Onkohan Sipilällä kaikki kotona?

Olin pudota penkiltä lukiessani nettilehdestä pääministeri Sipilän kommentteja työttömiä kurittavasta aktiivimallista. Erityisesti seuraava sitaatti oli erityisen outo ja kummallinen:

”Olen saanut hyvää palautetta siitä, että te-toimisto kohtaa kolmen kuukauden välein tehtävissä niin sanotuissa pakkohaastatteluissa entistä paremmin työttömän ihmisen. Lyhyidenkin työsuhteiden kautta päästään kiinni työelämään. STTK oli mukana valmistelussa ja heidän ekonomistinsa mukaan uudistus on 70 prosentille työttömistä etujen parannus, Sipilä huomautti”
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005582738.html

Näyttää siltä, että Sipilän mielestä pakko on ihan ok -menettely työttömän kansalaisen kohtelemiseksi. Olen aina kuvitellut, että vapaus on erityinen läntinen arvo, mutta ilmeisesti Sipilä on sen verran idästä kotoisin, että pakko kuuluu olennaisena osana sipiläläiseen hallintokulttuuriin.

Miksi koko aktiivimalli ylipäätään piti kehitellä? Jo sitä ennenkin työvoimatoimistot haastattelivat työttömät suunnilleen kolmen kuukauden välein. Näyttää siltä, että ainoa syy on puhtaasti monetaarinen. Pakko tempputyöllistyä nimittäin antaa mahdollisuuden leikata työttömyysturvaa, mikä tapahtuu sitä varmemmin mitä vähemmän näitä tempputöitä on tarjolla. Sitä paitsi nämä tempputyöt eivät voi olla oikeita töitä, koska sehän sotkisi koko markkinamekanismin. Näin ollen tempuista työllistyminen on lähinnä utopiaa, Sipilän poliittista trollausta.

Aktiivimalli myös leimaa työttömän, varmistaa sen, ettei pakolla töihin patisteltu ole virallisestikaan mitenkään aloitteellinen ja kurantti työntekijä. Sipilä olisi työttömän leimaamisen sijasta voinut aktivoida ministeriönsä, kenties jopa itsensä, jotta hanskat olisivat saaneet pitävämmän otteen akuuteimmista ongelmista kuin jo muutenkin heikossa asemassa olevien jahtaamisesta. Sote on Suomen kannalta akuutein ongelma ja sen parissa puuhailun luulisi vievän ajan siksi tarkkaan, ettei aikaa jäisi lillukanvarsissa peuhaamiseen.

Jotenkin vastenmielistä on ollut kuunnella työministerinkin meuhkaamista uudesta marssijärjestyksestä, jossa annetaan piut paut etujärjestöjen mielipiteille. Kuuleman mukaan parlamentarismi tarkoittaa sitä, että hallitus tekee mitä lystää, joten sen ei tarvitse kallistaa edes korvaansa, jos joku vikisee vastaan. Jos allekirjoittanut olisi eduskunta, niin hallitus lentäisi parasta aikaa pitkässä kaaressa ja laskeutuminen veisi vielä pitkään.