Aikuisiän ADHD/ADD kokemuksia masennuksen hoidossa

Luettu on. Tyypillnen tapaus siitä, miten diagnooseja haetaan ihan väkisen. Ja tyypillistä näissä diagnoosien ´hauissa on juuri tuo, että " voisi olla sitä, saattaa kuitenkin olla tuota, mutta toinen lääkäri taas oli sitä mieltä että,..." / Ihmisillä on tämän päivän maailmassa liian kiire ja ne kaikki tavoitteet nostetaan niin korkealle ettei kenenkään ihmisen pääkoppa kestä sellaista. Ihmisen olisi tyydyttävä vähempään, mutta se suurten talojen määrä, se autojen ja vara-autojen määrä ja niiden vaihtaminen, asuntojen uudelleen remontointi, töissä tosi kiire, lapset pitää viedä päivähoitoon, illalla vielä tuttavat ja harrastukset.

Kovantason mainonta,...osta tätä ja osta tuota, tule meille niin me suunittelemme uuden sisustuksen huonekaluineen kotiisi, tule meidän markettiin halpapäiville jne. jne. Voi luoja paratkoon tätä maailmanmenoa, hulluksi tulee jo pelkästä ajatuksesta, miten täällä elämässä oikeen eletään.

Kuten aloittaja huomaat, niin kirjoitan paljonkin yleisellä tasolla, mutta jotenkin sinun kirjoituksestasi tulee esille tämän päivän kiireinen ja vaativainen ihminen, sellainen, jolla ei ole juurikan aikaa itselleen. Sitten kaiken kiireen ja pakkotekemisten keskellä alat uupua. Tulee burn-out-oireita, joita ovat ajatusten hajanaisuus, mielialan vaihtelut, unettomuus, keskittymiskyvyttömyys, mahan polttoa, hikoilua, voimattomuutta, kärsimättömyyttä, suuret määrät huolimattomuusvirheitä ym., pahaa oloa kokonaisuudessaan.

Ihmisten on vaan sitten PAKKO JAKSAA MENNÄ ETEENPÄIN, koska ne pankkilainatkin on maksettava. Yhteiskuntamme on ahneuden yhteiskunta. Jokainen ahnehtii sen kun ehtii ja siitä seuraa pahaa oloa, psyykksiä oireita, jopa itsemurhia. Omakotitalo on niin tärkeä ettei sitä ilman voi pärjätä täällä, joten iso sellainen ja sitten täytyy ottaa se oikeeeen suuri pankkilaina, johon meneekin kunnolla vuosia työn raatajana ja lopulta rikkirevitty ihminen lojuu vanhustentalossa maksettuaann muutamat isot pankkilainat.

Lääketeollisuus on ahne, joka teollisuus käyttää stten tässä ahneuden ketjussa näitä rikkirevittyjä työnarkomaaneja ( yhteiskunnan pakkotyöläisiä ) hyväkseen. Yhteiskunnan uupuneet naiset ja miehet juoksevat sitten psykiatrien vastaanotoille, saavat kaavakkeet täytettäväkseen ja ruksi- ruutuun kaavakkeet mukamas sitten osoittavat, mikä häiriö eli ( nyt tavalliset väsymykset ja uupumukset ja alakulot luokitellaan SAIRAUKSIKSI ihan siksi, että VOIDAAN MÄÄRÄTÄ LÄÄKETTÄ.) sairaus tulee LÄÄKITTÄVÄKSI.

Kaikilla lääkkeillä on todella vakava-asteisia haittavaikutuksia. Moni psyykenlääkitty myöskin ADHD/ADD ym neurologisia häiriöitä stressin kautta saava henkilö käyttää mm. amfetamiinijohdannaisia. Mielialalääkkeet ovat vaarallisia, sillä ne kuuluvat ANTIKOLINERGSIIN lääkeaineisiin, joilla on nestettä poistava vaikutus ihan koko elimistöstä. Tämä tarkoittaa silmien, suun, limakalvojen, lihasten, sisäelinten ja myöskin aivojen nestepitoisuuden vähenemistä. Myöskin siis verenkierrosta vähenee vesipitoisuus. Virtaamistarve sitten lisääntyy. TENA- vaipat ovat jo nuorten niin miesten kuin naistenkin käytössä, siis toisilla.
Googleta ANTIKOLINERGINEN.
Mielialalääkkeet nostavat veren kolesterolipitoisuutta ja sitten määrätään kolesterolilääke ( tästä asiasta myöskin vaietaan ihan rahastuksen takia). Nestetasapaino kärsii rutkasti ja seurauksena on sydämen rytmihäiriöitä. Kalium, Natrium ja Kloridi ovat elimistölle erityisen tärkeitä ja niiden tasapaino on tarkoin säädetty. Unettomuus ja vastapainoa kova väsyys, kuten Deprakine, joka veltostuttaa ihmisen ja lisää ruokahalua tuhottomasti, pilaa ihmisen lopulta kokonaan. Deprakine on muuten vahva epilepsialääke. Nyt vaan on sellainen muoti, niin KAKSISUUNTAINEN, MASENNUS, ADHD/ADD ovat MUOTISANAT. Lääkärit hakevat näitä kolmea ihmisiltä, jotta saavat sitten l ääkittyä mahdollisimman monet, RAHAN TAKIA.

Kaikilta lääkkeiltä vältytään, kunhan muistetaan ettei ihminen ole KONE.

KONEITA VOIDAAN PITÄÄ PÄÄLLÄ KAIKEN AIKAA, mutta ihminen tarvitsee paljonkin lepoa. Vähintään kahdeksan tunnin öunet ja kahdeksan tuntia työtä. Mikäli on illan mittaan vielä jotain pakollisia töitä kotona, niin silloin tarvitaan noin 10-1 tuntia yöunet.

Mulla oli noi samat lääkkeet joskus. Jätin pois ku tuli huono olo. Väsytti kamalasti ja ahdisti. Deprakine juoksutti muo jääkaapilla keskellä yötä, lihoin noin about 23 kiloo. Ku lopetin paino putos taas normaaliks.

Kiitos ERITTÄIN asiallisista vastauksista!

Itse olen myös suht lääkevastainen, siksi myönsin, että on pakko ottaa sairaslomaa ja miettiä asioita ihan uudelta kulmalta.

Itse asiassa vaikka muutamakin psykiatri teki 2-suuntaisen diagnoosin, niin minun kanssani ei käyty oikeaa keskustelua. Lähinnä vain, että kyllä se tämä on ja että tästä lääkkeet ja jos ei toimi, niin NOSTETAAN annosta. Oman kokemukseni mukaan jos lääke ei auta sen hetkiseen tilaan, niin sen nosto harvoin parantaa tilannetta. Toki mielialat nousevat ja laskevat ja aina olen tuntenut olevani erilainen kuin muut, mutta se varmasti on ihan yleistä.

Eli mielestäni ennen lääkealoitusta pitäisi käydä huomattavasti pidempi keskustelu, eikä yrittää saada ihmistä takaisin työpöydän äärelle tarjoamalla masennuslääkkeitä sun muita. Itse muutaman kerran olen niitä koittanut ja lopettanut, koska ne vievät sekä surut, että ilot pois elämästä. Sitähän tämä elämä on. Välillä naurattaa ja välillä itkettää, mutta tärkeintä on, että tunteet käsitellään ja ymmärretään mistä ne tulee.

Minulla ei ole mitään suurta halua saada ADHD diagnoosia, mutta toivoisin, että saisin jonkun kanssa käytyä tämä keskustelun, että mistä tämä huono itsetunto johtuu. Ehkä siihen auttaa joku lääke, mutta toivottavasti väliaikaisesti. Siten suhtaudun lääkkeisiin. Jos vaikka tulee päänsärky, juon kupin kahvia ja lähden kävelylle ja monesti se lähtee pois.

Nyt tilanne on ollut sen verran paha, että olen ajanut ihmiset pois ympäriltäni, jotta en satuttaisi heitä - henkisesti. Tänään tajusin ensimmäistä kertaa, että olen jättänyt itsestä hyolehtimisen viimeiseksi ja koittanut viimeiseen asti olla se "hyvä tyyppi". Kysymys tuosta ADHD:stä liittyi siihen, että ehdottivat sen testaamista ja mitä luin, niin se saattaa auttaa myös muihin mielialan ongelmiin. Tällä hetkellä lepään, syön, vien lapsia kouluun jne. ja pyrin sitä kautta saamaan itseni taas kartalle.

Tästä johtuen kysyin, että onko jollain kokemusta näiden yhteydestä, jos vaikka siihen päädytään? Henkilökohtaisesti uskon, että riittävä sairasloma, työtehtävien uudelleen järjestely, terapia ja tarvittaessa lääkitys auttaisi itseäni parhaiten pääsemään löytämään taas sen "sisäisen lapsen". Tiedättekö, sen, joka innostuu pienistä asioista. Nuo Deprakinet ja Litot ovat ainakin minulle suoraan sanoen täyttä paskaa, ehkä joku muu auttaisi tästä tilanteesta yli ja sitten löytyisi keino olla täysin lääkkeetön.

Tiedän hyvin riskit liittyen ADHD lääkkeiden väärinkäyttöpotentiaaliin, mutta tutkimusten mukaan se myös vähentää muiten päihteiden käytön riskiä.

En tiedä mitä tapahtuu, mutta arvostan todella suuresti näitä kommentteja,

Kiitos,
Jani

Kiitos kannustavista kommenteista.

Perjantaina ilmoitin, että lopetan nykyiset lääkkeet ja tänään soitettiin, että kyllä olisi hyvä syödä vielä, koska SAATTAA olla jotain hyötyä. On tää lääketiede hienoa. PIdän nyt ansaittua sairaslomaa ja odotan ihan rauhassa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Niin sanoin, että tuskin syön ja palatan myöhemmin asiaan (seuraava aika parin viikon päästä). Enkä todellakaan vieroksu työtä, vaan tosi paljon tekisi mieli olla jossain, mutta viikonloppuna toki muutaman oluen voimin kävin oikeaa keskustelua kavereitten kanssa ja yllättäen huomaa, että aika monella on vastaavia ongelmia, ainakin joku lähipiirissään.

-Jani

Pidätkö työstäsi? - mietin, koska mainitsit aloituksessa sunnuntaiahdistuksen töistä ja että hankala nousta töistä. Mielestäni tämä on varsin yleistä ihmisillä, voisi jopa sanoa normaalia. Varmaankin välillä silloinkin, vaikka työ olisi mielekästä hänelle itselleen.

ADHD:sta en osaa tämän perusteella, jos oireistoa on noin paljon testeistä niin saattaa olla, tai se voi johtua myös masennuksesta. Tärkeä osa diagnoosissa/AD(H)D:ssa on oireiden olleen jo lapsuudessa.

Lääkitys saattaa auttaa itsetuntoon ja sitäkautta masennukseen, jos masennus johtuu siitä. Muussa tapauksessa lääkkeestä tuskin on apua masennukseen, vaikka tosi itsetuntopuoli saattaa sitä kohentaa siltä osin.
Itselleni ei ole löytynyt sopivaa lääkitystä, ja sitä kautta en ole kokenut itsetunnon kohotusta ja masennus on silti lähinnä silloin kun on.

Kauanko olet syönyt noita masennuslääkkeitä jotka määrätty? Itselleni määrättiin litiumista uudempi lääke lamictal, jonka koen auttaneen minua - tosin 1-2kuukauden jälkeen aloituksesta. Syön sitä vieläkin, vaikka epäilen 2duuntaisen diagnoosia, mutta koska se auttaa masennukseen niin syön sitä ainakin toistaiseksi. En tahdo loppuelämääni syödä sitä, mutta koska se vaikuttaa niin voimakkaasti mielialaani vielä, niin koen sen hyödylliseksi. Sitä ennen olin itsemurhan partaalla. Luultavasti kun joskus saisin terapia-ajan (kuten täällä on lääkäreistä puhuttu, niin minulla sitä on pitkitetty kuukausitolkulla, vaikka olen keskusteluavun tarpeen ilmaissut useaan kertaan, erityisesti kun olin itsemurhan partaalla), voisin lopettaa lääkityksen kun saisin asioita käsiteltyä. Ehkä jo ennen sitä.

Monet, tai ainakin useampi ihminen, on saanut diagnoosin myös selvästi vanhemmalla iällä, jopa viisikymppisenä. Toisaalta he ovat itse tunnistaneet oireiden menneen läpi elämän, mutta aikaisemmin tämä sairaus tai poikkeama ei ole ollut niin tunnettu, varsinkaan naisilla. Eli on ihan mahdollista tajuta asia vasta myöhemmällä iällä, jos oireet ovat juurikin kestäneet lapsuudesta asti. Myös mm. masennus aiheuttaa vastaavia oireita, kuin tarkkaavaisuushäiriössä.

AD/HD /ADD Ihmisillä stressinsietokyky ei ole ehkä sieltä parhaimmasta päästä,varsinkin ADD ihmisillä on enemmän taipumusta masistella,monesti pitkittyneen stressin takia. Kirjotuksen perusteella olet enemmän ADD. Sori jos luokittelen,mutta kyllä jos joku epäilee asiaa,niin olisi kyllä syytä tutkia kunnolla,eikä kokeilla kaikkia mahdollisia lääkityksiä,mitä jonkun asiaan perehtymättömän mieleen juolahtaa. Julkisen puolen homma on todella pitkäveteistä ja helposti vetää herkän alas,tulee myös paljon ylilyöntejä ja virhearvioita,siksi yksityinen on aina paras vaihtoehto,mikäli on varaa maksaa. Monesti itsensä ymmärtäminen auttaa jo paljon,lääkitys tuo kyllä helpottavan avun jaksamiseen,ei sitä lääkettä ole aina pakko ottaa jos ei ole tarvetta. Monesti Addin pitää kokeilla aikalailla kaikkea mikä lääke sopii parhaiten,joten aikaa se varmasti viel kun oikea lääkitys löytyy. Unettomuus kannattaa ehdottomasti hoitaa,siitä ei ole mitään apua jos unet menee päin vittuja,haittaa vain,lääkärin pitäisi kyllä ymmärtää kuinka tärkeää uni on jaksamisen kannalta.

Itsellä on sama taistelu tällä hetkellä,tosin eri syistä ,mutta kuitenkin. Toivottavasti saat selville missä mättää,voimia sulle!

Moi,

kiitos taas vastauksista. Tosiaan mieluiten ihan lääkkeetön onnellinen elämä.

Olen pitänyt työstäni kovin, mutta se ei ole hetkeen enää antanut sitä mitä olen halunnut. Nyt minun on mahdoton sanoa enää mistä mikäkin johtuu.

Olen useamman kuukauden muutamissa erissä syönyt erinäisiä lääkkeitä, mutta päätynyt lopettamaan kosksa niistä ei ole tuntunut olevat mitään hyötyä - oikeastaan vaan viimeisinkin ilo on lähtenyt pois. Jos nyt koitan tulkita itseäni, niin ehkä myös olen luullut niiden auttavan liikaakin, jolloin voisi jatkaa elämääni kuin ennenkin. Nyt alan hiljakseen tajuta että tässä hommassa on kyse ihan muusta, kuin yhdestä ihmepilleristä.

Lääkkeistä minulle ollaan "tarjottu" Essitalopraami, Lito, Mirtazapiini, Ketipinor ja Deprakine. Noi nyt ainakin tuli mieleen tässä viimeisen vuoden aikana noin. Lisäksi Voxra oli jossain välissa käytössä, mutta siitä lääkäri halusi eroon ja lopetin. Lisäksi Zolpidem on ollut univaikeuksissa, mutta siitäkin ollaan haluttu eroon.

Hienoa muuten, että olit päässyt itsemurha-aatteista eroon, aivan mahtavaa!! Tämä on esimerkki silti siitä, että joskus joku saa hyötyäkin.

Ehdottomasti noista kahdesta ADD, jos pitää itse valita. Tuota Ketipinoria ollaan kuin väkisin tarjottu, mutta jos seuraavana päivänä viikonkin käytön jälkeen menee monta tuntia työkyvyttömänä, niin en oikein ymmärrä mikä sen hyöty unettomuuden hoidossa on.

Kiitos ja voimia myös!

-Jani

Jani. Nuo mainitsemasi lääkkeet määrätään ihan tavalliseen tapaan melkeen kaikille , jotka koputtavat psykiatrin ovea. Ensin kaksi niistä ja sitten vaihdetaan toiseen ja lopuksi kaksi noista mainitsemistasi jää päälle joillakin on kolme pysyvästi.

Vievät viimeisetkin voimat. Väsymys lisääntyy.

Jos suinkin niin ole ilman lääkkeitä!

Hienoa, kun jaksat panostaa asiaan ajatusten kautta ja punnitsemalla eri asioita.

Peukkuja sinulle. Jaksamista ja kirjoittelehan millaisia ajatuksia on tullut.

ADHD ja ADD ovat synnynnäinen ominaisuus. Se todetaan jo lapsena. Tulee esille lapsuusiässä. Jotkut vanhemmat huomaavat jo pikkuvauvassa tuon häiriön.

Ei parane iän myötä, vaan on kehdosta mullan alle, ehkä vähän lievenee vanhemmiten.

Älkää ihmiset syökö lääkkeitä. Tulette hulluksi, kuten huomaatte jutuistanne. Kiroileminen ja itsestä huolta pitäminen toimii. Älkää menkö lääkäriin. Tekevät teistä hulluja. Siis psykoja.

Aikuisiällä alkanut, todettu ADHD on aika kyseenalainen diagnoosi.

Moi,

olen lopettanut kaikkien lääkkeiden käytön ja odotan kunnon diagnoosia. En kuitenkaan voisi sanoa, että aikuisiällä sulkisin automaattisesti jonkun pois. Katson rauhassa, käyn keskustelut läpi ja sitten vasta mietin asiantuntijan kanssa mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä.

Se on ihan täysin totta, että monet aineet koukuttaa, kuten vaikka suola, sokeri ja rasva, alkoholi ja huumeet.

Arvostan jokaista kommenttia, jonka olen saanut. Ei minulta kukaan muu vaadi mitään paitsi minä itse. Sinänsä alkuperäiseen kysymykseen en ole saanut vastausta, joka on oikeastaan hyvä koska se vahvistaa, että ongelma on jossain ihan muualla.

-Jani