Seinäjoen VA:n puheenjohtaja pyysi kaupunkia käsittelemään uudelleen ohjeensa uskonnosta peruskouluissa ja lukioissa. Ohjeita parannettiin, mutta kun tässä ei näy alkuperäistä ohjetta, ei selviä miten paljon:
https://listat.seinajoki.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/epjattn_tweb.htm? id=179559
Joka tapauksessa: Hyvä Marjo!
https://listat.seinajoki.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/epjattn_tweb.htm? id=179559
Joka tapauksessa: Hyvä Marjo!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lukiossa ei siis ole vaihtoehtoista ohjelmaa. Hyvä.
Mielenkiintoista. Jos jumalanpalvelus tms. on joko koulupäivän alussa tai lopussa, on aika helppo arvata miten moni lukiolainen menee kirkkoon ja miten moni nukkuu pidempään tai lähtee kotiin aiemmin. Mutta osaako opettaja ennakoida tämän, ja järjestää jumalanpalveluksen keskelle päivää?
Rehtori päättää.
Jos voi lähteä vapaasti omiin harrastuksiin, niin oma veikkaus on aikalailla pyöreät nolla prosenttia valitsee jumalanpalveluksen.
Ei aivan, kun Seinäjoella ollaan. Mutta lähelle sen oletan menevän. Varmaan uteliaisuudesta joku voisi kerran mennäkin, mutta lukiolaiset ovat jo peruskoulun aikana käyneet ainakin yhdeksän kertaa.
Leirikoulutoiminta ei järjesty ops:n sitouttamattomuusvaatimuksen mukaan, jos porukkaa jaetaan ensin kateen ryhmään ja sitten vielä toisessa ryhmässä kahtia osan aikaan.
Tästä leirikoulun muuntamisesta uskonnolliseksi pitäisi kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle. Se on vastoin kohtuutta ja OPH:n ohjettakin. Samoin kuin jos joulujuhla ujutettaisiin "joulukirkoksi" ja kevätjuhla "kevätkirkoksi".
Ehkä, mutta kai sitä voi myös katsoa ensin miten toiminta käytännössä lähtee Seinäjoell kehittymään.
Maallistuu sekin, vaikka miten on raamattuvyöhykettä.
Hyvä puoli ohjeessa on, että vaihtoehtoisen ohjelman ei tarvitse olla koulussa, vaan se voi olla esimerkiksi kulttuuriin liittyvä vierailu, kirjaston järjestämä kirjavinkkaus tai retki museoon. Ohjeessa korostetaan myös hienotuntiesuutta.
Toisaalta ohjeessa ei mainta, niin kuin OPH:n ohjeessa, että koulu voi myös päättää olla liittämättä koulupäivän ohjelmaan uskonnollista tilaisuutta.
"oikeuteen omaan uskontoon eli positiiviseen uskonnonvapauteen"
"Oikeus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta perustuu negatiiviseen uskonnonvapauteen eli vapauteen uskonnosta."
Toivoisin kampanjaa sen puolesta, että negatiivinen ja positiivinen uskonnonvapaus termit korvattaisiin jollain paremmalla. On mielestäni aika törkeää leimata halu olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen negatiiviseksi uskonnonvapaudeksi.
Samoin oppilaan "oma uskonto" on harvinaisen harhaanjohtava käsite, joka pitäisi korvata jollain paremmalla. Oppilas ei opiskele "omaa uskontoa", vaan sitä uskontoa, jonka jäseneksi hänet on vanhemmat liittäneet. Uskovat ovat päässeet ujuttamaan lakitekstiin kaikenlaista heidän omaa etua ajavaa termistöä, jotka pitäisi siivota laista pois.
"Koulu järjestää suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyviä uskonnollisia tilaisuuksia yhteistyössä Seinäjoen evankelis-luterilaisen seurakunnan ja muiden kristillisten yhteisöjen kanssa."
Kristillinen hapatus ei kumpua Suomesta eikä täten kuulu suomalaiseen kulttuuriperintöön. Pitäisi puhua totuudenmukaisesti pikemminkin luterilaisesta kulttuuriperinnöstä tai lähi-idän paimentokansojen kunttuuriperinnöstä. Toisekseen on varsin törkeää puhua kristillisestä hapatuksesta suomalaisena kulttuuriperintönä, kun se on alkujaan väkivalloin kansalle kurkusta alas pakotettu ja samalla tuhottu se aito suomalainen kulttuuriperintö.
Itse en lähtisi tähän. Myös kristinuskoa edeltäneeseen suomalaiseen kulttuuriin on sitäpaitsi kuulunut uskomuksia yliluonnollisuuteen. Minulle kulttuuri ei ole mikään kiinteä palikka, vaan elävä ja muotoutuva epämääräinen hahmo.
Toisaalta selvä on sekin, että uusi ohje vetää vahvasti kristinuskoon päin, ja sen sisällä evlut oppiin.
Kun kristinuskosta puhutaan perinteenä, niin se todellisuudessa tarkoitaa pakottamisen perinnettä. Kannattaa muistaa kuinka moni esi-isä ja -äiti on joutunut maksamaan julmetun hinnan kun lähi-idän tuontitavaraa on aikanaan juurrutettu julmalla tavalla tänne pohjolaan. Mikä perinne se sellainen on, että ensin kansan on pakko olla kirkon jäsen 400 sadan vuoden ajan ja pakotetaan monin eri raaoin ja julmien käytäntöjen tuella noudattamaan kristiunskon hatusta vedettyjä dogmeja? Sitten pikkuhiljaa annetaan vähän siimaan ja ihmisoikeuksia takaisin eikä vielä tänä päivänäkään kirkko ole samalla viivalla kaikkien muiden aatteiden kanssa. Minusta on todella kroteskia puhuja kristinuskosta perinteenä.
Ainahan kaikkiin kulttuureihin on tullut ja tulee vaikutteita ulkopuolelta, muista kulttuureista.
Mutta se kuvastaa kristittyjen itsekkyyttä, että kun he saivat tänne Suomeenkin tuon Lähi-Idän paimentolaisten uskomuksiin pohjaavan lainauskomuspatteristonsa pakotetuksi, niin sen jälkeen siihen ja sen etuoikeutettuun, muita syrjivään, asemaan ei saisi heidän mielestään enää mitenkään eikä koskaan puuttua.
Kun he ovat aikeissaan, oman edun ajamisessaan onnistuneet ja tavoitteensa saavuttaneet, niin se on heidän mielestään ikuisiksi ajoiksi sementoitu saavutettu etu.
He saavat muuttaa suomalaista kulttuuriperintöä tuomalla lainatavaraa mikä heitä miellyttää ja heidän agendaansa, etuaan edistää, ja vieläpä niin, että samalla kieltävät osan aiempaa suomalaista kulttuuriperintöä pakottaen väkipakollakin kansalaisia siitä luopumaan.
Ja sitten vielä oikeuttavat etuoikeutensa ja muiden syrjimisen sellaisella harhautustermillä kuin 'positiivinen uskonnonvapaus'. Ei siinä ole yleisesti ottaen ja kokonaisuudessa mitään positiivista, kun sen tuloksena on muiden syrjintä. Niiden joiden osaksi jää 'negatiivinen uskonnonvapaus', jonka sisältö on käytännössä se, että pitää taistella jatkuvasti oikeudestaan välttyä uskonnon tuputtamiselta, pakkosyötöltä, ja mikä pahinta, sen tekee valtiovalta, mm. koululaitos, kirkon puolesta.
Jos ns. 'positiivinen uskonnonvapaus' käsitetään ja tulkitaan niin laajaksi kuin uskovaiset haluavat, (lähes) rajattomaksi, niin se tarkoittaa automaattisesti sitä, että ns. 'negatiivinen uskonnonvapaus' eri voi toteutua täysimääräisesti, ainoastaan osittain ja vaihtelevasti - ajasta, paikasta, tilanteesta riippuen. Pahimmillaan hyvin huonosti, vajaasti.
Jos näiden kristillisten taikamenojen vietto on "perinnettä", niin miksi niiden vietto ei perustu aitoon vapaaehtoisuuteen? Vapaaehtoisuuden perusta ei voi olla, että jos ei osallistu kristillisiin taikamenoihin, niin sitten on tuhlattava sama aika johonkin muuhun korvaavaan ohjelmaan. Uskonnon harjoittaminen ei kuulu opetussuunnitelmaan (ops) eikä myöskään opivelvollisuuden piiriin ja täten myöskään korvaava ohjelma ei voi kuulua oppisuunitelmaan (ops) eikä oppivelvollisuuden piiriin. Kristillisten taikamenojen ja korvaavan ohjelman pakolliselle osallistumiselle ei löydy mitään laillista perustetta. Oppilasta ei voi velvoittaa osallistumaan kumpaankaan.
Alkuperäiset ohjeet löytyvät kasvatus- ja opetuslautakunnan 24.1.2018 pöytäkirjan liitteistä: https://listat.seinajoki.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm? bid=6248