http://www.vihrealiitto.fi/kannanotot/0982.html
On myös niin, että populismi ei ruokkisi vihreitä, vaikka se ruokki viime vaalikaudella Suomen Keskustaa. Vihreiden äänestäjät ovat toisenlaisia, paljon vaativampia.
- Pyrimme hallitukseen, mutta se ei ole meille ainut vaihtoehto Maailman muuttamiseksi meidän tulee mielestämme pyrkiä hallitukseen ensi eduskuntavaalien jälkeen. Moni asia on mennyt huonosti, kun emme ole olleet oikealla paikalla.
Kun me olimme hallituksessa, jotkut ympäristöaktivistit olivat tyytymättömiä siihen, ettei kaikki hetkessä muuttunut toisenlaiseksi eivätkä vihreät ministerit pystyneet kaikkia toiveita heti täyttämään. Nyt nuo samat henkilöt sanovat, että vaikka kaikki ei silloin ollut hyvin, olivat asiat sentään paljon paremmin kuin nyt.
Minun on muuten vaikea ymmärtää, miksi ympäristöministeri vastustaa puurakentamisen edistämistä. Paloturvallisuudesta toki on hyvä pitää huolta, mutta ministeri Enestam sanoi myös, ettei ole oikein suosia yhtä rakennusmateriaalia! Jos vastakkain on kasvihuoneilmiötä jarruttava puu ja sitä kiihdyttävä betoni, ympäristöministerin jos kenen tulee olla puolueellinen puun puolesta. Joskus tulee mieleen, voitaisiinko kokonainen puolue todeta jääviksi - kuten esimerkiksi RKP suhteessa betoniin.
Hallitukseen ei kuitenkaan kannata mennä mihin hintaan hyvänsä. Meillä oli vähän totuttelemista oppositiossa olemiseen, mutta viime aikoina vihreät kokonaisuudessaan ovat mielestäni omaksuneet oppositiopuolueen aseman juuri niin kuin opposition tulee toimia: ei ampua kaikkea mikä liikkuu vaan kannattaa hallitusta silloin kun hallitus on kannatuksen ansainnut ja vastustaa vimmatusti silloin, kun hallituksen toiminta on väärää tai velttoa. Ei kannata ainoastaan pohtia, onko hallitus esittänyt oikeita vastauksia esillä oleviin kysymyksiin, vaan ja ennen kaikkea: ovatko kysymykset oikeita. Oppositiossa olemissa on se hyvä puoli, että pystyy keskittymään isompiin ja kauaskantoisempiin asioihin - niihin, jotka lopulta kuitenkin ovat tärkeimpiä.
Kun en ollut vielä ilmoittanut, olenko halukas jatkamaan puheenjohtajana, Iltalehti veikkasi tyytyväisen ilmeeni ja helpottuneen olemukseni kertovan, että olen päättänyt jättää tehtävät. Lehti taisi sekoittaa kaksi puoluetta keskenään. Se oli Vasemmistoliitto, jonka johtaminen tuntuu kidutuspyörässä olemiselta.
Tästä tulee jotenkin mieleeni, että meidän on hyvä varautua myös poliittisen kentän muutoksiin. Ei mielestäni ole kovin suurta liioittelua sanoa, että nelikymmenvuotinen sota, joka Suomen kommunistisesta puolueesta on periytynyt Vasemmistoliittoon, näyttää ainakin eduskunnasta katsottuna olevan kääntymässä entisten taistolaisten hegemonialliseksi voitoksi. Tämä, enemmän kuin Matti Viialaisen kirjoitukset tai demarien kosiskelu, saattavat edistää vasemmistoliiton katoamista puoluekartalta.
Vasemmistoliitto koostuu nyt kolmesta toisilleen hyvin vieraasta ryhmästä: Suvi-Anne Siimeksen edustamista ns. "punavihreistä", joiden linjaa puolueen merkittäviin perustajajäseniin kuulunut Matti Hokkanen luonnehti perjantain Aamu-Radiossa äärimmäisen ja hapuilevaksi ja epäselväksi, toiseksi taistolaisista ja heidän henkisistä perillisistään sekä kolmanneksi vanhoista ay-jääristä, jotka tuntevat syvää vastenmielisyyttä taistolaisia kohtaan samalla kun he vieroksuvat voimakkaasti puolueensa punavihreyttä ja ovat esimerkiksi hyvin innokkaita ydinvoiman kannattajia.
Jokin ihmeellinen voima tätä joukkoa kuitenkin pitää kasassa. Jos se "jokin" menettää tehonsa, Vihreä liitto on valmis tarjoamaan poliittisen turvapaikkaoikeuden niille, jotka menneistä ismeistä vapaana haluavat edistää ympäristöystävällisyyttä, oikeamielisyyttä ja sivistystä.
- Jäsenistön voimavarat mukaan Vihreän liiton jäsenmäärä on ilahduttavassa kasvussa. Asetimme tavoitteeksi päästä kahteentuhanteen jäseneen tämän vuoden loppuun mennessä. Pääsimme yli 2200:n. Ensimmäisen kerran puolueemme historiassa meillä on merkittävä määrä jäseniä, jotka eivät ole täystyöllistyneitä puolueen tai kunnan luottamustehtävissä. Puolueesta ei koskaan tule rikasta, mutta meillä on jäsenistössämme todella suuri voimavara.
On myös niin, että populismi ei ruokkisi vihreitä, vaikka se ruokki viime vaalikaudella Suomen Keskustaa. Vihreiden äänestäjät ovat toisenlaisia, paljon vaativampia.
- Pyrimme hallitukseen, mutta se ei ole meille ainut vaihtoehto Maailman muuttamiseksi meidän tulee mielestämme pyrkiä hallitukseen ensi eduskuntavaalien jälkeen. Moni asia on mennyt huonosti, kun emme ole olleet oikealla paikalla.
Kun me olimme hallituksessa, jotkut ympäristöaktivistit olivat tyytymättömiä siihen, ettei kaikki hetkessä muuttunut toisenlaiseksi eivätkä vihreät ministerit pystyneet kaikkia toiveita heti täyttämään. Nyt nuo samat henkilöt sanovat, että vaikka kaikki ei silloin ollut hyvin, olivat asiat sentään paljon paremmin kuin nyt.
Minun on muuten vaikea ymmärtää, miksi ympäristöministeri vastustaa puurakentamisen edistämistä. Paloturvallisuudesta toki on hyvä pitää huolta, mutta ministeri Enestam sanoi myös, ettei ole oikein suosia yhtä rakennusmateriaalia! Jos vastakkain on kasvihuoneilmiötä jarruttava puu ja sitä kiihdyttävä betoni, ympäristöministerin jos kenen tulee olla puolueellinen puun puolesta. Joskus tulee mieleen, voitaisiinko kokonainen puolue todeta jääviksi - kuten esimerkiksi RKP suhteessa betoniin.
Hallitukseen ei kuitenkaan kannata mennä mihin hintaan hyvänsä. Meillä oli vähän totuttelemista oppositiossa olemiseen, mutta viime aikoina vihreät kokonaisuudessaan ovat mielestäni omaksuneet oppositiopuolueen aseman juuri niin kuin opposition tulee toimia: ei ampua kaikkea mikä liikkuu vaan kannattaa hallitusta silloin kun hallitus on kannatuksen ansainnut ja vastustaa vimmatusti silloin, kun hallituksen toiminta on väärää tai velttoa. Ei kannata ainoastaan pohtia, onko hallitus esittänyt oikeita vastauksia esillä oleviin kysymyksiin, vaan ja ennen kaikkea: ovatko kysymykset oikeita. Oppositiossa olemissa on se hyvä puoli, että pystyy keskittymään isompiin ja kauaskantoisempiin asioihin - niihin, jotka lopulta kuitenkin ovat tärkeimpiä.
Kun en ollut vielä ilmoittanut, olenko halukas jatkamaan puheenjohtajana, Iltalehti veikkasi tyytyväisen ilmeeni ja helpottuneen olemukseni kertovan, että olen päättänyt jättää tehtävät. Lehti taisi sekoittaa kaksi puoluetta keskenään. Se oli Vasemmistoliitto, jonka johtaminen tuntuu kidutuspyörässä olemiselta.
Tästä tulee jotenkin mieleeni, että meidän on hyvä varautua myös poliittisen kentän muutoksiin. Ei mielestäni ole kovin suurta liioittelua sanoa, että nelikymmenvuotinen sota, joka Suomen kommunistisesta puolueesta on periytynyt Vasemmistoliittoon, näyttää ainakin eduskunnasta katsottuna olevan kääntymässä entisten taistolaisten hegemonialliseksi voitoksi. Tämä, enemmän kuin Matti Viialaisen kirjoitukset tai demarien kosiskelu, saattavat edistää vasemmistoliiton katoamista puoluekartalta.
Vasemmistoliitto koostuu nyt kolmesta toisilleen hyvin vieraasta ryhmästä: Suvi-Anne Siimeksen edustamista ns. "punavihreistä", joiden linjaa puolueen merkittäviin perustajajäseniin kuulunut Matti Hokkanen luonnehti perjantain Aamu-Radiossa äärimmäisen ja hapuilevaksi ja epäselväksi, toiseksi taistolaisista ja heidän henkisistä perillisistään sekä kolmanneksi vanhoista ay-jääristä, jotka tuntevat syvää vastenmielisyyttä taistolaisia kohtaan samalla kun he vieroksuvat voimakkaasti puolueensa punavihreyttä ja ovat esimerkiksi hyvin innokkaita ydinvoiman kannattajia.
Jokin ihmeellinen voima tätä joukkoa kuitenkin pitää kasassa. Jos se "jokin" menettää tehonsa, Vihreä liitto on valmis tarjoamaan poliittisen turvapaikkaoikeuden niille, jotka menneistä ismeistä vapaana haluavat edistää ympäristöystävällisyyttä, oikeamielisyyttä ja sivistystä.
- Jäsenistön voimavarat mukaan Vihreän liiton jäsenmäärä on ilahduttavassa kasvussa. Asetimme tavoitteeksi päästä kahteentuhanteen jäseneen tämän vuoden loppuun mennessä. Pääsimme yli 2200:n. Ensimmäisen kerran puolueemme historiassa meillä on merkittävä määrä jäseniä, jotka eivät ole täystyöllistyneitä puolueen tai kunnan luottamustehtävissä. Puolueesta ei koskaan tule rikasta, mutta meillä on jäsenistössämme todella suuri voimavara.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heko. heko, heko ... Missään muussa Euroopan maassa ei ole Suomen vihreiden tapaista isoa puoluetta, vaan osassa se on kadonnut jopa puoluekartalta kokonaan, kun ympäristöpuolueiden yhdenasianohjelman ovat omineet muut valtapuolueet. Suomen vihreiden suosion salaisuus on se, että puoluekartta Suomessa on hiukan erikoislaatuinen: meillä on täällä keskustan tapainen sääty-yhteiskunnan jäänne, jota äänestää neljännes kansasta, vaikka oikeasti 5% kansasta saa toimeentulonsa maataloudesta. Se on myös äärimmäisen arvokonservatiivinen toisin kuin Euroopan liberaali keskusta, joten vihreät ovat saaneet paljon ääniä liberaalilta oikeistolta. Tästä esimerkkinä järkivihreät. Myöskään seksuaalivähemmistöjen oikeudet eivät taida olla mitenkään liitoksissa liito-oravien pesimäalueiden säilyttämisen kanssa, vai mitä? :-D
Sen sijaan vasemmistoliittoa ja edellä mainittuja osapuolia yhdistää ajatus punaisuudesta, joka on ainakin sosiaalidemokraattien kohdalla haalistunut lähes olemattomiin. Ja miten tuo porukka tulisi toimeen järkivihreiden kanssa? Taitaisi mennä riitelyksi. Kaikista Euroopan maista löytyy ainakin kaksi vasemmistopuoluetta, joistakin maista useampikin. Miksi ei myös Suomesta?
Ilman muuta tarvitaan demareista vasemmalla olevaa vahvaa punavihreää voimaa. Vihreiden puheenjohtaja kosiskelee vasemmistolaisia joukkoonsa, ikään kuin vasemmistolaiset eivät olisi jo nähneet, kuinka oikeistolainen vihreiden linja nykyisin on. Vanhalla radikaalilla maineella vihreät kuvittelevat siis saavansa lisäkannatusta vasemmalta.
Perhana, kun tämä keskustelu meni mielenkiintoiseksi!
Siirretään aamusella Vihreän liiton palstalle.