1990-luvun lopulla oli vuosi, jolloin kirkosta eroaminen ylitti liittymisen lähinnä sattumalta. Kaiketi sen luoman optimismin pohjalta kirkko laajensi hallintoaan hiippakuntavaltuustoilla, jotka aloittivat 2004. Nyt ne puretaan:
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kirkko-haluaa-hiippakuntavaltuustot-historiaan-tyoryhma-selvittamaan-asiaa/
Käytännössä tämä supistaminen on keino vähentää menoja ja ylipäänsä pieni askel kirkon alasajossa kohti tavallista yhdistystä.
https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kirkko-haluaa-hiippakuntavaltuustot-historiaan-tyoryhma-selvittamaan-asiaa/
Käytännössä tämä supistaminen on keino vähentää menoja ja ylipäänsä pieni askel kirkon alasajossa kohti tavallista yhdistystä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenkiintoista, kun samaan aikaan julkisen sektorin puolella kuitenkin tulevat maakuntavaltuustot...
Maakuntavaltuustoille on tulossa todellista valtaa (ja kääntäen, kunnanvaltuustojen valta vähenee).
Hiippakuntavaltuustot ovat "yhteistyöelin" ja niille olisi toki voinut siirtyä myöhemmin todellistakin valtaa. Näin ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua ja ne jäävät kai alaviitteeksi kirkkohistorian kirjoihin. Ehkä ne myöhemmin tulkitaan tempoiluksi, jossa kirkko yritti alasajonsa alussa erilaisia temppuja, turhaan.
Suurentuvissa kunnissa on seurakuntayhtymiä... Voisi olla laajempikin alue kuin kunta.
Suurin losa vpaa-ajattelijain yhdistyksistä on "maakunnallisia".
Suurin osa vapaa-ajattelijain yhdistyksistä on "maakunnallisia".
Siis? Seurakuntayhtymiähän on paljonkin monen kunnan alueella. Turun ja Kaarinan lienee väkimäärältä suurin, ja Ahvenanmaalla taitaa olla suurin määrä kuntia samassa yhtymässä.
Toisinpäin homma ei käy: yhden kunnan alueella on oltava yksi veroprosentti. Tämä käytännössä nykyisellään seuraa valtionkirkkojärjestelmästä.