Ilomielinen säästäminen

Kun kaikki rahat kuluivat perheessämme talous ja vuokramenoihin, puhelinlaskun ja niin edelleen, piti keksiä, minne pienetkin rahat kukkaron pohjalta hävisivät. Niinpä teimme kätköjä, sillä tämä varkaaksi paljastunut lähinaapuri kävi kuin huomaamatta kodissamme. Laitoimme kätköjä, sillä hän paljastui ylettömän uteliaaksi, joka ei saa rauhaa sisimpäänsä, ellei tunne joka ikistä kolkkaa kodissamme meillä käydessään. Näitä kätköjä hän haki ja häntä neuvoi eräs henkilö, mistä kätköt löytyy ja tämä johti siihen, että lähinaapuri soitti uskottuna miehenä pankkiin ja kysyi mieheni tiliä ja minun tilinäni ja paljonko tileillämme on rahaa. Pankki kieltäytyi antamasta tietoja eikä hänen tilannettaan parantanut sekään, että hän meni pankkiin ja näytti veljeni nimissä paperit. Luultavimmin tältä lainaan otetut. Kun lähinaapuri meni kotiin, kahvi loppui. Sitä meiltä hakiessa todistajaksi otettiin lähiasunnossa vierailevat hoitajat. Kun kahvipurkki avattiin, siellä loisti lappu "älä varastele. " lähinaapuri sanoi, että varkaalle laittoi lapun. Hoitajat käsipuolessa lähinaapuri lääkärille taputtivat, koska lähinaapuri ei ymmärtänyt, että lappu oli kirjoitettu hänelle ja häntä kielletty käymästä naapurissa ja että muita varkaita me emme tunne. Nyt lähinaapuri on lääkärin puheilla. Ei kuulemani mukaan antanut mitään lausuntoa kysymyksiin, vaan vetosi siihen, että muutahan ne, hän on vain auttaja. Lopulta lähinaapuri menetti muistiaan sen verran, ettei enää erottanut, olenko naapuri, sisar vai vaimo, joka kùlemma liite kun on sisar. Lopulta mekin viisastuimme ja laitoimme vanhoina ihmisinä päämme yhteen ja saimme muutaman kymmentä tonnia säästöön neljän kymmenen vuoden kuluessa tulollemme.