Marski oli kokenut rintamakomentaja Suomeen tullessaan.
Vapaussodan ylipäällikkönä hän selviytyi erinomaisesti. Muun muassa kriittiset ruotsalaiset yleisesikuntaupseerit antoivat hänelle täyden tunnustuksen käytännössä ainoana Päämajassa.
Marski valmistauti puolustusneuvoston pj:na kahdeksan vuotta ylipäällikön tehtävään.
Talvisodassa hän nousi kansallissankariksi estäen Suomen valtauksen.
Välirauhan aikana Marski teki suurtyön palauttaessaan puolustuskyvyn Talvisodan jäljiltä.
Jatkosota kääntyi sitten sellaiseksi, ettei siitä olisi kukaan ylipäällikkönä sen paremmin selviytynyt.
Vapaussodan ylipäällikkönä hän selviytyi erinomaisesti. Muun muassa kriittiset ruotsalaiset yleisesikuntaupseerit antoivat hänelle täyden tunnustuksen käytännössä ainoana Päämajassa.
Marski valmistauti puolustusneuvoston pj:na kahdeksan vuotta ylipäällikön tehtävään.
Talvisodassa hän nousi kansallissankariksi estäen Suomen valtauksen.
Välirauhan aikana Marski teki suurtyön palauttaessaan puolustuskyvyn Talvisodan jäljiltä.
Jatkosota kääntyi sitten sellaiseksi, ettei siitä olisi kukaan ylipäällikkönä sen paremmin selviytynyt.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin, jatkosotaanhan ei olisi tarvinnut mennä lainkaan, mutta mannerheimiläis-rytiläis-tannerilainen klikki selvisi siitäkin ammuttamalla Suomen kansalaisia, kuten he olivat tehneet parikymmentä vuotta aiemminkin!
kun Nl ei luopunut painostuksesta, eikä noudattanut itse sanelemansa rauhansopimuksen määräyksiä.
Suomi ei nähnyt muuta mahdollisuutta, kuin tarttua Saksan ojentamaan käteen.
Suomen kansalaisia ampui puna-armeija, vaikka stallarit eivät sitäkään tiedä. Eikä siitäkään, että puna-armeija kärsi viisinkertaiset tappiot Suomeen verraten.
Jatkosotaan menoon vaikutti suuresti Neuvostoliiton painostus ja uhkailu Välirauhan aikana 1940-1941. Tuolloin tapahtui naapurin toimesta runsaasti rikoksia. Venäläiset ampuivat mm. mereen!
Kaiken huipuksi N-Liiton um Molotov ilmoitti marraskuussa 1940 Berliinissä N-Liiton tavoitteena olevan "saattaa Talvisota päätökseen"!
Lähde: William L. Shirer: Kolmannen Valtakunnan nousu ja tuho II
Siinä kerrotaan kappaleessa Molotov Berliinissä 12.11.1940 seuraavaa:
Ratkaiseva välienselvittely oli siten vain lykätty, mutta ei estetty, ja seuraavana aamuna, kun Hitler ja Molotov jatkoivat neuvottelua, Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaari oli aivan säälimätön. Ensinnäkin Suomen suhteen, jonka takia molemmat joutuivat pian katkeraan ja ivalliseen kiistaan. Molotov vaati, että Saksan oli vietävä joukkonsa pois Suomesta. Hitler kiisti, että "Suomi olisi saksalaisten joukkojen miehittämä". Joukot olivat vain matkalla Suomen kautta Norjaan. Mutta Hitler halusi tietää aikoiko Neuvostoliitto ryhtyä sotaan Suomea vastaan. Saksalaisten pöytäkirjan mukaan Molotov "vastasi tähän hiukan vältellen" eikä Hitler ollut siihen tyytyväinen.
"Mitään sotaa ei saa syttyä Itämeren piirissä", Hitler vaati. "Se rasittaisi raskaasti Saksan ja Neuvostoliiton suhteita", hän uhkasi lisäten hetkistä myöhemmin vielä uhkauksen painoa sanomalla, että sellainen voisi aiheuttaa "arvaamattomia seurauksia". Mitä muuta Neuvostoliitto sitten Suomesta halusi? Hitler tiedusteli ja hänen vieraansa vastasi Neuvostoliiton haluavan "saman mittakaavan järjestelyt kuin Bessarabiassa" -joka tarkoitti ehdotonta Venäjään liittämistä. Hitlerin vastavaikutus on mahtanut saattaa jopa tämän häiriintymättömän neuvostoliittolaisenkin levottomaksi, sillä tämä kiiruhti kysymään Johtajan "mielipidettä siitä asiasta".
Diktaattori vastasi vuorostaan hiukan vältellen sanoen vain "ettei Suomea vastaan saanut käydä sotaa, koska sellainen selkkaus voisi johtaa kauaskantoisiin seurauksiin".
"Tämä asenne on tuonut uuden tekijän tähän neuvotteluun", Molotov jyräytti vastaan.
Keskustelu oli käynyt niin kiihtyneeksi, että Ribbentrop, joka siihen mennessä oli varmaan käynyt hyvin pelokkaaksi, keskeytti sanoakseen saksalaisen pöytäkirjan mukaan, että "ei ollut mitään syytä tehdä Suomen asiasta kiistakysymystä. Kenties oli tapahtunut vain väärinkäsitys".
Läpä läpä. Tuonko takia oli pakko ryömiä ja kontata paljas perse vilkkuen aina Karhumäkeen asti?
Porvari ei näytä tietävän, että kesällä 1944 ammuttiin koko joukko suomalaisia omien toimesta. Näitäkin ampujia porvari ylistää suurina sankareinaan.
Kesällä -44 ammuttiin kenttäoikeuksien tuomioiden perusteella alle 50 rintamakarkuria.
En ole nähnyt teloittajina viran puolesta toimineita sotapoliiseja siitä ylistettävän. Jonkun vain piti sekin työ tehdä.
Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyt 1918 ja sitten taas kesällä 1941 maksoivat mielettömät määrät täysin tarpeetonta suomalaisverta varsinkin Syvärin rantapusikoissa ja sitten sieltä pois ampumajuoksumaaottelussa Neuvostoliitto-Suomi. Itä-Karjalan täysin älyttömässä hyökkäysvaiheessa 1941 suomalaistappiot olivat jo kuta kuinkin samaa luokkaa kuin talvisodassa.
Mutta olihan sinne pakko mennä, kun tämä Mikkelin hallituksen pahin jästipää niin oli tullut vannoneeksi jo 1918.
taidoissa saattoi olla puutteita, mutta ylipäällikkönä hän oli korvaamaton. Siinä kun oli kysymys myös arvovallasta, eikä vain operointitaidosta.
Hyvän kuvan antaa saksalaisen yhteysupseerin kenraali Erfurthin päiväkirja. Marski oli herra talossaan.
olivat hengen nostatusta ja ohjelmajulistuksia.
Vuoden 1918 miekantuppipäiväkäsky johtui Lenin ja kansanvaltuuskunnan sopimuksesta, jossa luvattiin etuja kapinallisille punikeille.
Mannerheim halusi vakuuttaa, että Suomen kansan ja karjalaisten eduista pidettäisiin huoli myös valkoisella puolella.
Marski halusi 1941 muistuttaa tästä lupauksestaan. Se oli poliittinen virhe.
Vielä paremman kuvan tuon pietarilaisen hevosmiehen lahjattomuudesta lähes kaikessa mihin ryhtyi antaa mm. J.K. Paasikivi päiväkirjassaan.
12.9. ja 21.9.1944 Paasikivi syytti suoraan seikkailu- ja sotapolitiikkaamme, johon Mannerheim ja sotilaat olivat pääasiassa syypäät jo 1941.
Ylipäällikkönä Mannerheimin nimenomaan korvasi Mikkelissä A. Airo monin kerroin pätevämpänä sodanjohtajana kuin kustu-pappa.
Pappa ymmärsi heittää pyyhkeen kehään pian sen jälkeen, kun Viipuri oli 10 päivässä lopullisesti menetetty kesäkuussa 1944. Onneksi pappa alkoi puhua ajoissa rauhasta, koska muutoin olisi Siperian-juna kutsunut pappaa satavarmasti lyijykaivoksiin.
Ja samalla puna-armeijalle tuli paljon tärkeämpääkin tekemistä matkalla Berliiniin varsinkin, kun Stalinille tuntui riittäneen mainiosti Moskovan rauhan 1940 raja , lisäksi koko Petsamo ja Porkkala 50 vuodeksi. Stalin myös tiesi tasan tarkkaan, että Suomen armeija oli (stm. Lahtisen sanoin) jo muutoinkin puoliksi tapettu eli täysin vaaraton.
Talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan tappiot olivat yhteensä lähes 94 000 miestä.
Suomi säilytti itsenäisyytensä nimenmomaan Mannerheimista huolimatta eikä hänen ansiostaan 1944.