Lainlaatijoiden =POLITIKOIDEN vastuu

Näkökulma: Aktivointia kaipaa koko Suomi – aloitetaan kansanedustajista
Senaatintorilla Helsingissä vastustettiin työttömän aktiivimallia vaatimalla leipää ja työtä. Ajat muuttuvat: joskus vaadittiin ensin työtä ja sitten leipää.
Senaatintorilla Helsingissä vastustettiin työttömän aktiivimallia vaatimalla leipää ja työtä. Ajat muuttuvat: joskus vaadittiin ensin työtä ja sitten leipää. (KUVA: Jussi Nukari / Lehtikuva)

Julkaistu: 3.2. 9:45


Työttömien lisäksi koko yhteiskunta tarvitsee aktivointia, kirjoittaa toimituspäällikkö Timo Paunonen.
Senaatintorin perjantaisessa mielenosoituksessa näkyi juliste, jossa luki leipää ja työtä. Viime vuosisadan alussa taistelevan ay-liikkeen sanoma oli toisinpäin: työtä ja leipää. Ilmeisesti yhteiskunta on muuttunut: jonkun pitää kustantaa leipä – työstä ei ole niin väliä.

Mutta entäpä jos aktivoitaisiin yhteiskunnan rakenteita lisää?

Työvoima liikkeelle. Satoja tuhansia suomalaisia siirtyi 60- ja 70-luvuilla Ruotsiin, nyt ei lähdetä mihinkään. Ei voi olla niinkään, että vain pohjoisesta ja idästä työtön pakotetaan etelään työn perässä, kyllä työttömän työnhakijan pitäisi liikahtaa myös etelästä pohjoiseen, vaikkapa Lappiin, jossa matkailussa on huutava pula sesonkityöntekijöistä.

Asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla karsii tulijoita, mutta pohjoisessa sen ei pitäisi olla este: tyhjiä vuokrataloja jopa puretaan. Talvella siellä ei ole edes hyttysiä, ja lunta riittää!

TE-toimistoihin ryhtiä. Työttömyysetuuden määrittely on valtavan paperisodan takana. Selvityksiä tarvitaan, varsinkin, jos sattuu pääsemään välillä töihin. Epäselvyydet katkaisevat korvausten maksun heti. Työtön ei tee mitään, koska ei hallitse pykäläviidakkoa.

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas sanoi Ylen Ykkösaamussa perjantaina, että hänkään ei osaa korvausperusteita. Ei, vaikka on juristi! Miten tässä leikissä sitten pärjää uuninpankkopoika itärajalta?

Helposti töihin ja töistä pois. Työvoiman palkkaamista ja toisaalta irtisanomista on yksinkertaistettava. Työt muuttuvat, miksei myös työehdoista sopiminen. Ei pitäisi olla vaikeaa. Samalla työn vastaanottaminen tulisi tehdä aina kannattavammaksi kuin loputtomassa tukiviidakossa kahlaaminen.

Ay-liikkeen uusi suunta. Liittojen toiminta ei voi enää perustua työehtojen vahtimiseen palkkaneuvotteluissa sekä lakkokassan kartuttamiseen. Liittojen tulisi ottaa isompaa roolia myös työttömien työnvälityksessä. Vai ovatko työttömät esillä vain liittojohtajien juhlapuheissa vappuna? Siltä vähän näyttää.

Yritystuet remonttiin. Yritysjohtajien osallistuminen palkanalennustalkoisiin taisi jäädä kovin ohueksi, sen sijaan noin neljän miljardin euron verovaroista maksettavat yritystuet kelpaavat. Nytpä tehdäänkin niin, että yritystukia leikataan – jos ne eivät kohdistu innovatiivisiin, yrityksen tulevaisuuden kannalta elintärkeisiin kehityshankkeisiin. Kilpailua vääristävät yritystuet ovat joko suoraa eurotukea tai verohelpotuksia.

Säästyvät verorahat käytetään työttömien palkkaamiseen eli yrityksille suunnattuun palkkatukeen, joka on samanlaista yritystukea kuin muutkin, paitsi, että se hyödyttää monella tasolla: työttömiä saadaan töihin, valtio saa verotuloja ja työllisyysaste nousee.

Eduskuntaan potkua. Työttömät eivät ole ainoa joukko, joka kaipaa aktivointia. Kyllä sitä soisi tapahtuvan työelämässä ja vakituisissakin työsuhteissa. Aloitetaan eduskunnasta, jossa pikkuhiljaa palaillaan joululomilta! Parlamentin lomat lyhyemmäksi.

Ehkä sen jälkeen vältytään koomisilta tilanteilta. Siis siltä, joka nousi esille Ylen A-talkissa torstaina ja joka oikeastaan kruunaa koko aktiivimallikeskustelun:

Mallista päättäneet ministerit eivät tienneet, mitä päättivät.