Ikävä niin ja koskee;

en voi katsoa rakkaan lemmikkini valokuvaa, vaikka hän lähti pois 4,5 vuotta sitten. Näen hänen valokuvansa kuvatiedostoissa, katson nopeasti -

tunne valtaa sydämen kuin yhtäkkinen valtava hyökyaalto. Sen voimakkuus yllättää minut. En kykene katsomaan valokuvaa kuin nopeasti, ohimennen. Suru on yhä kova sydämessäni, jos katson valokuvaa ja se aktivoituu.

Minulla on rakkaita lemmikkejä, jotka ovat lähteneet paljon pitemmän aikaa sitten. Näiden rakkaiden olentojen kuvaa kykenen katsomaan hieman pitempään.

Se on ihmeellistä, miten se rakas olento on niin osa omaa sydäntä, että suru ja ikävä eivät koskaan poistu.

Tietysti olen kiitollinen, että olen ihminen, joka kokee lemmikkinsä ihanimpana asiana omassa elämässään. Nämä ystävät ovat olleet kauneinta elämässäni.

Kiitos. Rakkaus on ikuista, kuolemaa ei ole. (Thich Nhat Hanh.)