Uskaltaako paljon syödä humuspitoisten järvien kaloja? Elohopealla on peloteltu kovasti. Mut kai ennenkin on järvissä humusta ollu ja kaloja syöty. Vai sieltäkö se Suomalaisten hulluus on peräsin kun elohopiaa kerääntyy aivoihin?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kunhan ei syö liikaa isoja petokaloja niin antaa mennä vaan. Elohopeaprobleema johtuu lähinnä soiden ojittamisesta. Ilmeisesti turpeeseen on aikojen saatossa kertynyt elohopeaa, joka sitten valuu soilta vesien myötä järviin.
Sitten niksi: pakastamalla kalat pää alaspäin niissä oleva elhopea vetäytyy kalan päähän (vrt. lämpömittari). Sitten vaan käyttöönottaessa kalalta pää pois ja pään toimitus vaikkapa paristonkeräyspisteeseen.
Eikö elohopea sitoudu järvenpohjan sedimentteihin? Vai onko se niin elävää hopeaa että se lilluu sitten järvissä vapaasti kerääntyen kaloihin? Oliko sisuskaluissa, nahassa ja ruodoissa eniten elohopeaa kaloissa?
Jos vesi on sameaa niin on siinä vedessä muutakin kuin vettä.. nahka nyt kannattaa nylkeä muutenkin, jottei tule kihti.
Lainaus kalastusfoorumilta:
Elohopea on ns. kertyvä raskasmetalli. Eli aina syödessäsi elohopeaa se jää elimistöösi. Elohopeasta et voi saada "myrkytystilaa", vaan ongelmat liittyvät jatkuvaan saantiin ja siihen, että aivoissasi alkaa jossain vaiheessa olla liikaa elohopeaa. Ja nimenomaan, hermostoon kertyvä elohopea aiheuttaa erinäisiä näkyviä ongelmia. PAhimmillaan toki lapsille, joilla hermosto vasta kehittyy.
"Metyylielohopea on haitallinen sikiön ja lapsen kehittyvälle keskushermostolle, ja saattaa aiheuttaa keskittymishäiriöitä, motorisia häiriöitä ja sanallisen muistin heikentymistä. Metyylielohopea-altistuminen on yhdistetty myös kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin."
Elohopea kertyy siis hermostoon, joten jokaiselle lapsena opetettu loru "hullu kuin hattumaakari" -juontaa juurensa elohopeaan. Myös vahusten "katkeroitumisen" epäillään johtuvan raskasmetallien kertymisestä iäkkäille.
Sanonta mad as a hatter (hullu kuin hattumaakari) voi myös juontaa juurensa aikoihin, jolloin elohopeaa käytettiin huopahattujen muotoilussa höyryttämällä. Elohopeajäämät elimistössä aiheuttivat ajan myötä hermostollista vaurioita ja "hullua" käytöstä.
Tuleeko tonnikalaa syödessä mitään mieleen jos sisältäis jotain ylimääräistä.
Kyllä uskaltaa syödä! Isoja petokaloja kannatta hieman vältellä, ettei syö ihan joka päivä.
https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/ymparistomyrkyt/tarkempaa-tietoa-ymparistomyrkyista/metyylielohopea
Itse syön kalaa kaksi kertaa päivässä, tosin lähinnä silakkaa.
Se on sama mitä tässä maassa syö, kaikessa on jotain ympäristömyrkkyä. Ja kun ei tarkkaan tiedä miten myrkyt on eri eliöissä, pitäisi jättää sitten kaikki syömättä.
Ei liikaa mitään, isojen petokalojen välttelyä, kohtuus ja vaihtelu yleensäkin, kun muutakaan ei voi.
Ajan mittaan kuitenkin ollaan kaikki yhtä täynnä myrkkyjä, joten se taitaa olla vain ajan kysymys kun tulee mitta täyteen.
Ydintuhoalueillakin eletään ja kasvatetaan ruokaa. Tsernobylin alueellakin mummot kasvattaa paprikat ja tomaatit, olis luullut kaikkien kuolleen tässä reilussa 30 vuodessa!
Tanskassakin kasvattivat kerrostalojen katoilla ruokaa ja se ollut sen kummempaa, kuin joku luomu.
Ja DDT (eli diklooridifenyylitrikloorietaani on kemiallinen yhdiste) oli myös melkoinen puheen aihe aikoinaan. Meidän nurkilla tehtiin 50-luvun lopulla työllisyystöinä kantatietä ja sinne tuotiin monenlaista heeboa hommiin. Osa oli ihan deeguja ja ne osti paikalliselta kyläkaupalta DDT:tä ja pilsneriä, tekivät siitä kunnon tömpsyt ja niin oli nuppi sekaisin. Tiedä, että miten pitkään nää heebot eli, mutta ei ne ihan heti delannu.
Pikkujärvien kalojen syöntikin on terveysvaikutuksiltaan parempi, kuin mitä haittavaikutukset.
Mitta tulee jokaiselle aikanaan täyteen, söi tai ei.