Uskovat tuttavani ovat antaneet hengellisiä kirjoja luettavakseni, joita olen sitten lukenut.
Myös hengellisiä laulukasetteja helluntailainen enoni on antanut kuunneltavaksi laatikkokaupalla, lehtiä ja kirjoja.
Mitä olen lukenut tuttavien antamista esim. laajasta Lutherin monista kirjoista, niin aika kuivahkoa, tietopainotteista ja pikkutarkkaa luettavaa, josta ei kyllä jää mitään oikein mieleen ja samat seikat toistuvat useaan kertaan.
Ne ovat lähinnä historiallisuutta käsittelevää kirjallisuutta Luther, Akvinolainen ja Augustinu ympäripyöreää ja ei jää kyllä muistiin paljonkaan siitä, mitä on lukenut..
Myös hengellisiä laulukasetteja helluntailainen enoni on antanut kuunneltavaksi laatikkokaupalla, lehtiä ja kirjoja.
Mitä olen lukenut tuttavien antamista esim. laajasta Lutherin monista kirjoista, niin aika kuivahkoa, tietopainotteista ja pikkutarkkaa luettavaa, josta ei kyllä jää mitään oikein mieleen ja samat seikat toistuvat useaan kertaan.
Ne ovat lähinnä historiallisuutta käsittelevää kirjallisuutta Luther, Akvinolainen ja Augustinu ympäripyöreää ja ei jää kyllä muistiin paljonkaan siitä, mitä on lukenut..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaisiko mennä kirjastoon, ja valita sieltä vaikka jonkun huumeista eroon päässeen ihmisen elämänkerta tai jotain sellaista? En minäkään lue kuivahkoja kirjoja, vaikka olen uskovainen.
Paljon mielenkiintoisempaa luettavaa selainen hengellinen kirjallisuus, jossa on vastaavanlaisia juttuja, kuin nämä enemmän historiallista sisältöä pilkun tarkasti ja jatkuvaa saman asian toistoa sisältävät kirjat, joita minulle on annettu.
Ei niistä kuitenkaan jää mitään mieleen, kun teksti on lisäksi vaikeaselkoista.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Olen ollut helluntaiseuraklunnan jäsenenä nuoruudessa.
Mutta tuo kirjallisuus mitä niin kovasti suitsutat, eli erilaiset huumelokusta yms. pelastumisen kokemukset, vankilajutut, karismaattiset ihmetarinat, ne ovat nimenomaan JUTTUJA!
Ne ovat sarjaa: "hei kuulkaas mun stoorii, ennen mäkin olin yhtä syntinen ku te...". Valitettavasti useimmiten juuri tällainen "mehukas" kirjallisuus joka aina tarjoaa lukijalle jotain "uutta ja sensaatiomaista", -on teologisesti hyvin kevyttä tavaraa, sisältää paljon raamatunvastaisia harhaoppeja ja muutenkin siirtää aina painopisteen evankeliumista uskoontulleeseen ja siihen miten hän on muuttunut.
"Hei kuulkaas MUN stoorii!" "Hei katsokaa miten MÄ muutuin" -todistuskertomukset kertovat vain todella harbvoin siitä mitä Jesus on tehnyt meidän hyväksemme koska se on eräiden mielestä "kuivaa" kuultavaa jota on jo tarpeeksi kuultu. Mieluummin nämä viihdekristillisyydesstä elävät kärsimättömät sielut kuuntelevat vuodesta toiseen juttuja siitä miten joku uskoo tai tuli uskomaan. Itse evankeliumi ei oikeastaan paljon kiinnosta, vaan se on "kuivaa" mutta kevythengelliset jutut sekä monenkirjava viihde- ja kokemuskristillisyys kiinnostaa aina näitä rauhattomia sieluja.
Lutherin ja esim. Augustinuksen kirjat taas pureutuvat syvällisesti RAAMATTUUN eli opettavat oikein evankeliumia ja lakia sekä niiden oikeaa erottamista ja johdattavat ymmärtävän lukijan syvemmälle kristinuskon salaisuuksiin, ymmärtämään Raamattua ja tuntemaan autuutta. Esim. tyypillinen helluntailainen halveksii katekismusta. Lutherkin sanoi että vaikka hän on Raamatun tohtori niin hänkin on yksinkertainen katekismuksen oppilas sillä Raamattua ei koskaan voi täysinoppia. Sensijaan lahkolaiset ja hurmahenget luulevat, jo kerran Raamatun kannet nähtyään, -olevansa suuriakin Raamatun täysinoppineita.
Viihde- ja kokemuskristillisyys on kevyiden juttujen kerrontaa, aistillisten nautintojen perässä juoksemista seurakunnasta toiseen. Sellaiset oihmiset ovat juurtumattomia, eivät kanna mistään vastuuta, hylkäävät oman seurakuntansa jumalanlapvelukset, juoksevat siellä ja täällä uusien ihmeiden perässä, valittavat perinteisen raamatunopetuskirjallisuuden ja hartauskirjallisuuden "kuivuutta". Näin voi ihmiselle käydä jos se kovin kiihdyttelee ylihengellisyyden kiihdytysradalla lihansa voimissa.
Lainnatkaa kirjastosta Taivaallinen mies. Kiinalainen velo Yunin elämänkerta. Ei ole todellakaan pitkäpiimäistä ja tylsää luettavaa.