Lenita,kauneudenlähettiläs!

Olen varmaan kertonutkin kuinka näin näyttävän naisen tukka liehuen kävelevän keskellä kävelykatua, Lenitahan sieltä hymyilee, huomaa minut ja sanoo, Päivää! Onhan Lenita suuri vaikuttaja, vaikkakin edelleen käytän valkoisia sukkia

Lenita itki sota aikaa, niin itkin minäki,
joka ikinen suomen itsenäisyys päivä vuodatan kyyneleitä,
niin kipeet on muistot lapsuudesta,
vaikka toisaaltaan se oli hyvin hyvin hyvin yhteisöllisyyttä aikaa,
silloin kaikki auttoi toisiaan kukaan ei ollu yksin,
työmäärät oli maalla valtaisia,
kaikki työ tehtiin alkeelisin keinoin omalla lihasvoimalla,
myös me lapset tehtiin maalaistöitä täysillä aikuisten rinnalla,
hevoset apuna pelto ja heinä töissä,
vaikka se aika toisaaltaan oli ihanaa onnelista aikaa
ja lapsille hyvin hyvin viriikkeelistä kehittävää aikaa
jostain syystä se aika tuo kyyneleet aina pintaan, sielu itkee,
sielussa viiltää sota aika,
isät oli rintamalla, moni tuli pahasti haavottuneena kotiin,
moni jäi sinne haudanlepoon ijäksi,
moni lapsi jäi sotaorvoksi,
me olemme se ikäpolvi joka näki ja teki työtä
hyvin köyhän pienen suomen valtion valtavan kehityksen rikkaksi tekniikan ihme maaksi,
me teimme sen
ja näimme nyky tietotekniikan ja ropoottien valtavan kehityksen,
tekniikka on vasta kehitysvaiheessa
midän ikäplvi ei ehdi nähdä sitä tekniikka lentävine lautasineen joka on vielä tuleva yhteiskuntaamme,
ohjelma purskautti jälleen tunteet pintaan
suomi pitää säilyttää suomalaisena itsenäisenä kansana ,
älykästä suomen kansaa ei saa hävittää tyhmällä politiikalla,
ei saa liuentaa häivyttää maailman kansojen sekasotkuun,
haluamme olla suomalaisia,
se sinnikäs ahkera rehellinen itsenäinen kansa
joka nousi kuin feelis-lintu tuhkasta maailman kartalle,

Olen suurten ikäluokkien kasvatti, kotona ei sodasta onneksi paljoa puhuttu. Iloittiin rauhasta ja siitä, että lapset saivat käydä koulua, kuljettiin kohti parempia aikoja. Kahvikortit muistan hyvin, talvitakit käännettiin ja tehtiin pienemmille uusia. Niukkaa oli vielä kaikilla, sotakorvauksia maksettiin. Äiti oli maatalon tyttö, joutui sota-aikana tekemään miestenkin töitä, koska talon nuoret miehet olivat sodassa. Maaseudulla oli rauhallisempaa, mutta tietysti huoli sodassa olevista rakkaista ja suuri työtaakka, pitihän kaupunkeihin ja myös rintamalle saada ruokaa. Moni joutui unohtamaan omat koulutushaaveensa, niin äitinikin, eikä ollut mahdollista lähteä Lotta-tehtäviinkään. Lotat saivat liian myöhään heille kuuluvan arvostuksen, kotirintamanaisia ei ole senkään vertaa muistettu eivätkä ole esimerkiksi päässeet kuntoutukseen.

Lenitaa olen aina arvostanut, luonteelleen uskollisena hän on pärjännyt miesten kovassa bisnesmaailmassa. Hyvin monipuolinen lahjakkuus hän on, kansainvälinen liikenainen, myös kotimaisissa viihdeohjelmissa ja muodin maailmassa vaikuttanut. Miehet ovat saaneet kuulla kunniansa tyylittömyydestään, naiset nynnyydestään. Kaikkea ei Lenitakaan ole saanut : hän on lapseton eikä avioliitto onnistunut.

Eilinen ohjelma avasi uusia puolia Lenitasta, lapsuuden sotatraumat pohjalla vaikuttavat koko elämän. Hän ei halua tuoda esiin vain onnistumisiaan ja menestystään, vaan haavoittuvaisen puolensa.

Me tähän ikään ehtineen olemme nähneet ja kokeneet mitä sota toi tullessaan. Puutos kaikesta ei ainoastaan leivästä pahinta oli pelko.
Kodistan oli n. 45 km itärajalle se hirveä ammunta ja koneiden ääneet kuulen vieläkin korvissani. Talvi pakkasella ammusten äänet melkein kaksin kertaistuivat . Itse jouduin evakko matkalle, koska lapsi perheet haluttiin pois sodan jaloista.
Evakko junassa ollessa huoltajat kertoivat, että lähin silta meiltä n. 20 km oli pommitettu ja kulku yhteys on toistaiseksi poissa. Siellä itki niin pienet ja isot eikä
rukous ollut häpeä
Onneksi saimme palata kotiin Luoja kuuli rukoksemme kodimme säästyi.
Saamme olla ylpeitä veteraaneistamme arvostaa heitä ja kaikkien sen ajan ihmisten
töitä niissä vaikeissa oloissa.
Olen sanonut omille lapsilleni ja lapsenlapsille, kuinka kiitollisia saamme olla vapaasta maastamme.
Joka ilta pyydän, että Luojamme varjelisi ja suojelisi kansaamme ja maatamme.

Lenita todella herätti muistot vaikka ovatkin surun verhoamia.