Kaikki alkoi siitä kun olin yhdeksännellä luokalla. Minusta oli koulussa pitkin vuotta levitelty juoruja, tiedän ketkä ne oli jotka levitti niitä. Mutta sitten huomasin kuinka jotkut juoruista oli tosi yksityiskohtaisia ettei niitä olis voinut millään päästä keksiä, ja sitten myöhemmin tajusin että ne mun luokkalaiset jotka levitti niitä olivat alkaneet vainoamaan mua kotona toisesta kerroksesta(asuin ekalla) ja näkivät kaiken mitä olin tehnyt kotona. Muistan kuinka pääjuoruaja(poika joka hengasi ainoastaan tyttöjen kanssa) mainitsi jotain oppitunnilla kaverilleen jotain laitteista. Eli mun juorukiusaajat sai selville missä asun, koska yhdellä mun luokkalaisella oli jäänyt mun synttärikutsu talteen jossa luki mun kotiosoite. Kerran jopa näin kuinka ne 2 juoruajaa käveli mun kotipihan ohi. Myöhemmin kuulin kuinka koululla puhuttiin joistain videoista joissa esiinnyin ja tein kaikkea noloa ja epämiellyttävää ja jotka oli siis pistetty Facebookiin. En itse ole nähnyt niitä mutta tiedän että ne ovat olemassa, koska tiedän lukuisten ihmisten nähneen ne ja puhuneen niistä ja tiedän suurin piirtein mitä ne sisältää, ja tiedän jopa että äitini ja siskoni ovat nähneet ne mutta eivät ole tahtoneet myöntää niiden olemassaoloa mulle. Jos joku tietää/muistaa mistä puhun niin olen se sama tyttö niistä Facebook videoista. Minkä takia en itse ole nähnyt niitä videoita on koska kukaan koululla tai sen ulkopuolella ei tullut sanomaan tai kysymään multa niistä. Ja ne juoruajat toimi koko ajan selän takana. Myöhemmin erilaisten kokemusten jälkeen joita olin kohdannut kotona tajusin lopulta että luokkalaiseni ja naapurini salakatseli mua kotona ja siitä oli sitten videot todisteena.. Eli tän pojan perhe omisti näitä erityisiä laitteita, joiden avulla voidaan seurata ihmistä omassa kodissa hänen tietämättään. Ne myös käytti sellaista laitetta mikä hurisi ja samalla seurasi mua minne ikinä meninkin kotona. Eli se äänihurina kuului just mun pään yläpuolella seinän läpi. Se kesti yleensä jotain pari minuuttia ja joskus pitempäänkin. Myöhemmin sain sitten selville netistä että tää olis säteilylaite joka kuuluu psykotroonisiin aseisiin, jolla yritetään vaikuttaa ihmisen tajuntaan ja ehkä pikkuhiljaa tappaa ihminen. Kun lopulta tajusin että naapurini stalkkaavat mua kotona, pelästyin niin etten uskaltanut tehdä enää tiettyjä normaaleja arkipäiväisiä juttuja (mokaamisen takia)joita normaalisti olisin tehnyt jos mua ei stalkattaisi, koska en halunnut kuulla heidän nauravan minulle (se pelotti mua liikaa)ja koska jos kerran ne teki musta videoita jossa tein jotain tyhmää, no en ollut enää kotona oma itseni...Se poika keskittyi ainoastaan mun huonoihin puoliin videoissa ja keksi muutakin kaikkea kauheeta ja tyhmää. Ja kuulin naapureiden ääniä ilmaventtiileistä: niistä aina kuului jotain puhetta tai naurua, etenkin keittiön ilmaventtiilistä. Muistan kuinka sinä päivänä koulun jälkeen istuin siskoni sängyllä jäykkänä ja epäluonnollisena katsomassa TV:tä ja kuinka kuulin heidän kommentoivan venttiilien kautta(ei ne kuitenkaan tienny että kuulin heidät niiden kautta). Ja sit kerran nukkumaanmenoaikana kuulin seinän läpi kuinka se poika huusi ja itki että kuinka mä S tiedän että minua stalkataan kotona "se tietää! se tietää!" ja naapurirouva yritti rauhoitella häntä mutta se poika huusi sille sitten"pää kii! pää kii!". Se oli tosi vihainen, mut mä olin vahingoniloinen ja jännittynyt samaan aikaan et apua mitä se seuraavaks tekee. Sit se tuli seuraavana päivänä kouluun silmät punaisina itkemisestä ilmeisesti. Sinä iltana ei tykänny siitä et mä tajusin et se stalkkaa mua, et sit mä tavallaan oon varovaisempi mitä teen kotona. Suojaan itteni niin sanotusti. Ettei se pääse mua mistään syyttää ja löytää virheitä musta, joita voisi pistää faceen. Mutta kyllä se niiden tekemistä jatkoi ja keksi lisää jne. Kuvitelkaa pahimpia kiusaajianne koulussa ja kuinka ne näkee sut kokonaan toisest kämpäst ja tuomitsee sua kaikesta ja sä et pysty olla enää oma itsesi ja sua pelottaa tehdä tiettyjä asioita koska tiiät mitä siitä seuraa. Et halua että sua tuomitaan ja nauretaan sulle, mutta silloin ne ei tienny et mä kuulin kuinka ne nauro mulle ja tuomitsi ja alensi mua. Ja sua jännittää ja pelottaa olla kotona. Jännityksen mä muistan tosi hyvin. Ja sit ne kiusaajat kutsuu kaveritki, koska toisen ihmisen kyttääminen on tosi kivaa ja jännää. Siis mä en halunnut et ne ajattelee et mä oon tyhmä tai tosi huono tai ällö. Mä välitin mitä ne ajatteli ja vihasin kun ne tuomitsi mua. Tosi hienoo et ne kiusaajat muutenki juoruili ja kertonu toisilleen miten tyhmä olin ja nyt ne näki koko meijän likaisen talon ja mut epätäydellisenä...Pahempi kuin pelkät juorut, koska juoruja voi sanoo valheiksi, vaik ne olis totta. Kerroin mun mutsille ja siskolle videoista ja stalkkaamisesta ja muistan kuinka mutsi pyysi äkkiä mua ikkunan ääreen kysyäkseen et onks toi nuori mies tuolla mun stalkkeri, mut kun katoin niin ei se ollu. Eli mutsi uskoi mua. JATKUU...
Koulukiusaamisesta vainoamiseen
Vainottu7vuotta
189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Silloin kuusitoistavuotiaana ihmettelin et eks poliisit tee mitään..Myöhemmin kuitenkin sain selville et äiskä ja isosisko näki kenties osan videoista mut päätti olla kertomatta mulle, muistan kuinka salakuuntelin kuinka mutsi sanoi siskolleni hiljaa jotain kirjeestä joka tuli meille et kuinka siinä luki jotain: tyttärestänne on tehty videoita.. Ja sit mutsi sanoi siskolleni: piilotin nopeasti kirjeen S:lta(minulta). Eli nekin toimi selän takana. Ja kun selitin niille et mua hemmetti stalkataan ja et videot on todisteena, ni ne oli heti sillai ei ei ei oot väärässä kuvittelet jne vaik ne tiesi. Läheisenä sit näät kun sulle valehdellaan päin naamaa hymyillen. Ne valehteli huonosti. Turhaan niille on sanoo mitään kun kumminki kieltää kaiken jopa nytki. Muistan kun sisko tuomitsi ja haukku mua. En siis nähny koskaan sitä kirjettä. Ysiluokalla muistan kun mutsi teki mun puolesta äikänesseen, koska en suostunut tekee sitä kotona, koska en halunnut näyttää stalkkereilleni miten huono kirjoittamisessa olin. Ja mä olin. Sitä yrittää peittää kaikki heikkoutensa ja vikansa kun on koko ajan silmien alla. Oli hirveen alistunut olo. Muistan kuin itkin ja anoin monta kertaa vanhemmiltani ja siskoltani et näyttäisivät ne videot koska halusin kovasti nähä ne. Et se toisi kovasti rauhaa sydämeeni. Mut oli vastassa taas arvostelua, tuomitsemista ja tosiasioiden kieltämistä. Muistan silloin lukeneeni lehtiä ja ajatelleeni et kuinka mun tarina pitäis olla lehdessä ja et kuinka ne valheet videoissa pitäis kumota (se tyyppi kuulemma osasi jotenki muokkaa ne niin et mä tein niissä jotain mitä mä en oikeasti tehny). Elämä meni sitten niin että naapurit ja juoruilijapoika kavereineen sai seurata mua ihan rauhassa. Sitten kerran tapahtui vielä pelottavampi juttu..eräänä toukokuisena päivänä 2011(ysiluokka) en mennyt kouluun(äiti sano viel että mene)ja makasin sängyssäni kun kuulin kuinka naapurini yläkerrasta puhuivat minusta, kuulin sen, koska huoneeni ikkunani oli auki ja niin ehkä heidänkin.. Kuulin vähän ajan päästä kuinka sellainen robottimainen ääni toisti ajatuksiani ääneen ja pelkoni sai uutta puhtia. Se oli niiin pelottavaa ja siitä sai sit kunnon traumat kun enää ei uskaltanut myöhemmin ajatella mitään, koska naapurit nauroivat ja tuomitsi mua. Pelon takii kaikki maailman tyhmät/kauheat/tuhmat ajatukset nousi päähäni. Ennen sai pitää ajatukset yksityisinä muttei nyt enää. Hienoo kun ne näki minut seinän läpi mutta nyt vielä pystyivät kuunnella ajatuksiani jonkin laitteen avulla. Naapurini ja luokkalaista nauratti niin koska se oli niitten mielestä tosi hauskaa. Ja niin varmaan olikin, mutta mulle hirveen pelottavaa, koska ne taas nauroivat mulle ja maine meni ja välitin mitä ne ajatteli musta. Se luokkalainen joka nauroi, sen nimi alkaa A:lla. A sanoi mua kauheaksi ja hirveäksi. Naapureiden nimet en tiennyt. Se laite oli kuitenki vähän alkeellisen oloinen, et se ei toistanut tai pystynyt toistaa kaikkii ajatuksii ääneen(ajatukset tuli päällekkäin ja oli sellainen sekamelska), mut mä muistan ajatelleeni silloin jotain mitä mä en tehnyt jonka juoruilijapoika(nimi alkaa E:llä) sanoi joskus et mukamas mä tein, vaikken tehny, en muista enää mitä.. Mutta sen jälkeen kun ajattelin sitä luokkalainen A kuuli sen robottiäänen kautta, soitti E:lle (E oli koulussa)ja sano vihaisena et S(mä) ei tehny sitä et mitä se E valehteli sille. Vuokrassa kuulee joskus hyvin seinän läpi. En tiiä miksei A ollu sillo koulussa, iha ku se yövyi naapureitteni luona. Muttei se robottiääni kestänyt kauan. Peloissani ajattelin kaikenlaisia tyhmiä ja kauheita juttuja(en voinut sille mitään koska pelko)ja sit ne tuomitsi, arvosteli mua. Olin ihan paniikissa mutten kuitenkaan huutanut tai kirkunut. Olin siis ihan hiljaa mutta sydän tykytti koko ajan, oli pelottavaa ja yritin kontrolloida ajatuksiani vielä sen jälkeen kun en kuullut sitä robottiääntä enää, koska kuulin kuitenki naapureitteni reaktiot seinän läpi. Yritin olla ajattelematta tiettyjä tuhmia tai tyhmiä sanoja koska en tahtonut heidän nauravan ja tuomitsevan,ja sit kuulin heidän reaktionsa täydellisesti venttiilien kautta...Mut epäonnistuin moneen kertaan. Hirveen pelottavaa ja sit toistelin tiettyjä "turvallisii" sanoja mielessäni jottei mitään tuhmii tai tyhmii sanoja lipsahtais mieleen ja ne ei ehtis kuulla niitä. Eli siis on olemassa sellainen laite joka toistaa ajatuksesi ääneen. Ja sit sen jälkeen elin joka päivä hirveässä pelossa yrittäen kontrolloida ajatuksiani.