Ahtisaari OSA 4 ...

...on kirjoittelusi, ei voi muuta sanoa.

Mutta valtavasti olet nähnyt vaivaa Ahtisaarta seuratessasi. Enhän minä läheskään tuossa määrin Kekkosen elämää ja tekemisiä seurannut, mutta ehkäpä Ahtisaari on Sinulle merkittävämpi mies kuin Kekkonen minulle.

Minähän tyydyin tutkielmassanikin siteerailemaan vain Kekkosesta kertovaa kirjallisuutta. Sinä olisit samalla metodilla päässyt helpommalla, sillä toistaiseksi Ahtisaaresta on kirjoitettu vähemmän. Olisit perustanut kirjoituksesi vaikkapa seuraaviin kirjoihin:

Martti Ahtisaaren maailma / Risto Lindstedt

Martti Ahtisaari : kansainvälinen tie presidentiksi / Hannu Heikkilä

Matkalla Mäntyniemeen : Martti Ahtisaaren tie presidentiksi / teksti: Lasse Lehtinen ; kuvat: Jorma Komulainen

Entisen presidentin tekijä : päiväkirja / Lasse Lehtinen

Juuret ja siivet / Eeva Ahtisaari

No, ehkäpä minä vielä joskus teen tänne noihin ja eräisiin muihinkin lähteisiin perustuvat tutkielmani Marasta. Hän kyllä ansaitsisi objektiivisemman esityksen täälläkin, sillä tuo Sinun esityksesi on jo lähtökohtaisesti pahansuopainen ja osoittaa Sinulta sellaista pikkusieluisuutta ja avaramman maailman ja suurempien arvojen ymmärtämättömyyttä, mitä poliittisesti yksisilmäiseltä ja silläkin kieroon katsovalta puoluepoliittiselta änkyrältä vain voi odottaa.

Ehkä joskus paremmalla ajalla ruodin kirjoitustasi enemmän ja yksityiskohtaisemmin, mutta nyt puutun vain muutamaan asiaan:

>> Oma taisteluni Ahtisaarta vastaan

Olin alusta lähtien huomannut omituisia piirteitä Ahtisaaren toiminnassa presidenttinä, kuten itsenäisen vallankäytön korostamista, jatkuvaa kiertämistä toreilla ja turuilla muka kansan parissa, eduskunnan vähättelyä ja jatkuvaa matkustamista ympäriinsä.> Vuoden ’99 alkupuolella uusi perustuslaki saatiin lopullisesti säädettyä. Ahtisaari ei asettunut uudelleen ehdolle. Tunsin omalta pieneltä osaltani olleeni vaikuttamassa siihen, ettei Ahtisaari enää uskaltanut asettua ehdolle, ja että saavutettiin valtasuhteiden kannalta suuri edistys perustuslaissa. > Ahtisaari tyytyikin asettamaan presidentin neuvottelukunnan pohtimaan työllisyyden vähentämistä. Toimikuntaa johti eläkkeellä oleva työnantajien edusmies Pekkarinen. Se kirjasi monia hyviä jo ennestäänkin esillä olleita toimenpiteitä. Mietinnöstä oli se hyöty, että mukana olleet ay-liikkeen edustajat joutuivat tunnustamaan joitakin heille epämieluisia toimenpiteitä työttömyyden vähentämisessä tarpeellisiksi.> Pian tuli Lipponen pääministeriksi ja Ahtisaari piti häntä pääministerinä vuoden ’99 eduskuntavaalienkin jälkeen, vaikka Lipponen kärsi niissä musertavan tappion. Vanhan valtiosäännön mukaanhan presidentti yksin valitsi pääministerin. Ahtisaaren kauden loppuun saakka he noudattivat tätä tekemäänsä perustuslain vastaista sopimusta. Ahtisaari oli yhtä lukuun ottamatta kaikissa kokouksissa. >Max Jacobson on oikeastaan ainoa merkittävä vaikuttaja, joka puolustaa suuria presidentin valtaoikeuksia varsinkin ulkopolitiikassa. Mutta pitää muistaa, että hän oli toiminut koko elämänsä ulkoministeriön korkeissa viroissa. Ulkoministeriön virkamiehet olivat viimeistään Kekkosen aikana oppineet hoitamaan asiat suoraan presidentin kanssa. He alkoivat itsekin uskoa siihen, että vain he ja presidentti ymmärtävät ulkopolitiikkaa, eikä siihen pidä sotkea ministereitä ja kansanedustajia.> 3.3.95 Suomen Kuvalehti, jonka päätoimittajana ei vielä ole Ruokanen, arvioi presidentin ensimäistä vuotta:
- Amerikkalaisen mallin mukaisesti Ahtisaari haluaa nähdä presidentin aktiivisena sisä- ja ulkopolitiikan moottorina, ei vain reservinä, kuten koivistolaisessa Suomessa yhä enemmän koettiin.
- Amerikkalaiseen tapaan Ahtisaari näyttää käyvän jatkuvaa vaalikampanjaa. Sen muodot kättelyineen ja nimikirjoituksineen ovat kuin suoraan tähtilipun maasta. Presidentin uudenvuoden puheessa särähtivät amerikkalaisuuksina korvaan viittaus puolisoon ja siunauksen toivotus.