nämä löyhkäävät minusta kuin sairaus
tuo rumuus joka syö jo sisintäkin
haluaisin vain kadota hiljaa pois
tai vaipua uneen josta en heräisi
kurjaa sinällään kun tahtoisi elää
mutta tietää että tässä tämä on
parempaa huomista ei ole eikä tule
vaikka sitä niin ihminen yrittää itselleen valehdella
onnelliset ajat ovat ohi
ja helvetti on jokapäiväistä eivätkä pirut jätä rauhaan
tuo rumuus joka syö jo sisintäkin
haluaisin vain kadota hiljaa pois
tai vaipua uneen josta en heräisi
kurjaa sinällään kun tahtoisi elää
mutta tietää että tässä tämä on
parempaa huomista ei ole eikä tule
vaikka sitä niin ihminen yrittää itselleen valehdella
onnelliset ajat ovat ohi
ja helvetti on jokapäiväistä eivätkä pirut jätä rauhaan
Vastaukset 4
Vanhimmat
Palstalle enää. Joohan.🗿
Niin no kyllähän se rehellisesti ajateltuna aika turhaa on tämä elämä. Epäilen että iso osa ihmisistä pitää itsensä tarkoituksella ainaisessa touhussa tai muuten turrutettuna eli puijaa itsensä unohtamaan kuoleman, epätoivon ja yksinäisyyden. Todellisuus on sitten luonteeltaan kuitenkin pohjimmiltaan aika karu. Kuka tajuaa tämän, voi itse valita vaipuuko narinaan ja synkkyyteen vaiko ihan yksinkertaiseen tyytyväisyyteen ja "turhan" hyväksymiseen.
Pakollista sinänsä on elämä, mutta, jotain pitäisi piristää jotta saisi elämästä elämisen arvoista.
Tämä ei ole rehellistä mitenkään kun ensinkään kukaan ei ole saanut päättää itse että syntyykö maailmaan vai ei.
... noh näillä mennään mitä on annettu ja pakotettu ...
Jokainen voi itse tehdä elämästään sellaisen minkä haluaa ,se on omissa käsissä,ei muiden.