Mistä kumppani yksinäiselle miehelle?

Veikkaan, että moni nainen etsii just sun tyylistä ihmistä. Jotenkin kuvittelisin, että jonkun harrastuksen kautta voisi tutustua. :) vaikkapa joku sellainen, missä tehdään pareittain jotain.tsemppiä ;)

Et sä täysin kyvytön tekemään aloitteita voi olla, kun teit tännekin tämän aloituksen :D.

No, mutta, ei todenteolla. Kyllä varmasti kiinnostus jollakulla herää jo noista sun mitoista (jotka muute kuulostaa aika hyvältä) ja urheellisuudesta, jos laitat viestin Tinderiin tai Fonecta Finderiin tai mitä vittuja näitä nyt on.

Kukan ei tule kotoa hakemaan. Nettitreffit voisi olla se josta joku löytyisi ja sitten harrastukset. Mutta kuitenkin tilanne on se että jollakin tapaa on tuotava itsensä esiin.

Luulen, että ongelman ydin on tuossa huonossa itsetunnossa. Silloin alkaa jo etukäteen pelätä toisen reaktiota, ylitulkita tilanteita, on alttiimpi jännittämään ja miettii asioita onnistumisen ja epäonnistumisen kautta sekä etsii hyväksyntää liian hanakasti. Sosiaalisia taitoja voi harjoitella. Kannattaa hakeutua tilanteisiin, joissa kohtaa muita ihmisiä. Mieti, mikä harrastus olisi sellainen, joka kiinnostaisi sinua ja jossa tapaisit muita. Voisitko liittyä vaikka juoksuseuraan tai ilmoittautua juoksukouluun? Hiihtoa ja pyöräilyäkin varmasti harjoitetaan jossain myös porukassa. Uusiakin harrastuksia kannattaa miettiä, mutta sellaisia, jotka aidosti kiinnostavat. Kun ihmiset tapaavat toisiaan yhteisen kiinnostuksenkohteen merkeissä, juttua syntyy luontevasti. On asia, joka yhdistää. Kannattaa laittaa se kumppaninetsintä ajatuksissa sillä tavalla taka-alalle ensin, ettei vaikuta liian innokkaalta. Voi keskittyä siihen, että sosiaaliset tilanteet alkavat ensin tuntua luontevilta ja vuorovaikutus ihmisten kanssa toimii. Jos sinulla ei ole paljoa (miespuolisia) kavereita, olisi hyvä ajatus panostaa ensin ehkä vaikka siihen.

Silloin kun ei luota itseensä, alkaa paradoksaalisesti keskittyä liikaa omaan itseen. Yritä suunnata ajatukset ulospäin, toisiin ihmisiin. Kysele ja kuuntele. Yleensä ihmisistä on mukavaa, kun toinen osoittaa kiinnostusta omiin ajatuksiin ja kokemuksiin. Kun tavataan yhteisen harrastuksen merkeissä, syntyy luontevasti jutunjuurta, eikä huomio ole niin paljoa sinussa vaan enemmän siinä tekemisessä.

Jos yhtään kiinnostaa, suosittelisin niinkin radikaalia "shokkihoitoa" kuin harrastajateatteria. Siinä oppisi olemaan esillä, ihmisten parissa, heittäytymään uusiin tilanteisiin ja sietämään noloutta ja epäonnistumisia ja suhtautumaan niihin lempeydellä ja huumorilla.

Toinen vaihtoehto voisi olla jonkinlainen vapaaehtoistyö. Se voisi vahvistaa itseluottamusta ja antaa kokemuksen siitä, että sinuakin tarvitaan. Lisäksi toisten auttaminen on piirre, jota monet varmasti arvostavat myös parisuhteessa.

Minä olen koko ikäni etsinyt miestä joka EI olisi seurustellut aiemmin. Sen takia, että silloin ei ainakaan olisi niitä exiä taakkana. Olen liikaa tavannut miehiä jotka ei muuta tee kun puhuvat existään ja haikailevat niiden perään. Unelma olisi mies joka ei ole seurustellut koskaan. Mutta vaikea on sellaista löytää. Iälläkään ei ole merkitystä. Itse olen 29-vuotias nainen ja yksin ollut hyvin kauan. Sosiaalista elämää ei oo ollenkaan. Olen myöskin introvertti.

Seurustellut olen yhden kerran 10 vuotta sitten. Itse olen kyllä sitä mieltä että tällaista kohta 30-vuotiasta naista joka ei ole enempää seurustellut pidetään ihan outona. Ihmetellään, miksen ole kelvannut kellekään. Miksikö? Koska olen ruma, ylipainoinen ja mielenterveysongelmainen.

Vanhimmat-huoneessa on eräs nimimerkki bella__n. Hän on alituisessa miehen
puutteessa. Ikää muorilla on tosin jo pian 80 vuotta, mutta menoa se ei tunnu
haittaavan. Ota rohkeasti häneen yhteyttä, niin asiasi korjaantuvat. Pelkään
tosin, että et ole riittävän varakas muorille, hänelle kelpaavat vain paremmin
tienaavat miehet, kuten komisariot ja diplomi-insinöörit. Mutta jos onni kuitenkin
suosii rohkeaa, niin ainakin WC-tilasi tulevat olemaan puhtaat, olihan tuo muori
ennen eläköitymistään ammatiltaan miesten vessojen siivooja.

Hah, oon täysin samanlainen persoona kuin aloittaja, paitsi että olen tehnyt kokopäiväduunia koko nuoruuteni ja sen myötä myös varallisuutta kertynyt. Oon tosin jokusen vuoden nuorempi. Mutta naisten suhteen täysin samat sanat. Kaikki kokematta aina ensisuudelmasta lähtien.
Hölmökin tajuaa, ettei tässä enää ketään löydetä. Juna on mennyt ja kyydistä jäätiin. Olen huomannut, että mietin nykyään lähes päivittäin yksinäisyyttäni ja naisettomuutta. Mietin, mikä minussa on vikana, miksi minulla on ollut näin huono tuuri ja mitä olisin voinut tehdä nuoruudessani toisin? Miksi jotkut löytävät kumppanin helposti ja jotkut eivät koskaan?
Parisuhteeseen pääseminen ei ole kiinni ulkonäöstä, varallisuudesta, älykkyydestä, sosiaalisuudesta tai esim. luonteesta. Mistä se on kiinni, kukaan ei osaa sanoa. Se on täysin tuuria ja sattumaa.
Mutta sen olen todennut, että mikäli mies haluaa Suomessa parisuhteen, hänellä ei saa olla mitään vaatimuksia naisen suhteen. Ihan vain siksi, koska se vapaan naisen löytäminen on jo sinällään niin suuri ihme, mies ei saa nirsoilla. On vain huolittava hänet, joka näyttää sinulle vihreää valoa.

Missä asut? Lähdetkö sokkotreffeille Helsingissä samantyylisen naisen kanssa?

Luin ketjun. Oon reilusti yli 4-kybänen yxinäinen nainen. Olen ollut yli 10 vuotta seurustelematta. Oon liian älykäs, varovainen, nirso ja varsinkin pelokas. Urheilen enkä polta. Turvallisuutta ja luotettavuutta kaipaan, ja pitää olla hauskaakin. Joku kiva pääkaupunkiseudun / lähialueen miekkonen, noin 38-49 vuoden väliltä, vois kirjoittaa mulle, jos teitä täällä on: ritva.hap(A T)gmail.com