Hei kaikille. Minä en pelkää kuolemaa millään tavalla. Kuolema on täysin luonnollinen ja normaali vaihe elämän kiertokulussa. Se osuu jokaisen kohdalle ennemmin tai myöhemmin.
Uskon itse henkilökohtaisesti kuolemanjälkeiseen elämään ja henkimaailmaan. En kuitenkaan usko taivaaseen tai helvettiin, vaan kuolemanjälkeinen elämä on jokaisella omanlaisensa. Tunnemme rauhallisuutta ja lepoa eikä mikään voi enää satuttaa meitä. Minusta olisi mahtavaa kuolemani jälkeen kirmata alasti aurinkoisella kukkapellolla ja riemuita vapaudesta. Haluaisin myös lentää ulottuvuudesta toiseen ja käydä seuraamassa jälkipolvien elämää Telluksella. Toivon, että pystyn myös näkemään toiset kuolleet (sukulaiset, ystävät, toiset ylipäätään) ja keskustelemaan heidän sielujensa kanssa, sillä omat mietteet ja tuntemukset olisi kiva jakaa toisten kanssa enkä jäisi yksin.
Nautitaan kuitenkin vielä tästä maanpäällisestä vaelluksesta, joka nykyisin kestää yhdellä ihmisellä suurin piirtein 80 vuotta. Olen tällä hetkellä 14,5-vuotias, joten minulla on vielä aikaa runsaat 65,5 vuotta. Hyväksyn maalliset ilot (alkoholi, tupakka, kahvi, roskaruoka) kohtuullisesti käytettyinä. Mielestäni ihmisen ei kuulu käyttää yhtä elämäänsä turhien asioiden voivottelemiseen ja märehtimiseen, joille hän ei voi yhtään mitään. Juhlat jatkukoon.
Mitä te ajattelette kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä? Toivon asiallista keskustelua aiheesta. Kiitos! :)
Uskon itse henkilökohtaisesti kuolemanjälkeiseen elämään ja henkimaailmaan. En kuitenkaan usko taivaaseen tai helvettiin, vaan kuolemanjälkeinen elämä on jokaisella omanlaisensa. Tunnemme rauhallisuutta ja lepoa eikä mikään voi enää satuttaa meitä. Minusta olisi mahtavaa kuolemani jälkeen kirmata alasti aurinkoisella kukkapellolla ja riemuita vapaudesta. Haluaisin myös lentää ulottuvuudesta toiseen ja käydä seuraamassa jälkipolvien elämää Telluksella. Toivon, että pystyn myös näkemään toiset kuolleet (sukulaiset, ystävät, toiset ylipäätään) ja keskustelemaan heidän sielujensa kanssa, sillä omat mietteet ja tuntemukset olisi kiva jakaa toisten kanssa enkä jäisi yksin.
Nautitaan kuitenkin vielä tästä maanpäällisestä vaelluksesta, joka nykyisin kestää yhdellä ihmisellä suurin piirtein 80 vuotta. Olen tällä hetkellä 14,5-vuotias, joten minulla on vielä aikaa runsaat 65,5 vuotta. Hyväksyn maalliset ilot (alkoholi, tupakka, kahvi, roskaruoka) kohtuullisesti käytettyinä. Mielestäni ihmisen ei kuulu käyttää yhtä elämäänsä turhien asioiden voivottelemiseen ja märehtimiseen, joille hän ei voi yhtään mitään. Juhlat jatkukoon.
Mitä te ajattelette kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä? Toivon asiallista keskustelua aiheesta. Kiitos! :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
En pelkää kuolemaan ja turvani on Jeesuksessa Kristuksessa. Ei tänne synnytä kuin kerran. Ei mitään sielunvaeltelua?
Ainut pelättävä asia on pelko. Siis mitään pelättävää ei ole. Hyvä avaus!
Jeesuksessa olevat eivät kuole me olemmejo siirytyneet kuolemasta elämään,tämä ruumis jossa vielä olemme muuttu kirkastetuksi ruumiiksi jos olemme elossa kun Jeesus tulee toisenkerra. Jos ehdimme nukku pois meidät hetätetään viimeisenä päivänä.
Näin Kertoo *Raamattu*
pelossa on rangaistus joka on pääsyt Jeesuksen yhteyteen on täysin turvassa kaikesta mitä tässä maailmassa vallitsee pahuudesta.
Maallisen elämän suuria padarokseja on pelon tunne, pelätään lähes kaikkea.
Yksi syyllinen on jo pienenä juurrutettu Jumal-pelko, 'meidän tulee peljätä ja rakastaa', täysin käsittämätön määritelmä.
Kuitenkin konkreettinen totuus lienee, mitä vähemmän pelkäät sitä enemmän Rakkauden olemus täyttää tilan, jota aiemmin vaivasi pelko.
Rakkauden vastakohta on pelko.
Helpommin sanottu kuin toteutettu.
Jälleensyntymiseen uskova ei pelkää kuolemaa. Jännä seikkailuhan se varmaan on ja jändkättää sekin minkälaisiin olosuhteisiin sitä taas syntyy. Ilmeisesti niihin ympyröihin joissa on elänyt aiemminkin. Karmalla on varmaan suuri osuus elämänolosuhteisiimme. Omilla teoillamme, haluillamme ja. taipumuksillamme luomme tulevaisuutemme.
Voisi kuvitella että syntymä valikoituu sellaisten perimien keskelle, jota kyseesä oleva tarvitsee kokemuksilleen.
Ja jos joku elämäntehtävä jää kesken niin sitä saa jatkaa seuraavassa elämässä, esim kiihkeä uskovainen on kiihkeä uskovainen myös seuraavassa elämässä. Myös vihamiehet ja rakastavaiset syntyvät ns. Käsikädessä.
Ihminen+saa+61%+henkisestä+bioenergiastaan+astraalitasolta.+Tämä+taso+sijaitsee+150+000+jalan+korkeudella+maanpinnasta.+Taso+koostuu+hienoksi+jauhaantuneesta+kasviaineksesta,+eräänlaisesta+kompostista+mikä+on+erinomainen+bioenergian+lähde.+Jotta+energian+saanti+ei+häiriinny,+asuintalossa+ei+ole+suotavaa+käyttää+lämmitysmuotona+kattolämmitystä.+Loppu+energia+39%+tulee+avaruuseetteristä.
Siis kuoleman jälkeen?
Puhutko kompostoimisesta, jossa maadutetaan kasvisperäisiä juttuja?
Oletkohan nyt vika palstalla...ajatele?
Hyvä aloitus, ainakin ikäiseksesi. Samoja mietin tuolloin itsekin.
En pelkää kuolemaa. Se tulee kaikille tasapuolisesti kerran. Ei ole pienintäkään merkkiä ns. tuonpuoleisesta eli sellaiseen ei kannata uskoa. Aivot kyllä tekee temppujaan joten rajatilakokemuksia esiintyy. Silti kuoleman kanssa pitää olla sinut. Ei arkkieläin, apila tai antilooppi odota mitään tuonpuoleisesta eikä ihminen poikkea biologisena olentona noista mitenkään.
Vai ei ole merkkejä tuonpuoleisesta. Joka yöhän me siellä käydään nukkuessamme. Maailma on täynnä kertomuksia jälleensyntymisistä, rajatiedon kokemuksista, karman toiminnasta ym.
Kokemus elämästä on aivojen temppu!? Kokemus elämässä on aivojen temppu.
Olemme unessa?
Ei sellaista tilannetta pysty mieltämään että olemme täällä muutamia vuosia ja kaikki oleminen päättyy siihen, ei siis mitään mieltä.