Aamukahvi Ärrällä, totuuksia arkikansalta

Joka arkiaamu, pl. maanantai vien kaksoset päivähoitoon – kello kahdeksaksi. Sitten paluupostissa pyörähdän Ärrälle aamukahville, joka on vakioitunut tapa klo 8:12-8:27, kuten monilla muillakin, jotka kiiruhtavat kuka minnekin.

Media lööpitti Suomen olevan maailman onnellisin maa [1 – hienoa, sillä onni antaa paljon anteeksi – ei tarvita aina lisähevosvoimia, lisäneliöitä, lisäpalkkaa tai lisäkiloja. Samaan aikaan media lööpitti presidenttimme olevan vakavana sitä mieltä, että Case Salisburyn * tekijät on saatava edesvastuuseen [kuva 1.], … olisimme onnellisia, jos saisimme elää ilman provosointia täällä idän ja lännen vedenjakajalla.

[1 -Onnelliset suomalaiset ~ https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005603574.html -

Aamussa kuulee paljon - ”Zalando pitää pyörät pyörimässä ja laatikko liikkuu”. Hyvä näin se työllistää ja logistiikka pelaa – juniorit saavat Instagram-paitoja, sillä Zalando liikkuu – myös edestakaisin. Hyvä näin, sillä se luo edelleen työtä – kun tavaraa rahdataan paikasta a paikkaan b ja usein vielä b' stä a' han. Työ pitää ihmiset onnellisena, vaikka työt pätkäytyvät ja osa-aikaistuvat.

Pahvipakkaukset ovat taas metsäteollisuutemme moderneille biotuotetehtaille elämän ja konkurssin kysymys [2, sillä muun muassa kiinalainen verkkojätti AliBaba tarvitsee pelkästään vuodessa 2000 miljoonaa pahvilaatikkoa verkkoasiakkailleen, jotka ostavat kaikkea maan ja taivaan välistä.

Kyllä tässä puolijalosteelliselle selluloosalle riittää markkinoita …
[ … tuliko meistä raaka-aineiden valmistajia, vai löytyykö metsäjohtajien takataskuista jotain uutta mullistavaa – ”supersellusta” muovin korvaajaa! …[3 ]

… mutta kuinka pitkäksi aikaa, kun jätti-investoinnit ovat juuri tehty ja nyt tosiaan kauppa käy kuin ”siimaa” - verkko-ostohalumme on megalomaanista luokkaa – jopa turhakkeisiin asti. Nyt kertakäyttöpahvilaatikoiden kysyntä on huipussaan ja sellukeittämöt takovat rahaa omistajilleen.

Pahvilaatikoilla siirretään ilmaa!

Pahvilaatikko on myös ilman kuljettaja – siis se on osatekijä ”ilmakehän siirtäjänä”, kun paketti on usein puolityhjä – siis loppu täytettynä ilmalla. Kuskeille ja rahtareille se on kiva asia – on kevyempää, sillä ennen piti kuskata esimerkiksi painavia viinapullolaatikoita ahtaiden katujen varsille ravintoloiden kellareihin –

… kyllä siinä pullorallissa hauis kasvoi ja moni niin pahoitti mielensä – kun kevyempiä juttuja kuljettava sai saman työehtosopimuksen mukaista palkkaa – kuten nyt näiden ”zalandon puolityhjien edestakaisin pahvilaatikoiden” kuljettajat! Onni syntyy kevyemmästä työstä – tosin yhteistoimintaneuvottelut pitävät meitä valppaina, sairastammekin vähemmän, vaikka aihetta voisi olla itseasiassa enemmän. Kuinkahan kevyiksi lopulta nämä hommamme muodostuvat?

Niin, entä tämä logistiikka?

Tänään koko elämämme mittainen logistiikka on siirtää itseämme ja tavaroitamme paikasta toiseen ja usein takaisin – olemme liki jatkuvassa liikkeessä, ilman todellista päämäärää tai tavoitetta.

Tosin tavoitteena on kasvu, sen hokema, eikä siinä vielä kaikki – suurempina annoksina; maitopurkkikin on jo kasvanut 1,75 litraiseksi – ollaan tässäkin jo ns. jenkki-kokoluokassa.

Kivijalkakauppa kuihtuu – saamme halvemmalla verkosta, usein turhaa – kun se on niin helppoa ja halpaa …

Kiina on maailman liukuhihna ja suurin tuotantolaitos. Kiinalaiset toverit ovat toistaiseksi halvempia [4, ja näin leluistavat lapsemme ja vaatettavat meidät jo jaloista päähän saakka. Lelutkin innostavat lapsiamme nollasta aikuisuuteen ja lisää pitää saada entiseen nähden – ennen oli kolme lelua, nyt 30. Mikään ei riitä – lisää, enemmän ja nopeammassa tahdissa.

Onko onnemme kuluttamisessa?

Lööppi tosiaan huokuu nyt onnea meille Suomelle ja suomalaisille – olemme maailman onnellisin kansa – mitä se onni lopulta on? [5. Ehkä, mutta miten se ilmenee, kun kansakuntamme on revitty kahtia ja nuorisomme osittainen syrjäytyminen ja ajelehtiminen lataavat vuosisadan laskua [6 – nuorille itselle ja kollektiivisuutena koko veronmaksukykyisellä kansan osalle. Mitä teemme?

...
Elämämme on sitä mainittua siirtelyä paikasta toiseen, näin ollen onni syntyy siirtymisistä. Siirrymme mökeille, ulkomaille, mummolaan – lapsiemme luo ja takaisin. Logistiikka jyllää, kuten nuo ”zalandot” - kuljettaen ilmaa ja tavaroita joita sovitamme, kokeilemme ja palautamme ilmaiseksi – ymmärtämättä, ettei ilmaisia lounaita ole. Hienoa – onnellinen suomalainen [hymyhymiöllä]

...
Poliittis-logistisesti olemme vedenjakajalla, olemme perinnöltämme niin idästä kuin lännestä ja vakavana huolestumme ”onnemme riittävyydestä”, varsinkin kun ulkopolitiikkamme johtajissa on Timo Soini, joka ei ymmärrä, että poliittinen logistiikkamme on puolueettomuus, eikä sotkeutuminen kolmansien asioihin (Case Salisbury) – varsinkin keskeneräisinä – ilman todisteita – ainakin toistaiseksi.
...

Jatkuu

0

<50

Vastaukset

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.