Senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvudia vaadittiin erottamaan kenraali Mannerheim kesken sisällissodan. Mannerheimiin muuten epäluuloisesti suhtautuvan Saksan upseerit kuitenkin vakuuttivat, että ratkaisu oli mahdoton. Svinhufvud päätyi siihen, että korvaavaa upseeria ei löytyisi. Heti sisällissodan sodan päätyttyä Mannerheim kuitenkin painostettiin eroamaan.
Ennen sodan puhkeamista Svinhufvud oli lähettänyt Mannerheimille viestin, että hyökkäykset venäläisiä varuskuntia vastaan piti pysäyttää. Syynä oli Neuvosto-Venäjän ulkoasiainkomissaari Lev Trotskin viesti, jossa tämä vakuutti, että venäläiset sotilaat eivät puutu Suomen asioihin. Mannerheim ei totellut.
Punaisilla oli helpompaa saksalaisten kuin valkoisten armoilla. Helsinki oli ollut murhatekojen kaupunki jo vuonna 1917, ja punaisten valtakausi jatkoi samaa synkkyyttä. Saksalaiset jakoivat muonaa ja pitivät järjestystä. Valkoiset eivät saavuttuaan saaneet omiensa väkivaltaa hillityksi.
Venäjän vahva laivasto lähti Helsingistä Saksan laivaston tieltä. Saksalainen von Brandensteinin prikaati eteni Loviisasta Lahteen. Punaisten johtajat kehottivat punakaartilaisia taistelemaan urheasti ja lähtivät Helsingistä Viipuriin ja Pietariin.
Oman voitonparaatinsa von der Goltz piti jo ennen Mannerheimin paraatia 16. toukokuuta. Pian Mannerheim poistui ulkomaille suunnittelemaan Winston Churchillin kanssa sotatoimia bolsevikkeja vastaan.
Lähde: Touko Perko: Haastaja Saksasta 1918. von der Goltz ja Mannerheim. Docendo. 431 s.
Ennen sodan puhkeamista Svinhufvud oli lähettänyt Mannerheimille viestin, että hyökkäykset venäläisiä varuskuntia vastaan piti pysäyttää. Syynä oli Neuvosto-Venäjän ulkoasiainkomissaari Lev Trotskin viesti, jossa tämä vakuutti, että venäläiset sotilaat eivät puutu Suomen asioihin. Mannerheim ei totellut.
Punaisilla oli helpompaa saksalaisten kuin valkoisten armoilla. Helsinki oli ollut murhatekojen kaupunki jo vuonna 1917, ja punaisten valtakausi jatkoi samaa synkkyyttä. Saksalaiset jakoivat muonaa ja pitivät järjestystä. Valkoiset eivät saavuttuaan saaneet omiensa väkivaltaa hillityksi.
Venäjän vahva laivasto lähti Helsingistä Saksan laivaston tieltä. Saksalainen von Brandensteinin prikaati eteni Loviisasta Lahteen. Punaisten johtajat kehottivat punakaartilaisia taistelemaan urheasti ja lähtivät Helsingistä Viipuriin ja Pietariin.
Oman voitonparaatinsa von der Goltz piti jo ennen Mannerheimin paraatia 16. toukokuuta. Pian Mannerheim poistui ulkomaille suunnittelemaan Winston Churchillin kanssa sotatoimia bolsevikkeja vastaan.
Lähde: Touko Perko: Haastaja Saksasta 1918. von der Goltz ja Mannerheim. Docendo. 431 s.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noinhan se suurinpiirtein meni mitä kerroit. Murhakustaa oli se tavallinen sälli, joka menetti neitsyytensä aikoinaan jo siellä Haminan kadettikoulussa, kun lennättimen hoitaja julkihomo raiskasi juopuneen nuoren gustavin, tai yhteistoimin ähellettiiin miesten hanuri leikkejä ??? Maitolasi aamu.
No kumminkin se antoi uutta ulottuvuutta elämään ja Pietarissa venäjän ratsuväessä sai jatkaa kaikkia mahdollisia kiinnostuksen aiheita. Pietari, sotilaat, sodat, hovi tarjosi hulppeaa moninaista tervettä ja myös syvän pervoa elämää. Palveltiin rahaa ja rahan omistajia, kaikilla tavoin. Elintaso oli korkea ja huvia riitti.
Niinpä tässäkin tapauksessa onkin jonkunlainen Jeesus tyyppinen palvonta hieman harhautunutta, ohi mennyttä, kun pitäisi suhtautua kuin tavalliseen jamppaan, joka teki, mitä nyt eteen aina sattui....
Ja eteen "sattui" myös suuri ja mahtava Neuvostoliitto, erityisesti sen puna-armeija -siipi.......
Surullisen hahmon ritari. Carl Gustav Mannerheim.
Julkihomo. Tsaarin armeijan kasvattama kenraali. Soti tsaarin puolesta I maailmansodassa. Johti suomalaisten porvarien lahtausarmeijaa 1918. Fasismin siemenet omaksuneet porvarit tylyttivät suomenkieltä osaamatonta kenraalia.
Maineenpalautus: Svinhufvudin natsiporvarit nostivat sen 30 luvulla puolustusneuvoston johtoon.
Porvari teki Mannerheimista sotien aikana mallinuken antamalla marsalkan lätkät olkapäille.
Neuvostoliitto teki Mannerheimista aselevon ikonin hänen sitä vastustelematta. Suomi olisi ollut pakotettu rauhaan ilman homo-marskiakin.
Väkivallan hillintä olisi pitänyt alkaa punaisista, hehän sen väkivallan alkoivat. Ilman vallankumousyritystä jonka onnistuminen olisi syössyt Suomen ja suomalaiset kurjuuteen ei olisi ollut mitään isompaa väkivaltaa. Miten on mahdollista ettei komuloinen sitä ymmärrä. Moittikaa ensin omianne ja kun saatte ne uskomaan typeryydestään ei ole enää ketään ketä syyttää mistään.
Tuntemalla venäläisen tavan ajatella Mannerhein oli paras mahdollinen pomo Suomen armeijalle.
Itse en tiedä marskin homoudesta mutta miten ajattelette sen vaikuttaneen hänen toimiinsa jos asia niin oli? Nythän jopa SKP.n poheenjohtaja on julkihomo? Olisikin teidänkin fiksumpaa pyrkiä puuttumaan oleelliseen kuten kuka pirulainen halusi alkaa kurjuutukseen johtavan vallankumouksen joka onneksemme/onneksenne epäonnistui!
Sitä alkajatoopea kannattaa todella moittia ja homotella jos se on mielestänne sitä pahinta mitä löytyy. Toisaalta olen siitä samaa mieltä, ettei kunnon mies homoihin sekaannu vaan pysyy tyttölinjalla vaikka ne alkavat näin ikääntyneempänä ollakin harvassa muutoin kuin katsella.
Muistelmissaan Mannerheim väittää vastustaneensa 1918 aina Svinhufvudin Saksa-suuntausta. Todellisuus ei ole näin yksiulotteinen. Svinhufvud haki turvaa itsenäisyydelle - Mannerheim tilaisuutta valloittaa Pietari. Mannerheimin palatessa valtionhoitajaksi Svinhufvud oli suojeluskunnan kunniakomppaniassa rivimiehenä.
Talvella 1918 Mannerheim ja Svinhufvud kiistelivät siitä, oliko maassa sotatila. Svinhufvudin mielestä sotatilalaki 1904 oli laiton, joten ei ollut sotatilaakaan. Ylipäällikön mielestä se oli ollut käytännössä voimassa vuodesta 1914.
Mäntsälän kapinan aikana Mannerheim ei suostunut auttamaan Svinhufvudia, vaan odotteli, miten hankkeessa käy. Sen kukistamisen jälkeen Mannerheim toki suuntautui kohti kansallista sovintoa.
Svinhufvud kutsui Mannerheimin puolustusneuvoston johtoon ylentäen hänet sotamarsalkaksi. Marski suhtautui kuitenkin ynseästi Svinhufvudin uuteen presidenttiehdokkuuteen 1937. Svinhufvudin hautajaisissa Mannerheim toki laski ylipäällikön seppeleen.
Lähde: Martti Häikiö: Suomen leijona. Svinhufvud itsenäisyysmiehenä.
SKP:n johdossa oli mm. jääkäreitä.
Lähtiessään 1915-16 matkaan jääkärit jättivät taakseen Suomen, jossa itsenäisyys oli vielä utopia. Siihen pyrki vain kourallinen aktivisteja poliittisen kentän molemmista ääripäistä. Eliittisukujen ylioppilaspoikia ja työväen radikaaleja yhdisti tsaarinvallan vastustaminen.
Palatessaan kolme vuotta ja kaksi vallankumousta myöhemmin jääkärit kohtasivat täysin toisenlaisen maan. Itsenäisyys oli paperilla jo saavutettu. Sen kylkiäisinä olivat kuitenkin tulleet elintarvikepula, työttömyys ja yleinen sekasorto.
Venäläisiä vastaan hankittuja taitoja piti nyt yllättäen käyttää kotoisen kapinan kukistamiseen. Vapaussodasta tulikin sisällissotaa.
Erityisen kova pala tämä oli niille, jotka muissa oloissa olisivat luultavimmin päätyneet punaisten puolelle.
Niin sanotuista punaisista jääkäreistä kymmenen loikkasi myöhemmin Neuvostoliittoon. Neljä eli Leo Mäkelin , Esko Repo , Fredrik Poltto ja Viljo Syväjärvi toimi lähes alusta alkaen Suomen kommunistisessa puolueessa, jonka punapakolaiset perustivat elokuussa 1918.
Suurin osa jääkäreistä edusti porvarillista maailmankatsomusta. Joukossa oli myös tulevan äärioikeiston edustajia.
Valheita lahtareilta ja kaunistelua jälkikäteen.
Pekkalainen ottaa teoksessaan esille myös Mannerheimin roolin. Tämä esitti muistelmissaan, että vain törkeisiin rikoksiin syyllistyneet punaiset olisi pitänyt asettaa oikeuden eteen ja ”harhaanjohdetut suuret joukot vapauttaa”.
Valkoisen puolen oikeusministerinä toiminut senaattori Onni Talas vastasi, että Mannerheim ei ollut tällaista valkoisten johdolta pyytänyt ja olisi voinut päästää rivimiehiä vapaaksi omalla päätöksellään.
- Sanotaan, että Mannerheim on tabu. Ehkei se enää pidä paikkaansa. Mikään salaliitto ei estänyt tutkimasta kirjeitä ja muita lähteitä arkistoissa. Monta opiskelijatyttöä haravoi kirjeitä, enimmäkseen ruotsiksi kirjoitettuja. Sotkuiset käsialat vaativat kärsivällisyyttä.
Aamulehti/arkisto
Historioitsija Teemu Keskisarja uskoo, että rakkaudettomuus oli marsalkka Mannerheimin elämän suurin trauma.
Historioitsija Teemu Keskisarja uskoo, että rakkaudettomuus oli marsalkka Mannerheimin elämän suurin trauma.
Aikalaisten lausunnoista on peräisin myös kirjan nimi Hulttio. Venäläinen aatelisrouva luonnehti Mannerheimiä kirjeessään tällä termillä, eikä hän vallan väärässä ollutkaan.
Teemu Keskisarja kirjassaan mannerheimista.
Mannerheim oli juopotellut rankasti ja tuhlannut Anastasia-vaimonsa omaisuuden.
Mannerheim oli saanut nuorena kenkää kahdesta koulusta. Hän oli nykykriteerein koulukiusattu, koulukiusaaja ja päihdeongelmainen.
- Mannerheimin isä jätti perheensä ja äiti kuoli surusta ja häpeästä. Gustaf selvisi kuitenkin lähipiirinsä avulla. Oli kaksi ihanaa mummoa, skarppi setä ja tätikin. Sisariin oli aidosti lämpimät välit. Hän oli vahvaa tekoa, Keskisarja kuvailee.
Moniongelmaisuudesta kielivät potkut kahdesta koulusta. Ensimmäisestä koulusta, lyseosta, tuli lähtöpassit Gustafin kivitettyä lähitalon ikkunat. Hän joutui menemään kadettikouluun Haminaan, koska se oli ainoita opinahjoja, joissa ei peritty lukukausimaksuja. Sieltä lähtö tuli 18-vuotiaana homoepäilyn vuoksi.
- Mannerheim oli kai syytön tai syyntakeeton. Nuorena komeana kadettina hän sattui sammumaan väärässä setäseurassa.
Miten hänestä tuli suurmies?
Häväisty Mannerheim lähti kadettikoulusta ja Haminasta – eikä ikinä palannut takaisin. Ei, vaikka Haminassa oli myöhemmin varuskunta, missä Suomen armeijan ylipäällikön olisi ollut hyvä vierailla. Hän ei myöskään ikinä ollut missään tekemisissä samanikäisten kurssikaveriensa kanssa. Etäisyyden ottoon saattoi toki tutkijan mukaan liittyä Mannerheimin kokemukset simputettuna ja simputtajana.
Miksi Mannerheimista sitten tuli kiistelty ja palvottu suurmies?
- Mannerheimissa merkillepantavaa on, että hän ilmoitti jo teini-ikäisenä, että hänestä tulee sotapäällikkö. Haminasta saadut potkut veivät hänet Pietariin, mistä avautui kansainvälinenkin ura. Hän myös keskittyi täysillä johtamiseen, se oli tietoinen valinta.
Keskisarjan mukaan Mannerheim ei ratkaissut vuoden 1918 sotaa.
Mannerheimin tie verimarskiksi. Tsaarin kenraali ja isänmaanpetturi.
Tammikuussa 1918 P. E. Svinhufvudin johtama porvarillinen senaatti ja sen sotilasasiantuntijat jo valitsivat Mannerheimin hallitusta kannattavien suojeluskuntien ylipäälliköksi; Mannerheim arvioitiin sopivimmaksi monista Venäjän armeijassa toimineista tai toimivista suomalaissyntyisistä kenraaleista. Tämä arvio perustui epäilemättä hänen syntyperäänsä aatelisena ja sosiaalisiin suhteisiinsa sekä poliittisiin suhteisiinsa myös oppositiokannalla olleisiin sukulaisiinsa. Valinta ei ottanut huomioon Mannerheimin saksalaisvastaista ja entente-mielistä perusvakaumusta, mistä sittemmin aiheutui ristiriitaa, sillä Svinhufvud ja yleensä Suomen johtavat porvarilliset piirit olivat jo aikaisemmin syksyllä sitoutuneet Saksaan ja laskivat sen varaan, että Saksa takaisi myös sotilaallisesti Suomen eron Venäjästä.
Mannerheim sai määräyksen ylipäällikkyyteensä 16.1.1918, viikkoa ennen vallankumouksen alkamista, ja matkusti Seinäjoelle, mihin hän perusti esikuntansa valkoiselle tukialueelle keskeisten liikenneyhteyksien varteen ja erilleen Vaasassa toimivasta senaatista. Hän muodosti esikuntansa Venäjän armeijassa palvelleista suomalaisista ja sai vahvistukseksi huomattavan määrän ruotsalaisia vapaaehtoisia esiupseereja, millä oli tärkeä sotilaallinen ja myös poliittinen merkitys. Mannerheim ei halunnut esikuntaansa saksalaisia, eikä Saksa ennen Brest-Litovskin rauhantekoa 3.3.1918 ollutkaan valmis lähettämään Suomeen sotilaitaan. Kun Saksa sitten päätti osallistua Suomen tilanteen ratkaisemiseen ja lähettää kenraali kreivi Rüdiger von der Goltzin johtaman Itämeren divisioonan Suomeen, Mannerheim joutui poliittisista syistä muuttamaan strategiaansa.
Svinhufvud puukotti työläisten kurittajaa Mannerheimia selkään ja otti puukottajaksi Saksan keisarillisen armeijan sotavoiman.
Saksa puolestaan teki intervention Suomeen taloudellisten seikkojen vuoksi malmien ja puutavaran vuoksi mutta myös siksi, että Suomi olisi pohjolassa poliittinen tukikohta Ruotsin ja Norjan suhteen. Toki Saksan porvari kauhistui myös näkemyksestä, että Suomi lähti sosialistisen suuntauksen tielle.
Suomen porvaria voi kuvata kameleontiksi. Se vaihtaa väriä aina talouspoliittisten tarpeiden mukaan.
Kenenkähän kanssa Suomen porvari liittoutuu tällä kertaa kun USA:n Trump näyttää hankaloittavan kapitalistiemme kauppaa sinne.
Mannerheim oli kahteen otteeseen Suomen pelastaja. Ensin 1918 ja uudelleen 1939 - 1944. Molemmilla kerroillehan saakelin komurosvot aikoivat siepata maamme epädemikraattisin keinoin. Ensin omin voimin jolloin tuli turpiin jotta 100 vuotta on paruttu ja uudelleen yritys alkaen 1939 tehtiin suuren ja mahtavan sotavoimien avulla mutta härkäpäiset suomalaiset eivät antaneet periksi ja sekös nykyisiäkin komuloisia v-tuttaa.
Jos te komuloiset olisitte fiksuja niin ymmärtäisitte jotta me oikeat suomalaiset pelastimme teidät kommunismin kurjuudelta ja riistolta!
Kiittäkää siitä Marsalkka Mannerheimia niin olette jo paremmalla puolella!
Suomessa ei ole porvareita kuin komuloisten märissä unissa mutta oikeat suomalaiset harrastavat porvarillista talouspolitiikkaa jolla tänne on saatu aikaan yhteiskunta jota muut kadehtivat. Me olemme maailman mitassa onnellisin kansa mutta kaikki eivät näköjään onnistu naamaansa hymylle säätämään, komuloiset eivät ainakaan!
Porvariloisia viituttaa, kun arkistot avaavat todellista tietoa 100 vuotiaasta Suomesta.
Mannerhein oli kuin olikin verikenraali vuonna 1918.