Uutisissa sanottiin tänään, että sodan aikana kuoli enemmän niitä sotilaita, jotka olivat työläisperheestä. Aikaisemmin en ole moista tullut ajatelleeksikaan, että tuollaisenakin hetkenä voidaan ihmisiä vielä lajitella taustan mukaan. Minusta uutinen oli tyrmistyttävä ja varmasti täyttä totta.
Asiaa luvattiin tutkia mutta epäilen vahvasti, että kaikki väitteet työläisten käyttämisestä "syöttinä" tullaan kieltämään.
Asiaa luvattiin tutkia mutta epäilen vahvasti, että kaikki väitteet työläisten käyttämisestä "syöttinä" tullaan kieltämään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja työläisistä kaatuivat parhaimmat
Aseveljeys oikeistolaisten kanssa!!
Niinhän se oli, että köyhällä oli vain vapaus ja itsenäisyys minkä takia taistella mutta rikkaat pelkäsivät, että venäläiset tulevat ja vievät heiltä omaisuuden, metsät ja maat. Ja sitähän he pelkäävät tänäkin päivänä. Uskon, että sama fiasko toistuisi nykyaikanakin, jos sota syttyisi.
tavallisen kansalaisen osana on kaikkiaalla joutua herrasväkie sotien uhreiksi; jo muinaisuudeta herraskaiset ovat pakottanee tavallisia ihmisiä erilaisin huokuttein tappamaan ja tulemaan tapetuksi puolestaan! Tavallinen kansa ei tarvitse ainotakaan sotilasta, saati sitten sotia, ne ovat yläluokkien perheriitoja tai puhdasta ahneutta ja voimainosoitusta!
Kuvitelkaa nyt mitä ihmettä suomalaisella sorvarilla ja maajussilla tai insinöörillä oli vanäläistä työtään tekevää ammattitoveriaan vastaan, tai päinvastoin? Ei niin mitään! Politrukkien ja valistusupseerien ja sotilaspappien yllytyksellä ja kiristyksellä kansalaiset saatiin rakkikoirina toistensa kimppuun! Jos et lähtenyt niin omat ampuivat, jos lähdit vihulainen mosautti mahasi auki; kansalainen oli piruparkana eliittien nuorassa!
Olisi todella elämys nähdä se hetki, jolloin rivimiehet kaikkialla maailmassa heittäsivät Kalasnikohvit, rynkkärit, Dektarjevit, Pystykorvat ynnä muut Emmat tantereelle ja häipyisivä koteihinsa ruoviensa lämpöiseen syykkyyn! Kyllä herrasväen naamavärkit venähtisivät napaan saakka ja kuka ruokkisi sitten aseteollisuuskeinottelijat?
Se siitä, mutta sodissamme kaatuneista suurin osa oli työläis- ja maanvilvelyammateista se on totta, mutta upseeristossa kaatuneiden prosenttiluku, varsinkin nuorempien "yllytysvänrikkien" kohdalla oli todella korkea! "Yllytysvänskiä" käytettiin määrätietoisesti vetämään jermuja pahoihin paikkoihin!
Ei asian tiimoilta kannata vielä tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä.
Tuo runsas kaatumisprosentti punaisten jälkeläisten kohdalla saattaa johtua tekijöistä, joita kukaan ei ole vielä tohtinut sanoa ääneen.
Onko ihan varmaa, ettei heidän taistelumotivaationsa punaista N-liittoa vastaan ollut alempi kuin vastaavan ikäisillä valkoisten jälkeläisillä, joille ajatus Suomen joutumisesta N-liiton miehittämäksi ja kommunistiseksi valtioksi -balttien tapaan- oli kauhistuttava?
Entä järjen juoksun nopeus?
Monet työläisväestön jälkeläiset olivat vielä silloin kouluttamattomia maalaismiehiä, joille nopeiden -ja henkeä varjelevien- ratkaisujen tekeminen ei ollut kaikkein luonteenomaisin piirre.
Sitten saattoi asiaan vielä vaikuttaa vihollisen puolelta tulevalle propagandalle herkempi ja vastaanottavaisempi mieli.
Jos vanja tarjosi leipää ja työtä puutetta kokeneelle työläisperheen lapselle, saattoi herkkäuskoinen kuuntelija kuvitella N-liiton paratiisimaiseksi työväestön unelmavaltioksi, jonka todellisuus paljastui rajan yli loikanneille propagandan uhreille useimmiten kohtalokkaasti liian myöhään...
voin sanoa omien esi-isieni kohdalta, että he kaatuivat talvisodassa hyökkäyksessä huoltoalueelle ja jatkosodasa vanginsieppuasoperaatiossa ja heti sodan alussa ensimmäisessä kahakassa, kun oli kärkijoukossa. ja työläisiä, olivat kaikki.
jossain tuossa kirjahyllyssä Sotilaan Kalenteri 1943 ja muistaakseni siinä on hyvät tilastot kaatuneista sotureista ammatti- ja sosiaaliluokittain sekä koulutustaustoineen: Tätyy penkoa hyllyt ja palaan sitten asiaan!
Talvisotaan kansalaiset osallistuivat sangen yksimielisesti ja jatkikseenkin vanhan rajan ylittämiseen saakka!
Taistelumotiiviin ei paljoakaan vaikuttanut veto Neuvostoliittoon vaan monelle rivimiehelle rankkana motiivina oli hengissä pysyminen, eikä niinkään ideologiat!
Työväenluokan järjessä ei ole ikinä ollut mitään vikaa; taistelua olosuhteiden parantamiseksi ei kovin tyhmät olisi pystyneet näinkään menestyksekkäästi käymään. Koulutiedoissa ehkä oli puutteita pelkan kansakoulun käyneillä.
Molemmat taistelevat osapuolet olivat varsinkin fyysisesti raskaissa tilanteissa alttiita vastapuolen huokutuksille ja peloittelulle, tästä on erinomainen väitöskirja olemassa: Propaganda rintamajoukoissa, mutta tämä tuli niin äkkiä, etten muista tekijän nimeä,perskutarallaa sentään, no kirjastoista löytyy!
SALMINEN, Esko: Propaganda rintamajoukoissa 1941 - 1944
Halvennatko kaatunutta suomalaista sotilasta,jos hän oli työväestöä?
tulla mieleen että jos kaatunut oli kommari,se oli jo sinänsä merkki tyhmyydestä,joka lienee suurin syy kuolemiin.
Kiitokset työläisille ja pienviljelijöille
että olitte puolustamassa tätä maata.
Herrat ruoka viina ja suoja hutsut oil
takalinjoilla.
Nyt jotka ovat äänessä ovat hyväosaisten
jälkeläisiä Takalinjoilta.
Sotien aikaan, niikuin sen jälkeenkin, valtaosa suomalaisista, myös sotaväestä oli työläisiä ja pienviljelijöitä. Tottakai heitä myös siksi kaatui enemmän kuin herroja. Mutta kuten joku aiemmin kirjoitti, erilaisissa sotilaallisissa tehtävissä palvelleista suurin suhteellinen kato kävi varmaan joukkueenjohtajissa, eli nuorissa vänrikeissä, herranaluissa ja - herranlopuissa.
joukkueen johtajia kaatui todella paljon; isäni kurssitoverista ( Kurssi 5? Niinisalo) kaatui jo vänrikkeinä 40% ja myöhemmin hänen oppilaistaan lähes saman verran! Arvioin, ettei rivimiehiä tahallisesti uhrattu !
Työläiset eivät uskoneet että toverit rajan takana on pahoja. Siksi töppäilivät, ja hengellään saivat maksaa.
herralle, kuin narrille, niin työläiselle, kuin porvarillekin, jos pyssyllä kohti ammutaan.
Noista ajoista olemme sentään onneksemme päässeet eroon jo 60 vuotta sitten.
Nyt valtaapitävien täytyisi pitää huoli siitä, että moinen hullutus ei pääsisi toistumaan.
Ei meidän aikanamme eikä toivottavasti meidän jälkeemmekään.
Niin ihanan jännittävältä kuin sota joidenkin mielestä saattaa tuntuakkin on se silti "huonommasta päästä sekahommia". Kuten eräs tuntemani jo edesmennyt veteraani sanoi.