Luin kirjan mikä kertoo eri riippuvuuksien synnystä ja mekanismeista aivoissa. Tämä viimeistään vahvisti käsitykseni että kyseessä on sairaus.
Alkkisongelma
Gallegorkki
20701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mikä kirja?
Jos se on sairaus niin ottamaan vaan! Kunnolla senkijuopot!
Alkoholismi on mielen / tunne-elämän sairaus, jota tätä poteva pyrkii lääkitsemään alkoholilla.
Juoppous ja alkoholismi eivät välttämättä ole sama asia. On paljon juoppoja, jotka eivät kuitenkaan ole alkoholisteja.
Juoppo kykenee halutessaan lopettamaan juomisen, hän hallitsee tilanteensa.
Alkoholistilla ote lipsuu, häntä viina vie. Hän itkee ja juo. On alkoholin otteessa, ei kykene olemaan ilman päivittäistä annosta ja annokset lisääntyvät. Alkaa syntyä erilaisia ongelmia.
Mutta: tätäkin sairautta voi hoitaa. Hoito alkaa siitä, kun luopuu kokonaan alkoholin käytöstä. Raitistuu.
Oikeassa+olet.
Ilmeisesti on niin, että lääketieteellinen tulkinta ja esim. AA:lainen tulkinta alkoholismin olemuksesta eivät edelleenkään ole kohdanneet ja hyväksyneet toinen toisiaan.
Itse henk.kohtaisesti hyväksyn tietyssä määrin / paljolti molemmat tulkinnat, mutten täysin kumpaakaan.
Kyseessä siis oma yhteistulkintani, perustuen omiin kokemuksiini niin itseni kohdalla kuin mitä olen muiden kohdalla asiasta ymmärtänyt.
Kolmas, aivan huomionarvoinen näkökanta alkoholismin olemuksesta on uskonnollinen / hengellinen.
Alkoholismi ei ole helppotulkintainen "sairaus" tai henkilön "ongelma".
Tämän kohdalla vaikuttavat monet eri seikat, eikä itse sairauskaan ilmene kaikilla välttämättä aivan samoin.
Lääketiede ilm. erittelee alkoholistit kahden eri tyypityksen mukaan: l - ja ll -tyypin alkoholisteiksi.
l -tyypin alkoholismi on nk. pitkäaikaisesti
"juomalla hankittu" alkoholismi ja joka kehittyy aikuisiällä. Runsas juominen ei alkoholisoi kaikkia (nk. "juopot"), kun taas tietyt toiset yksilöt alkoholisoituvat.
Itse ilm. edustin (edustan) nuoruusiällä syntynyttä, ll-tyypin aggressiivista alkoholismia. Tällainen nuori omaa tietynlaisen persoonallisuuden ja tullessaan kosketuksiin alkoholin kanssa, hän alkoholisoituu nopeasti.
Olen ollut raittiina jo kauan, mutta edelleen tiedostan alkoholismin vaarat.
Tiedot alkoholismista ja esim. sen lääketieteellisistä tyypityksistä löytyvät hakusanoilla netistä.
Viittaan esim. tähän linkkiin:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
Linkin lopussa annetaan linkkejä mahdollisiin, erilaisiin hoitomuotoihin. On parasta, että kukin itse löytää itselleen parhaan hoitomuodon. Toisille sopii esim. vertaisryhmätuki AA, mutta ei kaikille sekään, ainakaan jatkuvana, jopa uutena "elämäntapana", kuten he itse itseään mainostavat. Oman kokemukseni mukaan AA voi olla hyväksi raittiuden alkuvaiheessa, ehkä muutaman vuodenkin ajan, mutta alkoholismista tulee mielestäni jossain vaiheessa irrottautua myös henkisellä tasolla, ei eläen jatkuvasti vanhan muisteluissa, tosin aina muistaen että on itse alkoholisti / alkoholismiin taipuvainen, - sillä se on ainakin jo ollut osa omaa persoonaa - ja pitäen mielessä saadut neuvot. Ryhmiin voi aina palata, mutta yksilö ei ole ryhmälle tilivelvollinen, eikä kaikki poissaolo ryhmistä tarkoita, että hän olisi esim. tietentahtoen "käynyt salaa kentällä", eli juomassa! Itseään ei pidä sallia alistettavan ja loukattavan.
Monien alkoholistien taustalta löytyy rikkinäinen ja väkivaltainen lapsuus ja nuoruus. Tällaiselle asiakkaalle sopii mielestäni myöskin lääketieteellinen hoitomuoto, kuten katkaisuasema ja erilaiset hoitopaikat. (En tiedä mitä kaikkia tai millä nimillä näitä nykyään on. Huoltoloita? Sosiaalisairaala? A-klinikka?)
Vaikkakin esim. monet AA:laiset vastustavat lääkehoitoa, jokaisen näissäkin ryhmissä käyvän tulee olla itsenäinen omissa päätöksissään, eikä sallia itseään manipuloitavan ja syyllistettävän siitä, että hän saattaa tarvita myös psykiatrista- ja mahd. lääkehoitoakin. Tällaiset ryhmät, joissa asiakkaalle tulee vain ahdistava olo, tulee jättää. AA-ryhmien alkoholistit ovat itsekin sairaita potilaita, eivätkä ole päteviä jakelemaan esim. lääketieteellisen hoitoon liittyviä vinoiluja, käskyjä ja kieltoja muille AA-ryhmissä käyville asiakkaille. Näistä ei tarvitse ryhmissä edes puhua, asia ei kuulu heille. He eivät edusta itte Jumalaa tai alkoholismihoidon viimeistä sanaa, vaikka monesti tuntuvat itse niin luulevan.
Sillä alkoholismin rinnalla kulkee usein myös alkoholistin / päihteidenkäyttäjän muitakin, mahd. vakaviakin psyykkisiä ongelmia ja diagnooseja, eivätkä ne ole aina kaikilla samat ja tarvitsevat omat hoitonsa ja joita ei saa sivuuttaa, keskittyen yksin alkoholismiin.
Kukin siis olkoon muita kuunteleva, mutta itsenäinen oman elämänsä päätösten suhteen.
Tämä kirjoitus on minun, omiin kokemuksiini perustuva kirjoitukseni, minun mielipiteeni ja käsitykseni alkoholismista ja sen hoidosta. Moni voi varmasti olla myös muuta mieltä.
Kukin miettiköön näitä asioita omalla kohdallaan ja tehköön näissä itse omat valintansa.
.
Melkoista liirum-laarumia tämä sinun juttusi.
Mielestäsi "alkoholismista tulee mielestäni jossain vaiheessa irrottautua myös henkisellä tasolla, ei eläen jatkuvasti vanhan muisteluissa, tosin aina muistaen että on itse alkoholisti..."
Siinä miettimistä, että mitähän tuolla oikein tarkoitat?
Suomessahan suurin ongelma alkoholismin hoidossa on (rahan puutteen lisäksi) juuri "lääketieteellinen" hoito, se hoito jota lääketeollisuus yrittää epätoivoisesti markkinoida alkoholismin hoitomuodoksi, se hoito jossa alkoholistista tehdään benzoja syöttämällä sekakäyttäjä.
Tosiasia kuitenkin on, että jos joku ihminen tänään keksisi alkoholismiin toimivan lääkkeen, olisi hän jo huomenna miljardööri. Niin paljon maksukykyisiä alkoholisteja löytyy rikkaista länsimaista. Tällaista lääkettä ei vain ole vielä keksitty.
Kirjoitit seuraavaa melkoisen karmivaa tekstiä:
" AA-ryhmien alkoholistit ovat itsekin sairaita potilaita, eivätkä ole päteviä jakelemaan esim. lääketieteellisen hoitoon liittyviä vinoiluja, käskyjä ja kieltoja muille AA-ryhmissä käyville asiakkaille. Näistä ei tarvitse ryhmissä edes puhua, asia ei kuulu heille. He eivät edusta itte Jumalaa tai alkoholismihoidon viimeistä sanaa, vaikka monesti tuntuvat itse niin luulevan."
Minä itse ajauduin sekakäyttöön terveyskeskuslääkärin myötäavustuksella.
Päästyäni lopulta eroon sekä alkoholista että benzoista, uskallan sanoa sinulle että olen käynyt alkoholisminhoidon viimeaikaisimman korkeakoulun. Sellaisen jota yksikään suomalainen päihdelääkäri ei ole käynyt. Vieroitusoireet benzoista olivat helvetilliset.
AA-kerhoissa törmäät hyvin usein alkoholisteihin, joita yritetään raitistaa koululääketieteen keinoin ja lääketieteen menetelmin.
Jos minua vastapäätä istuu kaveri joka on ihan selvästi pilvessä, eli humalassa jossa alkoholi on vain vaihdettu toiseen päihteeseen, niin minulla on oikeus sanoa hänelle, että toinen meistä on nyt väärässä paikassa.
Jos AA-kokoukseen saa osallistua vain selvinpäin, niin osallistumisoikeus voidaan mielestäni evätä myös "pilvessä" olevilta.
Kirjoitit myös:
"Monien alkoholistien taustalta löytyy rikkinäinen ja väkivaltainen lapsuus ja nuoruus. Tällaiselle asiakkaalle sopii mielestäni myöskin lääketieteellinen hoitomuoto..."
MInä tunnen useita alkoholisteja, joiden nuoruuteen ei liity rikkinäinen ja väkivaltainen lapsuus, mutta silti he juovat.
Ja vastaavasti tunnen sellaisia alkoholittomia ihmisiä joille rikkinäinen ja väkivaltainen lapsuus on jättänyt ikuiset arvet, mutta he eivät silti juo.
Lapsuus tai nuoruus eivät siis selitä alkoholismia, vaan sen syyt löytyvät jostain ihan muualta.
Mutta kuten kerroit, nämä ovat vain sinun mielipiteitäsi. Ilmeisesti itse olet "pillerihumalassa" koskapa niin innokkaasti puolustat lääkkeiden käyttöä alkoholismin hoidossa.
Minä kirjoitin oman mielipiteeni, omiin kokemuksiini perustuen ja jonka sinä mitätöit. Et ole minun lääkärini, mutta AA:laisen, kaikkitietävän puoskarin voi helposti haistaa.
Minun puolestani sinä saat olla omaa mieltäsi. Ei se minua häiritse.
En muuten väittänyt, että alkoholismiin olisi lääkehoitoa, vaan viittasin alkoholismin rinnalla kulkeviin muihin psyyken sairauksiin, jotka mahdollisesti tarvitsevat lääkehoitoa. Mistään bentzoista en puhunut sanallakaan. Itselleni tyrkättiin Sosiaalisairaalassa mm. diagnoosi borderline. Tuollaista diagnoosia ei kai enää nykypäivänä tuollaisenaan tunnusteta, mutta kovasti "borderlineani" siellä hoidettiin.
En ole pillerihumalassa, kiitos vaan.
Mutta kirjoituksesi on täysin tyypillinen AA:laisen kirjoitus, joka mitätöi kaiken sellaisen mielipiteen joka ei kuulu AA:n oppeihin. Lääketieteellä tarkoitan muutakin kuin lääkkeitä, lääketieteeseen kuuluu myös esim. psykiatria.
Kirjoitin: "monet alkoholistit", en: "kaikki alkoholistit", eli jätin sen varauksen, että oma kirjoitukseni koskee vain näitä tapauksia, joihin itsekin kuulun ja jonka omalta osaltani itsessäni tunnen. Toisin kuin sinä, en ottanut kantaa sellaiseen mitä en itse omiin kokemuksiini perustuen tunne.
Erilaisuutemme tukee juuri tuota lääketieteellistä tautiluokitusta. Itse kaiketi kuulut l-tyypin alkoholisteihin, minä itse taas ll-tyypin.
.
Erittäin hyviä ajatuksia.
Monet raitistuneet näkevät vain sen oman tapansa juoda ja oman tapansa siitä selviytyä. Sitten lähes raivostutaan, kun muut eivät usko sitä koko totuudeksi.
Samoin "tavikset", eli alkoholiongelmattomat, näkevät vain rähinäviinaa juovat miehet tai täysin rappiolla olevat deekut. Kuitenkin kunnolliset työssäkäyvät naiset ovat kirimässä miesten etumatkaa kiinni alkoholiongelman hankkimisessa, ja vanhukset seuraavat hyvää vauhtia perässä.
Monilla+todellakin+on+vääriä+mielikuvia+alkoholismista.+
"Alkoholistin koko persoona, sisäinen ja ulkoinen kulkee alamäkeä, myös raittiina ollessa!"
Höpöhöpö, on kyllä niin sekopäistä tekstiä ettei mitään rajaa!
Et ole vielä käynyt pohjalla. Kyllä tekstini ovat aivan päihdehuollon jotakuinkin yleisesti tunnustamaa näkemystä alkoholismista. Itse olen mielessäni ikäänkuin yhdistänyt sekä lääketieteellisen näkemyksen, että vertaisryhmä AA:n näkemyksiä siihen miten itse tämän sairaudenkuvan ymmärrän.
Nimenomaan AA:ssa, meidän "vaikeimpien tapausten" kohdalla, eli ll-tyypin kohdalla pätee tämä sairaudenkuva ja käsitys, että alkoholismi kavalasti enenee "pinnan alla" myös raittiuden aikana ja siksi on esim. vaarallista pitkän tauon jälkeen aloittaa juominen uudelleen.
Myöskin raittiuden aikana hoitamaton alkoholismi todellakin kalvaa potilasta, luonteenviat tekevät tepposiaan, ellei niitä valvo ja välinpitämätön asenne itseensä nähden rappeuttaa toveria.
Kovin kerkeästi tuomitset toisia alkoholisteja, etenkin jos et tunne aihetta ollenkaan, tai tunnet aiheen vain "terveemmän" l-tyypin kautta. Kirjoitukseni eivät ole omaa huuhaatani, vaan myös lukuisten muiden alan asiantuntijoiden kuten monien päihdetohtoreiden, mutta etenkin monien pohjalla käyneiden holistien itsensä tuntemaa faktaa. Huomaa sanamuotoni: en kirjoita "kaikkien", vaan "monien".
Me alkoholistit (juovat ja raittiit) olemme kyllä enemmän tai vähemmän sekopäistä porukkaa, joten kiitos, kun tässä mielessä tunnustit tietämykseni taudinkuvasta. Tässä istun enkä muuta voi. Olepa hyvä, näet kuvassa alkoholistin, jo n. 30 vuoden raittiin toipumisen jälkeisen hienon tuloksen!
Onneksi et nähnyt minua juomassa.
"Et ole vielä käynyt pohjalla."
Kuules nyt AA hihhuli, et edes pahimmissa painajaisissa voisi saavuttaa sitä pohjaa missä itse rypesin.
Olet ollut 30 vuotta raittiina, eli ongelmaisia juomisvuosia taisi olla vain muutamia.
Itse ryyppäsin aktiivisesti liki 40 vuotta, eikä noin pitkään ajanjaksoon mahtunut yhtä ainutta kohtuukäyttö kertaa.
Pisin raitistelu yrityskin taisi kestää peräti 3 kk.
Tiedän kyllä oman kokemuksen kautta mitä terveyshaittoja liiallisesta juomisesta tulee.
Viinakrampit, delirumit tremensit, ym. sairauskohtaukset, tulivat kyllä liiankin tutuiksi matkan varrella.
Katkaisuhoitokertoja en edes viitsi mainita.
Kaikesta huolimatta kyseenalaistan alkoholismin sairautena.
Vai niin. Siinäpä kaikkitietävä, 40 vuotta ryypännyt.
No, ihan parin vuoden putkella en minäkään itseäni tuhonnut, meni siihen useampikin vuosi. En kuitenkaan lähde tähän kisailuun kuka on enemmän holisti ja kuka vähemmän.
Jos ei Herra 40 olekaan kokenut omaa juoppouttaan / alkoholismiaan? sairaudeksi, niin moni muu on.
Enkä ole AA-hihhuli, päinvastoin. Mutta arvostan kyllä heikäläistenkin mielipiteitä, joskaan en ota kaikkea niinkään todesta. Jotain otan, ehkä otan, ehkä en.
Sairaus tai ei, tosi paha "ongelma" on kuitenkin kyseessä. Monien, ei kuitenkaan "kaikkien" kohdalla. Jotkut voivat ryypätä vaikka 40 vuotta (lähes?) päivittäin, olematta silti sairaita. Jotkut taas tulevat sairaiksi peräti yhdestä kerrasta.
https://www.youtube.com/watch?v=we494lweRd0
.
Anteeksi tuo hihhuliksi nimittely, se ei ollut asiallista.
Niin kuin viestisi lopussa kerrot meitä alkoholisteja on monenlaisia, myös eri tavalla ajattelevia. Ainoa yhdistävä tekijä on vahva riippuvuus alkoholiin.
Myös raitistumistavat voivat poiketa toisistaan, mikä sopii yhdelle ei ehkä sovi toiselle. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa raitistua.
Saat anteeksi.
Miksi pitäisi olla raitis? Elämä on tylsää kuivin suin, varsinkin jos on pitkäaikaistyötön vässykki.
Kunnon humalassa aina jotain tapahtuu.
Alkoholismiin on olemassa yksinkertainen ja halpa lääke, sen litkun lipittämisen lopettaminen.
Asia ei ole noin yksinkertainen. Vähättelet sairautta joka on lukemattomille ihmisille todellinen ongelma.
Nk. tavallinen juoppo ominkin voimin "voi lopettaa litkun lipittämisen", alkoholistilta tämä luultavasti harvemmin onnistuu, ilman ulkopuolista apua.
Kyse on vakavasta henkisestä sairaudesta, jota alkoholisti yrittää, yleensä ensin tiedostamattaan, alkoholin voimalla "lääkitä".
Kyseessä on myös vahva fyysinen riippuvuus. Kauan rankasti juopotellut ei välttämättä voi heti sulkea korkkia, ettei hän mahd. vaarantaisi henkeään. Moni on kuollut rankassa krapulassa saamaansa sydänkohtaukseen. Monilla voi olla sisuskalut enemmän tai vähemmän paskana, maksa tai haima tökkiä. Lopettaminen siis saattaa vaatia jopa asiantuntevaa sairaanhoitoa, eli nk. katkaisuasemalle menoa, jossa asiakkaan tilaa seurataan ja annetaan mahd. vieroitusta helpottavia, ym. tarvittavia lääkkeitä, kuten vitamiineja.
Älä jakele neuvoja asiassa jota et tunne, ettet puoskarineuvoillasi jopa tappaisi jonkun herkkäuskoisen onnettoman!
Asenne yhteiskuntaan ja näkemys itsestä sen jäsenenä. Tuosta oli mielestäni kyse vanhojen hyvien kavereitteni elämäntapavalinnoissa.
Kaverit tyytyivät vähään eivätkä häiriköineet. Kuolivat etuaikaisesti alkoholiavusteisesti.
Sairausko? Mielestäni valinta elämisen tavaksi.
Kaksi kaveriani on on><off tyyppejä. He tietävät itse, että yksikin paukku aiheuttaa hallitsemattoman tapahtumaketjun ja sen vuoksi, selviydyttyään muutamasta, eivät enää kokeile.
Tämä saattaisi täyttää jonkin sortin sairauden tunnusmrkit.
Jäätyäni kotiin yritin 3 vuotta opetella jokapäiväiseksi alkoholistiksi mutta se ei ollutkaan kivaa.
Päivittäisiin rutiineihini ei mahdu lainkaan alkoholia, paitsi kaapissa, mutta muissa olosuhteissa tissuttelen hillitysti mutta kokonaismäärää ajatellen liikaa.
Silloinkin aineet ovat miedontuneet ja määrät vähentyneet. Kymmeniin vuosiin en ole törttöillyt kännipäissäni-
Kuvittelen olevani alkon suhteen tavis.