- uskonsodat, käytetään myös oikeutuksena sotia, todellinen syy voi olla myös jotain muuta.
- mainostetaan hyvän ja armon tuojana, uskonnossa kohtaa usein armottomuutta ja ylilyöntejä.
Rauhan sanoma on paljon lupaava, uskonnossa on lupauksia, täyttyvätkö ne, lähimmäisiä(jota uskovat kutsuvat maailmaksi) ja ihmiskuntaa kohtaan.
Perustele jotain hyvää, mitä kristinusko on tuonut.
yksilötasolla jokaisesta uskonnosta löytyy joku yksilö joka toteutti jotain ydinsanomaa, auttaakseen muita ja tehdäkseen hyvää lähimmäisilleen. Onko kristinuskolla jokin lisäarvo?
Voiko eiuskova tehdä lähimmäisilleen hyvää, ilman uskonnon ideologiaa?
- mainostetaan hyvän ja armon tuojana, uskonnossa kohtaa usein armottomuutta ja ylilyöntejä.
Rauhan sanoma on paljon lupaava, uskonnossa on lupauksia, täyttyvätkö ne, lähimmäisiä(jota uskovat kutsuvat maailmaksi) ja ihmiskuntaa kohtaan.
Perustele jotain hyvää, mitä kristinusko on tuonut.
yksilötasolla jokaisesta uskonnosta löytyy joku yksilö joka toteutti jotain ydinsanomaa, auttaakseen muita ja tehdäkseen hyvää lähimmäisilleen. Onko kristinuskolla jokin lisäarvo?
Voiko eiuskova tehdä lähimmäisilleen hyvää, ilman uskonnon ideologiaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On ollut yllätys huomata, kuinka paljon ihmisissä on vihaa, ymmärtämättömyyttä. En sano, että olisin itsekään aina tehnyt asioita oikein niinkuin pitäisi, silti jaksaa hämmästyttää ja pohdin. Mietin osaanko puolustaa, muuttaa asioita, vaikka tahtoisi, kykenisikö siihen. En osaa silti olla välittämättä kaikesta siitä mitä me ihmiset ja ihmiskunta teemme toisillemme. Kaikilla on tunteet, ja kun vääryyttä ilmenee... miksi me ihmiset ajamme toisiamme nurkkaan ja taakoitamme heitä. Ja moni asia minkä näkee ja kohtaa, on vain pieni osa, kuinka paljon pahuutta voi ollakaan.
Uskovaiset eivät ole sen kummempia, tai jos olisivatkin, näyttää kuin he eivät välittäisi tarpeeksi. Olenko väärässä asian suhteen? Ja pelkät sanat eivät auta, kaikki lähtee itsestämme, pienistä teoista ja sanoista, toinen toisillemme. Aivan kuin enemmän tulisi esiin se, kuinka huonosti kohtelemme toisiamme, emmekä auta ja sano hyviä sanoja, ole tukena.
Mitkä kristinuskon sodat?
Kristinuskolla perusteltuja sotia ei ole käyty vuosisatoihin. Ellei sitten USA:n G.W. Bushin hyökkäystä Irakiin voisi eräällä tavalla osoittaa muka kristinuskon nimissä tehdyksi sodaksi islamia vastaan. Bush ei kuitenkaan nimennyt minkä "jumalan" nimissä hän aikoi kaataa Saddamin hallituksen. Eikä Irakin sodalla ollut kristittyjä kannattajia kuin korkeintaan USA:n ääriänkyrähellareissa. Hellarit eivät ole varsinaisia kristittyjä. Kristinuskolla tarkoitetaan klassisen kristinuskon kirkkoja ja sen alalahko-kirkkokuntia.
Pikemminkin voisi väittää, että Irakin sota oli enemmänkin vapaamuurareiden ja juutalaisten sota islamia vastaan, sillä nämä johtavat USA:n politiikkaa, eivät niinkään kristityt.
Bush on AA:lainen, toipuva alkoholisti ja hänen jumalansa ja korkein voimansa saattoi olla vaikka Valkoisen talon lämpöpatteri. Jeesusta hän ei uhossaan maininnut. Muu "kristillinen" maailma kiljaisi kauhusta ja moni kristitty osallistuikin Irakin vastaisen sodan marsseille, mm. allekirjoittanut, kantaen onnellisena toiselta puolen yhtä kommunistien banderolleista, huutaen samalla: "USA pois Irakista! Rauha! Rauha!" Ynnä pitäen muuta asiallista meteliä.
.
kyllähän kristinusko on tietyllä tapaa liberalisoitunut, mutta onko liberalisoitumiseen vaikuttanut kristinusko vai liberalisoituminen vaikuttanut kristinuskossa oleviin toimintatapoihin, ettei enää ole ristiretkiä tai kuninkaat, eivät niin selvästi pidä uskontoa sodissaan esillä, kuten ennen muinoin, joissain maissa kristinusko aiheutti jopa oman kansan piirissä teloituksia ja kaikenlaista pahaa vrt. englannin protestantit ja katolilaiset, vaikka kyseessä on politiikkaa joka on verhottu uskonaatteeseen.
Nykyajan uskovat ovat vastaan liberalisoitumista, mutta todellisesti sillä on kristinuskolle ollut myönteinen vaikutus.
ajatusvirhe... eli nykyajan uskovissa on suuntaus, jotka ovat vastaan liberalisoitumista... ei kaikki kristityt, näkemykseni mukaan. Karismaattiset ryhmittymät ovat usein äänekkäimmin vastaan ja he pelkäävät toisten ihmisten hyväksynnän olevan uhka, uskolleen, he pelkäävät vapaiden ja toisten ihmisten elämää kunnioittavien arvojen, vievän moraalittomuuteen. Mietin onko tietynlaisissa fundamentaaliskarismaattisissa piireissä sellaista ainesta, joka voisi taantua jonkin ääriaineksen kanssa esimerkiksi sille tasolle mikä oli sata vuotta sitten, kaikki ei ollut todellakaan paremmin, vaikka joissain ryhmittymissä on sellainen uskomus, että ennen oli paremmin ja nyt oltaisiin luopumuksessa, suomen historiakin kertoo sodan ajalta julmia kohtaloita esim. punaisten ja valkoisten kesken, mitä tapahtui voittajien ja häviäjien osalta.
Kristikunta ja kristillisyys ovat kaksi eri asiaa.
Millä tavoin eri asioita. Ajatteletko, että toinen on vain uskonnollisuutta ja toinen oikeata uskoa? Miksi olen pettynyt tyhjiin lupauksiin, tyhjiin sanoihin.
Joskus kaipaan ikäänkuin "paeta" tätä maailmaa johonkin siihen uskoon, että voisin turvata ja laittaa uskoni siihen ja että se toisi lohtua silloin, kun elämässä asioita. se ei ole aina helppoa, kaipaisi kuuntelijaa, ja sellaista ei ole, eikä tavallaan kellekään ihmisellekään voi sellaista osaa jakaa, silloin kun huomaa ja tuntee olevansa yksin, kaipaa jotain... mutta onko se turvautumiskeino, pyrkimys hallita ikäviä tunteita.
Kyllä aidosti joskus uskoin, mietin vain kuitenkin, että oliko se pyrkimys tai keino selviytyä, että jos ei ole jotenkin sellaista kovaa luonnetta annettu, että on tavattoman herkkä ja huomaa helposti, kaikki pienetkin vivahteet esimerkiksi sosiaalisessa kanssakäymisissä ja vaikka ne eivät aina kohdistuisi suoranaisesti itseen, silti.
aina on joku toinen henkilö, joka tuo väitteen esiin, ettei kuin olisi uskonut aidosti, aina on joku tarjoamassa jotain "uutta", joka olisi sitä oikeaa, mutta tiedän ettei toisten ihmisten mielipide ollut totta, uskoin aidosti... tälläkin palstalla näkee paljon toisten arvioita toisista ja toiset taas arvioivat toisia ja kaikki kokivat itse uskoneensa aidosti, Jeesukseen ja Jumalaan.
Niin mikä on kristikunta ja kristillisyys ja sen ero?