitään muuta.
Olen tämän joutunut muutamaan kertaan sanomaan, mutta ateismi ei ole uskonto, koska sillä ei mm. ole palvottavia auktoriteettejä, funktionaalista selitystä, eikä määrättyjä toimintamalleja.
Ateismin kutsuminen uskonnoksi, on kuin kutsuisi kaljun olevan tukan väri.
Löytämästäsi väitteistä muutama särähtää aika pahasti. Ateismi on ideologia, joka ... . Toisaalta voitaisiin sanoa: Uskonto on ideologia, joka perustuu näkemykseen, että kaikki on Luojan luomaa ... . No ei tuo kaikkiin uskontoihin sovi. Eli ei tuossa väittämässä ateismin ideologiasta oikeastaan mitään asiaa ollut.
Ja toinen: Uskonnottomuus ei edellytä jumalan kieltämistä, ... . Uskonnottomallakin voi olla jumala tai sitten ei. Eli Uskonnottomuudella ja jumalalla ei sinäänsä ole yhteyttä. Uskonnoton ei välttämättä ole välinpitämätön nk. uskonnollisissa kysymyksissä. Ihminen voi pohtia kaikenlaisia asioita oli hänellä uskonto tai sitten ei.
"Ihmistä määrittääkin kyky uskontoon, aivan samoin kuin kaikki ihmiseet oppivat puhumaan." Niin kyky uskontoon. Ei ole ihan sama kuin puhumisen oppiminen, mutta hiukan samaa tuossa uskonnon oppimisessa ja puhumisen oppimisessa on. Opitaan se mikä on lähinnä eli opitaan vanhempien kieli ja opitaan jollakin todennäköisyydellä vanhempien uskonto.
Googlesta löytyy paljon oikeaa tietoa. Ihmisen luonnollinen taipumus uskontoon lienee historiallinen käsitys. Kun ihminen on ollut koko evoluution ajan jatkuvassa taistelussa luonnonvoimia vastaan on mielikuvitus synnyttänyt yliluonnollisia voimia, joihin on täytynyt kehittää suhde ja antaa perinne jälkipolville. Muinaiset heimot saivat rohkeutta ja voimaa palvoessaan joitain yliluonnollisia henkiä. Heimoperinteet ja järkkymätön usko on myös pelastanut suuria ihmisjoukkoja antaen rohkeutta taisteluissa tai myös tuhonnut niitä. Sanoisin, että usko ja taikausko tuntuvat yllättävän samanlaisilta nykyajan valistuneelle ihmiselle. Suuria maailmanuskontoja kunnioitetaan koska muuten loukataan suuria instituutioita ja niiden kannattajia. Tietämättömyys ja köyhyys esim. kehitysmaissa johtaa voimakkaaseen uskoon ja helposti vihaan "vääräuskoisia" kohtaan.
Ateistinen elämänkatsomus ei tunnusta mitään Jumalaa jo kreikkalaisen nimensäkin puolesta. Teistinen elämänkatsomus tunnustaa Jumalan. Ateisti voi tunnustaa kristillistä moraalioppia omassa elämässään, mutta esim. Raamatun kertomukset siltä osin kun niille ei ole tieteellistä todistusta jäävät omaan arvoonsa. Nykyihminen on kehittynyt tieteellisen maailmankuvan antamalla pohjalla. Siinä on evoluutioteoria todistanut luonnon kehityskulun, johon ei ole tarvinnut mitään persoonallista Luojaa.
Kuolema ei voi olla mikään ongelma luomakunnassa. Ihmisen minäkeskeinen ajattelu on ongelma. Voidaan ajatella nyt, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään minää siis minä-kokijaa tai minä-näkijää tuntijaa. Energia muuttaa vain muotoaan. Maailmankaikkeudessa eri fysiikan ja tähtitieteen haarat myös todistavat jatkuvan muutosprosessin. Ei ole pysyvää stabiilia tilaa missään kuin jatkuva muutos.
Uskonnollisuus on todellakin vain ihmisaivojen primitiivinen jäänne.
Aivan kuten nykyihminen on evoluution saatossa "luopunut" karvapeitteestä, hännästä ja neljällä raajalla liikkumisesta, niin se on myös luopumassa uskonnoista.
Uskonnoista voidaan luopua, koska primitiivinen älymme on kehittynyt tasolle, jolla kyetään ymmärtämään jumalat taikauskoisiksi käsitteiksi.
Kuitenkin vielä nykyisinkin elää - aivan kuten runsaskarvaisia ihmisiä - primitiiviset aivot saaneita ihmisiä, jotka saattavat olla taikauskoisia ja uskoa esim. jumaliin.
Tämä ote Jussi Viitalan kirjasta ”Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen” kuvaa hyvin uskontojen "statusta" nykyaikana.
(Jussihan oli yksi vuoden 2004 Tieto-Finlandia ehdokkaista) s. 230:
”Myyttiin perustuvissa riittimenoissa ihmiset voidaan edelleen kiihottaa ekstaasiin, jossa he ovat valmiit omaksumaan yhteisön edustamat käsitykset hyvästä ja pahasta. Samalla riittiin osallistuvat vahvistavat yhteisöön kuulumisen tunnettaan ja välittävät eteenpäin käsityksiään ”jumalille otollisesta” käyttäytymisestä ja yhteiskunnan järjestyksestä.
Yhteinen, todellinen tai kuviteltu vaara voi olla samanlainen tekijä. Ihmisen geeneihin ei ole ohjelmoitu tiettyä yhteiskuntajärjestystä, vaan vain alttius riiteissä tapahtuvalle joukkosuggestiolle ja sitä kautta tapahtuvalle eettisen normin ja yhteiskunnan jäsenyyden ja yhteisön käyttäytymismallien omaksumiselle.
On ilmeistä, että tämä aivotoimintojen ominaisuus on evoluution tuotetta, vaikka itse riitit ja myytit ovat kulttuurista perimää. Tällainen kulttuurisen ja biologisen evoluution kulku käsi kädessä näyttää toistuneen ihmisen kehityslinjalla monissa yhteyksissä. Tämä ihmisen evoluution tuote - taipumus riitissä tai muutoin aikaansaadussa kiihotustilassa tapahtuvaan sosiaalistumiseen ja lauman ohjaukseen alistumiseen – on tuottanut kaikki maailman uskonnot ja paljon muuta myyttistä ainesta sosiaalistavien riittimenojen käyttövoimaksi.”
Kappalejako nimimerkin lisäämä.
>>Aivan kuten nykyihminen on evoluution saatossa "luopunut" karvapeitteestä, hännästä ja neljällä raajalla liikkumisesta, niin se on myös luopumassa uskonnoista.
Uskonnoista voidaan luopua, koska primitiivinen älymme on kehittynyt tasolle, jolla kyetään ymmärtämään jumalat taikauskoisiksi käsitteiksi.
Tämänpäiväisessä hesarissa Vieraskynä-palstalla on aihetta myös käsitelty, uskontojen roolia tulevaisuuden Euroopassa. Ennustellaanpa peräti kulttuurisotia.
Kiinnostuneille tiedoksi.
"Ateismi on ideologia, joka perustuu näkemykselle ihmisestä osana luontoa ja yhteiskunnallisten voimien suhdeverkostoa, myös maailmankaikkeuden mittakaavassa."
Väärin. Ateismi ei ole ideologia. Ateismi on käsite, joka kuvastaa henkilökohtaisen jumaluskon puuttumista.
Tulee niin pitkiä sepustuksia, jos tuollaisiin listoihin yrittää kokonaisuudessaan vastata, kuka niitä jaksaa lukea? Niinpä vastaan vain ensimmäiseen:
>> Ateismi on ideologia, joka perustuu näkemykselle ihmisestä osana luontoa ja yhteiskunnallisten voimien suhdeverkostoa, myös maailmankaikkeuden mittakaavassa. >>
- Ateismi ei ole ideologia
- Se ei perustu näkemykselle ihmisestä osana luontoa
- Se ei perustu näkemykselle ihmisestä osana yhteiskunnallisten voimien suhdeverkostoa, ei maailmankaikkeuden- eikä missään muussakaan mittakaavassa
Minun subjektiivisen käsitykseni mukaan ateismi on yhteisnimike henkilöille jotka eivät usko mihinkään jumalaan.
( Muistelen asiasta olleen juttua palstalla aikaisemminkin )
Laitan tänne nyt linkin noille sivuille, joilta lainasin uskontotieteen professorin Veikko Anttosen mielipiteitä. Asiasta kirjoitettiin Turun ylioppilaslehdessä, jonka jutussa oli mm. tämmöisiä väliotsikoita: Elämä ilman uskontoa, Vapaata ajattelua, Uskonnottomuus elämäntavaksi. Siksi minusta em. kirjoitus sopii myös Ateismipalstalle.
Tässä linkki:
http://org.utu.fi/tyy/tyl/vanha/2001/15/uusi_sivu_7.htm
Ihmisen uskonnon määrittää ylivoimaisen ensisijaisesti se, mihin hän sattuu syntymään. Jos hän syntyy hindulaiseen perheeseen Intiassa, hänestä tulee ylivoimaisella todennäköisyydellä hindu. Jos hän syntyy luterilaiseen perheeseen Suomessa, hänestä tulee ylivoimaisella todennäköisyydellä luterilainen.
Aivomme on ohjattu uskomaan, mitä vanhempamme meille sanovat. Se on eloonjäämisen kannalta hyvin hyödyllistä. Lapsen aivot tosin eivät erota hyödyllisiä neuvoa ("älä syö noita marjoja, ne ovat myrkyllisiä") tosiasioihin perustumattomista näkemyksistä ("on olemassa jumal(i)a, tarkemmin sanottuna meidän uskontomme jumala(t)"). Evoluutio on suosinut yksinkertaista ohjelmointia, "usko, mitä vanhempasi sinulle sanovat".
Mielestäni moni tälläkin palstalla julkituotu ongelma johtuu puutteellisesta käsiteanalyysistä.
Ihminen on keksinyt käsitteet uskonto ja ateismi käytännön tarpeesta. Näille on olemassa viralliset määritelmät, joiden perusteella ihmisiä aletaan heittämään jompaan kumpaan porukkaan.
Jossain vaiheessa vain käsitteistä muodostuu vahva institutio, joka jatkaa toimintaansa, vaikka aika ajaisi sen ohi. Nykyään havaittava huikea diversiteetti molempien käsitteiden (uskova-ateisti) sisällä ehkä antaisi aihetta alakäsitteiden kehittämiselle ja kentän selkiyttämiselle.
Käsitteiden ylivalta näkyy hyvin esim. oppikirjoissa, joissa ensin annetaan käsite ja sitten määritellään se ja kerrotaan ilmiöistä sen takana. Todellisuudessahan asiat ovat juuri toisin päin: ensin on ilmiö ja sitten vasta se nimetään, tutkitaan ja kuvataan - kehitetään tietorakennelma. Ensinmainitsemani vääristynyt kuva tiedosta johtaa ihmisiä sukupolvesta toiseen harhaan tiedon tiellä.
Käsitteiden kahleet ovat vahvat. Tiedostakaa tämä ja vapautukaa niistä, niin moni ongelmaa selkenee ja turha kinastelu jää vähemmälle. Maailma käsitteiden takana on vaihteleva, harmaan sävyjä vilisevä, eikä sitä ole pakotettu luonnostaan mihinkään muottiin.
Käsite on vankila.
ateismi ei ole ideologia.kaikii ismi-päätteiset sanat eivät viittaa ideologiaoihin tai vastaaviin. Samaa päätettä käytetään sivistyssanoissa kuvaamaan jotain ominaista käyttäytmistä tai irrallista säännöllistä ilmiötä,
esim.sanat anakronismi, svetisismi, alkoholismi.
Koska ateismi ei ole ideologia se ei voi myös olla ideologia joka perustuu jollekin.
Uskonnottomuus ei välttämättä ole kannanotto mutta uskonto on.
Useilla ihmisillä on kyky (ja joillakin tästä syntyy tarve) irrationaalisiin kokemuksiin. Uskonto on yksi keino tyydyttää tätä tarvetta mutta ei välttämätön. Mitään perusominaisuutta joka sitoisi ihmisyyden uskontoon ei ole.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ainoa ero ei-uskonnolisen ajattelun ja uskonnollisen ajattelun välillä oli laiskuuden laatu. Ollessani (kasvatuksen kautta) uskonnollinen etsin selityksi ja mikä tahansa selitys joka oli edes pintapuolisesti looginen, kelpasi. Mutta ei-uskonnolisuus heräsi minussa sitä kautta että aloin hahmiottaa että selitykset eivät kertoneetkaan mitään, ja aloin miettiä asioita niiden takana.
Tiesin kyllä, että tämän palstan ateististen kirjoittajien mukaan ateismi ei ole ideologia. Lainasin kuitenkin uskontotieteen professori Veikko Anttosta, joka sanoi juuri niin kuin esitin. Hänen sanansa voi käydä tarkistamassa antamastani linkistä.
Uskontotieteen laitoksella on mahdollista suorittaa myös elämänkatsomustiedossa 15 ja 35 opintoviikon laajuiset opinnot. Merkinnän niiden suorittamisesta saa ko. professorilta. Olisi mielenkiintoista tietää, kiistävätkö kyseisen oppiaineen opiskelijat tenteissään professorinsa käsitykset ateismista ideologiana vai ovatko he, ainakin virallisesti tenttivastauksissaan, samaa mieltä.
Kävitkö muuten sivuilla, joille annoin linkin?
"Mitään perusominaisuutta, joka sitoisi ihmisyyden uskontoon, ei ole." Tuosta asiasta on erilaisia käsityksiä. Joku sanoo näin ja joku toinen niin. Minusta oli mielenkiintoinen tuo Anttosen väite, että ihmistä määrittää kyky uskontoon, aivan samoin kuin kaikki ihmiset oppivat puhumaan ja että ehkä uskonto ei lopulta olekaan sisäsyntyinen tarve.
Anttosella tuntuu olevan oma lehmä aika vahvasti ojassa. Jos hän väittää ateismia uskonnoksi niin uskonto saa aivan uuden määrityksen.
"Anttosen väite, että ihmistä määrittää kyky uskontoon, aivan samoin kuin kaikki ihmiset oppivat puhumaan ja että ehkä uskonto ei lopulta olekaan sisäsyntyinen tarve. "
Tämä osuu hyvin, sillä jos ihmistä ei opeteta puhumaan, hän ei saa nähdä mallia, ensimmäisien ikävuosien aikana niin hän ei myöhemminkään opi puhumaan.
Eli uskonto on kulttuurin tulos ja jäänne ajalta jolloin kaikki tuntematon selitettiin jumalien työksi.
eikö nämä ole ristiriidassa:
1)ihmistä määrittää kyky uskontoon
2)uskonto ei lopulta olekaan sisäsyntyinen tarve
No, ensinnäkään ihmistä sinänsä ei määritä kyky uskoon. Tämä on pelkkää uskonnollista propagandaa.
Ja uskonto ei ole sisäsyntyinen tarve, mutta ihmisellä, ja ilmeisesti myös ainakin ihmisapinoilla, on tavaton kiinnostus selvittää miten ympäristö toimii ja miksi. Tästä ne uskonnot ovat alkaneet.
Ymmärrän tavallaan puolustusasemaan ajettuja uskiksia. Pikkuhiljaahan olemme menossa siihen suuntaan että uskonnollisuutta pidetään poikkeavuutena jolloin syntyy luonnollisesti tarve kiistää moinen väittämä.
Yksi metodi kiistämiselle on esittää että myös noilla ei-poikkeavilla (siis uskonnottomilla ja ateisteilla) on samantyyppisiä "häiriöitä"
Voihan se noinkin olla mutta minusta sangen läpinäkyvää.