Suoraan kysymykseen suora vastaus, löytyykö siihen vastausta? Minkä takia pienet lapset kuolee, mitä pahaa he ovat tehneet? Mikä tarkoitusperä lapsen poisottamisella voi olla?
Olen vasta ruvennut pohdiskelemaan tällaisia asioita.. jotenkin vetää vaan sanattomaksi tuollainen kohtalo. Ja yleensäkin nuoren ihmisen poismeno, miksi?
Olen vasta ruvennut pohdiskelemaan tällaisia asioita.. jotenkin vetää vaan sanattomaksi tuollainen kohtalo. Ja yleensäkin nuoren ihmisen poismeno, miksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suora vastaus: Uskon siihen Jumalaan, joka on ilmoittanut itsensä Raamatussa. Hän sanoo "Jokainen kuolee oman syntinsä tähden" (Jer. 31:30) ja "Kaikki ihmiset, niin isät kuin pojat, ovat minun vallassani, minun määrättävissäni, ja kuolema on vain sen osana, joka on syntiä tehnyt." (Hes. 18:4)
Jotakin sellaista tapahtui ensimmäisen ihmisen langettua syntiin, että ihmisen olemus turmeltui. Siitä tuli itsekäs ja paha. Ja se on turmeltunut alusta saakka. Samoin kuin puu, joka alkaa tuottaa huonoa hedelmää, ei ole ensin hyvä hedelmäpuu, ja sitten muutu huonoksi, vaan on alusta asti jokaista solua myöten huonoa hedelmää tuottava puu.
Eräs Jumalan palvelija tajusi Raamatussa tuon totuuden omasta itsestään: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun." (Ps.51:5)
Luojamme sanoo sanassaan: "kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta" (Room. 3:23)...ja sanaan "kaikki" sisältyvät myös lapset.
Synti on siis muutakin kuin tekoja - se on olemukseltaan hengellistä kuolemaa ja sitä mitä sydän on täynnä, vaikka ei olisi ehtinyt tehdä vielä yhtäkään synnin voimasta tehtyä tekoa.
Synti on sitä, että koko olemukseltaan on irti Jumalasta, kapinassa Luojaansa vastaan, ja suhteessa hengelliseen elämään yhtä kykenevä kuin kuollut: ei edes halua lähestyä Luojaansa.
"Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään." (Job.14:4)
Roomalaiskirjeen alkuluvut kertovat tuosta ihmisen synnin orjuudesta paljon. Kannattaa lukea ne, ja vaikka kuunnella pastori Jukka Norvannon selitykset niihin täältä: http://www.rkk-sansa.net/room.htm
(yksi kuunnelma kestää n. 15 min)
Katkelmia Roomalaiskirjeestä:
- "kaikki...ovat synnin alla"
Room.3:9
- "kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." Room. 3:12
- "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet..." Room. 5:12
Tämä kaikki kertoo siitä, että "Meistä ei ollut itseämme auttamaan"... ei ollut eikä ole tänäkään päivänä. Mutta onneksi tuo kohta Raamatussa jatkuu: ..."mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." (Room. 5:6)
Me tarvitsemme pelastajan synneistämme, muutoin olemme, elämme ja kuolemme synteihimme. Kuolemme kyllä kerran ruumiillisen kuoleman, mutta se ei ole loppu. Jumala loi meidät ikuisuusolennoiksi. Meidän sielumme elää iäti. Tärkeintä on se, että ihminen löytää tämän elämän aikana yhteyden Luojaansa, ja sen yhteyden voi löytää Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta.
Jeesus sanoi: "sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne." (Joh. 8:24) ja "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut"
Ap. t.16:31
Hän on ylösnousemus ja elämä.
Monista nuorena kuolleista on sanottu, että he ovat olleet jotenkin poikkeuksellisen hyviä ihmisiä. Ehkäpä Jumalalla on ollut heille jokin tärkeämpi tehtävä.
Monet pirut elävät puolestaan vanhoiksi..
...sitä mieltä,että esimerkiksi 1-vuotias vauva kuollessaan esimerkiksi onnettomuudessa on kohtalonsa "ansainnut" syntiensä tms takia? Tuohan on aivan järjetöntä ja ennenkaikkea julmaa ajattelua! Syntinen olet sinäkin kai? Ja sitäpaitsi 1-vuotias ei liene kykenevä valitsemaan vielä yhtään mitään uskonnollista tietä/pelastusta itselleen.
ihmiselle on kuolla nuorena. Siksi samurait pitivät kirsikan symboliikkaa hyvin tärkeänä: se kukkii ja kukka putoaa parhaimmassa kukoistuksessaan, lakastumatta.
Seuraavaksi onnellisinta on kuolla vanhana ja kylliksi elämästä saaneena.
Onnettominta on riutua ja kitua ja heittää veivi tietoisena siitä, että hommat jäivät kesken.
Kun puhutaan 1)syntisyydestä 2)pelastuksesta Kristuksessa 3)kasteesta 4)uskosta ym. Raamattu ei yhdessäkään kohdassa lisää perään "paitsi lapset". Raamattu sanoo aina "kaikki", "jokainen", "yksikään".
Raamattu ei opeta kahta erilaista pelastustietä, yhtä lapsille ja toista aikuisille. Se opettaa yhtä ja samaa tietä: Kristuksen sovitustyötä, ja sitä, miten siitä päästään osalliseksi. Ihmisen järki tahtoo kyllä lisätä Raamattuun "paitsi lapset". Mutta Sana sanoo: "kaikki".
Ihmisen pelastustie on sama: kaste usko. Mutta kyse on siitä miten ymmärretään usko: Onko se ihmisen tekemä valinta, vai yksin Jumalan teko. Jos ajattelet, että usko on aikuisen ymmärryksen valinta, silloin ajattelet ettei lapsi voi uskoa. Mutta Raamattu ei opeta tällaista uskosta. Tässäkään Raamattu ei opeta ihmisjärjen mukaisesti.
Raamattu sanoo, ettei usko ole ihmisen teko, vaan Jumalan. Jeesus sanoi: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Ihminen ei ikinä uskoisi, ellei Jumala anna uskoa lahjana.
Usko ei ole jotain sellaista, johon ihminen pystyy. Siinä sylivauva ja aikuinen ovat aivan samalla viivalla. Aikuisen on jopa vaikeampi ottaa uskon lahjaa vastaan kuin lapsen. Jeesus asetti lapsen uskon vastaanottamisen esikuvaksi, ei synnittömyyden.
Raamattu sanoo, että Jumalan sana synnyttää kuulemisen, ja se ei riipu ihmisen kyvyistä ymmärtää tai kuulla. "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana". Kasteessa on Jumalan Sana läsnä, ja hänen kasteeseen liittyvät lupauksensa täydessä voimassaan.
Kristuksen sana, jolla kerran luotiin taivas ja maa, voi herättää Jumalalle lapsia vaikka kivistä. Ei aikuinen osaa sen paremmin "syntyä uudestaan ylhäältä vedestä ja hengestä", kuin lapsi. Se on Jumalan teko.
Usko on sitä, että Jumala siirtää itsessään kadotuksen alaisen ihmisen rakkaan Poikansa valtakuntaan. Jumala voi antaa Pyhän Hengen asumaan kehen tahansa, lapseenkin. Johannes Kastaja täyttyi Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa. Jumala siirtää ihmisen kuolemasta elämään, eikä Hän kunniaansa jaa.
Minä en uskoisi yhtään hetkeä, ellei Jumala olisi synnyttänyt uskoa Sanansa kautta. En ole yhtään paremmassa asemassa kuin sylivauva, joka ei ymmärrä kieltä. Itsessäni olisin Herran Sanalle yhtä kuuro kuin kivipaasi. Jeesus puhui siitä, mitä ihmisen sydämestä nousee, eikä se ollut mairitteleva kuvaus. Se on kuvaus jokaisen ihmisen sydämestä. Jos pelastus olisi ollut minusta tai minun ymmärryksestäni kiinni, en olisi koskaan valinnut oikein. "ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa." Room. 3:11
Jeesus sovitti ristin puulla minun jumalattomuuteni, itsekkyyteni, epäuskoni ja kaiken sen pahuuteni, joka kumpuaa sydämestäni. Yksin hänen työnsä tähden minulla on rauha Jumalan kanssa. Mitään omaa tuotavaa Jumalalle minulla ei ole eikä tule olemaan. "Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." (Ef. 2:8-9)
Kasteeseen ja uskoon liittyvät Raamatun Sanat ovat varmat, ja niissä voi riippua, vaikka kaikki muu häviäisi. Mutta se, mitä tapahtuu A) niille, jotka eivät elämänsä aikana koskaan kuule evankeliumia B) kuolevat ennen kastetta, jätämme Jumalan oikeudenmukaisiin ja rakastaviin käsiin. Heistä meille ei ole annettu selkeää sanaa Raamatussa miten Jumala menettelee heidän kohdallaan.
Mutta sen Raamattu sanoo, että Hän on ehdottoman oikeudenmukainen, eikä tuomitse ketään ihmistä väärin. Jumala näkee jokaisen ihmisen sydämeen, rakastaa jokaista ihmistä enemmän kuin me ikinä osaamme, eikä varmasti tee vääryyttä.
Tiedämme vain sen, mitä Jumala on meille kertonut. Ja toimimme niin, kuin Jeesus on meitä kehottanut toimimaan: kastamme ja julistamme evankeliumia niin kauan kuin tätä armon aikaa riittää, ja uskomme niihin lupauksiin, mitä Hän on antanut niihin liittyen. Me emme tiedä kaikkea, mutta tiedämme, että meillä on ehdottoman oikeudenmukainen ja rakastava Luoja.
Minä en tähän mitään jumalia tai raamatunkohtia sotkisi. Lapsia kuolee, kun tulee tapaturmia ja sairauksia, eikä ihmisen elimistö kestä mitä vain. Eivät ne mitään pahaa ole tehneet, mitä se tähän kuuluu?
tähän löytyy sellanen vastaus että meidän jokaisen elinpäivät ovat määrätyt.tän voit vaikka itse katsoa raamatusta (psalmi 139).itse en ainakaa olisi läheisteni kuolemia kestänyt jos ei minulla olisi ollut lohtuna tuota Jumalan sanaa.saat toki olla eri mieltä,ja ihan rauhassa etsiä vastauksia mielessäsi pyöriviin kysymyksiin.mutta Jumala vastaa jos vain Häneltä kysyt.
Vastausta ei ole, ei tarkoitusperää sille miksi joku kuolee jo nuorena.
Itse asian kokeneena ja lapseni menettäneenä sanon että jokaisen ihmisen elämällä on merkitys, kuoleman merkitystä en edes mieti enää.
Se on väärin ja käsittämätöntä mutta ihminen tulee vain katkeraksi jos miettii tuota vastaamatonta kysymystä.
Olen onnellinen siitä että minulla oli tuo lapsi elämässäni ja hän todella kasvatti minua ja kaikkia läheisiään.
En sano olevani nyt viisaampi tai valaistuneempi, kärsineempi kyllä. Ehkäpä silti hitusen paremmin ymmärrän miten tärkeitä läheiset ihmiset ovat ja miten joka hetki todellakin voi olla viimeinen.
Oma kokemukseni oli suoraansanottuna hirveä. Lapsi ei ollut oma, mutta rakas kyllä kuin oma veli tai poika. Ja sitten joutui vuoden vierestä seuraamaan kuinka pikkuinen taisteli syöpää vastaan. Oma elämä alkoi tuntua merkityksettömältä. Kun mietti millaisia hoitoja toinen joutui kokemaan, ja jaksoi silti hymyillä. Mikä oikeus minulla on valittaa?
Ja sitten vihdoin se armollinen kuolema, ja myönnän että tunsin helpotusta. Oman itseni vuoksi, koska en joutunut enää seuraamaan toivotonta taistelua vierestä. Lapsen vuoksi, jonka kivut vihdoin loppuivat. Ja silti oli se hirveä, hirveä suru. Sitä suurensi nämä tekopyhät uskovaispaskat jotka kehtasivat sanoa, että lapsen oli parempi mennä. Mikä olisi parempaa kuin elää rakastavien ihmisten keskellä? Tai sanoivat, että kyllä jumalalla on kaikelle oma suunnitelmansa. Miten sairas mieli jumalalla olisi, jos hän muka olisi olemassa. Sanovat, että hän on meille kuin isä. Ei minun isäni ikinä ole vienyt minulta pois esimerkiksi rakasta lemmikkiä. Mutta noh, kuka mistäkin voimaansa saa.
Itse uskon sielunvaellukseen, koska itselläni, ja monilla läheisilläni on kokemuksia ja muistoja muualta kuin tästä elämästä. Uskon, että tuo pieni poika on nyt jossain kaksivuotias, rakastavien vanhempien lapsena. Kenties vapaana eläimenä jossain, missä ihminen ei vielä ole käynyt maailmaa pilaamassa. Haluan uskoa siihen. Minun täytyy. Sairauksia tulee aina, niin nuorille kuin vanhoillekkin. Elämä ei ole reilua, ja ne kuolevat, jotka eniten ansaitsisvat elää. Ehkä he vain ovat liian hyviä ihmisten tuhoamaan maailmaan. Uskon, ettei uudelleensyntymisellä ole mitään merkitystä ajalla. Siis että joku voi syntyä menneisyyteenkin.
Yksi asia ainakin on varmaa. Oma kuolemani ei enää pelota minua lainkaan.
ei ne lapset ole sen arvokkaampia,kuin aikuiset sielultaan tai muuten.
Vaellamme täällä maan päällä ruumiissamme.
Meillä on myös henki.
Kuollessamme siirrymme ns.ajasta, iäisyyteen(ikuiseen eloon taivaassa jeesuksen luona).!
Ihmisenä ajattelemme kuolemaa kivun kautta,
ajattelemme kuolemaa kärsimyksenä.
joa kykenisimme ajattelemaan asiaa toiselta kannalta .Jumalan luokse pääsynä,pääsynä lepoon
ja paratiisiin, jossa ei ole maallisia kärsimyksiä.
Voisimme iloita heidän puolestaan jotka pääsevät
taivaaseen jo pienenä ,vasta syntyneenäkin.
Peri synti Eevan ja aadamin kautta ,on anteeksi
ristillä vuodatetun veren kautta saatu.Kuitenkin
jokainen on syntiä tehnyt mutta saa armosta tulla vielä jumalan lapseksi jos ottaa vastaan jeesuksen ja kastetaan .
Päiviemme määrää emme voi tietää joten laita sinäkin asiasi kuntoon ,ota vastaan jeesus ,rukoile että hän tulisi sydämmeesi ja pelastuisit.kokeile jos uskallat!
Kaikella on tarkoituksensa. Niin pahalta kuin se kuulostaakin. Ja niin pahalta kuin se tuntuukin.
Mutta se on vain elämää, joka on kestettävä
Itsekkin olen asiaa miettinyt.
Ehkä se on niin että lapsen kuolemalla on tarkoitus opettaa vanhemmille ja läheisille jotakin,herättää ajattelemaan.