Kun aloimme seurustella, mies oli vielä täysin kiinni entisessä naisessaan(vasta nyt jälkikäteen tajuan selvästi), aloin salaa seuraamaan miehen puhelinta. Aina ennen kuin tuli minun luokseni, soitti entiselleen, minun luonani puhelin sitten äänettömällä. Laittelivat toisilleen "kun tässä makoilen niin ajattelen sua..." -viestejä jne. Otin asian todella monesti puheeksi miehen kanssa, hän vain väitti että tahtoo ehdottomasti olla minun kanssani. Tätä jatkui ja jatkui, nyt en voi kuin suuresti ihmetellä miksi jatkoin hänen kanssaan! Jotenkin se sokaisi, kun olimme kuitenkin niin paljon yhdessä ja teimme normaaleja juttuja, mies vakuutteli että tahtoo olla just mun kanssani. Mutta hän ei arvostanut pätkääkään, vaikka itkin kuinka pahalta minusta tuntuu kun tajuan hänen ajattelevan entistään, ei yhteydenpito loppunut. Ei tietenkään, koska se entinen oli ykkönen.
Pikku hiljaa aikaa mennyt ja mies alkanut todella välittää minusta. Silti vielä nytkin entinen joskus kirjoittelee, enkä pääse yli vanhoista. Koen tulleeni niin suuresti loukatuksi. En ole myöntänyt lukeneeni viestejä, joten miehen ei tarvitse selitellä miksi sellaista lässytystä ovat kirjoitelleet. Nyt tuntuisi tyhmältä paljastaa lukeneensa joskus vuosi sitten jonkun hirveän viestin ja raivostua siitä.. Se olisi todella pitänyt tehdä silloin aikoinaan..
Mutta mä en pääse asiasta yli! Miestä ei saa puhumaan tämän paremmin, mitä hän voisikaan sanoa? Myöntää että rakasti kauan entistään vaikka aloitti minun kanssani? Miksi hän halusi aloittaa ja sanoi olevansa tosissaan?
Miten tällaisesta pääsee yli ja eteenpäin? Olen jopa vainoharhainen miehen suhteen nykyään, tosin kun mulla ollut "fiilis" että nyt se eksä varmaan jotain kirjoittanut, niin yleensä se osuu aina oikeaan. En tiedä minkä verran vielä yhteilevät ja millä tyylillä, mies kieltää ettei kirjoita tälle naiselle(en usko) eikä naisesta ole kuulunut pitkään aikaan(ei pidä paikkansa). Pahinta on, kun mietin että mies pystynyt joskus loukkaamaan toista(minua) niin paljon, että millaisen seurustelukumppanin kanssa todella olenkaan tekemisissä, mitä kaikkea hän voi tulevaisuudessa tehdä ja onko luotettava muidenkaan naisten kohdalla?
Pikku hiljaa aikaa mennyt ja mies alkanut todella välittää minusta. Silti vielä nytkin entinen joskus kirjoittelee, enkä pääse yli vanhoista. Koen tulleeni niin suuresti loukatuksi. En ole myöntänyt lukeneeni viestejä, joten miehen ei tarvitse selitellä miksi sellaista lässytystä ovat kirjoitelleet. Nyt tuntuisi tyhmältä paljastaa lukeneensa joskus vuosi sitten jonkun hirveän viestin ja raivostua siitä.. Se olisi todella pitänyt tehdä silloin aikoinaan..
Mutta mä en pääse asiasta yli! Miestä ei saa puhumaan tämän paremmin, mitä hän voisikaan sanoa? Myöntää että rakasti kauan entistään vaikka aloitti minun kanssani? Miksi hän halusi aloittaa ja sanoi olevansa tosissaan?
Miten tällaisesta pääsee yli ja eteenpäin? Olen jopa vainoharhainen miehen suhteen nykyään, tosin kun mulla ollut "fiilis" että nyt se eksä varmaan jotain kirjoittanut, niin yleensä se osuu aina oikeaan. En tiedä minkä verran vielä yhteilevät ja millä tyylillä, mies kieltää ettei kirjoita tälle naiselle(en usko) eikä naisesta ole kuulunut pitkään aikaan(ei pidä paikkansa). Pahinta on, kun mietin että mies pystynyt joskus loukkaamaan toista(minua) niin paljon, että millaisen seurustelukumppanin kanssa todella olenkaan tekemisissä, mitä kaikkea hän voi tulevaisuudessa tehdä ja onko luotettava muidenkaan naisten kohdalla?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Moi!
Kuulostaa todella tutulta tilanteelta. Erona vain se, että olen se eksä ja entiseni seurustelee nykyään "onnellisesti" - ainakin näennäisesti. Olemme olleet koko hänen seurustelunsa yhteydessä, minä kuitenkin ottanut yhteyttä häneen paljon vähemmän kuin hän minuun. Hän soittelee usein yms. Olen kysynyt useasti eikö hänen nykyistäään häiritse tällainen yhteydenpito ja sanonut suoraan, että itseäni häiritsisi. Kuulemma ei häiritse. Pahinta on, että näen hänen nykyistään aika usein. Tuntuu todella pahalta nähdä, kun tiedän miten eksä pitää minuun salaa yhteyttä. En haluaisi häntä takaisin mutta tuntuu välillä että hän haluaisi minut.
Kaunko teidän erostanne on aikaa ja kuinka kauan mies seurustellut nykyisensä kanssa?
Sulle voisin sanoa, että vaikka mies tekee tyhmästi niin sä voit olla fiksu ja sanoa ettei enää saa yhteillä jos kerran on toisen kanssa. Koska tiedät tilanteen, olet mielestäni myös vastuussa siitä.
No me ollaan erottu jo 1,5 vee sitten! Ja olen sanonut monta kertaa..
Eniten mua ahdistaa, kun en silloin aiemmin tehnyt jutulle stoppia. Siis suhteellemme. Tunnen itseni hölmöksi. Nyt taas on vaikea tehdä mitään, kun tilanne "rauhoittunut" ja jutuista aikaa.. (tai no, en tiedä onko mitä juttuja mitä en vain tiedä).
Muistan, kuinka vietimme ihanan viikonlopun miehen kanssa yhdessä, sitten eksä kirjoitti sunnuntaina(mies valehteli sen olevan joku muu) ja mies lähetti hänelle viestin, jossa kertoi ajattelevansa tätä kaiken aikaa. En voi sanoin kuvata tunnelmaa mikä siitä mulle tuli, kuin maailma olisi pysähtynyt. Ajattelin, että seuraan tilannetta, vakoilen puhelinta jne. Mutta se oli suuri moka, tämä olo ei helpotu ja tuntuu että olen tehnyt itsestäni naurettavan säälittävän reppanan.
Miten tästä yli?
Yksi elämän realiteeteista on, että vaikka suhde loppuu, rakkaus ei välttämättä lopukaan. Ihmiset päättävät että heidän ei ole järkevää/hyvä olla yhdessä, eikä syynä ole välttämättä rakkauden puute, vaan jonkun muun asian.
Sinulla ja miehelläsi tämä asia miehen kannalta katsottuna on, miehellä ja eksällä puolestaan ei ollut. Tai sitten olet miehelle jotain väliaikaista sillä aikaa kun hän etsii jotain oikeaa, jota myöskään eksä ei ollut (koska jos olisi ollut, he eivät olisi eronneet) ainakaan vuosi sitten.
Ainoa tapa jolla voit saada asiasta selvää, on keskustella miehesi kanssa. Sinun ei välttämättä tarvitse mennä mihinkään konkreettisuuksiin, puhu musta tuntuu -pohjalta. Tyyliin 'musta tuntui suhteen alussa, että olit vielä aika kiinni eksässäsi ja nyt tuo tunne vaivaa minua. Niinpä olen alkanut vertailla itseäni eksääsi, ja minusta tuntuu että häviän vertailussa ja että sinäkin olet samaa mieltä.' Jos keskustelu lähtee käyntiin tai ei, siitä ei voi tietää etukäteen, mutta ainakin yritit.
Ja siitä ei kannata olla ahdistunut, ettei ole lopettanut suhdetta, jolla oli vielä mahdollisuuksia onnistua. Osoittaa vain positiivisia asioita, kuten pitkäjänteisyyttä, optimismia ja kärsivällisyyttä, että on valmis katsomaan, mihin saakka mahdollisuus riittää. Nyt saattaa olla tosi hyvä tilanne puida jatkomahdollisuuksia.
Kiitti neuvoista. Mä olen kyllä miehelle näistä jutuista puhunut todella paljon, mutta en koe oikein saavani vastakaikua puheilleni. Hän on hiljaa, pistää vitsiksi tms. sanoo vaan että tahtoo olla mun kanssani. Ei oikein muuta, yritetty on monesti. Eksäpuheet on sille näköjään erittäin arkoja, ja olen oikeastaan menettänyt uskoni että voidaankaan koskaan niitä selvittää.
Muuten tietty voisi puhua, että kokeeko mies mua oikeaksi jne..
Juttele poikaystäväsi kanssa!
Oma entiseni lähetti mulle kanssa viestin olleessaan lomalla nykyisensä kanssa ja viestin sisältö oli jotenkin että en voi kuvitella elämää ilman sua. Mulle tuli todella paha mieli hänen nykyisensä puolesta! Kun he palasivat lomalta, sanoin asiasta eksälle ja ettei kannata ottaa yhteyttä. Eksän kommentti oli vain että kyllä hän seurustelee mutta pystyy kuvittelemaan elämää ilman nykyistänsä. Huh. Tätä on siis jatkunut kauan koko heidän seurustelun ajan (yli puoli vuotta). Olen sanonut asiasta ja vältellyt eksää. Ei ole enää mun mielestä mun asia tehdä jotain, kun koko tyyppi ei seurustelumielessä kiinnosta! Toivoisin, että hänen nykyisensä avaisi silmät!
Mistä tietää, onko toinen oikeasti tosissaan vai olenko hänelle vain "varasuhde"?
Kun fiiliksiä puolesta ja vastaan.. Toisaalta on mun kanssani tiiviisti, kyselee menoistaan multa ja välittää mielipiteistäni. Toisaalta taas ilmassa helposti vähättelyä, kommentoi negatiivisesti monia aivan pieniäkin juttuja muhun liittyen ja horjuttaa tällä tavalla itsetuntoani. Toisaalta hauskaa ja huumorintajuista yhdessä.
Kysy siltä. Ei sitä mitenkään muuten saakaan selville.
Tee selväksi, sinulla on ongelma, jonka ratkomisessa toivot miehen apua. Että tilanne on nyt sellainen, että tämä suhde katkeaa piakkoin joka tapauksessa siihen, että en jaksa enää olla tällaisessa epävarmuuden tilassa. Joko sinä toimit jatkuvasti ja määrätietoisesti niin, että minä uskon sinun olevan suuntautunut tähän ihmissuhteeseen, tai sitten meidän tiemme erkanevat.
Eivät kaikki rakkaussuhteet ole elämää suurempia romansseja, eikä uutta suhdetta ole aina helppo löytää. Itse en kuitenkaan pysty hengaamaan suhteessa, jossa joutuu koko ajan epäilemään ja arvelemaan. Jos on jo valmiiksi epävarmassa suhteessa pitää vaan valita, että heittäytyykö nykyiseen epävarmaan suhteeseen, vai tulevaan epävarmaan suhteeseen. Ero ei ole jättisuuri. Ja toistaiseksi ainakin minulla on ollut niin hyvä tuuri, että aina on löytynyt ihminen, jonka kanssa on parempi kuin entisessä suhteessa.
Sama juttu. ex muija vainoaa suhdetta. On kylläkin jo naimisissa... Mutta pitää ottessaan tota äijän körilästä. erosta jo useita vuosia mutta silti tuntuu että ei pääse eteenpäin. Väittää että haluaa plle vain mun kans mutta suhde juminut yhteen oaikkaan jo pidempään ja merkkiäkään eteenpäin menosta ei ole. Meillä yhteinen poika ja pelkään et vain sen tähden ollaan viel yhdes.
Ihan sama meininki täälläkin..
Kun alettiin enemmänkin näkemään mieheni kanssa aikoinaan(reilu 2 vuotta sitte tavattiin), hän pari kertaa hoki entisensä nimeä kun rutisti minua kännissä unissaan. Herätin äijän siihen paikkaan, pistin seinää vasten ja potkin lopulta sen pois vierestäni. Tuntui NIIIIN pahalta! No sen koommin noin ei ole käynyt.
Sittemmin vaikka muka eronnut tuosta naisesta jo pari vuotta ennen meidän tapaamistamme, näkevät edelleen kuukausittain ja yhteydenpito pelaa puhelimitsekin koko ajan. Minulle tietenkin kiistää KAIKEN mahdollisen, mutta..se naisen vaisto. Kun käyn hänen luonaan vaistoan tietyistä merkeistä, milloin se yks on siellä taas käynyt. Ja näin tapahtuu ehkä kerran-pari kuussa korkeintaan. Kun me taas näemme ja vietämme viikoittain päiviä ja öitä yhdessä.
Aina kun olen ottanut miesystäväni kanssa tämän aiheen esille, hän on samalla linjalla koko ajan:MITÄÄN muuta kuin kaveruutta ei ole ollut heidän välillään niinjaniin pitkään aikaan uskosit jo jne. Eikä ala yksinkertaisesti enää mitään edes aiheesta sanomaan, koska hänen mielestään "mitään sanottavaa ei ole". Ja viimeksi kun asiasta puhuttiin, ja sain sanotuksi ulos ne todelliset möykyt ja miten paljon mua todella kalvaa tietyt erinäiset asiat, mihin en ole vieläkään saanut selvyyttä tai kunnon selitystä..Hän oli todella ihmeissään, että semmoisetko mua vaivannu koko tämä aika?! Ja kiistää taas ihan kaiken. Liekö siihenkin osasyynä se, että joskus kun riitelimme aiheesta..sanoin hänelle, että jos yhdenkään kerran ilmenee varmuudella jotain..niin hän ei näe mua enää koskaan!
Ja mäkin olen silloin tällöin tsekannut puhelimen kun on ollut tiettyjä epäilyksiä..ja aina huomaan, että on esim just soittanut sille ennenkuin soittanut esim minulle.
Muttamutta..päätin ottaa tietyn linjan jo jokin aikaa sitten. En jaksa repiä enää pelihousujani kovin turhasta. Eikä miesystävänikään jaksa mun ainaisia epäilyjä(vaikka mielestäni ne ovat ihan perusteltuja). Vaikka tiedän, että he ovat vielä väleissä (mieheni mukaan ovat siis vain KAVEREITA) hän on kuitenkin kanssani eniten. Puhelintakaan en ole edes yrittänyt enää kytätä! Siitä tulee vain paha mieli mulle ja olen huomannut, ettei siitä ole mitään hyötyä. He ovat silti yhteydessä. Vaikka sanoisin tai tekisin mitä. Olen jopa kerran laittanut tuolle naiselle aika rajun viestin mieheni puhelimesta, eikä siinä tosiaankaan jäänyt mitään epäselväksi. Ja tein sen silläkin uhalla, että suhteemme loppuu siihen. Halusin vain selventää muutamia asioita myös eräälle toiselle jonka minä koin "kolmanneksi osapuoleksi suhteessamme".
No, mieheni suuttui mulle tosta ihan silmittömästi -koska menin hänen puhelimelleen ja se on hänen yksityisasiansa. Mutta leppyi parissa päivässä. Ja mikään ei silti muuttunut. Paitsi, että tuli varovaisemmaksi puhelimensa suhteen.
Ja minä en oikeastaan haluaisi kuulla hänen suustaan kuin vain sen, että hän reilusti edes kerran myöntäisi ja sanoisi, että joo kyllä he näkevät ja ovat yhteydessä ja käyvät kylässä.
Nimittäin kun TIEDÄN, että hän tietää minun tietävän..
Uskomatonta lukea näin samanlaista tekstiä, ihan kuin mä olisin kirjottanut noista tunnoistasi. Vaikkakaan meidän tapauksessa eivät ainakaan usein näe.
Pahimmalta ja nöyryyttävimmältä tuntuu juuri se, että mies valehtelee eikä tunnu kunnioittavan. Tuntuu, että se heidän suhteensa on tärkeämpi kuin meidän, koska kaiken uhallakin jatkaa sitä eikä välitä mun pahasta olosta.
Entinen on entinen, on ihan ok kysellä joskus kuulumiset mutta sellainen että laittaa iltamyöhään salamyhkäisiä viestejä tms. se ei todellakaan kuulu asiaan!!
Naisen vaisto on meidänkin tapauksessa kertonut paljon, ja kertoo edelleen. Kertoo sen että ei kannata luottaa eikä luulla mitään, pettymään joutuu joskus kuitenkin. Kumpa edes sitten jäisi kunnolla kiinni tapaamisesta tms.
Uskotko, että voit luottaa poikaystävääsi vielä joskus? Onko hän muuten ns. naistenmiestyyppi? Valehteleeko muissa jutuissa? Millainen itsetunto hänellä on?
MOKOMA PORU JOSTAI TEKSTIVIESTEIST HALOO EIHÄ NE MITÄÄ SEKSII OO
En tosin tiedä oliko oman mieheni kohdalla kyse exästä, mutta joku pakkomielle hänellä oli erääseen naiseen ja myös kännykkää penkomalla asia minulle valkeni jo suhteen alussa.
Minäkään en asiaa ottanut koskaan puheeksi, mutta se jäi vaivaamaan..
Olisi tuntunut oudolta ottaa asia puheeksi vasta parin vuoden kuluttua kun hän itse ei edes varmaan muistaisi koko tapausta!
Pikkuhiljaa suhteemme kuoli siihen etten osannut luottaa.. Kolme vuotta "kärsittyäni" pahaa oloani päätin lopettaa suhteen.
Se paha olo ei mene ohi vaan pahenee vuosi vuodelta, valitettavasti:(
Eron jälkeen vasta kamala olo olikin, mutta se onneksi helpottaa muutamassa kuukaudessa.
Edes erotessa en kehdannut myöntää penkoneeni hänen kännykkää, selitin vain että kaikki vika on minussa.. Niinhän se tavallaan olikin.
Itsehän menin toisen kännykkää penkomaan.
Toisaalta, ilman sitä en olisi koskaan päässyt selville, että mies valehtelee minulle kirkkain silmin.
Kuulostipa tutulta. Mieheni harrasti samaa eksänsä kanssa säännöllisesti vuoden ajan kunnes viimein viettivät yhteisen yön. Yhteydenpito ei niinkään haitannut minua, mutta sen salailu haittasi, koska tällöin asiassa oli jotain muutakin, kuin pelkkää viatonta ystävyyttä. Ja näinhän se sitten todistettavasti olikin.
Mieheni aina vakuutti minulle että rakastaa minua ja exä on vain pelkkä ystävä. Olisinkin jättänyt hänet heti jos hän olisi muuta sanonut. Tyhmä olin kun uskoin häntä.
Rakastan edelleen miestäni, mutta ikävä kyllä luottamus ja suhteen kunnioittaminen ovat minulle vielä tärkeämpiä asioita, ne kun antavat pohjan vilpittömälle rakkaudelle. Luottamus meni ja kärsin itse asiasta todella kovasti. Pettämisen paljastuttua aloinkin heti etsimään itselleni mahdollisimman kaukaa työpaikkaa ja omaa asuntoa. Vaan meille sattuikin klassinen vahinko ja tulin raskaaksi. Tässä sitä nyt ollaan yli kaksi vuotta yhdessä ja itelläni yhtä helvettiä olla pelkästään lapsen vuoksi yhdessä. Lapsi on todella tärkeä molemmille, mutta uskon edelleen että mieheni rakastaa jollakin tasolla exäänsä ja minä olen nyt välttämätön paha hänen elämässään.
En tiedä pitävätkö enää yhteyttä tai käyvätkö naimassa, en jaksa edes välittää. Ihmettelen vain, miksi pitää valehdella toiselle ja olla niin helvetin itsekäs että pilaa toisen elämän oman "hauskanpidon" vuoksi. Onhan se hyvä miehellä olla kotona vakipano ja ilmanen kyökkipiika. Exä tai kuka sitten nykyään lieneekää muu nainen, saa ne parhaat palat. Kotona saa näyttää arkinaamansa ja kohdella akkaansa niinkuin itseä huvittaa.
En voi antaa anteeksi, vaikka yritän. Ehkä tulevaisuus olisi parempi, jos pystyisin siihen...