Elämmekö hyvinvointivaltiossa? Minä henk.koht olen edunvalvonnassa. Olen ammattikoulutettu, vuosia työkokemusta omaava Suomen kansalainen. Minulla on selkärankareuma ja scheuermanin syndrooma, sen muotoinen että osa selkärangastani on rustoutunut ja koen jatkuvia kiputiloja. Selkää ei voi leikata ja olen kieltänyt koukuttavat opioidit kivunlievityksenä, koska muitakin vaihtoehtoja on. Eräänä synkkänä päivänä vuonna 2013 luovuin asunnostani sen ollessa liian kallis, koska minulla ei jäänyt rahaa liikkumiseen, syömiseen jne. millä hoidan terveydentilaani. Jatkoin työssäkäyntiä asuen muiden nurkissa, kunnes selkäni alkoi jäämään jatkuvaan fasettilukkoon. Näin työnteko jäi pois. Haettuani apua minua on juoksutettu ymäpäri eri virastoja kuukausitolkulla ja lopputulos oli että selkäni hoitaminen/lisätutkimukset jätettiin tekemättä, en saanut apua asunnon hankintaan, enkä saanut tukea mihinkään. Joten syksystä 2013 eteenpäin olin koditon, työtön ja sairas. Seuraavan kerran sain hankittua asunnon yhteistyössä erään säätiön kanssa, joilla oli rahastusehdot ja kyseenalainen toiminta (tienataan "auttamalla"). No sama se sille kunhan kämpän sain. Eli kämpän sain kesällä 2017 Vaikka joka kuukausi minua juoksutettiin paikasta toiseen ei hyvinvointivaltion mahti riittänyt auttamaan maan tulevaisuudentoivoa eli nuorta aikuista. Minut syrjäytettiin yhteiskunnasta, luottotietomerkintä ja lääkärin määräämät kipulääkkeet riittivät järjestämään minulle vuosiksi ongelmia ja selitettävää virastoihin. Elin tuon ajan työttömyyskorvauksilla, mitkä sain 2,5 vuotta kestäneen karenssin jälkeen. Miettikääpäs että jos jää sairauden takia pois työstä, mikä on vain järkevää kaikkien kannalta lyödään sellainen karenssi päälle että karenssi loppuu jos on 3kk töissä tai koulussa siihen vielä karenssi päälle... Tilanne siis oli seuraava vuodesta 2013-2017 työtön työnhakija, koditon, selkäsairas. Esim. tulot vuonna 2015 alle 4800€ mistä minun piti siis maksaa yöpaikat, ruoat, kipulääkkeet tai kipulääkkeenä toimiva ruokavalio/liikuntamuoto yhdistelmä joka tietenkin ajaa asian paremmin ja kestävämmin, mutta on niin kallista ettei köyhällä ole varaa. ALLE 400€/KK eikä mitään lisäavustuksia, paitsi 100€ koko vuoden vaatekuluihin. Olen 186cm nykyään 85kg kookas kaveri joka kuluttaa paljon liikkuessaan. Pahimmillaan painoni kävi alle 70kg ja vielä ammattikoulussa max. painoni oli 130kg Mihin tahansa virastoon menin niin minua kohdeltiin niinkuin angstista nistiä, mikä on aika lähellä sitä mihin vuosien kyykytyksen jälkeen jouduin, koska hankin kipulääkkeeni kadulta lääkärin hoidon ja tutkimusten katkaisemisen jälkeen. Naurettavin fakta tässä on että olen ollut 5 vuotiaasta asti tienaamassa omat leluni perheyrityksessä. Itseasiassa olin töissä aina kun mahdollista siihen asti kunnes konkurssi tuli lamavuosien alettua 2008. Perheeni oli siis maksanut yrityksellään veroja maahan ja kaupunkiin miljoonia euroja. Konkurssin jälkeen kun jäi itse vaille tukirahoja niin ei puhettakaan että minulle olisi kerrottu että mitä minun kuuluisi saada, että mihin olen oikeutettu. Nyt kun viime kesänä tosiaan sain vuodien odottelun ja taistelemisen jälkeen asunnon niin sain elämäni sille mallille että lähdin hakemaan toisesta kaupungista uutta elämää. Marraskuussa 2017 muutin toiseen kaupunkiin. Asunnon olen saanut hommattua, mutta minulla puuttuu vieläkin mm. sänky tai sanotaanpa mitä minulla on. Patja, kirjahylly keittiön pöytä, paistinpannu, kattila, haarukoita, veitsiä ja lusikoita.. Niin ja onhan minulla samat vaatteet kun vuosi sitten kun olin vielä koditon. Elikkäs saan kerran viikossa 70€ mistä maksan ruokani, prepaidpuheaikaa (90%saldosta menee virastosoitteluihin) ja koitan mahdollistaa liikkumista ja sitä oikeaa ruokavaliota etten tarvisi lääkkeitä. Muutettuani ensitöikseen paikallinen lääkäri katkaisi kipulääkitykseni, paikallinen sosiaalihuolto on odotuttanut kohta 3kk että pääsisin kertomaan tilanteeni eikä minulle myönnetä minkäänlaisia tukia sänkyyn, pesukoneeseen, hygieniavälineisiin, imuriin etc. Eikä minua välillä ole otettu edes vastaan TK:seen koska ei ole kuulemma akuutti ongelma ja jonot.. Miten helvetissä selviän rehellisellä pelillä minun puolelta kun joudun päivät pitkät etsimään mahdollisuuksia luikkia roskiksille kaupan aukioloaikana, siis juurikin sinne minne "vanhentuneet" ruoat nakataan, mikä on auki kaupan aukioloaikoina ja yöllä lukossa.. Muu aika menee liikkuessa (10km/päivä pyörällä tai kävellen) että pysyn siedettävässä kiputilassa. Jos ei ole energiaa liikkua ja lihakset on ketoosissa (kroppa ottaa energiaa lihaksista eli syö itseään) niin otan kipulääkkeitä mitkä ovat helvetin koukuttavia ja kalliita. Olen koittanut hakea apua kaikista tunnetuista valtion/kaupungin virastoista. Olen nähnyt kuinka määrärahoja jaetaan mm. mamuille. Eräskin työssäkäyvä pariskunta, joille oli annettu 1000€ liikaa viimekuussa saivat muuttoavustusta kun halusivat vaihtaa kaupunginosaa.. Joten onko ainut mahdollisuuteni varastaa? Onko oikeus jo??
Maksimiköyhyys
KODITONROSKAVARAS666
9349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei asuntoa tuosta vaan kannata luovuttaa pois ja jäädä tyhjänpäälle elikä muiden nurkkiin.
Hoitosuhde erityisen tärkeä ja siinä mukana sosiaalityöntekijä joka hoitaa käytännön asioita niinkuin tässäkin tarinassa niin asunnon löytyminen. Ihmiset itse laittavat asioitansa solmuun ja sitten syyttää yhteiskuntaa.
Monelle varmaankin kelpaisi asuntovaunu kiperässä tilanteessa.
Ensinnäkin JOKAISELLA paikkakunnalla paikkakunnalla jaetaan ilmaista EU-ruoka-apua, joten sinun ei tarvitse kaivella mitään kauppojen roskiksia.
Puhelimella ei kannata alkaa juurikaan soittelemaan, vaan voit hoitaa netin kautta virastoissa asioinnit, joko kirjastossa tai kotona, koska olet vuodatuksesi kirjoittanut klo 1:47, joten tuskin olet silloin ollut kirjastossa.
Minä en edes tiedä missä sijaitsevat paikkakuntamme Kela, Verovirasto ym. vaan hoidan asiani netin välityksellä, enkä ala puhelimella soittelemaan. Virahaltijoiden on pakko neuvoa virkansa puolesta sinua!
Maahanmuuttajat saavat samat rahat, kuin me Suomessa asuvat kansalaiset. Eli olet oikeutettu ihan yhtälailla samoihin tukiin, kuten toisetkin.
Kyllä me elämme hyvinvointivaltiossa!
Hyvintoimeentulevat asuvatkin hyvinvointivaltiossa.
Lisättynä vielä että 80 luvulla pelattiin kuiteilla. Ostit sängyn, pölyimurin,hygieniavälineet. sanomalehti 3 kk jaksoissa. Esitit kuitit ja sait rahat täysimääräisenä noihin, Tosin pölyimuria ja pesukonetta ei kyllä silloinkaan yksinasuvalle myönnetty.
Aloittaja on mielestään uhri, jolla ei ole itsellään mitään vastuuta mistään. Lisäksi hän valehtelee kaikesta. Mielenterveysdiagnoosihan sillä täytyy olla.
Huvittaa aina, kun vedetään esiin tuo mielenterveyskortti. En väitä, että aloittajalla sellaisia olisi (mielenterveysongelmia), mutta kokemustensa perusteella en ihmettelisi, vaikka olisikin. Kovista kivuista kärsivillä on masennusta, enkä ihmettele tässä kivunhoidon kehitysmaassa. Ja mitä väliä sillä on toimeentulon kannalta, onko mielenterveysongelmia. Saman se ruoka maksaa mielenterveysongelmista kärsivällekin, uskokaa tai älkää.
Toimiiko paikkakunnallasi sosiaalipäivystys? Olen ottanut itse tiukassa paikassa sinne yhteyttä. Hyvällä tuurilla saa hyvän työntekijän, joka laittaa rattaat pyörimään.
"Joten onko ainut mahdollisuuteni varastaa? Onko oikeus jo??"
Kenelläkään ei ole velvollisuutta nääntyä nälkään, jos ruokaa on fyysisesti saatavilla. Jos voi olla vilpittömästi sitä mieltä, että 1. on tehnyt kaikkensa työnteon ja/tai sosiaaliturvan saamiseksi, ja 2. ei tuhlaa rahojaan elämän kannalta tarpeettomien kulujen maksamiseen, mutta raha ei silti riitä ruokaan, voi ihan hyvin myös näpistää ruokaa omaan tarpeeseen.
Mikäli tästä aiheutuu viranomaisseuraamuksena sakko, sitä ei ole varaa maksaa eli siitä ei tarvitse välittää. Mikäli seuraamuksena olisi vankeus, on ruokaongelma sillä hoidettu, mutta sairauden kannalta tarpeellista liikuntaa ei ehkä siellä pysty riittävästi saamaan.
Italiassa näpistys päätettiin oikeudessa köyhän eduksi:
'Asia eteni lopulta korkeimpaan oikeuteen. Sen päätöksen mukaan Ostriakov oli ottanut ruoan, koska tarvitsi sitä välttämättä ja nopeasti ravinnokseen. "Oikeus hengissä pysymiseen on suurempi kuin omaisuuden suoja", ilmoitti korkein oikeus.' http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016050421514375_ul.shtml
Omasta kokemuksestani on jo muutama vuosi aikaa, mutta kerron lohdutukseksi.
Itse en saanut proteiinia lainkaan ravinnoksi kolmen kuukauden pakkohoidon aikana, johon jouduin kritisoituani kyseistä hoitotahoa. Olen kasvissyöjä ja suolistosairas. Näitä ei huomioitu lainkaan. Vitamiinit ja hivenaineet sain käyttööni vasta oltuani yli kuukauden osastolla. Ne evättiin sanoen että syödystä ruoasta saa kaikki ravinteet.
Laihduin 5 kg kolmen viikon aikana, sillä alussa en uskaltanut syödä viljaa, joka ei sovi IBS- sairaalle. Lihakset kuihtui täysin poi, ja en edes jaksanut pinnistellä ulostaakseni.
Verensokerimittauksilla kidutettiin myös useasti päivässä. Laitettiin kirveltävää puhdistusainetta sisältävä paperilappu haavaan. Jolloin ei tyrehtynyt ja kivulias. Minulla ei mitään sairautta joka edellyttää mittauksia.
Hyvinvointivaltio? Noh, päättele itse..
Aikamoista, mutta tuo on ihan totta, että mtään avustuksia ei kerrota mitkä sinulle kuulluu, jos et itse ymmärrä kysyä tai sinulla ei ole nettiä.
Sitten kun ne on liian myöhäistä saada, niistä voidaan mainita ohimennen.
Maahanmuttajilla taas on lakimiehet joilla on velvollisuus(palkanllinen) kertoa kaikesta mitä vain vaan voi saada avustuksia, sosiaalietuisuuksia.