Onko tosi että palautus etenee näin rauhalliseen tahtiin? Tännekin vain muutama kirjoitus päivässä ja nekin enimmäkseen vastustajilta. Palauttajat eivät edes yritä kumota vastustajien väitteitä vai eivätkö osaa?
Muillakin saiteilla on aika hiljaista, Prokarelian forumillakin keskustellaan mieluummin kommunisteista kuin Karjalasta.
Joko palauttajat ovat luovuttaneet? Siltä ainakin näyttää.
Muillakin saiteilla on aika hiljaista, Prokarelian forumillakin keskustellaan mieluummin kommunisteista kuin Karjalasta.
Joko palauttajat ovat luovuttaneet? Siltä ainakin näyttää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hötkyilemällä ei tule kuin kuspäitä mukuloita.
Ja parempi.
Tältä palstalta löytää jo palautuksen kannattajien
pääargumentit
Niiden toistaminen ei ole tarpeen
Asia etenee kyllä omalla painollaan
Tämä kertoi kaiken :)
"Tältä palstalta löytää jo palautuksen kannattajien pääargumentit "
-> Jotka vastustajat ovat pystyneet perustellusti kyseenalaistamaan ja tähän ei palauttajilta ole löytynyt vastalääkettä
"Niiden toistaminen ei ole tarpeen"
-> Palauttajat eivät muuta osaakaan kuin toistaa itseään ja ulkoa opittuja argumenttejaan. Kun pitäisi niitä ajatella tarkemmin niin siinäpä se sitten meneekin liian vaikeaksi :)
"Asia etenee kyllä omalla painollaan "
-> Tuo jo hymyilyttää :)
Sinä kuulutkin siihen ikä polveen jolla ei oli pitkää pinnaa.Maltti on valttia .. sopii hyvin Karjalaan
Oisko niin että Karjalan mänty on jälleen kasvanut tarpeeksi suureksi...
Ja siihen puskijoita alkaa ikä painaa...
Karjalan palauttaminen, kuten kaikki muutkin isot projektit, etenee vaiheittain. Ensimmäinen vaihe tässä prosessissa oli juuri tämä vapaa keskustelu Karjalasta, jota ei pahimpina suomettuneisuuden aikoina saanut edes käydä. Ensimmäinen vaihe Karjalan palauttamisessa on nyt suoritettu, kun on saatu puolin ja toisin lausua asioita vapaasti julki.
Toinen vaihe Karjalan palauttamisessa on asian sisäistäminen. Jokaisen isänmaallisen kansalaisen pitää nyt oivaltaa se, että Karjala kuuluu Suomelle, ja kaikien on oltava yhtenä miehenä sen asian takana. Jokaisen täytyy mielessään uskoa asian toteutumiseen, jolloin kaikki tärkeät ratkaisut alkavat ohjautua oikeaan suuntaan. Ellei meillä ole riittävästi uskoa asiaan, niin silloin palauttaminen ei onnistu.
Jos katsomme naapurimaatamme Viroa, niin kommunistivallan aikanakin jokaisella virolaisella oli mielessään suuri usko siihen, että Viro on joskus vapaa. Kun Viron johtomiehilläkin oli voimakas usko Viron itsenäisyyteen, niin silloin he osasivat tehdä Neuvostoliiton hajotessa oikean ratkaisun nopeasti. Ellei virolaisilla olisi ollut voimakasta uskoa itsenäisyyteen, niin Viro olisi nytkin vain yksi Venäjän maakunta.
Jos suomalaisillakin olisi ollut 90-luvun alussa riittävästi uskoa Karjalan palauttamiseen, niin Neuvostoliition hajotessa se olisi saatu takaisin. Länsisuomalaisella sosialistisella jahkailijapresidentillämme tätä uskoa ei ollut, ja oikea etsikkoaika jäi käyttämättä.
Nyt Venäjällä nostavat päätään kansallismieliset voimat, ja Staliniakin on alettu jälleen ihannoida, joten Karjalan palauttamisesta neuvottelu on paljon vaikeampaa. Uskoa asiaan ei pidä kuitenkaan menetää.