Olen ollut helluntailainen viimeiset 19 v. ja uskonut koko ikäni Jumalaan. Nyt on alkanut tuntua siltä, että olenko uskonut johonkin olemattomaan?
Elämä menee todella huonosti melkein jokaisella elämänalueella. Olen yrittänyt rukoilla, mutta Jumala ei vastaa enää rukouksiini.
Ehkä Hän on sitten kyllästynyt minuun tai hyljännyt minut.
Aina se on se vierustoveri, jota siunataan. Vierustoveri saa hyvän ammatin, pääsee heti opiskelemaan, saa perheen heti kun sellaista haluaa, saa uskovan puolison.
Minä olen aina seurakunnan pohjasakkaa.
Taidan olla Jumalan mielestä melko samantekevä tapaus. Onkohan mitään syytä jatkaa uskossa olemista?
Elämä menee todella huonosti melkein jokaisella elämänalueella. Olen yrittänyt rukoilla, mutta Jumala ei vastaa enää rukouksiini.
Ehkä Hän on sitten kyllästynyt minuun tai hyljännyt minut.
Aina se on se vierustoveri, jota siunataan. Vierustoveri saa hyvän ammatin, pääsee heti opiskelemaan, saa perheen heti kun sellaista haluaa, saa uskovan puolison.
Minä olen aina seurakunnan pohjasakkaa.
Taidan olla Jumalan mielestä melko samantekevä tapaus. Onkohan mitään syytä jatkaa uskossa olemista?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Luovu taikauskostasi.
Pitäisikö JUMALAN hankkia sinulle hyvä työpaikka? mene hyvä mies/nainen kouluun. Ja rupea toimimaan.
neuvolta. Luovu vaan taikauskosta,mutta älä uskosta Jumalaan, kaikilla meillä uskovilla on omat "uskon" sotamme.
"Ole vaan luja,ja odota Herraa,kyllä Hän sen tekee". Daavid jos kuka oli kaikenlaisissa koettelemuksissa,mutta ei luopunut uskostaan Israelin Jumalaan. Älä luovuta,sillä palkkamme on taivaissa,josta odotamme Jeesusta tulevaksi koska tahanasa,ja Hänellä on palkkamme mukanaan.
Tee vaan se mikä on oikein kohdallasi,niin hyvin sinun käy!
En ole taikauskoinen. Mistä niin päättelette?
On totta, että minua ei ole siunattu samoilla asioilla kuin muita helluntailaisia. Olen opiskellut, mutta en menesty. Perhettä en ole saanut. Oikeastaan elämäni on aika epätoivoista, en ole onnellinen.Uskosta en ole halunnut luopua, mutta Jumala ei vain osoita mitään välittämisen merkkiä suuntaani. Kaikki on turhaa.
Et varmasti ole ainoa joka näin kokee osansa. Se vaan ei lohduta.
Tämä osa helluntaopista menee pieleen, kun annetaan ajatus että Jumala siunaa jotakuta työllä, puolisolla, lapsilla ja jotakuta ei siunaa, ei anna vaikka miten rukoilisi.
Olisiko kuitenkin niin että Jumala antaa sen minkä sinä otat. Ole aktiivinen ja yritä. Ajattele positiivisesti ja usko itseesi ja omiin kykyihisi ja toivo ja YRITÄ.
Jos jäät odottamaan että milloin sinulle annetaan niin et saa koskaan. En kehoita uskosta luopumaan mutta voisit miettiä ajattelutapaa. Onko Jumala oikeudenmukainen, miksi uskovien lapisille saattaa sattua leukemiaa, miksi Jumala sallii sitä ja tätä pahaa.
Tämän jälkeen voi kysyä että miksi Jumala antaisi sitä tai tätä. Miksi et itse tekisi asioille jotakin.
Olen tehnyt asioille vaikka mitä ja aina tuloksena epäonnistuminen. Koko ajan on vastassa seinä ja sitten kun rukoilee johdatusta elämään ja suuntaviivoja, vastauksia 0.
Ilmeisesti meikäläisen elämässä johdatus on sitten tämä epäonnen suossa rämpiminen ja toivottomuus.
Kaikkeahan meille nuorille silloin lupailtiin, mutta aika moni on nyt kyynel silmässä seurakunnan nurkkapenkissä, eikä kelpaa edes uskovien joukkoon.
Raskainta on kuitenkin se, etten kelpaa edes Jumalalle.
Niin, vaikea näin enempi auttaa, mutta
toivosta et saa luopua! Ja mitä äsken kirjoitin, rukoilemisella on rajansa, siinä mielessä että EI rukoilemalla mitään saa, näin kärjistäen. Vaan saat jotakin kun otat itseäsi niskasta kiinni ja alat päämäärätietoisesti tekemään asioita.
Tee sitä mikä sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä ja oikealta. Tämä on tärkeää, mikä sinusta tuntuu hyvältä, siinä on johdatuksesi.
Tämä mitä kerrot itsestäsi ei ole niin harvinaista hellarisrkssa. Ja kun seurakunnasta menee apua kysymään niin rukous Jeesuksen nimessä niin kaikki meille annetaan- on vastaus. Näin se ei mene.
Uskon elämä ei ole mitään menestysteologiaa, jossa oikeaoppiset palkitaan mammonalla.
Se palkinto mitä uskosta saa on mielenrauha ei varallisuus, ei menestyminen työelämässä vaan sydämessä oleva varallisuus ja menestyminen ihmissuhteissa.
Koko Jeesuksen sanoma on saanut väärän merkityksen jos olet odottanut saavasi mammonaa ja maallista rikkautta olemalla hyvä ja nöyrä helluntalainen.
Monesti siellä ns. pohjasakassa elävät ihmiset ovat niitä, joilla on kultaisin sydän.
Jumalan sanan mukaan ihmistä ei voi erotella mammonan ja maallisen menstyksen ansiosta.
ihmisen ansioit (mikäli niitä edes on) ovat hengellisiä.
Kuinka rikas mahtaakaan olla kuuden lapsen äiti, jonka mies on teillä tietämättömillä ja hän saa ystäviltään pienen ruokalahjoituksen lapsilleen ja itselleen ja silmistä paistaa luja luottamus Kristukseen ja Hänen rakkauteensa, kun taas toisaalla on on kahden lapsen äiti, joka elää mammonan ja yltäkylläisyyden ympäröimänä, mutta ei osaa sanoa mistä se kumma "paha olo" ja migreeni tulevat.
Niin se vaan on.
Mitä olet saanut? Se mitä olet saanut onko se ollut hyvää ja oletko kiittänyt siitä aina.
Entä mitä on se mitä haluat vielä?
Jos jotain haluat ja Jumala sinun katsoo sen anasaitsevan olet sen saava, mutta lupaa alistua Jumalan tahtoon , niin kaiken olet saava.
-Mitä se, että kun alistuu Jumalan tahtoon saa kaiken mahtaakaan tarkoitaa?-
Ihan normaalia toimeentuloa ja perhettä olen itselleni toivonut. En ole mielestäni sen kummoisempia asioita toivonut tai hakenut.
En ole siis saanut edes näitä ns. normaaleja asioita.
Ja kuten sanottu, ongelmani ei edes ole se mammona jota minulla ei ole tai lapset, joita minulle ei annettu, vaan se, että Jumala ei kuule minua. Näyttää siltä, että juuri näillä, joilla menee hyvin, on myös hyvä suhde Jumalaan.
En ole menestysteologi, mutta olen huomannut, että heille uskominen on helpompaa. Heitä Jumala siunaa.
No, ehkä sitten haen sitä maallista ja siksi Jumala on minulle selkänsä kääntänyt.
Tai sitten uskonkin satuihin.
On totta, että moni asia tulee, jos siihen satsaa.
Kukaan ei voi väittää, etten olisi yrittänyt onnistua elämässäni.Olen yrittänyt todella paljon
Sitten on asia, jota ei voi tehdä, eli lapset.
Kärsin lapsettomuudesta samalla kun kaikki muut seurakunnan parit kantavat vauvojaan kokouksiin.
Kun niitä muita lapsettomia pareja ei ole yhtään, viimeistään siinä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että
muut lapsettomat ovat joko luovuttaneet tai sitten heitä ei vain ole. Vain meillä on tämä "kirous".
Nyt näyttää siis siltä, että mikään tavoitteistani ei toteudu elämässäni.
On sitten varmasti omaa syytäni, että Jumalakin on kadoksissa.
Hei. Haluaisin jutella kanssasi mutta mielummin sahkopostin valityksella. Taalla palstalla kun ei viitsi kovin omia ajatuksia sun muuta jakaa. Voit sahkoposti-osotettani pyytaa sheriffilta.
Hei!
Ehdotuksesi on ystävällinen, mutta haluaisin pysyä anonyyminä. =)
Kiitos kuitenkin vastauksista ja luulen, että päivä kirkastuu tästä murheen alhosta joskus.
Tällaista on elämä joskus, vaikka olisi sata todistetta Jumalan olemassaolosta.
Tiedän tunteen jota ajat takaa.
Olet ollut mielestäsi kunnon kristitty, mutta et ole saanut Jumalalta edes sitä vähää, jota olet pyytänyt.
Siinä tilanteessa kun kateus ja katkeruus muita ihmisiä kohtaan alkaa kiusata itseään olisi hyvä pyytää Jumalalta apua.
Se mitä eniten kaipaat on se mielenrauha , jonka vain ja ainoastaan Jeesus voi antaa. haluaisit perheen ja normaalin elämän.
Kaikille ei ole Jumala tarkoittanut perhettä.
Se mitä on siitä pitäsisi olla kiitollinen, toki saa rukoilla ja toivoa , mutta kun muistaa kiittää siitä mitä on jo saanut ja tyytyy siihen mitä jo on on saava kaiken. Eli se kaikki on se mielenrauha.
Ei hoppua ajallaan kaikki tapahtuu.
Jaksa nyt vain rukoilla ja odottaa, siunaten
H.P.
Selva, ihan mita haluat. Ei sinun olisi silti tarvinnut henkilollisyyttasi paljastaa vaikka oltaisiinkin lahetelty maileja. Mutta siunasta sinulle, kylla kaikki menee hyvin niilla jotka rakastavat Jumalaa :)
En ole mielestäni edes kunnon kristitty, mutta olisin ansainnut joka tapauksessa parempaa kohtelua yläkerrasta ;)
Olen saanut keskenmenoja, joten tuo perheasia on vielä ihmeellisempi tarina kuin vain se, ettei Jumala ole tarkoittanut perhettä. Löyhässä hirressä roikun siis näiden asioiden kanssa.
Ei se perhe tai loistotyö takaa yhteyttä Jumalaan, joka on nyt kadoksissa. Olen pahoillani että vaivaan teitä muita uskovia näillä tyhmillä ajatuksillani.
Kiitos vastauksista.
Hei toivoavailla!
Toivoisin niin, että nikkisi muuttuisi pian "paljontoivoa":ksi.
Kuule, meitä on tässä nyt kaksi. Myös minä kärsin lapsettomuudesta. Jo kohta kolme vuotta. Ensimmäisemme Jumala otti takaisin taivaaseen.
Mutta rukoillaan toistemme puolesta ja jos jossain vaiheessa haluat ottaa yhteyttä, niin tee se ihmeessä!!!
Sinua siunaten
Anne
Hei höpö höpö meistä ei kukaan ole kunnon kristitty tai kunnoton kristitty me olemme kaikki Jumalan lapsia.
Katkeruus on normaali tunne ja tuntemuksista voi puhua ja niistä kannattaakin puhua. Jumalalle voi aivan hyvin suuttuakin joskus ja kyseenalaistaa sen "miksi annat tällaista tapahtua". Se on ihmisen elämää ja kuuluu normaaliin eloon.
Olen alun alkaen käsittänyt väärin nuo sinun pyyntösi. Olet oikeasti murheissasi. Pyydän anteeksi kun olen noin töykeästi vastaillut.
Käsitin että olet niitä tiukkapipoja , jotka ovat pahoillaan jos eivät saa kaikkea mitä naapurikin saa.
Meidän jokaisen tulee nöyrtyä, niin minunkin , sen tosiasian edessä, että koskaan emme voi sanoa, mitä huominen tuo , kaikki on Jumalan kädessä.
Apaattisena ja turhautuneena ihminen miettii jopa Jumalan olemassa oloa, mutta Jumalapa ei mieti ihmisen olemassaoloa.
Jumalan armo ja rakkaus kantaa aina ja nyt.
Sinulla saattaa olla nyt elämässäsi sellainen hiljentymisen ja lepäämisen kohta, jolloin voisit aivan hyvin heittäytyä vain oleilemaan.
Noita kausia tulee jokaiselle ihmisille, mutta niiden aikojen jälkeen suhde Jumalaan uudistuu ja puhdistuu ja on vankemmalla mutta terveemmällä pohjalla.
Sinulla ei ole tyhmiä kysymyksiä.
Et yksinkertaisesti ole tyhmä vaan ajatteleva ja tunteva ja aito ihminen, uskallat jopa ääneen epäillä, mitä moni "uskovainen" ei tee.
Tällä hetkellä Jeesus on lähempänä sinua kuin koskaan , sillä silloin kun itse ei jaksa on Hän luvannut kantaa.Siksi voi joskus hyvällä omallatunnolla pitää "lomaa" hengellisistä asioista, ei Hän meitä hylkää.
Kerran pelastettu on aina pelastettu ja niitä risuja tai ruusuja mitä elämässä satelee, niiden tarkoituksen saattaa ymmärtää vasta vuosien jälkeen, mutta kaikella on tarkoitus.
Olet ainutlaatuinen ja arvokas ihminen.
Kaiken oman kokemukseni perusteella missä lätäköissä on tullutkin rämmittyä voin sanoa, että kyllä Hän aina nostaa ja Hänen rakkautensa ei koskaan petä. Oma minä joskus huutaa ja itkee asioita, jotka tuntuvat tärkeältä, mutta sitten ymmärtää miksi Jumala ei antanut tuon ja tuon asian tapahtua minulle ja osaa olla kiitollisena päivästään.
Yksikään ajatus tai huokaus Jumalalle ei ole turha, me ihmiset saatamme pitää joitain asioita turhina tai turhamaisina, mutta Jumala ei vertaa huolen määrää toisen ihmisen huoleen vaan suhteessa itse ihmisen omaan huoleen.
Sinulle toivotan oikein paljon siunauksen täyteisiä päiviä ja enekelitä rinnallesi kulkemaan:)))
Tälläiset "kuivat" kaudet ovat luonnollisia ja jokainen kokee niitä enemmän tai vähemmän.
Jumala kuulee meitä aina. Me emme aina kuule Jumalaa.
Siitä vain on kyse, joten ole rauhallisella mielellä.
laulaa simojoen pekka ja jatkaa:
"ei meitä loppuun asti lannistaa voi,
toivomme on noussut haudastaan.
näin Jeesus sydämiimme rohkeuden loi
ja hiljaisille lupasi Hän maan.
tartu kiinni tähän lupaukseen
- ja juhla hiipii arjen harmauteen."
ei se ruoho aidan toisella puolella ole sen vihreämpää, kuin sinun laitumellasikaan. sinusta vain tuntuu siltä, että se, jolla on ulkoista menestystä, olisi onnellinen.
usko pois, että kun alat tutkimaan vierustoveriesi "onnea" tarkemmin, sieltä paljastuu hyvin usein monenlaista onnettomuutta, kyyneleitä ja tuskaa.
sitäpaitsi, et ole vilkaissut toiselle puolellesi, jossa istuu myös tavallinen tallukka. työtön ja rahaton, ukoton tai akallinen, kaikenlaisten huolten ja sairauksien vaivaama kanssamatkaajasi.
Tuollaista "korpitaivalta" saa välillä kaikki taivaltaa, vaikka meistä voi tuntua, että toisilla menee paremmin. Jos löydät kirjan "Oletko aikonut antaa periksi" (David Wilkerson), niin suosittelen, sillä se ottaa kantaa kuvaamiisi yksinäisyyden ja Jumalasta etäällä olemisen ongelmakenttään.
Toivon, että löydät selkeämmän taipaleen. Joskus varaamme liikaa tunteiden varaan. On hyvä muistaa, että Jumala ei hylkää sitä, joka Häneen turvaa, vaikka tuntuisi miltä.
Yritän löytää tuon kirjan ja lukea. Jospa se yhteys yläkertaan joskus taas löytyisi.
Näkyy olevan Kristillisen Kirja- ja musiikkikustannuksen sivuilla: www.kkjmk.net
Painos on vuodelta 2003, joten löytynee (kristillisistä) kirjakaupoista.
ja soittamaan vaan!
on illemmalla kirjoittama viesti häippässy.
Enkä niin sana tarkaa kirjotusta muista.
Sen tahdon uskosi rohkaisuksi sanoa,että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa monella eritavalla.
toisaalta on hyvä uskoutua jollekin ystävälle ja pohtia muidenkin kanssa kuinka huolesi kevenisivät.
Koska uskon sisarina ja veljinä tehtävämme on tukea toinen toistamme.
On päiviä ja aikoja jolloin meillä saattaa itsekullakin olla "pilvistä" ja silloin ehkä ne joilla "päivä paistaa" voi rohkaista ,että pilvien takana on aurinko ,jopa johdattaa aurinkoon.
Eli autamme tietenkin ensisijaisesti kotiväkemme asiat kuntoon,jotta voisimme tehokkaasti auttaa ulkopuolisia.
Vielä kerran "uskossa eteenpäin", jos kaadutaan niin noustaan ja jatketaan matkaa toinen toistamme rohkaisten.
ovat Jumalan tiet. Rukous varmasti kuullaan. Olen itse sitä mieltä että ei aina rukouksiin vastata sillä tavalla kuin me itse sitä välttämättä haluamme.
Kaikella on merkityksensä, ennemmin tai myöhemmin sen ymmärrät.
Mietin, että miten tarinasi kuulostaa niin tutulta. Jumala on uskonut sulle paljon, kun olet päässyt osalliseksi Kristuksen kärsimyksistä. JumalanSana lupaa sinulle hengellisesti rikasta tulevaisuutta, jos vain voisit ja tahdot ottaa nämäkin Herran kädestä. Tutulta tarinasi tuntui siksi että sinä löydyt Raamatusta, katsoppa Daavidia Ps13(33kään.)Ps27:9-14. On todellakin syy jatkaa uskossa, hyvää kannattaa odottaa, Daavid sanoi itselleen: Odota Herraa, Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa, eikä Daavidin elämäntilanteessa ollut kun vaikeuksia: väärät todistajat, väkivalta, vihamiehet, läheisten ihmisten hylkäämisen uhka...Jos täällä nyt kärsit ainakin kerran kirkkaudessa osasi vaihtuu, tämä lyhyt aika täällä kestetään, vai mitä, ja sitten alkaa se todellinen ilo Herran luona, kaikki kyyneleet pyyhitään, ei ole kuolemaa, ei sairautta, kaikki entinen on mennyt eikä se enää ajatuksiin astu. Rukoilen puolestasi rakas kanssamatkaaja.