kristinusko nimistä leikkiä!
Hoksasin, että Kierkegaard teki samanlaisen huomion viimeisinä elinvuosinaan. Tosin muuten en ole tutustunut hänen näkemyksiinsä ev.lut kirkosta(hän kai kehitti oman teologisen näkemyksensä?).
Mielestäni Uskonto leikissä on aika samanlainen mekanismi kuin pelatessa Afrikan tähteä tai Rosvoa ja Poliisia.Näitä kaikkia pelejä pelataan palkkion toivossa.
Uskonto leikin vaara on siinä, että usko ja sen roolihenkilöt on pitkälle idealisoitu. Näin se aiheuttaa kaikenlaista pahaa(sodat,valta),kun sitä leikitään aivan liian tosissaan.
Jos se ymmärrettäisin pelkkänä aikuisten sosiaalisena pelinä, missä he(aikuiset) peilaavat arvojaan, tuntevat yhteenkuuluvaisuutta ja voivat askarrella turvallisesti, otaksuisin että sen(pelin,leikin)aiheuttanat haitat olisivat paljon pienempiä.
Voisi jopa käydä niin että vastenmielisyys mikä kirkkoon nykyisin liitetään vähenisi, kun itse sen peliin ei kohdistuisi niin suuria paineita ja odotuksia tämän luvatun palkkion(lunastus) toivossa.
Ajattelen, että nauru ja huumori voisivat olla se palkkio, joka seuraisi siitä oivalluksesta ettei kyse ole muusta kuin sosiaalisesta sirkuksesta.
Tälläinen oivallus voisi jopa aikaansaada tyytyväisen seurakunnan, joka innolla leikkisi Jeesusta ja Mariaa.
Voisin itsekin osallistua leikkiin nimeltä Kielillä puhuminen tai huutaminen, jos saisin samalla soittaa sähkökitaraa ja levyttää kyseisen biisin.
Hoksasin, että Kierkegaard teki samanlaisen huomion viimeisinä elinvuosinaan. Tosin muuten en ole tutustunut hänen näkemyksiinsä ev.lut kirkosta(hän kai kehitti oman teologisen näkemyksensä?).
Mielestäni Uskonto leikissä on aika samanlainen mekanismi kuin pelatessa Afrikan tähteä tai Rosvoa ja Poliisia.Näitä kaikkia pelejä pelataan palkkion toivossa.
Uskonto leikin vaara on siinä, että usko ja sen roolihenkilöt on pitkälle idealisoitu. Näin se aiheuttaa kaikenlaista pahaa(sodat,valta),kun sitä leikitään aivan liian tosissaan.
Jos se ymmärrettäisin pelkkänä aikuisten sosiaalisena pelinä, missä he(aikuiset) peilaavat arvojaan, tuntevat yhteenkuuluvaisuutta ja voivat askarrella turvallisesti, otaksuisin että sen(pelin,leikin)aiheuttanat haitat olisivat paljon pienempiä.
Voisi jopa käydä niin että vastenmielisyys mikä kirkkoon nykyisin liitetään vähenisi, kun itse sen peliin ei kohdistuisi niin suuria paineita ja odotuksia tämän luvatun palkkion(lunastus) toivossa.
Ajattelen, että nauru ja huumori voisivat olla se palkkio, joka seuraisi siitä oivalluksesta ettei kyse ole muusta kuin sosiaalisesta sirkuksesta.
Tälläinen oivallus voisi jopa aikaansaada tyytyväisen seurakunnan, joka innolla leikkisi Jeesusta ja Mariaa.
Voisin itsekin osallistua leikkiin nimeltä Kielillä puhuminen tai huutaminen, jos saisin samalla soittaa sähkökitaraa ja levyttää kyseisen biisin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
..turhaan sullakin on aivot päässä.
kirkossakin on paljon ulkokultaisuutta. Näin ei saisi olla, mutta läheskään kaikille kirkossa toimiville työntekijöille usko ei ole muuta kuin jonkinlainen peli tai muoto. Jospa kaikilla kirkon työntekijöillä olisikin henkilökohtainen usko, niin se näkyisi monilla positiivisilla tavoilla myös kirkon toiminnassa. Siellä missä on ihmisiä, on myös ulkokultaisuutta.
"Jospa kaikilla kirkon työntekijöillä olisikin henkilökohtainen usko, niin se näkyisi monilla positiivisilla tavoilla myös kirkon toiminnassa."
Sinulla ei ole oikeutta sanoa toisen ihmisen uskosta mitään. Jospa heillä on henkilökohtainen usko, mutta se ilmenee eri tavalla kuin sinä kuvittelet että pitäisi. Sinun käsityksesi uskon ilmenemisestä ei ole kaikkien käsitys. Miksi sinun käsityksesi olisi se ainoa oikea. Uskon vastustusta on paljon. Pitääkö heidän vikoilla toisiaankin??
Innostuin lukemaan Kierkegaardista. Tosin en huomannut maintaa, että hän olisi puhunut kristinuskosta leikkinä.
Vähän Kierkegaardista: Kierkegaard oli jyrkkä subjektivisti, joka painotti minuutta, yksilön omaa vapautta ja oikeutta ohi ryhmän totuuden. Hän inhosi niin sanottua muotokristillistä näennäiskristillsyyttä. Hän eli elämänsä yksin ja ympäristöstä melko vieroittuneena.
Kierkegaard kirjoitti salanimillä ja ilmoitti halukseen "synnyttää vaikeuksia kaikkialla".
Viettäessään boheemielämää Tanskan kapakoissa Kierkegard alkoi pitää kristinuskoa piinallisena elämänkielteisyytenä. Näin vuosina 1836-1837. Mutta vuonna 1838 hän koki uskonnollisen ekstaasin. ( Mitä tuo sitteen tarkoittaakin. ) Kuollessaan hän oli riidoissa kirkon edustajien kanssa. Aika ristiriitainen persoona.
Enpä oikein yhdy käsityksiisi uskonnoista leikkinä. Lapselliseksi menee ja omituiselta tuntusi varsinkin ajatus yrittää pakottaa itsensä uskomaan siksi, että saisi ns. palkkion. Minusta uskomaan ei voi kukaan pakottaa itseään eikä muita, ei palkkion toivossa eikä ilman. Joku vain uskoo ja joku toinen ei. Siinä se.
on mennyt kun aikuiset leikkii sosiaalisia pelejä ja leikkejä liian tosissaan.
Eikä se että kyseessä on peli tai leikki, vähennä asian arvoa? Ainkin minusta oli ihan mukava voittaa Afrikan tähdessä.
Uskonto nimisessä leikissä on samanlainen mekanismi kuin muissakin leikeissä, kannattaa huomata.
Ihmiset kasvaa mutta pelit ja leikit on samat vaikka leikkien nimet muuttuisikin.
En vaan ottaisi tälläisia sosiaalisia pelejä ihan tosissani, heh en viitsisi posauttaa ketään pois päiviltä jos hän väittää että Islam-leikki on parempi kuin Ev.lut-leikki tai jotenkin todellisempaa.
Eihän lapsetkaan tapa kun ne pelaa Monopolia.
Sosiaalinen käyttäytymisen mekanismit ovat aika samoja lapsilla ja aikuisilla, aikuiset vaan tärkeilee enemmän ja uskoo omiin leikkeihinsä.
Minä se vaan en usko ainakaan ellei palkinto ole tarpeeksi hyvä;)
Näet kauniin, loistavan tulenliekin, jonka taituri nielee suuhunsa ja se sammuu.
Otat itsekkin soihdun, ja kuten kirjoitit: Laitat sen kitaasi ja sitten tulee jälkeä...!