Moni viisaaksi tunnettu ihminen uskoo kristinuskon Jumalaan. Moni viisaaksi tunnettu ihminen ei usko kristinuskon Jumalaan. Mikä saa jonkun uskomaan ja jotain toista ei?
Mietiskelyä
149
1834
Vastaukset
Lainaus:
"On suuri ihme, että kukaan meistä uskoo. Yhtä paljon kuin kukaan meistä voi ennen syntymäänsä tehdä tullakseen ihmiseksi, pystyy kukaan meistä tekemään uskoakseen Jumalaan. Uskomme ei johdu meidän omista kyvyistämme, tahtomisestamme tai halustamme, vaan uskon synnyttää yksin Jumala meissä Pyhän Henkensä välityksellä.
Tämä johtuu siitä, että jokainen ihminen on syntiinlankeemuksessa joutunut Jumalan vallan ulkopuolelle saatanan vallan alle. Perisynti on turmellut meidät niin pahasti, että emme pysty tekemään luonnostamme mitään hyvää ja Jumalan hengen vaikutuksen alaisenakin se on vaikeaa. Olemme synnin orjia, jotka ilman Jumalan vaikutusta haluamme pelkästään pahaa. Teemme luonnollisessa tilassamme parhaamme yrittäessämmekin vain pahaa ja syntiä. Koko ihmiskunta on tämän lankeemuksen ansiosta kaukana Jumalasta ja vailla mahdollisuuksia kääntyä. Saatanan vaikutuksesta ihminen kuvittelee vielä olevansa vapaa, vaikka on todellisuudessa vanki, eikä voi omasta tahdostaan tehdä hyvää. Jumalan vastustajan ansiosta ihminen ei siis edes tiedä omaa kurjuuttansa, vaan luulee tilansa olevan hyvä. Tämän vuoksi ihmisen ei ole ainoastaan mahdotonta kääntyä Jumalan puoleen, vaan hän ei edes tiedä tarvitsevansa kääntymystä. Sen vuoksi ihminen omasta tahdostaan tekee pahaa ja ei usko Jumalaan.
Ihminen ei voi tehdä mitään tullakseen Jumalan valtakuntaan, eikä hän voi tehdä mitään pysyäkseen siellä. Sen sijaan tämän kaiken tekee ihmisissä vaikuttava Pyhä Henki, joka luo ja ylläpitää uskoa. Niinpä kaikki tekemisemme Jumalaan päin ovat Jumalan itsensä ansiota. Sen tähden meidät siirretään Jumalan valtakuntaan silkasta armosta eikä omasta voimastamme. Ihmisen usko ei siis riipu ihmisen omasta päätöksestä, tahdosta tai voimasta, vaan Jumalan päätöksestä, tahdosta ja voimasta. Jumalan vaikutuksesta meidän tahtomme voi Pyhän Hengen muuttamana kääntyä ja tahtoa hyvää. Tämä ei ole kuitenkaan meidän oman vapaan ratkaisumme tulosta, vaan Jumalan Hengen ansiota. Ihmisen tahto ei siis ole vapaa uskomaan tai olemaan uskomatta, vaan se luonnostaan ei usko Jumalaan, mutta Jumalan hengen vaikutuksesta uskoo."
http://santtuma.blogspot.fi/2009/12/miksi-jotkut-uskovat-ja-toiset-eivat.htmlToivottavasti usko.vainen muistat tuon lainaamasi tekstin siinä kohtaa, kun alat taas kertoa kuka uskoo oikein ja kuka ei sitä tee.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Toivottavasti usko.vainen muistat tuon lainaamasi tekstin siinä kohtaa, kun alat taas kertoa kuka uskoo oikein ja kuka ei sitä tee.
Nypi itseäs vaan 🤗
"Ihmisen usko ei siis riipu ihmisen omasta päätöksestä, tahdosta tai voimasta, vaan Jumalan päätöksestä, tahdosta ja voimasta. Jumalan vaikutuksesta meidän tahtomme voi Pyhän Hengen muuttamana kääntyä ja tahtoa hyvää. Tämä ei ole kuitenkaan meidän oman vapaan ratkaisumme tulosta, vaan Jumalan Hengen ansiota. Ihmisen tahto ei siis ole vapaa uskomaan tai olemaan uskomatta, vaan se luonnostaan ei usko Jumalaan, mutta Jumalan hengen vaikutuksesta uskoo."
Jos Jumala kuitenkin haluaa tarjota pelastusta kaikille ja uskominen on Jumalan valinta, niin miksi kaikki eivät usko?- valinnan_vapaus
Kuusenjuuret kirjoitti:
"Ihmisen usko ei siis riipu ihmisen omasta päätöksestä, tahdosta tai voimasta, vaan Jumalan päätöksestä, tahdosta ja voimasta. Jumalan vaikutuksesta meidän tahtomme voi Pyhän Hengen muuttamana kääntyä ja tahtoa hyvää. Tämä ei ole kuitenkaan meidän oman vapaan ratkaisumme tulosta, vaan Jumalan Hengen ansiota. Ihmisen tahto ei siis ole vapaa uskomaan tai olemaan uskomatta, vaan se luonnostaan ei usko Jumalaan, mutta Jumalan hengen vaikutuksesta uskoo."
Jos Jumala kuitenkin haluaa tarjota pelastusta kaikille ja uskominen on Jumalan valinta, niin miksi kaikki eivät usko?Tätä sivuten muttei ihan lopullisena vastauksena kuitenkaan, niin itse näen tuon sillä tavalla, että siinä missä usko on Jumalan armoa ja Jumalan armosta ja pääsääntöisesti jokseenkin kaikki sen kertaalleen kohdallaan kelaavat, uskossa pysyminen kuitenkin vaatii ihmiseltä jatkuvaa toimintaa, vapaasta tahdosta meidän tulee pysyä uskossa. Kertaalleen oltiin jo epäkuuliaisia ja haukattiin sen puun hedelmästä, josta oli kielletty haukata; nyt täytyy tehdä valinta, pysyäkö annetussa uskossa vai ei.
valinnan_vapaus kirjoitti:
Tätä sivuten muttei ihan lopullisena vastauksena kuitenkaan, niin itse näen tuon sillä tavalla, että siinä missä usko on Jumalan armoa ja Jumalan armosta ja pääsääntöisesti jokseenkin kaikki sen kertaalleen kohdallaan kelaavat, uskossa pysyminen kuitenkin vaatii ihmiseltä jatkuvaa toimintaa, vapaasta tahdosta meidän tulee pysyä uskossa. Kertaalleen oltiin jo epäkuuliaisia ja haukattiin sen puun hedelmästä, josta oli kielletty haukata; nyt täytyy tehdä valinta, pysyäkö annetussa uskossa vai ei.
Joo ja tämä:
"Saatanan vaikutuksesta ihminen kuvittelee vielä olevansa vapaa, vaikka on todellisuudessa vanki, eikä voi omasta tahdostaan tehdä hyvää.
Jumalan vastustajan ansiosta ihminen ei siis edes tiedä omaa kurjuuttansa, vaan luulee tilansa olevan hyvä.
Tämän vuoksi ihmisen ei ole ainoastaan mahdotonta kääntyä Jumalan puoleen, vaan hän ei edes tiedä tarvitsevansa kääntymystä.
Sen vuoksi ihminen omasta tahdostaan tekee pahaa ja ei usko Jumalaan."- valinnan_vapaus
usko.vainen kirjoitti:
Joo ja tämä:
"Saatanan vaikutuksesta ihminen kuvittelee vielä olevansa vapaa, vaikka on todellisuudessa vanki, eikä voi omasta tahdostaan tehdä hyvää.
Jumalan vastustajan ansiosta ihminen ei siis edes tiedä omaa kurjuuttansa, vaan luulee tilansa olevan hyvä.
Tämän vuoksi ihmisen ei ole ainoastaan mahdotonta kääntyä Jumalan puoleen, vaan hän ei edes tiedä tarvitsevansa kääntymystä.
Sen vuoksi ihminen omasta tahdostaan tekee pahaa ja ei usko Jumalaan."Jep jep, tiedän kyllä, ettet pysty ymmärtämään lukemaasi, et edes Raamattua. Ihmisellä on vapaa tahto, Jumala antoi sen meille, muuten emme olisi tässä tilanteessa. Siinä missä armo on Jumalan lahja, ihminen on kykenevä sen hylkäämään -- lue Raamatusta Israelin pelastushistoria, jos et usko mitä kerron sinulle. Mieti Jeremiaa ja Joonaa, mieti ylimalkaan kokonaisvaltaisesti, äläkä leikkaa ja liimaa koko maailmankuvaasi. Usko on myös sitä, että ymmärtää paikkansa maailmassa ja suhteessa Luojaansa, ainoaan Luomattomaan, ja tästä ymmärryksestä kiinnipitäminen on sitä, jossa mitataan tahdonlujuutta ja katsotaan mitä ihminen tekee niillä lahjoilla, joita Jumala hänelle antaa.
Aika hullu kirjoitus usko.vaiselta.
Ollaan ehkä sitä mieltä miten Jumala esitti. Että ihminen on paha jo nuoresta lähtien. Jumala ei sano, että jonkun tekemän synnin tähden.valinnan_vapaus kirjoitti:
Jep jep, tiedän kyllä, ettet pysty ymmärtämään lukemaasi, et edes Raamattua. Ihmisellä on vapaa tahto, Jumala antoi sen meille, muuten emme olisi tässä tilanteessa. Siinä missä armo on Jumalan lahja, ihminen on kykenevä sen hylkäämään -- lue Raamatusta Israelin pelastushistoria, jos et usko mitä kerron sinulle. Mieti Jeremiaa ja Joonaa, mieti ylimalkaan kokonaisvaltaisesti, äläkä leikkaa ja liimaa koko maailmankuvaasi. Usko on myös sitä, että ymmärtää paikkansa maailmassa ja suhteessa Luojaansa, ainoaan Luomattomaan, ja tästä ymmärryksestä kiinnipitäminen on sitä, jossa mitataan tahdonlujuutta ja katsotaan mitä ihminen tekee niillä lahjoilla, joita Jumala hänelle antaa.
Sinähän hauska olet. Mitä minä nyt en muka ymmärtänyt, kerro toki.
Jotkut ihmiset ovat ymmärtääkseni toisia taipuvaisempia uskonnollisuuteen. Asiaa on muistaakseni tutkittukin. Osan taas selittävät vaikkapa sellaiset asiat kuin ympäristö, kokemukset, kasvatus jne. Se on selvää, että vaikapa radikaali-islamilaisessa tai vanhoillislestadiolaisessa ympäristössä ateismi ei aina ole se helpoin valinta. Toisaalta, sama kai koskee toisin päin myös tiukan linjan ateistienkin perheitä. Yllätyksekseni olen havainnut joillakin ateisteilla lähes yhtä jyrkkiä näkemyksiä kuin fundamentalistiuskovaisillakin. Vain perustelut vaihtelevat.
- näin_vaan_onkäynyt
MInä kasvoin tiukan linjan ateistiperheessä, mutta minusta tuli kuitenkin uskovainen. On siinä ollutkin niille ihmettelemistä.
Olen kyllä tätä asiaa itsekin monesti ihmetellyt mutta se Jumalan armo on ihmeellinen, ei sitä ihminen voi ymmärtää että sellaisessa pimeydessä ja aivopeusussa kasvaneesta voi tulla uskova. Eikä minun uskoni ole mitään "järjen päätelmiä" tai "harkintojen tuloksia", vaan olen alusta asti tullut niin konkreettisesti Raamatun puhuttelemaksi ja pysäyttämäksi.
Koko sukuni on niin jumalankielteistä porukkaa että tuskin on niin kovapäistä miesporukkaa missään... näin_vaan_onkäynyt kirjoitti:
MInä kasvoin tiukan linjan ateistiperheessä, mutta minusta tuli kuitenkin uskovainen. On siinä ollutkin niille ihmettelemistä.
Olen kyllä tätä asiaa itsekin monesti ihmetellyt mutta se Jumalan armo on ihmeellinen, ei sitä ihminen voi ymmärtää että sellaisessa pimeydessä ja aivopeusussa kasvaneesta voi tulla uskova. Eikä minun uskoni ole mitään "järjen päätelmiä" tai "harkintojen tuloksia", vaan olen alusta asti tullut niin konkreettisesti Raamatun puhuttelemaksi ja pysäyttämäksi.
Koko sukuni on niin jumalankielteistä porukkaa että tuskin on niin kovapäistä miesporukkaa missään...>Koko sukuni on niin jumalankielteistä porukkaa että tuskin on niin kovapäistä miesporukkaa missään...
Hyvin olet jo sisäistänyt "uskovan" olemukseen kuuluvan lähimmäisten halveksinnan.- tai.toisinpäin
näin_vaan_onkäynyt kirjoitti:
MInä kasvoin tiukan linjan ateistiperheessä, mutta minusta tuli kuitenkin uskovainen. On siinä ollutkin niille ihmettelemistä.
Olen kyllä tätä asiaa itsekin monesti ihmetellyt mutta se Jumalan armo on ihmeellinen, ei sitä ihminen voi ymmärtää että sellaisessa pimeydessä ja aivopeusussa kasvaneesta voi tulla uskova. Eikä minun uskoni ole mitään "järjen päätelmiä" tai "harkintojen tuloksia", vaan olen alusta asti tullut niin konkreettisesti Raamatun puhuttelemaksi ja pysäyttämäksi.
Koko sukuni on niin jumalankielteistä porukkaa että tuskin on niin kovapäistä miesporukkaa missään...Minä taas kasvoin tiukan linjan uskovaisperheessä, mutta minusta tuli kuitenkin ateisti. Että tapahtuu sitä toisinkin päin.
Voisi kuvitella, että ateisti olisi välinpitämätön uskon suhteen. Kuitenkin tälläkin palstalla on joitain, joilla on selvästi lähes vihaan verrattava suhtautuminen uskoon.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Voisi kuvitella, että ateisti olisi välinpitämätön uskon suhteen. Kuitenkin tälläkin palstalla on joitain, joilla on selvästi lähes vihaan verrattava suhtautuminen uskoon.
Jotkut uskovista ateisteiksi muuttuneet ovat oman kertomuksensa perusteella saaneet tuta kristinuskosta sen ikävämmän puolen ja suhtautumisensa ainakin konservatiiviseen, ihmisiä lajittelevaan ja tuomitsevaan kristinuskoon on sen vuoksi vähintäänkin negatiivinen.
Kyse voisi olla jonkinlaisesta vastareaktiosta.
Esim. oma vaimoni on aina ollut uskossa, eikä se ole minua koskaan haitannut.- Männynoksat
Kuusenjuuret kirjoitti:
Voisi kuvitella, että ateisti olisi välinpitämätön uskon suhteen. Kuitenkin tälläkin palstalla on joitain, joilla on selvästi lähes vihaan verrattava suhtautuminen uskoon.
"Voisi kuvitella, että ateisti olisi välinpitämätön uskon suhteen."
Toki voisi kuvitella niin, mutta miksi? Ateismih tarkoittaa vain sitä ja vain sitä, ettei uskota jumaliin, ja se määrittelee siten vain tuon piirteen ihmisessä, mutta onhan jokainen ihminen muutakin kuin vain oma teologinen kannanottonsa. Riippuu ateistista kuinka paljon häntä kiinnostavat uskonnot.
Apateismi on välinpitämättömyyttä jumaluskoa kohtaan. Ateisti toki voi olla myös apateisti, mutta moni ei ole, vaan päin vastoin on kiinnostunut uskonnoista ja uskontokriittisyydestä. Itsekin olin apateistinen ateisti suurimman osan elämästäni, kunnes erään tuttavan fundamentalistiseen uskoon tulo johti eräiden fundamentalististen käsitysten tarkasteluun koettaessani arvioida hänen juttujaan.
"Kuitenkin tälläkin palstalla on joitain, joilla on selvästi lähes vihaan verrattava suhtautuminen uskoon."
Ateisti voi olla myös antiteisti eli jumaluskon vastustaja. Antiteismi voi olla vihaistakin, koska monestihan syy antiteismiin on koettu teististen uskontojen vastenmielisyys. Pelkkä usko ei yleensä ainakaan minun tapauksessani nostata vihaa, vaikka tiettyjä uskovia voinkin vihata aivan kuten voin vihata tiettyjä epäuskoviakin.
Yleensä tällä palstalla muuten nimitetään uskovien vihaamiseksi mitä tahansa epäuskoista käsitystä ja faktoihin perustuvaa asiallistakin kriittisyyttä, mitä täällä esitetään. En tosin väitä, että sinä tekisit tuota, mutta mainitsenpahan vain, että vihaa ei ole kaikki mikä vihaksi koetaan. Vihaa toki on oikeastikin, mutta välillä siihen vetoaminen saa lähinnä säälittäviä marttyyriksi tekeytymisen piirteitä. qwertyilija kirjoitti:
Jotkut uskovista ateisteiksi muuttuneet ovat oman kertomuksensa perusteella saaneet tuta kristinuskosta sen ikävämmän puolen ja suhtautumisensa ainakin konservatiiviseen, ihmisiä lajittelevaan ja tuomitsevaan kristinuskoon on sen vuoksi vähintäänkin negatiivinen.
Kyse voisi olla jonkinlaisesta vastareaktiosta.
Esim. oma vaimoni on aina ollut uskossa, eikä se ole minua koskaan haitannut.Totta, varmaan paljon selittyy tuolla vastareaktiolla.
Männynoksat kirjoitti:
"Voisi kuvitella, että ateisti olisi välinpitämätön uskon suhteen."
Toki voisi kuvitella niin, mutta miksi? Ateismih tarkoittaa vain sitä ja vain sitä, ettei uskota jumaliin, ja se määrittelee siten vain tuon piirteen ihmisessä, mutta onhan jokainen ihminen muutakin kuin vain oma teologinen kannanottonsa. Riippuu ateistista kuinka paljon häntä kiinnostavat uskonnot.
Apateismi on välinpitämättömyyttä jumaluskoa kohtaan. Ateisti toki voi olla myös apateisti, mutta moni ei ole, vaan päin vastoin on kiinnostunut uskonnoista ja uskontokriittisyydestä. Itsekin olin apateistinen ateisti suurimman osan elämästäni, kunnes erään tuttavan fundamentalistiseen uskoon tulo johti eräiden fundamentalististen käsitysten tarkasteluun koettaessani arvioida hänen juttujaan.
"Kuitenkin tälläkin palstalla on joitain, joilla on selvästi lähes vihaan verrattava suhtautuminen uskoon."
Ateisti voi olla myös antiteisti eli jumaluskon vastustaja. Antiteismi voi olla vihaistakin, koska monestihan syy antiteismiin on koettu teististen uskontojen vastenmielisyys. Pelkkä usko ei yleensä ainakaan minun tapauksessani nostata vihaa, vaikka tiettyjä uskovia voinkin vihata aivan kuten voin vihata tiettyjä epäuskoviakin.
Yleensä tällä palstalla muuten nimitetään uskovien vihaamiseksi mitä tahansa epäuskoista käsitystä ja faktoihin perustuvaa asiallistakin kriittisyyttä, mitä täällä esitetään. En tosin väitä, että sinä tekisit tuota, mutta mainitsenpahan vain, että vihaa ei ole kaikki mikä vihaksi koetaan. Vihaa toki on oikeastikin, mutta välillä siihen vetoaminen saa lähinnä säälittäviä marttyyriksi tekeytymisen piirteitä.Tarkoitin tuolla välinpitämättömyydellä oikeastaan sitä, että usko ei herätä niitä vihan tunteita, joita joskus näkee. Sanavalinta olisi voinut olla parempi.
En koe kriittisyyttä tai eri mieltä olemista vihana, mutta olen kyllä huomannut, että jotkut kokevat.näin_vaan_onkäynyt kirjoitti:
MInä kasvoin tiukan linjan ateistiperheessä, mutta minusta tuli kuitenkin uskovainen. On siinä ollutkin niille ihmettelemistä.
Olen kyllä tätä asiaa itsekin monesti ihmetellyt mutta se Jumalan armo on ihmeellinen, ei sitä ihminen voi ymmärtää että sellaisessa pimeydessä ja aivopeusussa kasvaneesta voi tulla uskova. Eikä minun uskoni ole mitään "järjen päätelmiä" tai "harkintojen tuloksia", vaan olen alusta asti tullut niin konkreettisesti Raamatun puhuttelemaksi ja pysäyttämäksi.
Koko sukuni on niin jumalankielteistä porukkaa että tuskin on niin kovapäistä miesporukkaa missään...Kuulostaa siltä että haluat valehdella.
Itse ainakin pääsin valoon luovuttuani uskosta.- Männynoksat
Kuusenjuuret kirjoitti:
Tarkoitin tuolla välinpitämättömyydellä oikeastaan sitä, että usko ei herätä niitä vihan tunteita, joita joskus näkee. Sanavalinta olisi voinut olla parempi.
En koe kriittisyyttä tai eri mieltä olemista vihana, mutta olen kyllä huomannut, että jotkut kokevat."Tarkoitin tuolla välinpitämättömyydellä oikeastaan sitä, että usko ei herätä niitä vihan tunteita, joita joskus näkee. Sanavalinta olisi voinut olla parempi."
Vihan mahdollisesti korostunut näkyminen johtunee kahdesta erilaisesta näytevinoumasta. Ensiksi on selvää, että apateistiset ateistit eivät tule uskontoja käsitteleville keskustelupalstoille kommentoimaan, koska heitä asia ei kiinnosta. Heidän näkemyksiään ei näy. Jäljelle jäävät vain uskonnoista keskustelusta kiinnostuneet ateistit, joiden joukossa ovat sitten ne antiteistitkin.
Tähän liittyy se toinen vinouma, että ne vihaiset kommentit jäävät helpommin mieleen kuin neutraalit kommentit. Uskontomyönteiset kommentit kun ovat varmasti hyvin harvinaisia ateistien keskuudessa, niin otanta on sitten jotain neutraalin ja vihaisen sekoitusta, mistä tosiaan ne räväkimmät näkemykset jäävät helpoiten mieleen.
Vaikka ihmistä koskee tiedonhaussa sellainen vahvistusvinouma, että etsitään omia käsityksiä vastaavia näkemyksiä ja jätetään etsimättä ne haastavat näkemykset, niin keskustelussa, missä erilaiset näkemykset ovat erikseen etsimättä näkyvillä, pääsee huomio keskittymään myös niihin asioihin, mistä ollaan eri mieltä. Ja tämmöisen joukossa sitten oikein säihkyen korostuvat ne vihaisimmat viestit.
Eli toinen vinouma johtuu tarjonnasta ja toinen siitä miten siihen suhtaudutaan. En tarkoita tällä sitä, että on teistien oma vika, kun huomioisivat vain ne vihaiset kommentit. Neutraalitkin kommentit nimittäin huomataan, mutta olenkin ihmetellyt täällä sitä, että täällä sähistään ja syljetään aivan täysin neutraaleille, asiallisesti esitetyille ja faktalähtöisille kommenteille - riittää, että kommentoija tunnistetaan ateistiksi tai häntä epäillään sellaiseksi.
Edellisellä toiminnalla on toki se vastineensa ateismin puolelta. Mielestäni jotkut ateistit suhtautuvat kaikkiin teihin teisteihin vihaisesti - vastoin sitä toisessa ketjussa esitettyä epäilyä, minkä mukaan te "liberaalit" teistit ette teistejä olisikaan. Tuskin antiteistiset ateistit kohdistaisivat teihin vihaansa, mikäli he tunnistaisivat, että ette olisi oikeita teistejä. Tuossa on muuten toinen mielenkiintoinen vinouma, että jotkut teistit luulevat, että me ateistit kritisoisimme täällä vain fundamentalisteja.
Oma suhtautumiseni teismin erilaisiin ilmenemismuotoihin on hieman aaltoillut. Niinä apateistisina aikoina en luonnollisesti ollut juuri mitään mieltä niistä, mutta alettuani tutustua asioihin lähdin hyvin avoimin mielin liikkeelle. Minulle oli yllätys, miten paljon teististä vihaa satoi niskaan vain siksi, että ateismi huomattiin. Olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja, ja eroa ei paljoakaan ole ollut.
Olisi siis ihan sama, jos heittäytyisin vihaiseksi ateistiksi "huvin" vuoksi. Kuitenkin sitä vihaa on vaikeaa saada syttymään, koska monet näiden palstojen vihateistien provokaatiot ovat niin säälittävää tasoa. Tietysti noin on vääjäämättä, koska ei ateismia vastaan oikeasti pystytä argumentoimaan. Niin kauan kun objektiivista näyttöä jumalista ei ole, on aivan OK olla ateisti ja niin kauan kaikki hyökkäykset ateismia vastaan ovat tarkkiskakaroiden rähinää. Männynoksat kirjoitti:
"Tarkoitin tuolla välinpitämättömyydellä oikeastaan sitä, että usko ei herätä niitä vihan tunteita, joita joskus näkee. Sanavalinta olisi voinut olla parempi."
Vihan mahdollisesti korostunut näkyminen johtunee kahdesta erilaisesta näytevinoumasta. Ensiksi on selvää, että apateistiset ateistit eivät tule uskontoja käsitteleville keskustelupalstoille kommentoimaan, koska heitä asia ei kiinnosta. Heidän näkemyksiään ei näy. Jäljelle jäävät vain uskonnoista keskustelusta kiinnostuneet ateistit, joiden joukossa ovat sitten ne antiteistitkin.
Tähän liittyy se toinen vinouma, että ne vihaiset kommentit jäävät helpommin mieleen kuin neutraalit kommentit. Uskontomyönteiset kommentit kun ovat varmasti hyvin harvinaisia ateistien keskuudessa, niin otanta on sitten jotain neutraalin ja vihaisen sekoitusta, mistä tosiaan ne räväkimmät näkemykset jäävät helpoiten mieleen.
Vaikka ihmistä koskee tiedonhaussa sellainen vahvistusvinouma, että etsitään omia käsityksiä vastaavia näkemyksiä ja jätetään etsimättä ne haastavat näkemykset, niin keskustelussa, missä erilaiset näkemykset ovat erikseen etsimättä näkyvillä, pääsee huomio keskittymään myös niihin asioihin, mistä ollaan eri mieltä. Ja tämmöisen joukossa sitten oikein säihkyen korostuvat ne vihaisimmat viestit.
Eli toinen vinouma johtuu tarjonnasta ja toinen siitä miten siihen suhtaudutaan. En tarkoita tällä sitä, että on teistien oma vika, kun huomioisivat vain ne vihaiset kommentit. Neutraalitkin kommentit nimittäin huomataan, mutta olenkin ihmetellyt täällä sitä, että täällä sähistään ja syljetään aivan täysin neutraaleille, asiallisesti esitetyille ja faktalähtöisille kommenteille - riittää, että kommentoija tunnistetaan ateistiksi tai häntä epäillään sellaiseksi.
Edellisellä toiminnalla on toki se vastineensa ateismin puolelta. Mielestäni jotkut ateistit suhtautuvat kaikkiin teihin teisteihin vihaisesti - vastoin sitä toisessa ketjussa esitettyä epäilyä, minkä mukaan te "liberaalit" teistit ette teistejä olisikaan. Tuskin antiteistiset ateistit kohdistaisivat teihin vihaansa, mikäli he tunnistaisivat, että ette olisi oikeita teistejä. Tuossa on muuten toinen mielenkiintoinen vinouma, että jotkut teistit luulevat, että me ateistit kritisoisimme täällä vain fundamentalisteja.
Oma suhtautumiseni teismin erilaisiin ilmenemismuotoihin on hieman aaltoillut. Niinä apateistisina aikoina en luonnollisesti ollut juuri mitään mieltä niistä, mutta alettuani tutustua asioihin lähdin hyvin avoimin mielin liikkeelle. Minulle oli yllätys, miten paljon teististä vihaa satoi niskaan vain siksi, että ateismi huomattiin. Olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja, ja eroa ei paljoakaan ole ollut.
Olisi siis ihan sama, jos heittäytyisin vihaiseksi ateistiksi "huvin" vuoksi. Kuitenkin sitä vihaa on vaikeaa saada syttymään, koska monet näiden palstojen vihateistien provokaatiot ovat niin säälittävää tasoa. Tietysti noin on vääjäämättä, koska ei ateismia vastaan oikeasti pystytä argumentoimaan. Niin kauan kun objektiivista näyttöä jumalista ei ole, on aivan OK olla ateisti ja niin kauan kaikki hyökkäykset ateismia vastaan ovat tarkkiskakaroiden rähinää."Tähän liittyy se toinen vinouma, että ne vihaiset kommentit jäävät helpommin mieleen kuin neutraalit kommentit."
Varmaan pitkälti noin. Itselleni kyllä paremmin jäävät mieleen asiantuntevat ja asialliset kirjoitukset, kuten nämä sinun kommenttisi. Niistä oppii eniten. Itseäni se vihamielisyys, johon joskus törmään, ei niin paljon hetkauta.
"täällä sähistään ja syljetään aivan täysin neutraaleille, asiallisesti esitetyille ja faktalähtöisille kommenteille - riittää, että kommentoija tunnistetaan ateistiksi tai häntä epäillään sellaiseksi."
Tuota minäkin ihmettelen. Ehkä se on jonkinlaista pelkoa, en tiedä. Minusta viha ja aggressiivisuus eivät ole kovin rakentavia voimia. Minusta on mielenkiintoista lukea erilaisia näkemyksiä. Siitä voi oppia paljon. Samaa mieltähän ei tarvitse olla, mutta omasta poikkeavat mielipiteet avartavat mieltä. Ja täytyy häveten tunnustaa, että monet ei-uskovat tuntevat Raamatun ja sen historian paremmin kuin minä.- Eikiitosjeesus
Kuusenjuuret kirjoitti:
Voisi kuvitella, että ateisti olisi välinpitämätön uskon suhteen. Kuitenkin tälläkin palstalla on joitain, joilla on selvästi lähes vihaan verrattava suhtautuminen uskoon.
Toiset haluaa itsekkäästi käännyttää ihmisiä uskoonsa ja toiset hyväntahtoisesti pelastaa ihmisiä uskonnon kurjuudelta. Onhan uskonnot niitä maailmamme vastenmielisimpiä ja vaarallisimpia ilmiötä. Niissä kun järki jättää ihmisen.
Eikiitosjeesus kirjoitti:
Toiset haluaa itsekkäästi käännyttää ihmisiä uskoonsa ja toiset hyväntahtoisesti pelastaa ihmisiä uskonnon kurjuudelta. Onhan uskonnot niitä maailmamme vastenmielisimpiä ja vaarallisimpia ilmiötä. Niissä kun järki jättää ihmisen.
Noinkin voi asiaa tarkastella. Miksi joku haluaisi itsekkäästi käännyttää ihmisiä uskoonsa? Mitä se joku siitä hyötyy?
Kuusenjuuret kirjoitti:
"Tähän liittyy se toinen vinouma, että ne vihaiset kommentit jäävät helpommin mieleen kuin neutraalit kommentit."
Varmaan pitkälti noin. Itselleni kyllä paremmin jäävät mieleen asiantuntevat ja asialliset kirjoitukset, kuten nämä sinun kommenttisi. Niistä oppii eniten. Itseäni se vihamielisyys, johon joskus törmään, ei niin paljon hetkauta.
"täällä sähistään ja syljetään aivan täysin neutraaleille, asiallisesti esitetyille ja faktalähtöisille kommenteille - riittää, että kommentoija tunnistetaan ateistiksi tai häntä epäillään sellaiseksi."
Tuota minäkin ihmettelen. Ehkä se on jonkinlaista pelkoa, en tiedä. Minusta viha ja aggressiivisuus eivät ole kovin rakentavia voimia. Minusta on mielenkiintoista lukea erilaisia näkemyksiä. Siitä voi oppia paljon. Samaa mieltähän ei tarvitse olla, mutta omasta poikkeavat mielipiteet avartavat mieltä. Ja täytyy häveten tunnustaa, että monet ei-uskovat tuntevat Raamatun ja sen historian paremmin kuin minä."Minusta on mielenkiintoista lukea erilaisia näkemyksiä. Siitä voi oppia paljon. Samaa mieltähän ei tarvitse olla, mutta omasta poikkeavat mielipiteet avartavat mieltä. "
Olen samaa mieltä. Etenkin kun perusteluissa tuodaan esille jotain uutta tai niitä selkeästi on miettitty.mummomuori kirjoitti:
"Minusta on mielenkiintoista lukea erilaisia näkemyksiä. Siitä voi oppia paljon. Samaa mieltähän ei tarvitse olla, mutta omasta poikkeavat mielipiteet avartavat mieltä. "
Olen samaa mieltä. Etenkin kun perusteluissa tuodaan esille jotain uutta tai niitä selkeästi on miettitty.Nimenomaan noin. Täällä tuntuu olevan monia asiantuntevia kirjoittajia, kuten sinä. Olen oppinut teiltä jo paljon vaikka vasta vähän aikaa olen täällä ollut.
- TotuusSattuuQC
Kuusenjuuret kirjoitti:
Noinkin voi asiaa tarkastella. Miksi joku haluaisi itsekkäästi käännyttää ihmisiä uskoonsa? Mitä se joku siitä hyötyy?
". Miksi joku haluaisi itsekkäästi käännyttää ihmisiä uskoonsa? Mitä se joku siitä hyötyy?"
Eiköhän se anna sen oikeassa olemisen tunteen ja myös sen että joku muukin ymmärtää sinua nyt paremmin. Ihan kuin jos joku alkaa jakaa jonkun muun kiinnostuksen kohteen kanssasi, kuten vaikka harrastuksen. Tunnet että joku muukin ymmärtää sitä miksi sinä pidät jotain tärkeänä. Minusta tuo on hyvin inhimillistä. TotuusSattuuQC kirjoitti:
". Miksi joku haluaisi itsekkäästi käännyttää ihmisiä uskoonsa? Mitä se joku siitä hyötyy?"
Eiköhän se anna sen oikeassa olemisen tunteen ja myös sen että joku muukin ymmärtää sinua nyt paremmin. Ihan kuin jos joku alkaa jakaa jonkun muun kiinnostuksen kohteen kanssasi, kuten vaikka harrastuksen. Tunnet että joku muukin ymmärtää sitä miksi sinä pidät jotain tärkeänä. Minusta tuo on hyvin inhimillistä.Voi olla noinkin. Uskon kyseessä ollessa motiivi voi olla kyllä vähän vähemmän itsekäs. Ainakin haluaisin niin ajatella.
- TotuusSattuuQC
Kuusenjuuret kirjoitti:
Voi olla noinkin. Uskon kyseessä ollessa motiivi voi olla kyllä vähän vähemmän itsekäs. Ainakin haluaisin niin ajatella.
En minä näe tuota mitenkään itsekkäänä. Se on vain ihmiselle luontaista käytöstä ja siksi ihan neutraalia. Itsekkyydellä on sanan niin ikävä sävy että sitä kannattaa käyttää varovasti.
TotuusSattuuQC kirjoitti:
En minä näe tuota mitenkään itsekkäänä. Se on vain ihmiselle luontaista käytöstä ja siksi ihan neutraalia. Itsekkyydellä on sanan niin ikävä sävy että sitä kannattaa käyttää varovasti.
Tuo itsekkyys-sana minuakin häiritsi.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Nimenomaan noin. Täällä tuntuu olevan monia asiantuntevia kirjoittajia, kuten sinä. Olen oppinut teiltä jo paljon vaikka vasta vähän aikaa olen täällä ollut.
”…monia asiantuntevia kirjoittajia, kuten sinä.”
En pidä itseäni mitenkään asiantuntijana kuin oman ammattini asioista. Olen vain kiinnostunut ja mielelläni haluan oppia aina uutta.
Jotenkin metkaa on, että olen usein täällä ”oikeassa” elämässä se, joka tietää vähiten. Eli monet ystäväni ja tuttuni ovat huomattavan paljon enemmän perillä monista asioista. Mutta toki jo elämän tuoma kokemus ja oppi jotain tuo mukanaan.
Tänne on tullut monta positiivista nimimerkkiä mukaan, kuten mm. sinä ja Eerika, ja ilolla seuraan kommentointejanne. Teidänlaisianne uskovia olen tänne kovasti kaivannutkin.
- eräs_kyllästynyt
Olisit Ap voinut muuttaa aloituksesi muotoon: "Moni MAAILMASSA VIISAANA PIDETTY uskoo Jumalaan - Moni MAAILMASSA VIISAANA PIDETTY ei usko Jumalaan."
Näin kuvauksesi ankkuroituisi paremmi johonkin objektiiviseen väittämään sillä aloituksen teksti, senkaltaisena kuin toit sen esiin, johdattaa spekuloimaan sillä onko "viisasta" uskoa Jumalaan, vaikka (huom.!) kirjoituksessasi ei missään määritellä mitä viisaus on!
Tällainen aloitus ei voi johtaa mihinkään hyödylliseen keskusteluun, vaikka ymmärrän kyllä vilpittömän tarkoituksesi avata kerrankin asiallinen keskustelu. Yleensäkin kun keskustellaan uskosta ja/tai teologiasta, on useimmiten karilleajamisen syynä se että toiset puhuvat aidasta, toiset aidanseipäistä eli ei ole edes yhteistä kieltä eikä mitään yhdessä sovittua, paikalleen ankkuroitua perusolettamaa.
Kun tällä palstalla kaiken lisäksi on aika monta hyvin riitelynhaluista ateistia joiden kanssa järkevä, toisiaan kunnioittava ja vastuullinen keskustelu on osoittautunut jo lähtökohdiltaan mahdottomaksi, tässä on tyrkyllä vain mehukas aloitus toisin ajattelevan (lue uskovaisen)) mollaamiseen, "miten tyhmää on olla uskovainen, kun on se tiede ja kaikki, ei voi älykkyysosamäärä olla kovin suuri jne."No harmi, etten osannut tehdä aloitusta oikein. Tarkoitus ei tosiaan ole pohtia tässä, onko viisasta uskoa vai olla uskomatta. Mielestäni keskustelu ainakin tähän asti on ollut asiallista.
- Valinta.on.sinun
Mitä viisaampi on sitä vähemmän uskoo huuhaahan.
Maailmankuva.
>> Mikä saa jonkun uskomaan ja jotain toista ei? <<
Niin, mikä saa sinut uskomaan ja minut olemaan uskomatta. Varmaan monikin asia.
Itse en ajatellut koko jumalkysymystä tarkemmin kuin vasta jokunen vuosi sitten, kun kirjoittelin ateismi-palstalle. Nuorempana koko kysymys ei kiinnostanut minua edes sen vertaa, että olisin miettinyt sitä. Koin, että minkä tahansa yliluonnollisen olemassaolo tuntui täysin tarpeettomalta ja järjenvastaiselta idealta. Lisäksioletin, etteihän nyt kukaan sellaisiin usko. Siis usko sillä lailla aikuisen oikeasti. Totisesti olin väärässä.
1800 luvulla olisimme arvatenkin molemmat uskoneet.Kuusenjuuret kirjoitti:
Mikä sai sinut kiinnostumaan asiasta?
Siellä attepalstalla oli huomattavan asiantuntevaa ja kaikin puolin fiksua porukkaa ja aiheilla analyyttinen käsittelytyyli. Palstan tyyli ja aiheiden käsittelytapa sai ottamaan aihepiirin ympäriltä selvää ja lukaisemaan sen parikymmentä kirjaa aiheen ympäriltä.
Sitten tiesi alkeet ja pystyi kommentoimaan aihetta.
Aihe eli ateismi valikoitui ilmeisen sattumalta, sillä palstalla vain sattui olemaan sopivaa porukkaa.qwertyilija kirjoitti:
Siellä attepalstalla oli huomattavan asiantuntevaa ja kaikin puolin fiksua porukkaa ja aiheilla analyyttinen käsittelytyyli. Palstan tyyli ja aiheiden käsittelytapa sai ottamaan aihepiirin ympäriltä selvää ja lukaisemaan sen parikymmentä kirjaa aiheen ympäriltä.
Sitten tiesi alkeet ja pystyi kommentoimaan aihetta.
Aihe eli ateismi valikoitui ilmeisen sattumalta, sillä palstalla vain sattui olemaan sopivaa porukkaa.Olen huomannut täälläkin, että monilla ateisteilla on paljon tietoa näistä asioista.
- Aina_ateisti
Kuusenjuuret kirjoitti:
Olen huomannut täälläkin, että monilla ateisteilla on paljon tietoa näistä asioista.
Monet ateistit ovat entisiä uskovia. On mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään uskosta luopumisensa syistä, koska sellaisia on vaikeaa kuvitella tämmöisenä, joka on aina ollut ateisti.
Aina_ateisti kirjoitti:
Monet ateistit ovat entisiä uskovia. On mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään uskosta luopumisensa syistä, koska sellaisia on vaikeaa kuvitella tämmöisenä, joka on aina ollut ateisti.
Uskosta luopumisen syyt olisikin hyvä aloituksen aihe. Siitä olisi tosiaan mielenkiintoista saada lukea.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Uskosta luopumisen syyt olisikin hyvä aloituksen aihe. Siitä olisi tosiaan mielenkiintoista saada lukea.
Hyvä. Itse luovuin uskosta, koska en nähnyt Raamatun sanojen toteutuvan missään. Raamattu jäi tyhjäksi sanahelinäksi
Ja jos uskovilla ja ateisteilla on yhtä vähän uskovan merkkejä, niin Markus 16 ei voi tarkoittaa uskovia.torre12 kirjoitti:
Hyvä. Itse luovuin uskosta, koska en nähnyt Raamatun sanojen toteutuvan missään. Raamattu jäi tyhjäksi sanahelinäksi
Ja jos uskovilla ja ateisteilla on yhtä vähän uskovan merkkejä, niin Markus 16 ei voi tarkoittaa uskovia."en nähnyt Raamatun sanojen toteutuvan missään."
Olisiko sinulla antaa joku esimerkki tuosta?Kuusenjuuret kirjoitti:
"en nähnyt Raamatun sanojen toteutuvan missään."
Olisiko sinulla antaa joku esimerkki tuosta?Kaikki Jeesuksen puheet. Ne jäivät lähinnä kylähörön puheiksi
torre12 kirjoitti:
Kaikki Jeesuksen puheet. Ne jäivät lähinnä kylähörön puheiksi
Tarkoitatko esim. Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäistä? Jos, niin millä tavalla se jäi kylähörön puheeksi?
- Eikiitosjeesus
Kuusenjuuret kirjoitti:
Tarkoitatko esim. Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäistä? Jos, niin millä tavalla se jäi kylähörön puheeksi?
Ihan kiva juttumutta ei tuohon tarvita jumalaa, jeesusta eikä uskoa. Terve järki ja hyvä tahto riittää. Niitä esiintyy ja puuttuu niin uskovaisilta kuin normi-ihmisiltä.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Tarkoitatko esim. Jeesuksen käskyä rakastaa lähimmäistä? Jos, niin millä tavalla se jäi kylähörön puheeksi?
Käsky tehdä jotain ei ole tarkoittanut toimia niin. Raamatussa kaikki niin helposti toimivat, mutta ei niin tapahdu Raamatun ulkopuolella.
Yleensä on ikävä, jos rakkauteen pitää käskeä.torre12 kirjoitti:
Käsky tehdä jotain ei ole tarkoittanut toimia niin. Raamatussa kaikki niin helposti toimivat, mutta ei niin tapahdu Raamatun ulkopuolella.
Yleensä on ikävä, jos rakkauteen pitää käskeä.Oletko pettynyt uskoviin ihmisiin?
Kuusenjuuret kirjoitti:
Oletko pettynyt uskoviin ihmisiin?
Ei ehkä niin. Petyin itseeni. Raamatussa Mark 16 kerrottuja uskovan merkkejä ei ollut. Siten oli varmaa, etten ole uskova.
Seurasin muita uskovia, eivätkä he olleet sen kummempia. Sen jälkeen ajattelin, että Raamatun sanoilla ei ole jumalallista voimaa. Raamatulta putosi pohja.torre12 kirjoitti:
Ei ehkä niin. Petyin itseeni. Raamatussa Mark 16 kerrottuja uskovan merkkejä ei ollut. Siten oli varmaa, etten ole uskova.
Seurasin muita uskovia, eivätkä he olleet sen kummempia. Sen jälkeen ajattelin, että Raamatun sanoilla ei ole jumalallista voimaa. Raamatulta putosi pohja.Ei minussakaan noita merkkejä ole, mutta uskon silti. Onhan Raamatussa muutakin kuvausta uskovista ja uskon merkeistä. Olen pahoillani, että sinä olet menettänyt uskosi.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Ei minussakaan noita merkkejä ole, mutta uskon silti. Onhan Raamatussa muutakin kuvausta uskovista ja uskon merkeistä. Olen pahoillani, että sinä olet menettänyt uskosi.
En ihan tajua. Voiko rehellisesti olla Jeesuksen edessä uskova, jos hänen luettelemia merkkejä on yhtä vähän kuin ateisteilla.
Pitää olla itselleen rehellinen.torre12 kirjoitti:
En ihan tajua. Voiko rehellisesti olla Jeesuksen edessä uskova, jos hänen luettelemia merkkejä on yhtä vähän kuin ateisteilla.
Pitää olla itselleen rehellinen.Ja itseasiassa koin suuren vapauden ja ilon luovuttuani uskosta.
Ei tarvinnut enää uskotella mitään, ja ei tarvinnut miettiä miksi en kyennyt tekemään mitä uskovan merkkeinä on.torre12 kirjoitti:
En ihan tajua. Voiko rehellisesti olla Jeesuksen edessä uskova, jos hänen luettelemia merkkejä on yhtä vähän kuin ateisteilla.
Pitää olla itselleen rehellinen.Kyllä minä uskon vaikka minulla ei noita merkkejä olisikaan. Sanoohan Jeesus kuitenkin, että: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Kyllä minä uskon vaikka minulla ei noita merkkejä olisikaan. Sanoohan Jeesus kuitenkin, että: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ja sekaisuus jatkuu.
Raamatussa on yksi mies, joka meni jo paratiisiin, vaikka ei ollut kastettu, ei tehnyt edes parannusta. Hän vain uskoi Jeesuksen olevan jumalallinen.
Ei hänellä, sinulla eikä minulla ole yhtään uskovan merkkiä. Ne tosiaan taidettiin lausua turhan takia.torre12 kirjoitti:
Ja sekaisuus jatkuu.
Raamatussa on yksi mies, joka meni jo paratiisiin, vaikka ei ollut kastettu, ei tehnyt edes parannusta. Hän vain uskoi Jeesuksen olevan jumalallinen.
Ei hänellä, sinulla eikä minulla ole yhtään uskovan merkkiä. Ne tosiaan taidettiin lausua turhan takia.Uskolla pelastutaan. Jumalalle kaikki on mahdollista.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Uskolla pelastutaan. Jumalalle kaikki on mahdollista.
No vihdoin selvää sanaa.
pertsa on usein esittänyt, että Jumala vetää sitä jota haluaa. Jumala ei välttämättä käytä mahdollisuuksiaan .
Ja hiukan epäilyttää tuollainen telepaattinen vetäminen.
Eipä ihan helppo kysymys.
Raamattuhan puhuu siitä, että Jumala on ennalta määrännyt jotkut yhteyteensä. Itse ymmärrän sen kohdan niin, että Jumala tietää kuka tulee uskoon ja kuka ei.
Siihen en osaa vastata oikeastaan mitään, että miksi joku ei usko ja joku uskoo. Paitsi tietenkin, että Jumala sen uskon antaa.Kuusenjuuret kirjoitti:
Ajatteletko ihmisellä olevan mitään roolia siinä?
Kun Jeesus kutsui opetuslapsia, Hän sanoi "seuraa minua". Siinä on minusta se ihmisen teko, jos niin voi sanoa. Kun Jeesus paransi, Hän kysyi, " tahdotko tulla terveeksi". Ymmärrän nuo kohdat niin, että pelastustakin tarjotaan, sitä ei pakoteta vastaanottamaan.
- vapisten.jargonia
Eerikatässämoi kirjoitti:
Kun Jeesus kutsui opetuslapsia, Hän sanoi "seuraa minua". Siinä on minusta se ihmisen teko, jos niin voi sanoa. Kun Jeesus paransi, Hän kysyi, " tahdotko tulla terveeksi". Ymmärrän nuo kohdat niin, että pelastustakin tarjotaan, sitä ei pakoteta vastaanottamaan.
Jeesuksen seuraan lähteminen vaati jo uskoa. Se oli uskosta seuraava teko, eikä selitä itse uskon syntymistä.
vapisten.jargonia kirjoitti:
Jeesuksen seuraan lähteminen vaati jo uskoa. Se oli uskosta seuraava teko, eikä selitä itse uskon syntymistä.
Kirjoitin kyllä, että Jumala sen uskon antaa. Voit toki itsekin selittää asiaa, älä anna minun köykäisten selitysten estää sinua kertomasta miten asia on.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Kirjoitin kyllä, että Jumala sen uskon antaa. Voit toki itsekin selittää asiaa, älä anna minun köykäisten selitysten estää sinua kertomasta miten asia on.
Missä kohtaa ja missä Jumala sanoo antavansa uskon?
torre12 kirjoitti:
Missä kohtaa ja missä Jumala sanoo antavansa uskon?
Ef.2: 8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.Eerikatässämoi kirjoitti:
Ef.2: 8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.Mutta missä kohtaa se Jumala sanoo niin tekevänsä? Olemme koko ajan ihmisten sanojen varassa.
torre12 kirjoitti:
Mutta missä kohtaa se Jumala sanoo niin tekevänsä? Olemme koko ajan ihmisten sanojen varassa.
Olemme ihmisten sanojen varassa ja Raamatun varassa. Jos Raamattu on ihmisten sanoja, ei varmasti Jumala ole missään ilmoittanut mitään niin, että se voidaan dokumentoida.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Olemme ihmisten sanojen varassa ja Raamatun varassa. Jos Raamattu on ihmisten sanoja, ei varmasti Jumala ole missään ilmoittanut mitään niin, että se voidaan dokumentoida.
Voi niinkin ajatella. VT: ssa Jumala puhuu ja ne on ehkä kirjattu ylös. Tosin kirjoitustaitoa ei oltu vielä kehitetty kun kaikki oli alussa.
Silloin Jumalaan uskoivat kaikki, sillä hän asui Jerusalemissa ja häntä pääsi katsomaan. Piilossa oleva Jumala on hankala tapaus ja joudutaan keksimään Jumalan ominaisuuksia.torre12 kirjoitti:
Voi niinkin ajatella. VT: ssa Jumala puhuu ja ne on ehkä kirjattu ylös. Tosin kirjoitustaitoa ei oltu vielä kehitetty kun kaikki oli alussa.
Silloin Jumalaan uskoivat kaikki, sillä hän asui Jerusalemissa ja häntä pääsi katsomaan. Piilossa oleva Jumala on hankala tapaus ja joudutaan keksimään Jumalan ominaisuuksia.Nämä uskon asiat ovat uskon asioita juuri siksi, että tieteellistä dokumentaatiota ei ole.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Nämä uskon asiat ovat uskon asioita juuri siksi, että tieteellistä dokumentaatiota ei ole.
Ei kai tarvitse tiedettä.
Ei Jumala tieteen ansiosta ole VT;ssa näkyvä ja kuuluva. Nyt asiat ovat vain niin mutkalle menneet. Siis Jumala on melko varmasti kuollut.torre12 kirjoitti:
Ei kai tarvitse tiedettä.
Ei Jumala tieteen ansiosta ole VT;ssa näkyvä ja kuuluva. Nyt asiat ovat vain niin mutkalle menneet. Siis Jumala on melko varmasti kuollut.En usko, että Jumala on kuollut.
>> Raamattuhan puhuu siitä, että Jumala on ennalta määrännyt jotkut yhteyteensä. <<
Tuossa mallissa minua häiritsee se, että meidät olisi jo etukäteen jaettu meihin vuohiin ja teihin lampaisiin. Tosin tuo malli muuttuisi hieman hyväksyttävämmäksi, jos te päätyisitte ikuiseen ilonpitoon ja me vuohet vain häviäisimme.
Koska vain yhden kapisen koirankin joutuminen ikuiseen kidutukseen kun saisi ainakin minut pilaamaan siellä onnelassa muidenkin ilonpidon.qwertyilija kirjoitti:
>> Raamattuhan puhuu siitä, että Jumala on ennalta määrännyt jotkut yhteyteensä. <<
Tuossa mallissa minua häiritsee se, että meidät olisi jo etukäteen jaettu meihin vuohiin ja teihin lampaisiin. Tosin tuo malli muuttuisi hieman hyväksyttävämmäksi, jos te päätyisitte ikuiseen ilonpitoon ja me vuohet vain häviäisimme.
Koska vain yhden kapisen koirankin joutuminen ikuiseen kidutukseen kun saisi ainakin minut pilaamaan siellä onnelassa muidenkin ilonpidon.Häiritsisi se minuakin, jos ajattelisin sen tarkoittavan, että Jumala on arponut meidät eri porukoihin.
Eerikatässämoi kirjoitti:
En usko, että Jumala on kuollut.
Mutta Israelin Jumala ei asu enää Jerusalemissa, ei ole ainakaan kerrottu.
Onko kuollut vai minne on muuttanut? Luulisi niin suuren henkilön asuinkaupungin olevan tiedossa.torre12 kirjoitti:
Mutta Israelin Jumala ei asu enää Jerusalemissa, ei ole ainakaan kerrottu.
Onko kuollut vai minne on muuttanut? Luulisi niin suuren henkilön asuinkaupungin olevan tiedossa.Jumala on kaikkialla, Hän ei asu käsintehdyissä rakennuksissa.
Mitä oikeastaan tarkoitat tuolla, ettei Israelin Jumala asu enää Jerusalemissa?
Suhde ei ole oikeasti tasan.
Tutkimuksen mukaan älykkäät ihmiset muita harvemmin uskovaisia .
Tieteentekijät ovat todennäköisesti keskivertoa viisaampia ja heidänkin uskoaan on tutkittu.
USA:ssa jo ennen vuosituhannen vaihetta tehdyssä kyselyssä tutkijoista Jumalaan uskoi 39%, Fyysikoista ja ja tähtitieteilijijöistä 22 % ja huippututkijoista vain 7%.
Parissakymmenessä vuodessa nuo lukemat ovat jo varmaan romahtaneet tuostakin.Jotkut merkittävät tiedemiehet ovat olleet uskovia. Onko sinulla ajatusta siitä, että miksi he uskoivat vaikka olivat tiedemiehiä?
- näin.on.käynyt
Olen lukenut että psykologeista ei juuri kukaan usko jumaliin tai muihin henkiolentoihin. He ovat nähneet kai liian paljon tuollaisten uskomusten aiheuttavan mielenvikaisuutta että jos uskoa on joskus ollut nyt sekin vähän on mennyt.
näin.on.käynyt kirjoitti:
Olen lukenut että psykologeista ei juuri kukaan usko jumaliin tai muihin henkiolentoihin. He ovat nähneet kai liian paljon tuollaisten uskomusten aiheuttavan mielenvikaisuutta että jos uskoa on joskus ollut nyt sekin vähän on mennyt.
Sehän on mielenkiintoista.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Jotkut merkittävät tiedemiehet ovat olleet uskovia. Onko sinulla ajatusta siitä, että miksi he uskoivat vaikka olivat tiedemiehiä?
Esim. Isaac Newton uskoi omaan epävakaaseen painovoimateoriaansa. Sen mukaan pienikin häiriö saisi planeetan karkaamaan kiertoradaltaan. Tuon suistumisen esti Newtonin käsityksen mukaan Jumala, mutta ei kristittyjen vaan areiolaisten.
Kaipa siihen aikaan uskottiin Jumalaan, koska ympärillä tapahtui paljon ihmeeltä vaikuttavia juttuja. Moni asia selittyi loogisimmin Jumalan tai vastaavan yliluonnollisen tekijän avulla.- Männynoksat
Kuusenjuuret kirjoitti:
Jotkut merkittävät tiedemiehet ovat olleet uskovia. Onko sinulla ajatusta siitä, että miksi he uskoivat vaikka olivat tiedemiehiä?
Ennen käytännöllisesti katsoen kaikki olivat uskovia, olivatpa tyhmiä tai fiksuja, maallikoita tai tieteilijöitä. Tietysti ateisteja on ollut aina olemassa, mutta mitä kauemmas mennään uskontojen historiassa, niin sitä vaikeampaa on ollut sanoa, että "en usko" - seuraukset kun olisivat olleet tappavia tai johtaneet karkoitukseen ja sen sellaista.
Uskonnot ovat historiallisesti siis läpäisseet kaikki yhteiskunnan kerrokset, ja niiden rooli on ollut länsimaissakin nykyistä merkittävämpi. Tieteessäkin "tarvittiin" uskoa selittämään asioita, kuten qwertyilija sinulle Newtonista kertoi. Newton tosiaan eli 1600-1700-luvuilla, jolloin tieteen vallankumouksen myötä tullut valistusaika oli vasta alussa.
Valistusajan perua on se, että uskonnollisista käsityksistä on alettu siirtyä vähitellen enemmän ja enemmän rationaalisiin ja naturalistisiin käsityksiin kaikilla elämän osa-alueilla. Tieteessä tämä on käytännössä näkynyt niin, ettei tuntemattomia ilmiöitä julisteta yliluonnollisiksi.
Ajat ovat siis muuttuneet ja trendi on selvä, tavalla minkä Pe.ku tuossa yllä esitti. Nykyäänkin tietysti on uskovia tieteilijöitä, mutta harvemminpa he kiistävät uskonsa takia tieteellisiä teorioita ja jos kiistävätkin, niin he eivät silloin itse ole kyseisen teorian parhaita asiantuntijoita.
Esim. biotekniikan prof. emeritus Matti Leisola on kirjoitellut vapaa-ajallaan evoluutiodenialistista apologiaa, mutta tieteellisessä työssään hän onkin ollut mukana allekirjoittamassa darwinistisen evoluution puolesta. Mainittakoon arvostettu ilmakehätutkimuksen huippuyksikön johtaja, fyysikko prof. Markku Kulmala, joka on ihan alansa kingi. Hän ei nähdäkseni ole uskostaan huolimatta arvostellut tieteellisiä teorioita - tuskin on mikään nuoren Maan kreationisti ja evoluutiodenialisti. Männynoksat kirjoitti:
Ennen käytännöllisesti katsoen kaikki olivat uskovia, olivatpa tyhmiä tai fiksuja, maallikoita tai tieteilijöitä. Tietysti ateisteja on ollut aina olemassa, mutta mitä kauemmas mennään uskontojen historiassa, niin sitä vaikeampaa on ollut sanoa, että "en usko" - seuraukset kun olisivat olleet tappavia tai johtaneet karkoitukseen ja sen sellaista.
Uskonnot ovat historiallisesti siis läpäisseet kaikki yhteiskunnan kerrokset, ja niiden rooli on ollut länsimaissakin nykyistä merkittävämpi. Tieteessäkin "tarvittiin" uskoa selittämään asioita, kuten qwertyilija sinulle Newtonista kertoi. Newton tosiaan eli 1600-1700-luvuilla, jolloin tieteen vallankumouksen myötä tullut valistusaika oli vasta alussa.
Valistusajan perua on se, että uskonnollisista käsityksistä on alettu siirtyä vähitellen enemmän ja enemmän rationaalisiin ja naturalistisiin käsityksiin kaikilla elämän osa-alueilla. Tieteessä tämä on käytännössä näkynyt niin, ettei tuntemattomia ilmiöitä julisteta yliluonnollisiksi.
Ajat ovat siis muuttuneet ja trendi on selvä, tavalla minkä Pe.ku tuossa yllä esitti. Nykyäänkin tietysti on uskovia tieteilijöitä, mutta harvemminpa he kiistävät uskonsa takia tieteellisiä teorioita ja jos kiistävätkin, niin he eivät silloin itse ole kyseisen teorian parhaita asiantuntijoita.
Esim. biotekniikan prof. emeritus Matti Leisola on kirjoitellut vapaa-ajallaan evoluutiodenialistista apologiaa, mutta tieteellisessä työssään hän onkin ollut mukana allekirjoittamassa darwinistisen evoluution puolesta. Mainittakoon arvostettu ilmakehätutkimuksen huippuyksikön johtaja, fyysikko prof. Markku Kulmala, joka on ihan alansa kingi. Hän ei nähdäkseni ole uskostaan huolimatta arvostellut tieteellisiä teorioita - tuskin on mikään nuoren Maan kreationisti ja evoluutiodenialisti.Eihän usko sulje tieteellisiä teorioita pois.
- Männynoksat
Kuusenjuuret kirjoitti:
Eihän usko sulje tieteellisiä teorioita pois.
Joidenkin usko sulkee. Tiedäthän kreationistit. Lista tieteenaloista, jotka täytyisi hylätä, jotta esim. nuoren Maan kreationismi olisi totta, on pitkä. Se käsittää paljon teorioita, jotka he joutuvat uskonsa takia kiistämään, vaikkeivat he niiden perusteista mitään tietäisikään. Mitä spesifisempiä väitteitä uskova esittää, niin sitä helpompaa on osoittaa tieteellisesti, ettei tuo usko vastaa reaalimaailmaa. Olen nähnyt eräässä keskustelussa silkasta inttämisen pakostaan ahtaalle joutuneen kreationistin kiistävän jopa painovoiman, ja sekös nauratti.
Männynoksat kirjoitti:
Joidenkin usko sulkee. Tiedäthän kreationistit. Lista tieteenaloista, jotka täytyisi hylätä, jotta esim. nuoren Maan kreationismi olisi totta, on pitkä. Se käsittää paljon teorioita, jotka he joutuvat uskonsa takia kiistämään, vaikkeivat he niiden perusteista mitään tietäisikään. Mitä spesifisempiä väitteitä uskova esittää, niin sitä helpompaa on osoittaa tieteellisesti, ettei tuo usko vastaa reaalimaailmaa. Olen nähnyt eräässä keskustelussa silkasta inttämisen pakostaan ahtaalle joutuneen kreationistin kiistävän jopa painovoiman, ja sekös nauratti.
Juu, tiedän kreatonistit. Varmasti on niitäkin tieteenaloja, jotka täytyy hylätä. Voitko tieteellisesti todistaa, että Jumalaa ei ole?
- Männynoksat
Kuusenjuuret kirjoitti:
Juu, tiedän kreatonistit. Varmasti on niitäkin tieteenaloja, jotka täytyy hylätä. Voitko tieteellisesti todistaa, että Jumalaa ei ole?
Riippuu millaiseksi Jumala väitetään. Joskus jumaluuksille kuvataan sellaisia piirteitä, mitkä ovat joko ristiriidassa tunnettujen tosiasioiden kanssa tai ovat itsessään tai keskenään loogisesti mahdottomia eli paradokseja. Tieteen tuloksiin vedoten on helppoa kumota monia uskonnollisia väittämiä, mutta niin kauan kun Jumalaa ei määritellä sellaisella tavalla, että tieteen tulosten kautta sihen voitaisiin ottaa kantaa, niin sitten asiaan ei voi sanoa juuta eikä jaata tieteellisestä näkökulmasta.
Tieteen suhde jumaluskontoihin ei siis välttämättä ole se, että tieteellä olisi todistettu, ettei jotain jumalia olisi ja sen takia tieteilijät eivät niihin uskoisi. Jumalusko väheneekin nopeiten siltä osin, missä sen rooli lähinnä on ollut selittää asioita, joita ei muuten ole ymmärretty. Kun ymmärretään jokin asia eikä jumaluutta tarvita enää selitykseksi, häviää jumaluskoisuus siltä osin.
On eria asia, että ihminen syystä tai toisesta tuntee ns. syvällä sisimmässään, että hänelle jokin jumala on olemassa kuin se, että ihminen väittää, että koska emme tiedä asiaa x tai y tai z, niin siksi jonkin jumalan on oltava olemassa. Henkilökohtainen tunne jumaluuden olemassaolosta on eri asia kuin yrittää perustella asiaa loogisesti.
En ole tieteilijä, mutta olen jokseenkin tieteellisesti yleisivistynyt ja opiskelen tieteitä. Jos sinä sanot, että sisimmässäsi jotenkin koet jumaluuden, niin minulla ei ole asiaan nokan koputtamista. Minä en voi tietää mitä sinä koet enkä pysty käsittelemään sitä asiaa mitenkään. Jos sinä sen sijaan väität minulle, että jostain jumalasta olisi objektiivisesti hyväksyttäviä havaintoja tai, että havainnoista riippumatta syystä x tai y tai z olisi vääjäämättömyys, että jokin jumala on olemassa, niin todennäköisesti pystyisin kumoamaan väitteesi. Kuusenjuuret kirjoitti:
Juu, tiedän kreatonistit. Varmasti on niitäkin tieteenaloja, jotka täytyy hylätä. Voitko tieteellisesti todistaa, että Jumalaa ei ole?
"Voitko tieteellisesti todistaa, että Jumalaa ei ole?"
Se on kuule niin, että Jumalan olo pitää pyrkiä todistamaan eikä päinvastoin. Olet varmaan kuullut todistustaakasta ja siitä, että se on positiivisen väitteen esittäjällä.- brujuupp
Jean-Pierre.Kusela kirjoitti:
"Voitko tieteellisesti todistaa, että Jumalaa ei ole?"
Se on kuule niin, että Jumalan olo pitää pyrkiä todistamaan eikä päinvastoin. Olet varmaan kuullut todistustaakasta ja siitä, että se on positiivisen väitteen esittäjällä.Sinä varmaan olet kuullut käänteisestä todistustaakasta, argumentum ad ignorantiumista ja siitä, että myös kielteinen väite on positiivinen. Takaisin filosofian, logiikan ja retoriikan alkeisiin.
Männynoksat kirjoitti:
Riippuu millaiseksi Jumala väitetään. Joskus jumaluuksille kuvataan sellaisia piirteitä, mitkä ovat joko ristiriidassa tunnettujen tosiasioiden kanssa tai ovat itsessään tai keskenään loogisesti mahdottomia eli paradokseja. Tieteen tuloksiin vedoten on helppoa kumota monia uskonnollisia väittämiä, mutta niin kauan kun Jumalaa ei määritellä sellaisella tavalla, että tieteen tulosten kautta sihen voitaisiin ottaa kantaa, niin sitten asiaan ei voi sanoa juuta eikä jaata tieteellisestä näkökulmasta.
Tieteen suhde jumaluskontoihin ei siis välttämättä ole se, että tieteellä olisi todistettu, ettei jotain jumalia olisi ja sen takia tieteilijät eivät niihin uskoisi. Jumalusko väheneekin nopeiten siltä osin, missä sen rooli lähinnä on ollut selittää asioita, joita ei muuten ole ymmärretty. Kun ymmärretään jokin asia eikä jumaluutta tarvita enää selitykseksi, häviää jumaluskoisuus siltä osin.
On eria asia, että ihminen syystä tai toisesta tuntee ns. syvällä sisimmässään, että hänelle jokin jumala on olemassa kuin se, että ihminen väittää, että koska emme tiedä asiaa x tai y tai z, niin siksi jonkin jumalan on oltava olemassa. Henkilökohtainen tunne jumaluuden olemassaolosta on eri asia kuin yrittää perustella asiaa loogisesti.
En ole tieteilijä, mutta olen jokseenkin tieteellisesti yleisivistynyt ja opiskelen tieteitä. Jos sinä sanot, että sisimmässäsi jotenkin koet jumaluuden, niin minulla ei ole asiaan nokan koputtamista. Minä en voi tietää mitä sinä koet enkä pysty käsittelemään sitä asiaa mitenkään. Jos sinä sen sijaan väität minulle, että jostain jumalasta olisi objektiivisesti hyväksyttäviä havaintoja tai, että havainnoista riippumatta syystä x tai y tai z olisi vääjäämättömyys, että jokin jumala on olemassa, niin todennäköisesti pystyisin kumoamaan väitteesi.Mielenkiintoisia ajatuksia. Huomaa, että tiedät asioisat paljon. (ja paljon enemmän kuin minä)
"On eria asia, että ihminen syystä tai toisesta tuntee ns. syvällä sisimmässään, että hänelle jokin jumala on olemassa kuin se, että ihminen väittää, että koska emme tiedä asiaa x tai y tai z, niin siksi jonkin jumalan on oltava olemassa. Henkilökohtainen tunne jumaluuden olemassaolosta on eri asia kuin yrittää perustella asiaa loogisesti."
Minustakin tuntuu, että Jumalan olemassaolon selitys sillä, että emme tiedä jotain asiaa, on vähän outo. Usko taitaa olla enemmän juuri tuota henkilökohtaista tunnetta kuin logiikkaa.Jean-Pierre.Kusela kirjoitti:
"Voitko tieteellisesti todistaa, että Jumalaa ei ole?"
Se on kuule niin, että Jumalan olo pitää pyrkiä todistamaan eikä päinvastoin. Olet varmaan kuullut todistustaakasta ja siitä, että se on positiivisen väitteen esittäjällä.Jumalaa ei pysty tieteellisesti todistamaan.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Jumalaa ei pysty tieteellisesti todistamaan.
Voiko mitenkään muille. Kun olin ex-vaimoni kanssa hengellisessä kokouksissa, hän kysyi tunnenko siellä Jumalan?
No en tunne muuta kuin seinät. Onko Jumala niin pieni, että ei häntä kaikki voi kokea pienessä salissa? Vai onko Jumala vain kunkin pään sisäinen ajatus?brujuupp kirjoitti:
Sinä varmaan olet kuullut käänteisestä todistustaakasta, argumentum ad ignorantiumista ja siitä, että myös kielteinen väite on positiivinen. Takaisin filosofian, logiikan ja retoriikan alkeisiin.
Totta kai olen. Sitä käytetään oikeustieteessä.
torre12 kirjoitti:
Voiko mitenkään muille. Kun olin ex-vaimoni kanssa hengellisessä kokouksissa, hän kysyi tunnenko siellä Jumalan?
No en tunne muuta kuin seinät. Onko Jumala niin pieni, että ei häntä kaikki voi kokea pienessä salissa? Vai onko Jumala vain kunkin pään sisäinen ajatus?Ei uskoon kai aina liity mitään vahvoja tuntemuksia. Minulla ei ainakaan tähän mennessä ole ollut mitään sellaista vaan uskoni on enemmän sellaista tasaista, välillä epäilevääkin. Uskoa ei varmaankaan voi muille todistaa kuin omalla kokemuksellaan ja todistuksellaan.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Ei uskoon kai aina liity mitään vahvoja tuntemuksia. Minulla ei ainakaan tähän mennessä ole ollut mitään sellaista vaan uskoni on enemmän sellaista tasaista, välillä epäilevääkin. Uskoa ei varmaankaan voi muille todistaa kuin omalla kokemuksellaan ja todistuksellaan.
Jos usko on joskus epäilevääkin, niin tulee mieleen, että uskon kohde on hieman epäuskottava.
Ja eikö olisi luontevaa riemuita lujasti suurella kiitollisuudella saamaansa armoa?torre12 kirjoitti:
Jos usko on joskus epäilevääkin, niin tulee mieleen, että uskon kohde on hieman epäuskottava.
Ja eikö olisi luontevaa riemuita lujasti suurella kiitollisuudella saamaansa armoa?Epäilihän Tuomaskin ja silti hän kelpasi Jeesukselle. Jos epäilystä huolimatta uskoo ja jatkaa uskomista, eikö uskon kohde ole silloin uskottava?
Jokainen iloitsee saamastaan armosta omalla tavallaan.Kuusenjuuret kirjoitti:
Epäilihän Tuomaskin ja silti hän kelpasi Jeesukselle. Jos epäilystä huolimatta uskoo ja jatkaa uskomista, eikö uskon kohde ole silloin uskottava?
Jokainen iloitsee saamastaan armosta omalla tavallaan.Oli vähän eri asia. Tuomas sai kokeilla haavoja, ja tunnisti siitä. Me olemme oman uskon varassa, emme saa Jeesusta ikinä silmiemme eteen.
torre12 kirjoitti:
Oli vähän eri asia. Tuomas sai kokeilla haavoja, ja tunnisti siitä. Me olemme oman uskon varassa, emme saa Jeesusta ikinä silmiemme eteen.
Kyllä me kerran saamme Jeesuksen silmiemme eteen.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Kyllä me kerran saamme Jeesuksen silmiemme eteen.
Jaa. Kyse on kai siitä, että Jeesus olisi konkreettisesti läsnä.
Näen kristinuskon ja muut uskonnot perustuvan paremman ajan odottamiseen. Puhut asiasta, joka ei ole ollenkaan varma.torre12 kirjoitti:
Jaa. Kyse on kai siitä, että Jeesus olisi konkreettisesti läsnä.
Näen kristinuskon ja muut uskonnot perustuvan paremman ajan odottamiseen. Puhut asiasta, joka ei ole ollenkaan varma.Jos se ei ole varma niin onko se kuitenkin mahdollinen?
- Sarcisson
Vai puhutaanko kahdesta eri asiasta? Meidän täytyy tehdä selkeä jako uskon ja uskomuksen välille. Tämä siksi, että uskomus tarkoittaa mielentilaa, joka on lähes vastakkainen uskolle.
Uskomus on vaatimus siitä, millainen maailman pitäisi olla tai millainen sen toivoisi olevan. Se on psykologinen tarve johonkin, jonka haluaa tai toivoo olevan totta. Ihminen, jolla on uskomus, on avoin totuudelle vain jos se ei ole ristiriidassa hänen ideoidensa tai toivomustensa kanssa -siis jos totuus on jo valmiiksi hänen omien uskomustensa mukainen.
Usko taas on varaukseton avoimuus, halua löytää totuus, oli se totuus millainen hyvänsä. Uskolla ei ole reunaehtoja totuudelle, usko on hyppy tuntemattomaan. Uskomus on takertumista, usko on irtipäästämistä. Uskomus on maailman näkemistä lasimaalauksen lävitse, usko on sen lasimaalauksen rikkomista.
Näin kuvattuna usko on tieteen perimmäinen hyve, ja samalla minkä tahansa sellaisen uskonnon hyve, joka ei perustu puhtaaseen itsepetokseen.
Alan Watts, The Wisdom of Insecurity - TotuusSattuuQC
Sarcisson kirjoitti:
Vai puhutaanko kahdesta eri asiasta? Meidän täytyy tehdä selkeä jako uskon ja uskomuksen välille. Tämä siksi, että uskomus tarkoittaa mielentilaa, joka on lähes vastakkainen uskolle.
Uskomus on vaatimus siitä, millainen maailman pitäisi olla tai millainen sen toivoisi olevan. Se on psykologinen tarve johonkin, jonka haluaa tai toivoo olevan totta. Ihminen, jolla on uskomus, on avoin totuudelle vain jos se ei ole ristiriidassa hänen ideoidensa tai toivomustensa kanssa -siis jos totuus on jo valmiiksi hänen omien uskomustensa mukainen.
Usko taas on varaukseton avoimuus, halua löytää totuus, oli se totuus millainen hyvänsä. Uskolla ei ole reunaehtoja totuudelle, usko on hyppy tuntemattomaan. Uskomus on takertumista, usko on irtipäästämistä. Uskomus on maailman näkemistä lasimaalauksen lävitse, usko on sen lasimaalauksen rikkomista.
Näin kuvattuna usko on tieteen perimmäinen hyve, ja samalla minkä tahansa sellaisen uskonnon hyve, joka ei perustu puhtaaseen itsepetokseen.
Alan Watts, The Wisdom of Insecurity"Uskolla ei ole reunaehtoja totuudelle"
Paitsi silloin kun se usko liittyy juuri tiettyyn uskontoon. Silloin se uskonto (eli oppirakennelma tietynlaisesta uskosta) nimenomaan asettaa ne reunaehdot uskolle. Sarcisson kirjoitti:
Vai puhutaanko kahdesta eri asiasta? Meidän täytyy tehdä selkeä jako uskon ja uskomuksen välille. Tämä siksi, että uskomus tarkoittaa mielentilaa, joka on lähes vastakkainen uskolle.
Uskomus on vaatimus siitä, millainen maailman pitäisi olla tai millainen sen toivoisi olevan. Se on psykologinen tarve johonkin, jonka haluaa tai toivoo olevan totta. Ihminen, jolla on uskomus, on avoin totuudelle vain jos se ei ole ristiriidassa hänen ideoidensa tai toivomustensa kanssa -siis jos totuus on jo valmiiksi hänen omien uskomustensa mukainen.
Usko taas on varaukseton avoimuus, halua löytää totuus, oli se totuus millainen hyvänsä. Uskolla ei ole reunaehtoja totuudelle, usko on hyppy tuntemattomaan. Uskomus on takertumista, usko on irtipäästämistä. Uskomus on maailman näkemistä lasimaalauksen lävitse, usko on sen lasimaalauksen rikkomista.
Näin kuvattuna usko on tieteen perimmäinen hyve, ja samalla minkä tahansa sellaisen uskonnon hyve, joka ei perustu puhtaaseen itsepetokseen.
Alan Watts, The Wisdom of Insecurity"Uskomus on takertumista, usko on irtipäästämistä. Uskomus on maailman näkemistä lasimaalauksen lävitse, usko on sen lasimaalauksen rikkomista."
Tuossa on jotain hyvää perustaa. Mutta usko voi olla myös hyvin lähellä uskomusta. Ehkä rajaa on vaikeaa tähän vetää. Uskonto ja niiden mukainen usko jotekin toimii toisin.
- Kaskass
Usko vaatii olemassaolevan ja täysin luotettavan ja ilmeisen tiedon mitätöimistä.
Heikko ihminen kuvittelee itselleen jumalan selitykseksi asioille joita ei kykene ymmärtämään"Usko vaatii olemassaolevan ja täysin luotettavan ja ilmeisen tiedon mitätöimistä.
Heikko ihminen kuvittelee itselleen jumalan selitykseksi asioille joita ei kykene ymmärtämään"
Olen kovasti eri mieltä kanssasi.- Eikiitosjeesus
Eerikatässämoi kirjoitti:
"Usko vaatii olemassaolevan ja täysin luotettavan ja ilmeisen tiedon mitätöimistä.
Heikko ihminen kuvittelee itselleen jumalan selitykseksi asioille joita ei kykene ymmärtämään"
Olen kovasti eri mieltä kanssasi.Toivotan pikaista paranemista.
Vahva ja vastuullinen realisti ei tarvitse eikä hyväksy jumalaa selitykseksi ja tekosyyksi. "Usko vaatii olemassaolevan ja täysin luotettavan ja ilmeisen tiedon mitätöimistä."
Ei se ihan noin taida olla. Se lienee ihan sinun oma ajatelmasi, ja väistät tuossa samalla aika paljon faktoja.
Jos uskoo, että Jumala tekee ihmeitä, niin ei voi olla viisas.
Viisaus ja Jumalan ihmeet on toisensa pois sulkevia asioita.- gfdgfdgfdgdf
Kristinuskon tai ainakin Raamatullisessa viitekehyksessä vähintään, viisaus usein ymmärretään jumalanpeloksi, josta kumpuaa erilaisia hyviä asioita. Kannattaa lukea Siirakin kirjaa. Eivät ne ole poissulkevia asioita, jos hyppää ulos omasta laatikostaan.
gfdgfdgfdgdf kirjoitti:
Kristinuskon tai ainakin Raamatullisessa viitekehyksessä vähintään, viisaus usein ymmärretään jumalanpeloksi, josta kumpuaa erilaisia hyviä asioita. Kannattaa lukea Siirakin kirjaa. Eivät ne ole poissulkevia asioita, jos hyppää ulos omasta laatikostaan.
On siis raamatun mukaan viisautta keskustella puhuvan aasin kanssa.
- kmlgdflksgf
he-ma kirjoitti:
On siis raamatun mukaan viisautta keskustella puhuvan aasin kanssa.
Allegorioita, allegorioita.. Balaam on vertauksellinen monesta asiasta, eikä aasin kanssa käyty keskustelu ole mikään poikkeama. Harmi ettet näe lävitse ilmeisestä, vaan vaadit kirjaimellisen tulkinnan.
kmlgdflksgf kirjoitti:
Allegorioita, allegorioita.. Balaam on vertauksellinen monesta asiasta, eikä aasin kanssa käyty keskustelu ole mikään poikkeama. Harmi ettet näe lävitse ilmeisestä, vaan vaadit kirjaimellisen tulkinnan.
Tulkintalinjalla saadaan mistä tahansa lauseesta mitä tahansa irti.
Esimerkiksi jeesuksen ylivuotava rakkaus voidaan tulkita perseraiskaukseksi, kun sopivasti tulkitaan.he-ma kirjoitti:
On siis raamatun mukaan viisautta keskustella puhuvan aasin kanssa.
Jos aasi sinulle puhuu, niin vastaa ihmeessä.
Kuusenjuuret kirjoitti:
Jos aasi sinulle puhuu, niin vastaa ihmeessä.
Mutta miksi Raamatussa ei sitten kirjoitettu hänestä, jonka kanssa oikeasti olisi keskustelu? Mikä järki aasissa on?
torre12 kirjoitti:
Mutta miksi Raamatussa ei sitten kirjoitettu hänestä, jonka kanssa oikeasti olisi keskustelu? Mikä järki aasissa on?
En tiedä vastausta tuohon.
Kuusenjuuret kirjoitti:
En tiedä vastausta tuohon.
Eikö Raamattu menetä uskottavuuttaan moisilla eläinsaduilla? Menee ihan pelleilyksi.
torre12 kirjoitti:
Eikö Raamattu menetä uskottavuuttaan moisilla eläinsaduilla? Menee ihan pelleilyksi.
Saattaa se jonkun mielestä menettää. Toisaalta jos uskoo Jumalan kykenevän mihin vaan niin se ei ole niin uskomatonta.
- aasintamman_tarina
Tämä opetus löytyy siis Neljännestä Mooseksen kirjasta, luvusta 22, niille jotka eivät hahmota mistä on puhe. Ympäröivissä luvuissa toki kerrotaan tarkemmin, että kuka tämä tyyppi oli edes ja miksi hän on merkityksellinen.
aasintamman_tarina kirjoitti:
Tämä opetus löytyy siis Neljännestä Mooseksen kirjasta, luvusta 22, niille jotka eivät hahmota mistä on puhe. Ympäröivissä luvuissa toki kerrotaan tarkemmin, että kuka tämä tyyppi oli edes ja miksi hän on merkityksellinen.
Aasi on siis joku merkittävä tyyppi?
Laiseni aina ateistina ollut taitaa ymmärtää aina uskoneen ajatusmaailmaa yhtä huonosti kuin aina uskossa ollut ymmärtää ateistin ajatusmaailmaa.
- luterilainen_
Luterilaisuudessa ei pähkäillä ihmisen osuutta uskoon tulemisessa, koska sitä mielestämme ei ole. Usko on sata prosenttisesti Jumalan teko, ei ihmisen valinta, ratkaisu, päätös tms. Miksi joku uskoo ja joku ei, sen tietää Jumala yksin.
Koska kukaan meistä ei ole osaansa itse valinnut, niin olisi kohtuullista, että jos on jo etukäteen epäonnistunut luterilaisen Jumalan arpajaisissa (eli saanut laillani Mustan Pekan käteensä jo hedelmöityshetkellä), niin päätyisi tyhjyyteen eli häviäisi, eikä joutuisi ikuiseen kidutukseen.
Mutta näissä uskonasioissa tuonpuoleisen malleja ja niiden takana seisovia "totuuskomissioita" on jonkin verran eli asia tuskin ratkeaa vielä tänään.
- aikuinen.ihminen
Lapsi on uskovainen kun hänelle on opetettu että Jumala on olemassa. Aikuiseksi tullessaan hänen tietonsa ja kokemuksensa lisääntyy ja hän alkaa epäillä Jumalan olemassaoloa. Tämä on aivan luonnollinen selitys. Lapsena uskoin Jumalaan, nyt aikuisena en usko.
Eerikatässämoi kirjoitti:
Varmasti sinun kohdallasi luonnollinen selitys on tuo.
Ei tuo lapsuuden usko niin helposti epäuskoksi välttämättä muutu. Itselläni oli ystävä, jolle jenkit antoivat jonkinlaisen Einstein-viisumin. Einsteinin luokitus on ehkä AAA, mutta tämän tohtorituttavani luokitus on Yhdysvalloissa vertauskuvauksellisesti AA tai A . Hän ei ole niin nero kuin Einstein, mutta erittäin pätevä tohtori huippuvirkaan Yhdysvalloissa.
AA oli uskovainen teininä. Hänen teini-ikänsä jälkeen juttelin hänen kanssaan sähköpostin välityksellä vuosia sitten, niin hän tunnusti uskonnollisuuden jääneen Helsingin yliopiston opintojen aikana vähemmälle. Siitä huolimatta hän uskoi Jumalaan myös myöhemmin, mutta ilmeisesti eri tavalla kuin teininä ennen kuin hänestä tuli oikein pätevä tohtori, jolle jenkit antoivat niin sanotun Einstein-viisumin ja hyvän viran maassaan.
Tunnen monta Mensan jäsentä, mutta tämä AA älykkäimmän tuntuinen suomalainen, jonka tunnen ja uskovainen. Hän ei minun ymmärtääkseni usko samalla tavalla kuin lapsuudessa ja nuoruudessa. Joskus tohtoriopintojen aikana usko on ollut syrjemmällä, mutta ei hän sitä lapsuudessa ja nuoruudessa omaksuttua uskoaan hylännyt ole. Hän on luterilainen suomalaisittain, vaikka en muista mihin kirkkokuntaan hän Yhdysvalloissa kuuluu.
Esitin vain tämän siksi, että lapsuuden usko voi muuttua ja kasvaa erilaiseksi aikuisena. Tiede voi muuttaa maailmakuvaa, mutta joku AA , joka on palstalaisia uskonnonarvotelijoita älykkäämpi, voi uskoa silti aikuisena. Hänen uskonsa on vain ehkä erilaista kuin lapsena ja teininä?Faith.Hope.Love kirjoitti:
Ei tuo lapsuuden usko niin helposti epäuskoksi välttämättä muutu. Itselläni oli ystävä, jolle jenkit antoivat jonkinlaisen Einstein-viisumin. Einsteinin luokitus on ehkä AAA, mutta tämän tohtorituttavani luokitus on Yhdysvalloissa vertauskuvauksellisesti AA tai A . Hän ei ole niin nero kuin Einstein, mutta erittäin pätevä tohtori huippuvirkaan Yhdysvalloissa.
AA oli uskovainen teininä. Hänen teini-ikänsä jälkeen juttelin hänen kanssaan sähköpostin välityksellä vuosia sitten, niin hän tunnusti uskonnollisuuden jääneen Helsingin yliopiston opintojen aikana vähemmälle. Siitä huolimatta hän uskoi Jumalaan myös myöhemmin, mutta ilmeisesti eri tavalla kuin teininä ennen kuin hänestä tuli oikein pätevä tohtori, jolle jenkit antoivat niin sanotun Einstein-viisumin ja hyvän viran maassaan.
Tunnen monta Mensan jäsentä, mutta tämä AA älykkäimmän tuntuinen suomalainen, jonka tunnen ja uskovainen. Hän ei minun ymmärtääkseni usko samalla tavalla kuin lapsuudessa ja nuoruudessa. Joskus tohtoriopintojen aikana usko on ollut syrjemmällä, mutta ei hän sitä lapsuudessa ja nuoruudessa omaksuttua uskoaan hylännyt ole. Hän on luterilainen suomalaisittain, vaikka en muista mihin kirkkokuntaan hän Yhdysvalloissa kuuluu.
Esitin vain tämän siksi, että lapsuuden usko voi muuttua ja kasvaa erilaiseksi aikuisena. Tiede voi muuttaa maailmakuvaa, mutta joku AA , joka on palstalaisia uskonnonarvotelijoita älykkäämpi, voi uskoa silti aikuisena. Hänen uskonsa on vain ehkä erilaista kuin lapsena ja teininä?"Einstein-viisumin"
Kysymyksessä on O-1A tai EB1 viisumi. Ensimmäinen on suhteellisen helppo saada jos on ansioitunut tieteen tai taiteen alalla, koska se myönnetään määräaikaisesti. EB1 on hieman vaikempi, koska se antaa pysyvän oleskeluluvan. Yleensä EB1 myönnettään O-1A jälkeen, kun työsuhde muuttuu määräaikaisesta pysyväksi tai jos on ollut maassa viisi vuotta.Jean-Pierre.Kusela kirjoitti:
"Einstein-viisumin"
Kysymyksessä on O-1A tai EB1 viisumi. Ensimmäinen on suhteellisen helppo saada jos on ansioitunut tieteen tai taiteen alalla, koska se myönnetään määräaikaisesti. EB1 on hieman vaikempi, koska se antaa pysyvän oleskeluluvan. Yleensä EB1 myönnettään O-1A jälkeen, kun työsuhde muuttuu määräaikaisesta pysyväksi tai jos on ollut maassa viisi vuotta.No en tiedä noista, mutta siellä se jenkkeissä on töissä nyt ihan pysyvästi ilmeisesti suomalaisen vaimonsa kanssa. Pääpointtini oli se, että sellainen jenkeille kelpaava tohtori on uskovainen, mutta hänellä oli opiskeluaikanaan vaihe, jolloin uskonto jäi vähäiselle huomiolle. Tämä oli huomautus, että älykäs tiedemieskin voi uskoa nuoruudessaan luterilaisen kirkon oppiin ja olla myös uskovainen myöhemminkin.
Kyllä usko muuttuu vuosien varrella. Miten muuten voisi ollakaan. Ihminen kasvaa (henkisesti) , usko kasvaa.
Faith.Hope.Love kirjoitti:
Ei tuo lapsuuden usko niin helposti epäuskoksi välttämättä muutu. Itselläni oli ystävä, jolle jenkit antoivat jonkinlaisen Einstein-viisumin. Einsteinin luokitus on ehkä AAA, mutta tämän tohtorituttavani luokitus on Yhdysvalloissa vertauskuvauksellisesti AA tai A . Hän ei ole niin nero kuin Einstein, mutta erittäin pätevä tohtori huippuvirkaan Yhdysvalloissa.
AA oli uskovainen teininä. Hänen teini-ikänsä jälkeen juttelin hänen kanssaan sähköpostin välityksellä vuosia sitten, niin hän tunnusti uskonnollisuuden jääneen Helsingin yliopiston opintojen aikana vähemmälle. Siitä huolimatta hän uskoi Jumalaan myös myöhemmin, mutta ilmeisesti eri tavalla kuin teininä ennen kuin hänestä tuli oikein pätevä tohtori, jolle jenkit antoivat niin sanotun Einstein-viisumin ja hyvän viran maassaan.
Tunnen monta Mensan jäsentä, mutta tämä AA älykkäimmän tuntuinen suomalainen, jonka tunnen ja uskovainen. Hän ei minun ymmärtääkseni usko samalla tavalla kuin lapsuudessa ja nuoruudessa. Joskus tohtoriopintojen aikana usko on ollut syrjemmällä, mutta ei hän sitä lapsuudessa ja nuoruudessa omaksuttua uskoaan hylännyt ole. Hän on luterilainen suomalaisittain, vaikka en muista mihin kirkkokuntaan hän Yhdysvalloissa kuuluu.
Esitin vain tämän siksi, että lapsuuden usko voi muuttua ja kasvaa erilaiseksi aikuisena. Tiede voi muuttaa maailmakuvaa, mutta joku AA , joka on palstalaisia uskonnonarvotelijoita älykkäämpi, voi uskoa silti aikuisena. Hänen uskonsa on vain ehkä erilaista kuin lapsena ja teininä?"Esitin vain tämän siksi, että lapsuuden usko voi muuttua ja kasvaa erilaiseksi aikuisena. "
Kyllä, ja ellei noin tapahdu, voi kai sanoa ettei ole kasvanut lainkaan edes hengellisesti.mummomuori kirjoitti:
"Esitin vain tämän siksi, että lapsuuden usko voi muuttua ja kasvaa erilaiseksi aikuisena. "
Kyllä, ja ellei noin tapahdu, voi kai sanoa ettei ole kasvanut lainkaan edes hengellisesti.Mummomuori: "Kyllä, ja ellei noin tapahdu, voi kai sanoa ettei ole kasvanut lainkaan edes hengellisesti."
Kyllä ihminen kasvaa ja muuttuu. Itsellänikin oli päähän pinttymä vuosia, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Ihan tosissaan uskoin niin. Uskomus muuttui vain sen verran, että pitää olla kihloissa ja Jumalan edessä naimisissa. Tämä on tarkoittanut vuosikausia seksitöntä elämää uskonnollisen näkemysten takia nuorekkolta mieheltä. Tuo ajatuksen "seksi kuuluu avioliittoon jälkeen" ei ole yhtään kertaa ravintolassa mitään naista haettu. Ennen uskoontulemista tai pikemmin uskoihintulemisia oli tilanne, että naisia suostui ravintolasta sänkyyni. Joten on tieto siitä, että ei tarvitsi seksittä elää, mutta nyt elän, sillä en taida olla avioliittoon sopiva tyyppi tällä hetkellä? Tähtään uskonnollisesti vain yhteen naiseen ja parisuhteeseen, mutta siinä parisuhteessa olen vaatimassa ensiksi sormusta sormeen ja toisiinsa rakastumista.
Vanhana saatan ajatella, että olinpa nuorena ääliö, sillä tuo ei ollut Jumalan tahto?Eerikatässämoi kirjoitti:
Kyllä usko muuttuu vuosien varrella. Miten muuten voisi ollakaan. Ihminen kasvaa (henkisesti) , usko kasvaa.
Eerikatässämoi: "Kyllä usko muuttuu vuosien varrella. Miten muuten voisi ollakaan. Ihminen kasvaa (henkisesti) , usko kasvaa."
Itsekin tässä jouduin kasvamaan uskonnollisesti monessa asiassa. Esimerkiksi äidin kuolema kasvatti. Lisäksi kesällä 2017 minua kasvatti kymmenen naisten puolesta rukoileminen. Kasvoin henkisesti, kun tosissaan rukoilin monen naisen puolesta. Siskollani oli silloin sellainen sairaus, johon teoriassa olisi voinut kuolla. Rukoilin hänen parantumisen puolesta. Myös hartaasti rukoilin teini-ihastukseni puolesta. Maaliskuussa minuun oli lähestynyt ihastunut teinityttö tarjoten puhelinnumeroaan. Annoin hänelle sähköpostiosoitteeni, johon en koskaan hänen viestiään saanut. Olin huolissaan hänestä paljon ja rukoilin hänen puolestaan, sillä olin kesällä vielä itse häneen ihastunut. Harmittelin sitä, että en ottanut hänen puhelinnumeroaan vastaan - niin ei olisi tarvinnut rukoilla, kun ei tiennyt mitään hänelle kuului ja miksi hän ei ottanut yhteyttä. Myös rukoilin yhden tutun puolesta, joka odotti tuona kesänä lasta. Rukoilin sen puolesta, että synnytys menisi hyvin ja lapsi olisi terve. Kun en muuta voinut niin turvasin seitsemän muunkin naisen suhteen Jumalaan. Minulle tuo kesä 2017 oli suuri uskossa kasvun paikka ja uskossa mietiskelyä. Huomasin sen, että yhdeksän naista ja mahdollinen tuleva vaimo olivat minulle tärkeitä rukoilun kohteita.
Onko sinulla ollut tuolaisia rukoilunhetkiä tai uskossa kasvamisen paikkoja?Faith.Hope.Love kirjoitti:
Eerikatässämoi: "Kyllä usko muuttuu vuosien varrella. Miten muuten voisi ollakaan. Ihminen kasvaa (henkisesti) , usko kasvaa."
Itsekin tässä jouduin kasvamaan uskonnollisesti monessa asiassa. Esimerkiksi äidin kuolema kasvatti. Lisäksi kesällä 2017 minua kasvatti kymmenen naisten puolesta rukoileminen. Kasvoin henkisesti, kun tosissaan rukoilin monen naisen puolesta. Siskollani oli silloin sellainen sairaus, johon teoriassa olisi voinut kuolla. Rukoilin hänen parantumisen puolesta. Myös hartaasti rukoilin teini-ihastukseni puolesta. Maaliskuussa minuun oli lähestynyt ihastunut teinityttö tarjoten puhelinnumeroaan. Annoin hänelle sähköpostiosoitteeni, johon en koskaan hänen viestiään saanut. Olin huolissaan hänestä paljon ja rukoilin hänen puolestaan, sillä olin kesällä vielä itse häneen ihastunut. Harmittelin sitä, että en ottanut hänen puhelinnumeroaan vastaan - niin ei olisi tarvinnut rukoilla, kun ei tiennyt mitään hänelle kuului ja miksi hän ei ottanut yhteyttä. Myös rukoilin yhden tutun puolesta, joka odotti tuona kesänä lasta. Rukoilin sen puolesta, että synnytys menisi hyvin ja lapsi olisi terve. Kun en muuta voinut niin turvasin seitsemän muunkin naisen suhteen Jumalaan. Minulle tuo kesä 2017 oli suuri uskossa kasvun paikka ja uskossa mietiskelyä. Huomasin sen, että yhdeksän naista ja mahdollinen tuleva vaimo olivat minulle tärkeitä rukoilun kohteita.
Onko sinulla ollut tuolaisia rukoilunhetkiä tai uskossa kasvamisen paikkoja?Nuo asiat ovat tainneet vaikuttaa sinuun voimakkaasti, koska kerrot niistä jälleen. Saan sellaisen vaikutelman kirjoituksistasi.
On minullakin ollut joskus joku ihminen, jonka puolesta olen rukoillut. Joskus joku nousee voimakkaasti mielen päälle ja häntä sitten kantaa rukouksin.
Kasvun paikkoja on ollut monenlaisia. Asia alkaa mietityttämään, sitä kyselee ja siitä puhuu ihmisten kanssa , lukee Raamatusta, asia pyörii mielessä...ja sitten jonakin hetkenä se ikään kuin aukeaa, palaset loksahtavat paikoilleen ja asia selviää.
Toivottavasti sitä saa kasvaa ihan loppuun asti, ainahan me olemme keskeneräisiä.Eerikatässämoi kirjoitti:
Nuo asiat ovat tainneet vaikuttaa sinuun voimakkaasti, koska kerrot niistä jälleen. Saan sellaisen vaikutelman kirjoituksistasi.
On minullakin ollut joskus joku ihminen, jonka puolesta olen rukoillut. Joskus joku nousee voimakkaasti mielen päälle ja häntä sitten kantaa rukouksin.
Kasvun paikkoja on ollut monenlaisia. Asia alkaa mietityttämään, sitä kyselee ja siitä puhuu ihmisten kanssa , lukee Raamatusta, asia pyörii mielessä...ja sitten jonakin hetkenä se ikään kuin aukeaa, palaset loksahtavat paikoilleen ja asia selviää.
Toivottavasti sitä saa kasvaa ihan loppuun asti, ainahan me olemme keskeneräisiä."lukee Raamatusta, asia pyörii mielessä..."
Tuosta tuli mieleen se, että yliopistolla luin tänään yli tunnin Raamattua ja siinä ajassa etenin vain kaksi sivua, sillä ajatus harhaili ihan minne tahansa. Mietiskelin ja haaveilin ihan jonninjoutavia. Mitenkä ajatukset saisi keskitettyä Raamatun lukuun? Kiitos viestistäsi! :)Eerikatässämoi kirjoitti:
Nuo asiat ovat tainneet vaikuttaa sinuun voimakkaasti, koska kerrot niistä jälleen. Saan sellaisen vaikutelman kirjoituksistasi.
On minullakin ollut joskus joku ihminen, jonka puolesta olen rukoillut. Joskus joku nousee voimakkaasti mielen päälle ja häntä sitten kantaa rukouksin.
Kasvun paikkoja on ollut monenlaisia. Asia alkaa mietityttämään, sitä kyselee ja siitä puhuu ihmisten kanssa , lukee Raamatusta, asia pyörii mielessä...ja sitten jonakin hetkenä se ikään kuin aukeaa, palaset loksahtavat paikoilleen ja asia selviää.
Toivottavasti sitä saa kasvaa ihan loppuun asti, ainahan me olemme keskeneräisiä."Asia alkaa mietityttämään, sitä kyselee ja siitä puhuu ihmisten kanssa , lukee Raamatusta, asia pyörii mielessä...ja sitten jonakin hetkenä se ikään kuin aukeaa, palaset loksahtavat paikoilleen ja asia selviää."
Totta, tuota kutsun "kypsyttelyksi". Pitää vain olla maltillinen.
"Mikä saa jonkun uskomaan ja jotain toista ei?"
Kohtuullisesti maallistuneessa yhteiskunnassa mielipideilmaston paine ei kohdistu tasaisesti kaikkiin. Meille kullekin sattuu hieman omanlaisensa setti sukulaisia, naapurustoa, kavereita, opettajia, viihdettä, harrastuksia, koulutusta ja opettajia. Emme siis kasva kaikki täsmälleen samanlaisessa ajatteluympäristössä, vaan eri yksilöt saavat ympäristöstä vaihtelevasti mallia uskomisesta, uskon ihanuudesta, uskonnon raadollisuudesta, uskonnon humpuukimaisuudesta, uskontojen vastustamisesta jne.
Myös muut uskomisen todennäköisyyteen vaikuttavat seikat jakaantuvat ihmisten kesken epätasaisesti. Joistakin tulee skeptisempiä kuin toisista, joten ihmiset ovat eri tavalla valmiita pitämään uskontojen kertomuksia uskottavina.
Ja tietenkin sekin on yksilöllistä, kuinka voimakkaan uskonnollisen indoktrinaation kohteeksi ihmiset joutuvat lapsina. Osalle uskontoa juurrutetaan urakalla ja osalle ei lainkaan. Joillekin opetetaan dogmeja ja toisille dogmeista vapaata ajattelua.- näin.ymmärrän
Yksilöllisiä eroja on. 10% ihmisistä on myös hyvin suggestioherkkiä. Heidät saadaan uskomaan melkeinpä mitä tahansa. Suurin osa "uskoontuloista" on nimenomaan näitä.
- Sarcisson
Koska viisaus on epämääräinen sana. Jos ajattelee vaikka tiedettä, niin hyvän tiedemiehen ei tarvitse olla viisas tai tietää (suhteellisesti) paljon. Suurimmat keksinnöt eivät ole historiassa syntyneet tiukalla pohdinnalla vaan esittämällä oikeat kysymykset. Tyypillinen kysymys"entä jos…" on varmasti tuottanut enemmän hyödyllisiä keksintöjä ja löytöjä kuin rankka rationaalinen ajattelu.
Yhdysvalloissa on muuten testattu psykologisesti lapsia tästä aiheesta (em. Kelemen 2004). Näissä tutkimuksissa on havaittu, että lapsi on luonnostaan "teleologisesti ajatteleva" eli tutkijoiden mukaan "ajattelee maagisten olentojen vaikuttavan maailmaan". Lapsi selittää maailmaa tarkoituksellisten agenttien ja suunnittelun perusteella, ei kausaalisen syyn ja seurauksen kautta.
Esimerkiksi kun lapselta kysytään pilvistä, tyypillinen vastaus on, että pilven tehtävä on sataa tai antaa varjoa. Se on tehty sitä varten. Kivet on tehty, jotta niitä voidaan heittää tai eläimet voivat raapia itseään, kun niiden selkää kutittaa. Pilvi ei ole siis luonnonilmiö, joka muodostuu vaan se on jonkun suunnittelema tiettyä tarkoitusta varten.
Vanhempien selitykset eivät muuta tätä tapaa nähdä asiat suunnittelun ja tarkoituksen kautta. Vasta 10 vuoden iässä lapset kykenevät hahmottamaan ja ottamaan loogisia, syyhyn ja seuraukseen perustuvia selityksiä vastaan. Vasta yli 11 oleva lapsi kykenee muodostamaan ajatuksen, että jokin on kehittynyt tai syntyy pelkästään olosuhteiden vuoksi. Tuolloin kivi lakkaa olemasta jonkin maagisen agentin suunnittelema ja tiettyä tarkoitusta varten tehty. Eli lapsi pystyy käsittämään ajatuksen, että jokin muodostuu luonnon olosuhteissa ja ilman tarkoitusta.
Väitettä tukee muuten se, että Alzheimer-potilailla havaitaan sama ilmiö toisinpäin. Sairauden edetessä Alzheimer-potilaiden tapa hahmottaa maailmaa alkaa muistuttamaan yhä enemmän pienen lapsen tapaa hahmottaa maailmaa. Potilaat alkavat perustella maailmaa jälleen maagisten agenttien kautta.
Vanhempien uskonnollisuus ei muuten vaikuta asiaan, ei-uskonnollisten vanhempien lapset ajattelevat täsmälleen samalla tavoin.
Asiaa on tutkittu myös aikuisilla (em. Oliver & Wood 2012). Tutkijoiden lähtökohta oli se, että he ennustivat, että jos ihmisellä on taipumus nähdä lapsen tavoin suunnittelua ja tarkoitusta asioiden takana, hänellä täytyy olla taipumus myös uskoa erilaisiin salaliittoteorioihin.
Ja tutkimus löysi juuri tämän korrelaation. Mitä enemmän ihminen uskoi tarkoituksella suunniteltuun maailmaan, sitä valmiimpi hän oli hyväksymään täysin keksittyjä salaliittoon viittaavia tarinoita. Esimerkiksi tutkijat löysivät voimakkaan korrelaation poliittisiin salaliittoihin ja lopun aikaan liittyvien väitteiden välillä. Mitä enemmän ihminen uskoi salaliittoihin, sitä vakuuttuneempi hän oli siitä, että maailmanloppu oli ovella.
Koulutus vaikuttaa asiaan. Esimerkiksi Euroopassa vähän koulutetuilla romaniaikuisilla on hyvin samanlaiset käsitykset eri luonnonilmiöistä kuin alle 10-vuotiailla koululaisilla. (Casler & Keleman 2008). Mitä koulutetumpi ihminen on, sitä vähemmän hänellä on taipumusta maagiseen ajatteluun ja sitä vähemmän hän uskoo keksittyihin salaliittoteorioihin.
Muita löydettyjä korreloivia tekijöitä olivat koulutuksen lisäksi kyky itsenäiseen tiedonhankintaan ja ajatteluun, joustavuus, uteliaisuus ja abstraktin ajattelun kehitysaste. Mitä enemmän tutkittavalla siis oli kyseisiä ominaisuuksia, sitä vähemmän hän uskoi maagisiin voimiin, jumaliin tai salaliittoihin.
Tämä ei tietysti täysin selitä miksi joku uskoo vaikkapa keijujen olemassaoloon, mutta kertoo miksi tietyt ihmiset voisivat "viisaudestaan" huolimatta olla taipuvaisempia tiettyihin selityksiin kuin toiset."...koulutuksen lisäksi kyky itsenäiseen tiedonhankintaan ja ajatteluun, joustavuus, uteliaisuus ja abstraktin ajattelun kehitysaste. "
Kyllä, nuo kaikki yhdessä ovat tekijä, josta saamme "työkaluja" voidaksemme ymmärtää monimutkaisia ilmiöitä.
Jos ylöstempausta ei tulekkaan, se voi johtua siitä, että taivaassa ei ole hevosia ja jeesus ei pääse teitä vastaan.
Voi tietysti uskoa, että Muhammad lainaa, koska hänen hevosensa Buraq nousi taivaaseen, mutta siitä ei ole mitään varmaa, koska muslimit pitävät kristiuskoa turhanpäiväisenä syystä, että kristinuskon jumala on ollut myös vauva ja syntynyt naisesta.Sen jälkeen tuonpuoleisen odottelusta päästään ja nähdään tämän elämän ihme ja tämän maailman kauneus. Siis me jotka jäämme tänne.
Odotan innolla teidän lähtöä, mutta tarinan utopistisesta luonteesta johtuen, haluaisin esittää pienen epäilyksen sanan, ihan vain senkin takia, ettei teille tule pettymystä.
Näytelmä sinänsä olisi hyvin mielenkiintoinen ja ennennäkemätön, joten en vastusta, kunhan ne haudoistakin nousevat muistavat liikennesäännöt, etteivät törmää, ainakaan minuun.- tänne.jäätiin
Kuusenjuuret kirjoitti:
Noinkin voi tosiaan ajatella. Entäpä jos ylöstempaus tulee?
Ylöstempaus on jo aikoja sitten ollut ja tapahtunut. Perkele on heitetty tänne maan päälle. Menohan on täällä aivan perkeleellistä.
tänne.jäätiin kirjoitti:
Ylöstempaus on jo aikoja sitten ollut ja tapahtunut. Perkele on heitetty tänne maan päälle. Menohan on täällä aivan perkeleellistä.
On mielenkiintoista ja helppoa elää kun ei usko perkeleeseen, demoneihin, noitiin, velhoihin, vainajahenkiin eikä liekkihelvettiin eikä Jumalaankaan ainakaan sellaisena kuin hänet on VT:ssa kerrottu.
Minusta näyttää siltä että jokaisella on elämänkatsomus ja sitä voi kysyä miksi sellainen pitää olla.
Jotkut uskovat jumalaan jotkut kommunismiin, jotkut yleisesti tieteeseen. Se yhdistä jokaisen ihmisen. Viktor E Frankl tutki ja sai tuloksia siihen suuntaan että keskitysleirillä selviytyi paremmin sellainen joka ei katkeroitunut vaan keskittyi omaan vakaumukseensa.
Ihmisen on hyvä kokea elämänsä merkitykselliseksi, jotkut hakevat merkityksiä ammuskelemalla toisia ihmisiä. Se jos mikä vaatii vahvaa uskoa enkä nyt käytä sanaa usko yksi jumaluskon merkityksessä, myös jumalaan uskomattomat uskovat kaverin tappamisen autuuteen. Yhteinen asia on vankka usko
Usko eli elämänkatsomus pitää olla eikä se vaadi välttämättä Jumalaa, vähintään yhtä kova usko on sillä joka kieltää kaverin uskon??"Viktor E Frankl tutki ja sai tuloksia siihen suuntaan että keskitysleirillä selviytyi paremmin sellainen joka ei katkeroitunut vaan keskittyi omaan vakaumukseensa."
Oikeastaan se oli tärkeää, että löysi tarkoituksen elämälleen. Oli se sitten pieni tai suuri, ei siis välttämättä vakaumukseen.mummomuori kirjoitti:
"Viktor E Frankl tutki ja sai tuloksia siihen suuntaan että keskitysleirillä selviytyi paremmin sellainen joka ei katkeroitunut vaan keskittyi omaan vakaumukseensa."
Oikeastaan se oli tärkeää, että löysi tarkoituksen elämälleen. Oli se sitten pieni tai suuri, ei siis välttämättä vakaumukseen.Kyllä, juuri näin
Kärjistäen on varsin ymmärrettävää että on koettava jokin tarkoitus elämälleen, unelma, päämäärä, usko (ja taas kerran sana usko muussakin kuin jumalusko merkityksessä) rakkaus (ja sekin muussa kuin ainoastaan seksi merkityksessä)
Se on niin itsestään selvä asia että vastakohta tuntuisi oudolta esim. nousenko sängystä aamulla - mitä väliä- syönkö aamupalan ei tarvitse - mitä väliä jne.
Koska kuitenkin toimin välttääkseni fyysistä kipua nousen, puen syön. Saadakseni kaiken tuon myyn voimani ja taitoni jollekin joka maksaa siitä jollain minua hyödyttävällä tavalla ja näin olen oravanpyörässä kokemassa merkityksiä eli uskoa tulevaisuuteni.
Tästä ei välty sekään joka kieltää tai vannoo ateismin tai jumalan puolesta tai vastaan.
Aloittajalle vastasin : Olet kokemassa elämää ja siihen väistämättömänä osana on valintojen teko. Elämä on valinta.
Joku valitsee monista eri syistä mitä milloinkin ja usein pääsee/joutuu tarkistamaan mitä tuli valinneeksi siksikin koska vasta nähtyään valintansa tuloksen tulee tietoiseksi mitä onkaan valinnut.
Tänään valitsin näin ja myöhemmin luen miten on valintoihini reagoitu. Aivan vapaasi sallin että vastaukset vaikuttavan myös uskooni korkeimpaanenkelipallo kirjoitti:
Kyllä, juuri näin
Kärjistäen on varsin ymmärrettävää että on koettava jokin tarkoitus elämälleen, unelma, päämäärä, usko (ja taas kerran sana usko muussakin kuin jumalusko merkityksessä) rakkaus (ja sekin muussa kuin ainoastaan seksi merkityksessä)
Se on niin itsestään selvä asia että vastakohta tuntuisi oudolta esim. nousenko sängystä aamulla - mitä väliä- syönkö aamupalan ei tarvitse - mitä väliä jne.
Koska kuitenkin toimin välttääkseni fyysistä kipua nousen, puen syön. Saadakseni kaiken tuon myyn voimani ja taitoni jollekin joka maksaa siitä jollain minua hyödyttävällä tavalla ja näin olen oravanpyörässä kokemassa merkityksiä eli uskoa tulevaisuuteni.
Tästä ei välty sekään joka kieltää tai vannoo ateismin tai jumalan puolesta tai vastaan.
Aloittajalle vastasin : Olet kokemassa elämää ja siihen väistämättömänä osana on valintojen teko. Elämä on valinta.
Joku valitsee monista eri syistä mitä milloinkin ja usein pääsee/joutuu tarkistamaan mitä tuli valinneeksi siksikin koska vasta nähtyään valintansa tuloksen tulee tietoiseksi mitä onkaan valinnut.
Tänään valitsin näin ja myöhemmin luen miten on valintoihini reagoitu. Aivan vapaasi sallin että vastaukset vaikuttavan myös uskooni korkeimpaan"Saadakseni kaiken tuon myyn voimani ja taitoni jollekin joka maksaa siitä jollain minua hyödyttävällä tavalla ja näin olen oravanpyörässä kokemassa merkityksiä eli uskoa tulevaisuuteni."
Tätän en ihan ymmärtänyt?
- evita-ei.kirj
Joku viisas on joskus sanonut, että uskovia sanotaan järjettömiksi, mutta maailma näyttää menevän siihen suuntaan, kuin he uskovat, paljon järjettömämpää olisi olla uskomatta.
- Eikiitosjeesus
Usko jo käsitteenä sulkee tiedon, totuuden ja aidon ymmärryksen pois. Ei Kiitos, ei sovi mulle. Maallistuminen on siis tervettä kehitystä.
Usko jo käsitteenä sulkee tiedon, totuuden ja aidon ymmärryksen pois.
Toki voihan sitä näinkin artikuloida:
Nokian puhelimet kehitettiin valtavan innostuksen ja yhteistyön huumassa. Kun alettiin USKOA että tässähän sitä paistatellaan maailman ainoana viisaana puhelimentekijänä niin persiilleen meni. Tässäkin voidaan sanoa että USKO pilasi hyvän pisneksen. Asia on siten kuin sinä (kuka ikinä) sen haluat nähdä.
Usko pilasi Jeesuksen opetukset??
Jeesus opetti miten on hyvä elää itsensä ja lähimmäisten kanssa
Ihmiset ymmärsivät sen tarkoittavan miten pitää USKOA
Onhan siinä tietty ero?? vai!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3523972En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831739- 431520
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan611487En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o281328Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(581305Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej511302Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka1961259Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61190- 261177