Jo on ihme valitusta. Viiskymppinen tohtoriksi väitellyt akateeminen, julkisin varoin rahoitetuissa jutuissa joskus työskennellyt, eikä ole hakenut tai kurssittautunut käytännöllisempiin töihin:
https://yle.fi/uutiset/3-10074060
Tämä on taas yhden sektorin Yle-propagandaa, punavihreiden akateemisten kantakaupunkilaishipstereiden ininää maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja julmuudesta kun ei saa tutkia jotakin toisarvoista höpöasiaa työkseen! Miksi tuonkin naisen (ja siis ei ole ainoa, varmasti iso joukko) on annettu maata laakereillaan kaksi vuotta kortistossa, elätellen harhakuvitelmaa tohtorinhatun kaikkivoipaisuudesta ja itsensä "liika-arvosta" "paskatöihin" nähden? Miksi häntä ei ole patistettu esimerkiksi kaupan kassalle, bussikuskiksi (kyllä, bussia ajaa aika moni nainen), siivoojaksi, keittiötyöntekijäksi, hoitajaksi, tai mihin muuhun vaan jossa työpaikkoja riittäisi?
On ollut kerta kaikkiaan sairasta lisätä korkeakoulupaikkoja sekä esimerkiksi media-alan paikkoja. Vetelät nuoret ovat sitten ajelehtineet sellaisille aloille, joista ei edes etukäteen selkeästi ja loogisesti ajateltuna voi työllistyä mihinkään täsmäjuttuun tai edes sinne päin olevaan. Sitten istutaan kotona nostaen kortistorahat ja nyrpistäen nenä "paskaduuneille" kun ihminen on kouluajalta lähtien aivopesty korkeakoulutuksen ihanuuteen ja ruusuiseen tulevaisuudenkuvaan. Paskat, arkirealismia on se, että kaikille ei tuollaiset duunit riitä ja on tehtävä muuta elättääkseen säällisesti itsensä. Jos kaikki alkaisivat tuolla mentaliteetilla makaamaan vuosikausia, ei olisi pian elättäjiä. Ja yksi syys mamujen ottamiseen on myös se, ettei nämä kotimaiset nirppanokat halua tehdä noita ei-niin-kivoja töitä, töitä joissa voi joskus tulla hikikin ja kokemus työn tekemisestä.
Tuossa mielessä ymmärrän Juhana Vartiaisen ja muiden aktiivimallin. En ymmärrä sitä oikeiden työttömien (jotka eivät voi millään työllistyä enää sairauden, iän tai asuinpaikkakunnan takia) osalta, mutta tällaisten terveiden nuorten ja keski-ikäistenkin ja paremman työllisyyden alueilla asuvien kohdalla ymmärrän.
Ja itsestäni: olen itsekin akateeminen, maisteri, yhteiskuntatieteiden puolelta. Kävin koulutukseni 80-luvulta vuoteen 1990 jolloin valmistuin. Alani oli ns. yleispätevä, mutta ei täsmäkoulutus silti mihinkään. Silti hain koko ajan töitä ja sainkin niitä, jo opiskelujeni aikana. Myöhemmin muutin vielä pks:lle ja sain sieltäkin hommia, aluksi määräaikaisena. Myöhemmin pääsin siihen astisen työkokemukseni perusteella toiselle alalle asiantuntijatason tehtäviin, joissa olen edelleen vakituisena. Taistelu kannatti, siis oma panos. Olisin myös ollut valmis kurssittautumaan vaikkapa bussi-tai taksikuskiksi ellen olisi noita töitä saanut. Muutama kuukausi olisi tuntunut pitkältä ajalta olla laakereillaan ja oli aina tieto takaraivossa että jo puolenkin vuoden työttömyys heikentää työnsaantimahdollisuuksia. Saman vinkin antaisin tuolle tohtorisnaisellekin, eli oma elämä OMAAN käteen niin sanotusti ja uutta ja uudenlaista työtä peliin, sellaista mitä jatkossa saisi.
https://yle.fi/uutiset/3-10074060
Tämä on taas yhden sektorin Yle-propagandaa, punavihreiden akateemisten kantakaupunkilaishipstereiden ininää maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja julmuudesta kun ei saa tutkia jotakin toisarvoista höpöasiaa työkseen! Miksi tuonkin naisen (ja siis ei ole ainoa, varmasti iso joukko) on annettu maata laakereillaan kaksi vuotta kortistossa, elätellen harhakuvitelmaa tohtorinhatun kaikkivoipaisuudesta ja itsensä "liika-arvosta" "paskatöihin" nähden? Miksi häntä ei ole patistettu esimerkiksi kaupan kassalle, bussikuskiksi (kyllä, bussia ajaa aika moni nainen), siivoojaksi, keittiötyöntekijäksi, hoitajaksi, tai mihin muuhun vaan jossa työpaikkoja riittäisi?
On ollut kerta kaikkiaan sairasta lisätä korkeakoulupaikkoja sekä esimerkiksi media-alan paikkoja. Vetelät nuoret ovat sitten ajelehtineet sellaisille aloille, joista ei edes etukäteen selkeästi ja loogisesti ajateltuna voi työllistyä mihinkään täsmäjuttuun tai edes sinne päin olevaan. Sitten istutaan kotona nostaen kortistorahat ja nyrpistäen nenä "paskaduuneille" kun ihminen on kouluajalta lähtien aivopesty korkeakoulutuksen ihanuuteen ja ruusuiseen tulevaisuudenkuvaan. Paskat, arkirealismia on se, että kaikille ei tuollaiset duunit riitä ja on tehtävä muuta elättääkseen säällisesti itsensä. Jos kaikki alkaisivat tuolla mentaliteetilla makaamaan vuosikausia, ei olisi pian elättäjiä. Ja yksi syys mamujen ottamiseen on myös se, ettei nämä kotimaiset nirppanokat halua tehdä noita ei-niin-kivoja töitä, töitä joissa voi joskus tulla hikikin ja kokemus työn tekemisestä.
Tuossa mielessä ymmärrän Juhana Vartiaisen ja muiden aktiivimallin. En ymmärrä sitä oikeiden työttömien (jotka eivät voi millään työllistyä enää sairauden, iän tai asuinpaikkakunnan takia) osalta, mutta tällaisten terveiden nuorten ja keski-ikäistenkin ja paremman työllisyyden alueilla asuvien kohdalla ymmärrän.
Ja itsestäni: olen itsekin akateeminen, maisteri, yhteiskuntatieteiden puolelta. Kävin koulutukseni 80-luvulta vuoteen 1990 jolloin valmistuin. Alani oli ns. yleispätevä, mutta ei täsmäkoulutus silti mihinkään. Silti hain koko ajan töitä ja sainkin niitä, jo opiskelujeni aikana. Myöhemmin muutin vielä pks:lle ja sain sieltäkin hommia, aluksi määräaikaisena. Myöhemmin pääsin siihen astisen työkokemukseni perusteella toiselle alalle asiantuntijatason tehtäviin, joissa olen edelleen vakituisena. Taistelu kannatti, siis oma panos. Olisin myös ollut valmis kurssittautumaan vaikkapa bussi-tai taksikuskiksi ellen olisi noita töitä saanut. Muutama kuukausi olisi tuntunut pitkältä ajalta olla laakereillaan ja oli aina tieto takaraivossa että jo puolenkin vuoden työttömyys heikentää työnsaantimahdollisuuksia. Saman vinkin antaisin tuolle tohtorisnaisellekin, eli oma elämä OMAAN käteen niin sanotusti ja uutta ja uudenlaista työtä peliin, sellaista mitä jatkossa saisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.