UT:n alkukieli ei tue upottamista ainoana oikeana kastemuotona.
Esimerkiksi Paavali opettaa, että Israelin kansan kulkeminen Punaisen meren läpi oli kaste (2 Moos. 14,1 Kor 10:1-4 "pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi"). Israelilaisia ei todellakaan "upotettu" meressä, vaan pikemminkin vihmottiin tai kasteltiin vedellä pilvessä.
Baptizoo-verbi tarkoittaa kreikassa upottamista, mutta lisäksi se tarkoittaa valelemista, pesemistä, pirskottamista ja ylipäätään kaikenlaista vedellä koskettamista. Sanat baptidzoo = "kastaa" ja baptisma = "kaste" merkitsevät UT:ssa varsinaisen kasteen lisäksi myös "peseytymistä", "käsien ja jalkojen pesemistä", "sumupilvestä kostumista" jne. Sanaa käytetään esim. Pilatuksen käsien pesemisestä. Baptidzoo -verbi ei ilmaise sitä, millä tavalla kosketus veden kanssa tapahtuu.
UT:ssa ei ole yhtään tekstiä, jonka perusteella voitaisiin osoittaa baptidzoo-verbin tarkoittavan vain ja ainoastaan upottamista, ja että kasteen ainoa oikea muoto on veteen upottaminen. Veden määrä ei tee kastetta päteväksi eikä epäpäteväksi.
Apostolisen ajan ja sen jälkeinen kirkon kasteoppi: lapsien kastaminen on normaali käytäntö.
Kirkkoisä Origenes (185–254) kirjoitti: “Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsia”. Hän kirjoitti lisäksi: ”Koska kasteessa pannaan pois syntitartunta, joka on saatu syntymässä, kastetaan myös pieniä lapsia.” Origenes sekä hänen isänsä ja isoisänsä oli kastettu lapsina.
Karthagossa pidettiin Origeneen aikaan kokous, jossa 67 piispaa käsitteli kysymystä, voidaanko lapsi kastaa ennen kahdeksatta päivää syntymänsä jälkeen. Kokouksessa päätettiin, että vaikka heti synnyttyään. Kukaan piispa ei vastustanut lapsikastetta, eikä lasten kastaminen sinänsä ollut teologinen ongelma.
Moni muukin vanhan kirkon opettajista on kirjoittanut lapsikastetta puolustavia lausumia. Irenaeus (140–202) kirjoittaa uudestisyntymisen yhteydessä rintalapsista ja kirkkoisä Augustinus (354–430) kirjoitti, että ”kirkko on aina käyttänyt lapsikastetta”.
Tertullianus (k. 225) oli lasten kastamisen tunnetuin vastustaja. Mutta hänen teksteistään ilmenee, että hänen aikanaankin lapsikaste oli normaali käytäntö.
Hän halusi viivyttää kastamista teologisesti arveluttavin perustein väittäen viivyttämistä hyödylliseksi: ”Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, syntien anteeksiantamiseen?” Tertullianus näyttää siten kieltäneen perisynnin, mikä on selvä erhe ja ilmeisesti syy hänen lapsikasteen torjuntaansa.
Joka tapauksessa myös Tertullianuksen tekstit puhuvat sen puolesta, että lapsikaste oli hänenkin aikanaan yleisesti käytössä, koskapa hän ryhtyi sitä käytäntöä vastustamaan. Kasteen siirtämistä jopa kuolinvuoteelle perusteltiin sillä, että silloin pelastuminen olisi varmempaa, kun ei ehtisi tehdä kasteen jälkeen paljon syntiä. Sellainen näkemys on kuitenkin paha väärinkäsitys UT:n pelastus- ja kasteopin ymmärtämisessä.
Huomattakoon, että vaikka Raamatussa ei ole nimen omaista termiä "sakramentti" tai "lapsikaste" ei se tarkoita, ettei itse asiasisältöä löytyisi. Itse asiassa sana mysterion = salaisuus eli sakramentti on Raamatun alkukielessä.
Ei Raamatussa ole termiä kolminaisuus tai Kristuksen kaksiluonto-oppi, ei myöskään henkikastetta, tai "viimeinen tuomio", mutta noiden käsitteiden ja oppien asiasisältö on Raamatussa.
Tervessi Turust!
Esimerkiksi Paavali opettaa, että Israelin kansan kulkeminen Punaisen meren läpi oli kaste (2 Moos. 14,1 Kor 10:1-4 "pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi"). Israelilaisia ei todellakaan "upotettu" meressä, vaan pikemminkin vihmottiin tai kasteltiin vedellä pilvessä.
Baptizoo-verbi tarkoittaa kreikassa upottamista, mutta lisäksi se tarkoittaa valelemista, pesemistä, pirskottamista ja ylipäätään kaikenlaista vedellä koskettamista. Sanat baptidzoo = "kastaa" ja baptisma = "kaste" merkitsevät UT:ssa varsinaisen kasteen lisäksi myös "peseytymistä", "käsien ja jalkojen pesemistä", "sumupilvestä kostumista" jne. Sanaa käytetään esim. Pilatuksen käsien pesemisestä. Baptidzoo -verbi ei ilmaise sitä, millä tavalla kosketus veden kanssa tapahtuu.
UT:ssa ei ole yhtään tekstiä, jonka perusteella voitaisiin osoittaa baptidzoo-verbin tarkoittavan vain ja ainoastaan upottamista, ja että kasteen ainoa oikea muoto on veteen upottaminen. Veden määrä ei tee kastetta päteväksi eikä epäpäteväksi.
Apostolisen ajan ja sen jälkeinen kirkon kasteoppi: lapsien kastaminen on normaali käytäntö.
Kirkkoisä Origenes (185–254) kirjoitti: “Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsia”. Hän kirjoitti lisäksi: ”Koska kasteessa pannaan pois syntitartunta, joka on saatu syntymässä, kastetaan myös pieniä lapsia.” Origenes sekä hänen isänsä ja isoisänsä oli kastettu lapsina.
Karthagossa pidettiin Origeneen aikaan kokous, jossa 67 piispaa käsitteli kysymystä, voidaanko lapsi kastaa ennen kahdeksatta päivää syntymänsä jälkeen. Kokouksessa päätettiin, että vaikka heti synnyttyään. Kukaan piispa ei vastustanut lapsikastetta, eikä lasten kastaminen sinänsä ollut teologinen ongelma.
Moni muukin vanhan kirkon opettajista on kirjoittanut lapsikastetta puolustavia lausumia. Irenaeus (140–202) kirjoittaa uudestisyntymisen yhteydessä rintalapsista ja kirkkoisä Augustinus (354–430) kirjoitti, että ”kirkko on aina käyttänyt lapsikastetta”.
Tertullianus (k. 225) oli lasten kastamisen tunnetuin vastustaja. Mutta hänen teksteistään ilmenee, että hänen aikanaankin lapsikaste oli normaali käytäntö.
Hän halusi viivyttää kastamista teologisesti arveluttavin perustein väittäen viivyttämistä hyödylliseksi: ”Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, syntien anteeksiantamiseen?” Tertullianus näyttää siten kieltäneen perisynnin, mikä on selvä erhe ja ilmeisesti syy hänen lapsikasteen torjuntaansa.
Joka tapauksessa myös Tertullianuksen tekstit puhuvat sen puolesta, että lapsikaste oli hänenkin aikanaan yleisesti käytössä, koskapa hän ryhtyi sitä käytäntöä vastustamaan. Kasteen siirtämistä jopa kuolinvuoteelle perusteltiin sillä, että silloin pelastuminen olisi varmempaa, kun ei ehtisi tehdä kasteen jälkeen paljon syntiä. Sellainen näkemys on kuitenkin paha väärinkäsitys UT:n pelastus- ja kasteopin ymmärtämisessä.
Huomattakoon, että vaikka Raamatussa ei ole nimen omaista termiä "sakramentti" tai "lapsikaste" ei se tarkoita, ettei itse asiasisältöä löytyisi. Itse asiassa sana mysterion = salaisuus eli sakramentti on Raamatun alkukielessä.
Ei Raamatussa ole termiä kolminaisuus tai Kristuksen kaksiluonto-oppi, ei myöskään henkikastetta, tai "viimeinen tuomio", mutta noiden käsitteiden ja oppien asiasisältö on Raamatussa.
Tervessi Turust!
Vastaukset 10
Vanhimmat
On hyvää ja kiitettävää kun joku vaivautuu kirjoittamaan oikeaa asiaa tännne mormonien palstalle. Juuri tuota Kristusvaloa täällä tarvitaan viekkaasti sommiteltujen tarujen, uskomusten ja pimeyden keskellä, mitä mormonismi on.
Lue Martti Lutherin teksti kasteesta. Luther nimeenomaan sanoo, että babtizo-sana tarkoittaa upottamista ja viittaa saksalaisen kastetta merkitsevän sanan tulevan saksalaisesta upottaa -sanasta. Olisiko uskonpuhdistajalla ollut niin huono kielten tuntemus, kun sanoi kasteen merkitsevän upottamista? Miten sellainen on voinut kääntää Raamattua tms...?
Varmalla on käynyt niin, ettei Lutherus nyt ole läheskään tiennyt mitä on puhunut. Yleensä kastekeskustelut käydään luterilaisten ja helluntailaisten välisissä otteluissa. Itse olen yleensä hieman hidas niihin osallistumaan. Niistä tuppaa tulemaan paljon porua ja vähän villoja.
Enpä taida tälläkään kerralla kovin innokkaana lähteä tuon tekstin puolustamiseen.
Lutheruksella oli muuten merkittävä osa Pohjois- Saksan kirjakielen synnyssä ja kehityksessä. Itse asiassa hän käänsi Raamatun kielelle jota ei kirjakielenä ollut oikeastaan olemassa. Myöhemmin Agricola teki saman suomessa.
Mukava oli kuulla taas sinustakin, eipä taida varsinaista väittelyä syntyä välillämme. Minä yritän kehitellä uusia väärennöksiä. :-)
pelkkä kaste ei riitä, tarvitaan myös uskominen.
Nyt voidaankin kysyä, ovatko lapset tehneet tietoisen uskonvalinnan, eli uskovatko he tietoisesti Jumalaan? Ymmärtävätkö lapset evankeliumin opit? Itse en ymmärtänyt vielä edes 13 vuotiaana, saati lapsena.
Vielä enemmän korostuu uskon merkitys, kun ymmärrämme Jeesuksen sanat; "Totisesti, totisesti, ellei ihminen synny uudesti ylhäältä, hän ei näe Taivasten valtakuntaa". Lue Raamatusta Jeesuksen keskustelu Nikodeemuksen kanssa.
Ylhäältä syntyminen ei tarkoita biologista syntymistä, vaan hengellistä luonteen puhdistumista ja uudistumista, jonka saa aikaan Pyhä Henki. Pyhän Hengen tehtävä on synnyttää Uusi Luomus. "Vanha on kadonnut, katso Uusi on sijaan tullut". On selvää että pienet lapset eivät voi olla Uusia Luomuksia. Minustakin tuli Uusi Luomus vasta 40 vuotiaana.
Jeesus sanoi Nikodemukselle: Joka ei synny vedestä (water) ja Hengestä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Mikä lihasta on syntynyt on liha (baby), mikä Hengestä on syntynyt on henki (Joh.3:5-6).
Jeesus sanoo sylilapsen uskovan häneen (Mark.9:36,42). Lapsilla on etuoikeus kasteeseen. Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa, niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle, sanoo Jeesus (Mark.10:15).
Jeesus ei puhu mitään ymmärtämisestä kasteen yhteydessä, vaan käskee kastaa kaikki kansat nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen (Matt.28:19-20). Nikodemuskaan ei ymmärtänyt kasteen salaisuutta eli sakramenttia.
"Jeesus sanoi Nikodemukselle: Joka ei synny vedestä (water) ja Hengestä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Mikä lihasta on syntynyt on liha (baby), mikä Hengestä on syntynyt on henki (Joh.3:5-6)"
Jeesus sanoi tuossa kohdassa, että tulee olla vedestä syntynyt(kaste), ja Hengestä syntynyt. Pelkkä vedestä syntyminen(kaste) ei siis auta, jos Hengestä syntyminen puuttuu.
Lapsi on lihasta syntynyt, mutta Uusi Luomus on Hengestä syntynyt. Nikodemuskaan ei ymmärtänyt Uuden Luomuksen syntymää. Minäkin ehdin täyttää 40 ennenkuin minusta tuli Uusi Luomus. Sitä ennen olin vain lihallinen ihminen, siitäkin huolimatta että kävin 13 vuotiaana kasteella.
Kukaan ei synny vedestä, eikä Raamattu niin sano.
Kaste on syntymistä samanaikaisesti vedestä ja Hengestä. Hän on (=Jeesus) joka on tullut veden ja veren kautta ja Henki todistaa, sillä ne kolme pitävät yhtä.
Lue, kasteessa herätetään, Kol,12:12, samoin Room.6:3-4
Luota Jumalan sanaan enemmän kuin omiin tunnepitoisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
opettamaan koko kristillisen vanhatestamentillisen teologian. Teologia tuntee raamatussa esiintuodun perisynnin. UT:ssa apostoli Paavalin käsitys ihmisestä on pessimistinen - mutta realistinen.
Jumalan edessä kaikki ihmiset ikään kokoon ja sukupuoleen katsomatta ovat turmeltuneita, kelvottomia, epäpuhtaita, vailla Jumalan kirkkautta, hengellisesti kuolleita ja vailla yhteyttä Jumalaan, eikä kukaan ihminen tee hyvää - ei siis lapsetkaan (Room.3:9–23). Kukaan ihminen ei tule vanhurskaaksi tekojen avulla eikä millään omalla "luontaisella viattomuudellaan".
Lapsille ei ole annettu mitään toista pelastustietä, eikä missään sanota, että lapset eivät tarvitsisi pelastusta synnistä Kristuksen kautta. Yhdessäkään Raamatun kohdassa ei liioin ole tarkasti määritelty ikää jossa lapseus päättyy.
Kukaan ihminen ei voi olla Jumalan edessä vanhurskas ilman uskoa Kristukseen, ei pieni lapsikaan. Jos niin olisi, sellainen merkittävä poikkeus olisi ilmoitettu Raamatussa, eikä Jeesus olisi tehnyt lasta pelastuksen vastaanottamisen esikuvaksi. Lapsikin siis nimenomaan ottaa vastaan Jumalan valtakunnan (Luuk.18:7). Jeesus teki lapsesta esikuvana aikuisille, mutta ei Jeesus sanonut lapsia viattomiksi ja synnittömiksi tai "kilteiksi" niin että he sen takia pääsisivät taivasten valtakuntaan.
"Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."
3. Synti ei ole yksittäinen teko, vaan ihmisen "luonto"/persoona on turmeltunut.
Olemme siis havainneet, että perisyntioppi perustuu sekä VT:n että UT:n ilmoitukseen. Jos ei olisi ihmisen perisyntisyyttä, ei lapsia tarvitsisi kastaa eivätkä lapset tarvitsisi pelastustakaan, koska pikkulapset eivät ole vielä mitään ulkoisia rikkomuksia tehneet.
Siinä tapauksessa pelastumisen tarve alkaisi vasta kun ihminen on ymmärtävässä iässä, jolloin hän tajuaa mikä on oikein ja väärin ja alkaa tehdä vääriä tekoja. Mutta synti ei ole mikään tuollainen ulkoinen, pinnallinen asia Raamatussa.
Ei kysymys ole yksittäisen teon tekemisestä tai jostain pahasta sanasta eikä laiminlyönnistä, vaan synti lähtee ihmisen sisimmästä. Synti on nimenomaan kosminen turmiovalta, pahan substanssi, jonka vallassa jokainen ikään katsomatta on äitinsä kohdusta asti.
Paavalilaiselle opille synnistä turmiovaltana on havaittavissa merkkejä jo VT:ssa, jossa Ps. 36:2-3 kuvaa syntiä personifioituna voimana, joka "kuiskii" väärintekijän sisimmässä.
"Synti kuiskii väärintekijän sydämessä niin, ettei hän enää pelkää Jumalaa."
Jumalan laki syyttää ei vain jotain tekoamme, vaan "luontoamme" eli persoonaamme, joka on kadotustuomion alainen. Ihminen on itsessään vihan, kuoleman ja kadotuksen lapsi, jos ei Kristuksen sovituskuolema ja ylösnousemus pelasta ihmistä tästä olotilasta (Ef. 2:3).
"Heidän [tottelemattomuuden lapsien] joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin."
Erilaisista kasteista on lukuisia variantteja sekä juutalaisuudessa, että pakanauskonnoissa. Kristinusko on omaksunut lapsikasteen varhaisista ajoistaan lähtien. Tämän kastemuodon hyväksyi lopulta mm. Lutherus, vaikkakin hän tutki asiaa erityisen tarkasti. Lutherus pohti asiaa vasta keskiajan lopulla.
Rakkaat kullat ja muut lähimmäiseni tutkikaa Raamattua ja erityisesti mitä vanhat ja viisaat teologit ovat asiasta sanoneet ja mihin he ovat päätyneet. Tässä kilpailussa ei nyt valitettavasti pärjätä millään Leo Mellerin karismatikalla hörhöilyillä. Nyt tarvitaan todellista tietoa ja sitä tarvitaan paljon, sekä perusteellista asiaan paneutumista.
Hyvä kirjallinen ilmaisukyky ei myöskään ole pahitteeksi.
Missä on johtaja Antti Voitto Piiterinenkin, nyt sinua tarvitaan. Totinen tosi. Hyvää Voiton päivää sinulle. t. Turust
kokemus, vaikka sain kasteen jo lapsena.
"Jeesus sanoi Nikodemukselle: Joka ei synny vedestä (water) ja Hengestä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Mikä lihasta on syntynyt on liha (baby), mikä Hengestä on syntynyt on henki (Joh.3:5-6)
Pelkkä kaste ei yksin riitä, jos Hengestä syntyminen puuttuu. Kävin kasteella 13 vuotiaana, ja ehdin olla 27 vuotta uudestisyntymätön, eli lihallinen ihminen, ennenkuin suostuin murtumaan, kuolemaan ja antautumaan Kristukselle, ja suostumaan Pyhän Hengen synnyttämäksi Uudeksi Luomukseksi. 27 vuotta yritin omin lihan voimin tehdä itsestäni Uutta Luomusta, ja olin täysi fariseus, ja lihan ihminen. Mutta mitä enemmän yritin, sitä syvempi oli epäonnistumiseni. Lopulta voimani loppuivat tyystin, ja täysin uupuneena, kuolemanväsyneenä annoin Jumalalle luvan tehdä minulle mitä tahansa. Ja Hän teki!
Kaste on vain ulkoinen merkki, symboli, joka ei itsessään merkitse mitään, jos se mitä se symbolisoi, puuttuu. Kaikki kirkon jäsenet on kastettu, siitä huolimatta vain häviävän pieni osa on todella Pyhän Hengen voimasta Uudestisyntyneitä Uusia Luomuksia.
Ulkoinen ei ole tärkeintä, vaan sisäinen.
Ainakin minulla kasteen ja Hengestä syntymisen välillä oli 27 vuotta. Tiedän myös että monen kohdalla se jää pelkkään kasteeseen, ja Hengestä syntyminen jää iäksi puuttumaan.