Rotuopin kahdeksat kasvot

En ole kuunnellut. Kuuntelen kyllä vielä, ihan kiinnostavalle vaikuttaa. Tuskin sisältää mitään suuria yllätyksiä tai uutta tietoa, mutta yksityiskohdata saattavat kuunnellen taas tarkentua.

Ohjelman sivuilla on kysymys: "olisiko sinut pakkosterilisoitu 30-luvun Suomessa?"
Kysymys on hieman outo, koska innokkaimmin sterilisoitiin vasta sodan jälkeen, itse asaissa 1950-luku taisi olla huippu. 30-luvulla sterilisoitujen määrät olivat melko vähäisiä, joten vaara joutua silloin sterilisoiduksi ei ollut kovinkaan suuri.

Mutta se sopii tietenkin siihen populaariin käsitykseen, joka monella asiasta on, vaikka asian todellinen laita tullee itse sarjan jaksoissa kyllä esille. Toki Natsi-Saksassa sterilointi ja muu rotutohtorointi oli huipussaan Hitlerin noustua valtaan, aina hänen kaatumiseensa saakka. Rotulääketiede ei ollut silloinkaan Saksan yksinoikeus tai täysin siellä kehitettyäkään, mutta monesti tuolloin vielä voimakkaana vaikuttanut uskonnollisuus muodosti esteen sen laajemmalle leviämiselle monessa muussa maassa. Sodan jälkeen lähes kaikkialla vasemmistoaallon myötä maallistuminen lisääntyi. Suomessa vasemmisto menetti pian asemiaan, mutta maallistuminen oli tullut tiedemaailmaan pysyäkseen, osin myös ihmisiin vaikutuksen tehneen sodan aikaisen nopean kehityksen ja tieteen voittokulun ansiosta. Niinpä uskonnollisuus ei enää muodostanut estettä rodunjalostukselle, johon edelleen uskottiin. Sodan jälkeen tuomittiin rodunjalostuksen nimissä tehdyt joukkomurhat, mutta itse käsitystä rodunjalostamisen tarpeellisuudesta ei kumottu. Sillä oli edelleen yhtä vahva kannatus kuin ennen sotaa ja sodanjälkeisessä ilmapiirissä se ilmeisesti jopa lisääntyi. Vastustajia oli jo ennen sotaakin koko joukko, ja ajan myötä he alkoivat saada lisää kannatusta niin, että lopulta tapahtui aika nopea muutos ajattelussa. Rotulääketieteen vastustajat olivat usein vasemmistolaisia ja kuusikymmentäluku muodostuikin heidän voittokulukseen. Kuusikymmentä ja seitsemänkymmentäluvut olivat todellakin suuren murroksen aikaa, jolloin nykyaikainen maailmamme monelta osin muodostui. Itse olen käsittänyt vasta jälkeenpäin kuinka lähellä vanha maailma vielä silloin oli. Se toki huokui monessa kohti vielä silloin, mutta ajattelin aina vanhojen ihmisten ajattelun tulevan jostain 30-luvulta. Ei se niin ollutkaan, vaan heidän ajattelunsa oli ollut valtavirtaa vielä muutamia vuosia ennen syntymääni. Se tietysti selittää paljon siitä, miksi sen vielä silloin saattoi aistia niin voimakkaasti.

Sarjan kuunneltuaan kannattaa etsiä käsiinsä Perhe on pahin (All in the family) sarjan jaksoja ja katsoa niitä. Se kuvaa erinomaisesti tuota muutoksen aikaa ja sitä millaista elämä Yhdysvalloissa oli 60-luvun lopulla. Aika paljon samaa oli täällä vielä 70-luvullakin, paikoin sen vuosikymmenen aivan loppupuolelle saakka. Jaksoja katsoessaan nauraa niille jutuille vieläkin, koska edelleen muistaa kaiken sen vastakkainasettelun. Tokihan joihinkin vanhoihin asenteisiin törmää edelleen, mutta onhan maailma kokonaisuudessaan ihan toinen kuin silloin. Aikana, jonka muistan, yhteiskunnallinen muutos oli jo tapahtunut, mutta vanhemman polven vastarinta jatkui, monen kohdalla loppuun saakka.