Sinulle Joensuun "satakieli" hope.Love jne

Laitoin tuon antamasi Tuben soimaan tietokoneella. Kyllä niitä taakkoja joutuu kantamaan. Itse joskus luin Ambomaan lähestystyöstä. Jotenkin koen, että sinne Namibiaan suomalaisilla oli Valkoisen Miehen kristillinen taakka. Hetken haaveilin itse, että minusta tulisi lähestyssaarnaja. Mutta sitten jonkinlainen tyttöystävä/vaimoehdokas kysyi minulta tosissaan, että lähtisinkö hänen kanssa isona lähestyssaarnajaksi ja eläisinkö koko elämäni lähetyssaarnaajana? Huomasin, että 1,5 vuotta voisi kantaa Valkoisen Miehen lähestystaakkaa. En halunnut enempää lähetyssaarnaajaksi. Ehkä näiltä peruilta liityin Suomi-Namibiaseuran jäseneksi. Vuonna 2005 sain Saksan suurlähetystöön kutsun jäsenenä Namibia tilaisuuteen. Siellä Saksan suurlähettiläs kantoi entisen suurvaltaisännän taakka ja tarjosi tilat entiselle Saksan siirtomaalle, jota hänen maansa oli kaltoin kohdellut. Illan isäntä oli Martti Ahtisaari, joka Valkoisen Miehen Taakan hyvästä hoitamisesta sai myöhemmin Nobelin rauhan palkinnon. Valkoisen Miehen Taakka voi siis olla uskonnollista lähetystyötä, vastuuta valtionsa menneistä tekemistä tai jotain itsenäisyysprosessin hoitamista YK:n taholta.

Sinä nostat esille taakan tubella synneistä. Itse olen syntinen, mutta toisaalta luotan siihen, että ne voi saada anteeksi. Tänäänkin olen flunssassa maannut sängyssä ja kirjoitellut täällä paljon, vaikka järkevämpää olisi olla kuunnella keskittyneesti Uutta Testamenttia. Kohta siirrynkin siihen hommaan ja jätän täällä kirjoittelemisen. Välillä pitää juoda sitä Finrexin juomaa jonkinlaiseen flunssaan tai vilustumiseen?

Itse tunsin joskus syyllisyyttä siitä, että koin minuun oli ihastunut liikaa naisia. Aluksi ihmettelin sitä, että mitenkä joka paikassa melkein sanottiin minusta "naistemies". Sitten yksi esitteli minut naisystävälleen "varsinainen naistenmies". Sen jälkeen aloin miettimään, että miksi varsinainen? Minulle selvisi vasta se, miksi he pitivät minua naistenmiehenä, vaikka en oikeastaan sellainen ole, kun kuulin Auervaarasta. Sitten kun kuulin, että Auervaaraan oli ihastunut mahdollisesti vähemmän naisia kuin minuun. Hänet oli tuomittu 20 naisesta. En syyttänyt itseäni naisten viettelystä (korkeintaan yksi voi sellaiseksi laskea) vaan siitä, että en ollut oikein heitä huomioinut. 12 naista olisi voinut helposti huomioita, mutta kun oli paljon enemmästä kysen niin tein sen tempun, että jätin opinnot kesken ja vaihdoin kaupunkia. Minulle oli ongelma iso joukko ihastuneita naisia, tai ainakin niin nuorena kuvittelin. Teinityttö saattaa olla nuoruudessaan onnellinen ihastumisestaan, vaikka hän tietää, että se ei välttämättä toteudu, sillä hän tietää kenties pian ihastuvansa uudelleen. Mutta sitten naisen, joka on täyttänyt 20 vuotta tunteet ovat vakavammat ja ilme ei ole oikein onnellinen, kun ei tavoita tunteittensa kohteelta vastakaikua. Ehkä uskonnollisesti syyllisyyteni häpeää tai syyllisyyttä, että viikon aikana kävelin noin viidestä itkevästä naisesta ohi. Siitä olen tuntenut häpeää, että en pysähtynyt ja huomioinut viittä naista ja kahtanumeroista määrää enemmän. Minä olisin ratkaisevasti voinut kohentaa heidän mielialaansa ihan ystävällisin sanoin. Tälläistä tuli mieleen, kun kuuntelin tuota synti-taakka-armo-tube-juttua, linkkiäsi. Tiedän, että tämänkaltaisesta naisten huomioitta jättämiseltä saan armon Jumalan silmissä ja suurin osa niistä naisista tuskin vanhana jaksavat edes muistella niitä nuoruuden tunteitaan. Jos he muistavat niin hyvin hämärästi ilmeisesti.

Torstaista lähtien taidan kannella muunlaisia taakkoja ja jättää täällä kirjoittelun vähemmälle. Neljänkymmen minuutin kohdalla linkissä sanottiin, että jokaisen meistä on kannettava omia taakkojamme. Minä taidan nyt alkaa kantamaan niitä ja suuntaamalla muille tekemispuolillle kuin tänne. Yksi romaani tulisi lähettää kustantajalle ja yksi tentti pitäisi saada läpi toukokuussa. Siinä taakkoja, jotka painavat enemmän tärkeysjärjestyksessä elämässäni kuin täällä kirjoittelu.

Siitä tuomitsemisesta - jos itse tuomitsen muita niin saatan tuomita itseni myös helposti - mutta jos olen muille armollinen ja itselleen niin saan uskovaisena jonkinlaisen armon jo tässä maailmassa?? Se lopullinen tuomio tulee ehkä sitten tulevaisuudessa Viimeisellä Tuomiolla? Sielläkin meitä mitataan meidän omilla mittareillamme osin, vaikka armon voi saada myös toisia huonosti mittaava ja pahoin itseensä mittaava?

Kuuntelin loppuun. En tiedä oliko niin suuri elämys. Loppui muuten vähän kesken. Kiitos kumminkin elämyksestä, jonka aikana tuli tämä kirjoitettua.