Vielä muutama kysymys, älkää hermostuko!
Mistä kaukaa on peräisin liturgiassa esitettävä puhelaulu eli resitointi (olikohan oikeat sanat?)??
Ja kuinka vanhoja ovat liturgian vanhimmat osat? Yleensäkin minua kiinnostaa tämän jumalanpalveluksen kehittyminen. Olen joskus lukenut asiasta, mutta juuri nyt minulla ei ole mitään teosta, mistä tarkistaisin.
Millaista jumalanpalveluselämä oli Jeesuksen aikana ja miten se siitä kehittyi.
Mistä kaukaa on peräisin liturgiassa esitettävä puhelaulu eli resitointi (olikohan oikeat sanat?)??
Ja kuinka vanhoja ovat liturgian vanhimmat osat? Yleensäkin minua kiinnostaa tämän jumalanpalveluksen kehittyminen. Olen joskus lukenut asiasta, mutta juuri nyt minulla ei ole mitään teosta, mistä tarkistaisin.
Millaista jumalanpalveluselämä oli Jeesuksen aikana ja miten se siitä kehittyi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On kyllä niin laaja kysymys, ettei tuohon oikein kannataisi lähteä vastaamaan. Jotakin lyhyesti kuitenkin, muut lisäilkööt ja korjatkoon jos nyt ulkomuistista tulee virheitä.
Resitointi on jo liturgiaa vanhempaa perua antiikin ajalta. Jos olen oikein ymmärtänyt resitointi on ollut käytössä jo filosofisissa kouluissa. Aikoinaan sanat kirjotettiin tekstissä yhteen ilman välejä ja välimerkkejä. Koska kirjoja ei ollut kaikille luettiin tekstejä ääneen ja resitoiva tapa teki luvusta selkeää ja sellaista, jossa yhteenkirjoitettu teksti hahmottuu selkeäksi.
Antiikin papyrystutkija Carsten Peter Thiede viittaa kirjassaan (Kala Rooman keisarille) tutkimuksiin, joiden perusteella uskotaan, että antiikissa tekstit luettiin ääneen (resitoiden) myös yksin luettaessa, juuri tuon sanojen hahmottumisen vuoksi.
Liturgian vanhimmat osat ovat yhtävanhoja kuin Evankeliumi. Eli sanat, joissa muistellaan ehtoollisen asettamista ovat olleet alusta lähtien käytössä. Ei tietenkään aivan samoin sanamuodoin, vaan toimittaja hyvin vapaasti asetti sanansa tuoden kuitenkin esiin tietyt peruselementit: ehtoollisen asettamisen muistelun, pelastushistorian muistelun ja sanoman kuolleista ylösnousemisesta. Uskontunnustus kehittyi 300-luvulla, sitä ennen se oli lyhyt ja toteava, mutta kiinteä osa yhteistä toimitusta.
Vanhin säilynyt muuttumaton liturginen rukous on kristikunnassa kaiketi vigiliassa ja ehtoopalveluksessa esiintyvä ehtooveisu, "Oi, Jeesus Kristus..."
Liturgian vanhimmista muodoista saa viitteitä Jaakobin liturgiasta, joka sekin on muuttunut matkan varrella. Krysostomoksen ja Basileios Suuren liturgiatkin ovat kokeneet muutoksia heidän oman aikansa jälkeen. Hehän elivät 300-luvulla, Krysostomos kuoli 400-luvun alussa. Esimerkiksi proskomidi (ehtoollisaineiden valmisteluosio) kehittyi erään tutkimuksen mukaan vasta 900-luvulla, jolloin liturgiassa ollut muistelu siirtyi proskomidiin. Aikaisemmin kuolleiden ja elävien muistelu tapahtui siinä, missä nyt on suuren saaton muistelu (muistakoon Herra Jumala valtakunnassaan) ja sen jälkeen muistelu liittyi ehtoollisen asettamiseen ja sen jälkeiseen osioon "Anafora" (Ensimmäisten joukossa muistakoon...).
ennen 1200-lukua monet muut toimitukset liittyivät liturgiaan mm. sairaanvoitelu toimitettiin liturgian yhteydessä ambonin takaisen rukouksen yhteydessä, eli kun pappi oli sanonut "Lähtekäämme pois rauhassa".
Aivan aluksi kristityt osallistuivat tavallisiin synagoga palveluksiin juutalaisessa yhteisössä. Kun välit kärjistyivät 60-luvulla jkr. alkoi palveluskulttuuri kehittyä omakseen, mutta jo apostolien teot kertovat kristittyjen omasta leivän murtamisesta, eli liturgian alkumuodosta.
Evankeliumien ajoituksesta vielä. Perinteisesti evankeliumien kirjoitusajankohdiksi on määritelty 70-90 jkr. välinen aika. Nykytutkimus alkaa hahmottaa ajan paljon varhaisemmaksi, eli välille 40-68 jkr. Tästä ajoituksesta on monia tutkimuksia. Tärkeä osa kristillistä kokoontumista oli Kristuksen elämästä kertominen. Asian hoiti omin sanoin, jos paikalla oli silminnäkijä, mutta tällaisen puuttuessa luettiin evankeliumeista sitä, mikä oli saatavilla. On mahdollista, että yhtenäispainoksia eri evankeliumeista (tai tarkemmin yhden evankeliumin eri versioista) esiintyi jo hyvin varhain.
Mutta tämä nyt oli tällaista ihan summittaista kirjoittelua. Oliko joku tietty kysymys mielessä?
Kiitos isä Tuomas. Huomasin itsekin, että kysymys oli laaja, mutta vastaus oli hyvä. Kiitos myös alempana olevista kirjavinkeistä.
Mikä on tämä Thieden kirja, mihin viittasit?
Niin, en ajatellut sen kummemmin mitään erityiskysymystä. Ehkä tämä resitoinnin alkaminen oli päällimmäisenä. Mietin kyllä sitä, kun toiset moittivat ortodokseja siitä, että he pitävät kiinni kaikista näistä vanhoista asioista...toiset taas kaipaavat pysyvyyttä (kuten minä).
Tähän varmaan liittyy se, miten ihmiset kokevat koko Jumalan palvelemisen. Tai en tiedä.
Milloin sitten tulee/ on tullut tarvetta muuttaa liturgiaa?
Vielä kysyisin näistä jumalanpalveluksissa käytettävistä asuista, miten ne ovat aikojen saatossa kehittyneet. Jos tämä on taas liian laaja kysymys, niin yritän etsiä vastauksia kirjoista, kunhan saan sellaisia kirjoja käsiini...
Carsten Peter Thiede on argeologi ja papyrusten tutkija, ei siis teologi. Hän työskentelee Israelin hallituksen palkkaamana tutkijana mm. qumranin kaivausten löytöjen parissa. Häneltä on suomennettu teos "Kala Rooman keisarille", jossa hän esittelee nykytutkimuksen tuloksia yleistajuisesti seuraavista aiheista:
- arki Jeesuksen aikana
- opetuslasten ja Jeesuksen kolmikielisyys: hebrea, kreikka, aramea.
- Kristillisten kirjoitusten synty ja leviäminen
- Jumalan poika ja Ihmisen poika nimitysten merkitys Juutalaisuuden eri lahkoissa
- kulttuurivaihto ja sen vaikutus kristilliseen sanomaan. Eli ne keinot, joilla sanoma tehtiin ymmärrettäväksi, tekstien viittaus teatteriin yms...
Hyvin mielenkiintoinen kirja, jota olen täällä useamman kerran mainostanut.
Jumalanpalvelusasuista on tehty kirja suomeksikin. Olikohan tuo tekija Marianne Laamanen ja itse kirjanen Jumalanpalveluspuvut ortodoksisessa kirkossa. Kyseessä on siis Gradun pohjalta tehty julkaisu.
Liturgia muuttui käytännön tarpeen mukaan. Esim, aluksi ei ollut proskomidia, koska kirkkokansa toi leivän ja viinin, joka sitten suuressa saatossa haettiin kirkon eteisosasta uhrin toimittamista varten. Tästä sitten luovuttiin käytännön syistä, kun leivät alettiin leipoa erikseen sitä varten ja ne valmisteltiin sitten ennen varsinaista liturgiaa.
Aluksi eukaristia toimitettiin kirkon keskellä. Ikonostaasi kehittyi kun palvelukset olivat meluisia ja pyhä tila erotettiin omakseen, että edes papisto saisi rauhassa toimittaa. Tällainenkin selitys on esitetty. Toisaalta myös siksi, että ehtoollisella käynti harveni ja kaikkien ei ollut tarpeellista kaikkea nähdä. Kaikenlaisia teorioita siis on.
Ehtoollismalja peitetään liinalla, ettei sinne mene roskia ja ötököitä; saatto on, jotta siirrettäisiin malja ja leipä pöydältä toiselle, Kädet pestään, jotta ei tartuteta pöpöjä jne. Kaikelle tällaiselle annetaan myös hengellinen sisältö, että pysyttäisiin rukouksessa ja kaikki ilmaisisi uskon totuuksia jne.
Mutta kannattaa lukea tutkimuksia aiheesta jos todella kiinnostaa.
Tarkennusta vielä resitointiin:
Antiikin kreikkalaisten ja roomalainen resitointi poikkesi suuresti Suomen ortodoksisissa kirkoissa käytetystä resitoinnista: nykyään käytetään (venäläisessä perinteessä) selkeää säveltasollista resitointia, mutta antiikin resitointi oli lähinnä riikinruotsilta kuulostavaa kreikkaa. Vaikka runoja luettaessa verbi olikin laulaa, ja vaikka säestämiseen käytettiinkin lyyraa, resitointi oli lähinnä vapaata puhetta - kreikkalaisessa maailmassa tämä on edelleen resitointitapa. Näin meille ainakin on kerrottu latinan ja kreikan opinnoissani.
Käsitykseni mukaan laulullinen resitointitapa on perua lähinnä juutalaisista temppelipalveluksista. Tämän olen oppinut musiikin historian opinnoissani.
Liturgianhistoriasta on suomeksi joitakin ihan mielenkiintoisia kirjoja.
Heikki Kotilan teos Liturgian lähteillä on melko yleistajuinen perusoppikirja, joka tosin vanhakirkollisten liturgioiden jälkeen seuraa vain lännen liturgista perinnettä.
Erittäin mielenkiintoinen ja todennäköisesti paras suomenkielinen teos liturgianhistoriasta on mielestäni Heikki Kotilan Eukaristinen rukous. Vanhakirkollinen aineisto lännen kirkkojen uusissa ehtoollisrukouksissa. Siinä esitellään noin sadan sivun verran erilaisia vanhakirkollisia liturgioita ja liturgisia traditioita, niiden keskinäisiä suhteita ja kehitystä. Teoksessa on myös paljon suomennoksia liturgisista teksteistä. Jos haluaa perehtyä asiaan vielä tarkemmin, sen lähdeluettelosta on varmaan hyvä aloittaa.
Ortodoksit ovat suomentaneet useampia Alexander Schmemannin teoksia, joista olen silmäillyt varsinkin kirjaa Johdatus liturgiseen teologiaan. Siinä oli myös paljon liturgisen kehityksen varhaisvaiheista.
Netistä löytyy myös tällainen mainio sivusto, joka on auttanut minua hahmottamaan ortodoksista liturgiaa: http://www.edu.joensuu.fi/ortoweb/Sissonen/index.htm
Ja tietysti ortodoksit ovat kääntäneet valtavan määrän liturgisia tekstejä.