Kehdosta hautaan

On se kyllä juu tämä elämä sellaista ettei toisaalta siihen kannattais tuudittautua sit kun pääsen eläkkeelle ni alkaa elämä.
Kyllä noita tarinoita ihan tutuiskin että ollut kuntoilija ja syöpä vaan tullut ennen eläkeikää.
Joillekkin henkilöille työttömyys voi olla niin kova rasite pumpulle että kuolee.

56vuotiaalla on noinniin 24vuotta elinaikaa,jos sitäkään. Jos juo ja polttaa niin harva elää yli 70. Tosin raaka viina puhdistaa niin sellaset elää hyvinkin.

Olen tietty miettinyt! Nyt 60 taulussa, joten loppusuoralla ollaan. Mummo eli järvikalalla, kanamunilla, perunoilla ja itse kasvatetuilla tomaateilla 90 vuotiaaksi. Vaarikin olis varmaan elänyt enempi, kuin sen himppa yli 80v. ellei olis Syvärillä haavoittunut niin pahasti. Isäukko nyt 85v. joten sillä ajattelin, että olis perintötekijöiden puoleen elää samoihin, mitä edelliset sukupolvet.
Tupakkaa en ole polttanut, mitä nyt passiivista tupakanpolttoa tuli 70-luvulla harrastettua, kun kaverit poltti ja sain siinä sivussa haistella. Alkoa käytän tosi kohtuullisesti. Kalaa syön kaksi kertaa päivässä, porkkanat lisäksi. Kaurapuurolla lähtee kone käyntiin aina aamulla. Polkupyörä, potkukelkka ja sukset kuuluu elämään, lisäksi harrastan hyötyliikuntaa tekemällä polttopuita.

Ikuisesti ei täällä kuitenkaan olla, joten eläkettä en ole älyttömästi itselle maksanut, pienillä vuokratuloilla kitkuttelen eläkkeen lisäksi. Lapset saa sijoitusasunnot minun jälkeen, tosin siirrän ne heille jo aiemmin, ettei tarvitse sitten kinastella perintöjen kanssa ja jätän itselle hallintaoikeuden. Edunvalvojan määrään itselleni vielä tässä järjissäni ollessa. Testamentilla turvaan puolisoni elämän kuolemani jälkeen, jos satun ensin kuolemaan. Siinäpä ne tärkeimmät, elintestamentin tein myös, että saa käyttää, jos minusta jotain käyttökelpoista jollekin jää. Ja sen, ettei tartte väkisin pitää hengissä muiden riesana, jos hoitokeinoa ei ole.