Akateemiseen ammattiin

Vähän eri asia valmistua akateemiseen ammattiin kuin generalistiksi hakemaan niitä yleismaisterin töitä, joita hakeekin sitten aika värikäs joukko. Generalisti on aika ajopuuna, jos ei ole oikein mihinkään erikoistunut eikä työpaikkaa valmistellut jo opiskeluaikana. Sen sijaan akateemiseen ammattiin valmistuneella on edessä aika selkeä urapolku, johon hakee paljon vähemmän ja saman koulutustaustan omaavia ihmisiä.

On siellä valtsikassakin eräs ammatti, johon voi valmistua ja jossa on pulaa työntekijöistä.

"Huutokauppakeisari"- ohjelmassa sanotaan sellaista esinettä "juipeloksi", jonka käyttötarkoitusta kukaan ei tiedä. Tämän kaavan mukaan ehdotan, että alamme kutsua "juipeloksi" myös (tämän siivistyssanaa edustavan generalistin sijaan) tätäkin yhteiskuntatieteistä/valtiotieteistä (työttömiksi) valmistuneiden maisterien ammattinimikettä. Se generalisti kun tuntuu tyhjäntoimittajan ammattinimikkeenä turhan ylevältä.

Niiden em. maisterien kohdallahan ei myöskään kukaan tiedä, mihin sitä mahdollista osaamista käyetään, tai mihin he oppilaitoksen ulkopuolella työllistyisivät. Ei ainakaan minulle ole vielä kukaan osannut sanoa, minkä ammatin taitajaksi miasteritutkinnon suoritettuani olen valmistunut, enkä sitä itsekään tiedä. Yhtään sellaista työpaikkailmoitusta en ole vielä yli kymmenen vuoteen nähnyt, jossa selväsanaisesti oman alani töitä tarjottaisiin.

Työttömänä valtio-opin juipelona olen siis joutunut palloilemaan...

Olisit hankkinut ammatin.

Aikoinaan ammattikoulussa työskennellessäni tuli oikeastaan vuosittain vastaan opiskelijoita, jotka olivat jonkin sortin akateemisen juipelo-tutkinnon suorittaneet, mutta pitkien ja epätoivoisten työttömyysvuosien jälkeen tulivat opiskelemaan itselleen ammattia. Tosin monesti tämä uudelleenkouluttautuminen johtui työvoimaviranomaisen kehotuksesta tai suorastaan pakottamisesta. Jotain tukiakin taisivat siihen saada.

En tiedä, saiko heistä kukaan vakituista työpaikkaa valmistuttuaan, mutta innokkaasti ainakin opiskelivat.

Sehän on tietysti selvää, ettei pelkkä nimellinen koulutus muutu itsestään työpaikaksi. Koulutustarjonnassa on ajoittain, jopa usein, vinoutumia suhteessa koulutuksen kysyntään työmarkkinoilla. Monet akateemisesti koulutetut ovat käytännössä vailla mahdollisuuksia koulutustaan vastaavaan työhön, koska sellaista ei oikeastaan ole, ja omalla kustannuksellaan tutkiminen on vaikeaa.

Akateemisesti koulutetut kilpailevat työpaikoista toisten akateemisesti koulutettujen kanssa. Jos opiskellessaan keskittyy vain opintoihinsa ja arvosanoihin, voi valmistumisen jälkeen olla vaikea saada jalkaansa työpaikan ovenväliin.

Mikäli työpaikkaa ei heti valmistumisen jälkeen löydy, ja ihminen jää työttömäksi työpaikkaa etsimään, on hän jo vuoden työttömyyden jälkeen jokseenkin toksinen hyödyke. Uusia valmistuneita on hänen tilalleen jo tarjolla, joille on jo kenties työkokemustakin kertynyt opintojen lomassa.

Kun akateemiseksi ylijäämäksi päätynyt lähtee työmarkkinoilta etsimään itselleen muuta kuin koulutustaan vastaavaa työtä, saattaa ainoa vaihtoehto olla työ, mikä ei vaadi oikeastaan minkäänlaista koulutusta. Tässä suhteessa akateeminen on heikoilla, sillä hän on viettänyt useita vuosia lähinnä istumalla, kun taas kouluttamattomat ovat saattaneet tehdä kyseisiä töitä, tai töitä ylipäätään, jo vuosia ja olla silti nuorempia kuin akateeminen hakija.

On vielä sanottava, ettei kovinkaan monen nyrkkipajan johtaja halua palkata perusduunariksi itseään koulutetumpaa ihmistä. Tämä johtuu enimmäkseen yllämainituista syistä, mutta myös psykologisista sellaisista. Kukaan ei halua alaisekseen itseään "viisaampaa", joka olisi murentamassa johtajan auktoriteettia.

Yhteiskunnassa lähdetään käsityksestä, että mitä korkeammin koulutettu yksilö on, sitä paremmat resurssit hänellä on löytää itselleen työpaikka. Tämä käsitys on monessakin mielessä väärä, kuten yllä ollaan osoitettu.

Mikäli akateemisia ohjattaisiin koulutuksen aikana työelämään samalla tavoin kuin ammattikoululaisia, olisi akateeminen työttömyys olematonta. Toisaalta akateemiseen vapauteen puuttuva ohjaus olisi kuitenkin perustavanlaatuisesti yliopistokulttuurin vastaista, eikä siihen ikinä suostuttaisi.

En kuitenkaan pitäisi mahdottomana, etteikö voitaisi kehittää "akateemisiakin" työelämään suuntautumis- ja työelämäoppimiskursseja yliopistoissakin. Ja etteikö näitä voitaisi ottaa pakolliseksi osaksi opintoja.

Kyllä suuri ongelma on yliopistojen autonomia, joka sallii yliopistojen itse päättää, mihin valtiolta saatuja verorahoja käyttävät. Sehän on selvä, että kaikille viroissa oleville opettajille pitää löytyä sitten riittävästi opetustunteja, valmistuville sopiviksi havaituille suosikeille pitää pedata assistentin paikkoja ja tuntiopettajan töitä, eikäketään oikeasti kiinnosta, tulevatko opiskelijat aikanaan saamaan töitä. Oma napa ja oma palkka kiinnostaa, ei paljon muu. Koulutuksia ei lakkauteta eikä paikkoja vähennetä, sillä ilman näitä koulutuksia heillä ei itselläänkään olisi töitä. Akateemisia generalisteja ei haluta työpaikoille viisastelemaan.

Vastuu työttömyydestä sysätään opiskelijalle. Olit tyhmä, kun et tajunnut etsiä työpaikkaa jo opiskeluaikanasi. Olet epäonnistunut, kun valitsit generalistisen alan, jolla ei ole työpaikkoja, olisit valinnut jonkin ammattiin johtavan alan.

Ne menee töihin jotka ei muuten pärjää. Tarkoittaa että rahaa ja rahkeita ei ole selvitä omillaan. Surkimusten periksiantamista. Luusereitajotka elävät unelmissaan jotka eivät tietenkään koskaan toteudu.

Todella hyvin analysoi ilman virheitä.

Ihan yleistä tietoahan se on että yliopistot saavat rahaa valmistuneista, sillä miten nämä valmistuneet työllistyvät ei ole rahahanoihin juurikaan vaikutusta. Tässä tilanteessa yliopistojen kannattaa tietenkin liikakouluttaa suosituille aloille, viis valmistuvien työllisyysnäkymistä.

Itsekin meinasin lukea tutkinnon liikakoulutuksesta ja yksityisen sektorin työpaikkojen puutteesta kärsivällä generalistialalla, mutta tulin järkiini ja vaihdoin alaa paremmin työllistävälle. Ehdottomasti elämäni parhaita päätöksiä, nyt voin työllistyä helposti sekä yksityiselle sektorille että yrittäjäksi.