Onko sapatin "vietolla" loppujen lopuksi minkäänlaista merkitystä? Ymmärrän sen, että Jumala on sen käskenyt pyhittää ja että silloin ei omia askareita parane tehdä. Jos nyt asia on kuitenkin niin, että tuon sapatin pyhittää mielessään, eroaako se lopulta millään muulla tavalla tavallisesta arjesta? Jos eroaa, niin miten? Jos jätetään kaikki ihmisten keksimät traditiot ja perinnäissäänöt pois, niin mitä sapattiin jää puhtaimmillaan jäljelle?
Omalla kohdallani sapatit eivät juuri eroa normaaleista arkipäivistä, sillä makaan vuoteen omana jo kohta kahdeksatta vuotta. Saarnoja voin kuunnella netistä myös viikolla. Raamattuakin voin lukea viikolla. Lepään jatkuvasti...myös viikolla. Arkeni ei eroa pyhästä mitenkään.
Omalla kohdallani sapatit eivät juuri eroa normaaleista arkipäivistä, sillä makaan vuoteen omana jo kohta kahdeksatta vuotta. Saarnoja voin kuunnella netistä myös viikolla. Raamattuakin voin lukea viikolla. Lepään jatkuvasti...myös viikolla. Arkeni ei eroa pyhästä mitenkään.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sapatti on TÄYSIN erilainen päivä kuin kaikki muut. Kyllä sinä tämän tiedät.
Osaatko lukea? Kysyin onko sapatin "VIETOLLA" minkäänlaista merkitystä!!! Totesin sen jälkeen sapatin pyhityksen merkityksen! Olin juuri kertonut, että minun sapatinVIETTONI ei eroa normaalista arkipäivästä, koska en pysty muuhun kuin makaamiseen päivästä toiseen, niin että kerropa miten se sapatti on sen VIETTÄMISEN kannalta sinulle TÄYSIN erilainen päivä kuin muut päivät ovat. Kertoisitko myös, mitkä omat rituaalisi kuuluvat sinulla sapatin VIETTOON ja mitkä ovat sinulla raamatunmukaisia sapatinVIETTOtapoja.
Joka ymmärtää "Sapatin", niin hän siinä kumartaa suunsatunnustuksella Luojansa edessä, vaikka olisi koko ikänsä maannut sängynpohjassa sairaudentakia.
Muotojumaliset vain pilkkaavat, että pitäsi kyöhkästä 6 pv. ja seisteäs levätä.
Otetaan verrokki sen hengestä, että heille helvettikin PITÄÄ olla iankaikkinen piiska ja kidutuspaikka, että taivas olisi olemassa.
Ja taivaalla ei olisi merkitystä, ellei tuo pelkopaikka olisi juopana vieressä muistuttamassa.
Itselleni "Sapatti on sapatti" Herran pyhittämä, ja vaikka myös olen sairauden rajoittaman elämänpiirissä. Kumarran Häntä, koska juuri Hän on Luoja ja tehnyt Pyhässään Kristuksen kautta tilan jo ennen ihmisen luomista.
Siksi kaikki Hänessä ja Hänen kauttaan saa uuden ulottuvuuden, jossa on iankaikkisuus läsnä ja Sapatin Herraa seuraten, iankaikkisen elämän armolahja on tarjolla.
Sapatilla on merkitys tämän Kristuksen tähden. Hänessä ja Häneen on kaikki luotu.
Hän katsoi kaikkea ja se oli sangen hyvää, eli tarjoitusperäänsä tehtynä täydellinen.
Marmattelijat ja kivenpyörittäjät vain vääntävät asioita, mihin vääntävät.
Herran omat nostavat silmänsä Lunastajaan ja kaiken Luojan uudestiluovaan elämään.
Löysin tekstistäsi sitten peräti kaksi lausetta, jotka vastaa kysymykseeni. Suulla tunnustamisen sapattina ja kumartamaan sapattina. Kysyisinkin teetkö sen kumartamisen kirjaimellisesti vai kuvainnollisesti kun sanot kumartavasi Herraa sapattisin? Jos kumarrat kirjaimellisesti, niin miten tuo tapahtuu käytännössä? Kaikki eivät pysty kumartaan. Entä puhutko ääneen tuota suulla tunnustamista, kuten suun tunnustamisen voisi sanana ymmärtää?
Koska kysymys koski sapatteja, kirjoituksestasi saa myös sen kuvan, että vain sapattina nostat silmäsi lunastajaan. Mikä yritän tehdä niin päivittäin.
Yritin tuossa vilpittömästi kysyä kanssa sisarien ja veljien sapatinviettotavoista ja siitä ovatko ne todellisuudessa merkityksellisiä mutta vastauksia antavatkin itseään sapatin viettäjinä pitävät, jotka ennen muuta henkeen ja vereen puolustavat uskoaan sapattiin sen sijaan, että todistaisivat teoistaan sapatteina.
Sitä kai saa, mitä tilaa, kun kirjoittaa adventistien keskustelupalstalle. Adventisteille laki ja oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin rakkauden osoittaminen. Arvostelijoita ja tuomitsijoita löytyy enemmän kuin niitä, jotka rakastavat.
"en pysty muuhun kuin makaamiseen päivästä toiseen, niin että kerropa miten se sapatti on sen VIETTÄMISEN kannalta sinulle TÄYSIN erilainen päivä kuin muut päivät ovat."
No mitä luulet? Jumalan pyhyys ympäröi sapattia ja toivottavasti sinua vaikka kuinka et pystyisi muuta kuin makaamaan. Ei se sapatinvietto ole kiinni siitä pystyykö kävelemään vai ei. Osaatko laulaa? Laula. Osaatko lukea Raamattua? Lue. Osaatko ylistää Jumalaa? Ylistä. JNE.
>>Sapatti on TÄYSIN erilainen päivä kuin kaikki muut. Kyllä sinä tämän tiedät. >>
Puhut täyttä palturia! Sapatti on täysin samanlainen kuin muutkin päivät: aurinko nousee ja laskee; säästä riippuen sataa tai ei sada; eläimet etsivät ja syövät ruokaansa raskaana olevat naiset synnyttävät samoin kuin muinakin päivinä; ulostaakin täytyy yhtä hyvin kuin muinakin päivinä niin ihmisen kuin eläimenkin, jne.
Taaskin mennään ihan muulle alueelle kuin mitä aloituksessani kysyin. Minä en kyseenalaista sapatin pyhyyttä. Miten sinä vietät sapattia? Omilla rituaaleillako vai Raamatun ohjeen mukaan?
Kyse ei muuten ole osaamisesta tai osaamattomuudesta. Äänihuuleni eivät enää toimi normaalisti. En kykene tuottamaan lauluääntä. Puhuminen onnistuu melko hyvin. Lukeminen vaatii paitsi lähimuistia myös keskittymiskykyä. Minulla on suuria vaikeuksia molempien kanssa. Lisäksi lukemisen yrittäminen aiheuttaa minulle kovaa päänsärkyä ja kovaa uupumusta. Koitin jo aiemmin kertoa etten pysty laulamaan mutta ilmeisesti myös tekstin tuottamisessakin minulla on ongelmia kun minua ei ymmärretä.
No, harvapa sitä osaa samaistua sairaisiin kun itse ei ole joutunut kokemaan samaa.
Taitaa olla niin, että kyse ei ole sapatista ollenkaan, vaan siitä, että kaipaat huomiota.
En kaipaa eritysesti huomiota. Yritän ymmärtää sitä, miten sapattia kuuluisi viettää silloin kun ei ole mahdollisuuksia harrastaa mitään rituaaleja.
Mitä sapattiin jää puhtaimillaan jäljelle? Herran pyhyys on sapatissa. Kuka sen saa pois ja miten?
Sinä lepäät vuoteessa kaiket päivät ja mietiskelet mitä sinulle sapatti merkitsee, kun se ei eroa millään tavalla muista päivistä? Sinä et siis enää arkiaskareita tee minään päivänä?
Sapatti ei ole tavara. Jumalan pyhyys ei ole tavaraa. Eikä mikään päivä ole tavaraa.
En todellakaan tee arkiaskareita sen enempää arkena kuin sapattinakaan. Siivooja käy säännöllisesti arkisin. Ruokaa joudun yrittämään tehdä silloin kun jaksan ja pystyn. Joskus se on arkisin kun sattuu olemaan nälkä ja joskus se osuu sapatille kun esim perjantaina ei jaksa. Jäljelle jää peseytyminen, jonka teen voimavarojen mukaan silloin kun siihen pystyn, oli sapatti tai ei. Välillä on mennyt viikko likaisena kun ei pysty peseytymään.
Ja joskus, jos jaksan, yritän käydä kaupassa yksin. Se on harvinaista herkkua se. Joskus sekin osuu sapatille, jos on esim sairastamisen takia ruoka loppunut päiviä ennen sapattia eikä kaapista löydy, mitä suuhun panna mutta nälkä on kova.
Joten sapattina eivät tosiaan eroa arkipäiväistä.
Onnellinen sinä, joka tunnet ilon tunteita ja voit iloita sapattisin. Onnellinen sinä, jota käyvät ystävät sapattisin katsomassa. Onnellinen sinä, joka pääset kirkkoon sapattisin. Onnellinen sinä, joka saat laulaa Luojasi kunniaksi, minä kun en siihen sairauteni takia pysty. mutta ovatko nämä mainitsemani asiat sellaisia, joita Raamattu sanoo, että näin on vietettävä nimen omaan sapattia?
Miten tuo pyhyys näkyy sapatin vietossasi?
Sapatti on viikon kiireisin päivä, koska pitää mennä kirkkoon antamaan rahaa pastoreille ja kun on kirkonmenojen jälkeen nyyttikestit tai ruokailu, niin ruoka pitää lämmittää ja kaikki laittaa tarjoiluvalmiiksi. Tiskit pitää hoitaa ja siivota pöydät ja lattia. Ruokailun jälkeen mennään vielä katsomaan muistisairaita vanhuksia ja puhumaan heidän kanssaan kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Sitten sapatti onkin jo ohi ja pääsee vihdoinkin viettämään lepopäivää, sunnuntaita.
"Sapatti on viikon kiireisin päivä, koska pitää mennä kirkkoon antamaan rahaa pastoreille"
Kristitty.netiä lainatakseni kysynkin, missä Raamatussa sanotaan, että sapattina pitää mennä kirkkoon?
Ellet mene sapattina kirkkoon olet luopio ja pastorin tilipussi voi olla laihempi.
Minä ajan autolla joka sapatti 70 km yhteen suuntaan päästäkseni sapattikouluun.
"Joten sapattina eivät tosiaan eroa arkipäiväistä. "
Sitten sinun asenteesi on väärä.
Valheesi ei merkitse mitään.
Sananl. 28:14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
Sinulla ei arkipäivät erotu sapatista mitenkään. Itse sen tiedät parhaiten. Ei siihen voi mitään muuta sanoa. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee oman ymmärryksensä mukaan.
Miten selviät, jos kaupat sattuu olemaan kiinni sinä päivänä, kun olet terveempi ja kun kaupat ovat auki olet silloin sairaampi? Onko sinulla pakastinta laisinkaan?
Huonokuntoisille on tarjolla kunnan/kaupunkien kotihoitoapu. Ovatko he käyneet kartoittamassa tarpeesi? On meillä kaikilla muillakin edessä vanheneminen ja kunnon huononeminen ja sitä kautta avun tarpeen lisääntyminen, jos ei sitä ennen kuolo korjaa..
Sapatti on annettu meille levonpäiväksi, ei rasitteeksi. Työssäkäyvät sen varmaan ymmärtää, mutta jos uskoon tulee vasta vanhana, niin voiko ymmärrys puuttua?
Kuitenkin suuret ja ihmeelliset ovat Herran teot ja hän antaa elämän veden lähteestä lahjaksi kaikille janoaville. En nouse Herran Sanaa/pyhyyttä vastaan. En Herran sapattia vastaan, koska Herra on pyhä. Minä olen kuolevainen, mutta Herrassa on iankaikkisuus.
Jos te kristityt todella noudattaisitte "sola scriptura" uskonkappaletta, niin teidän pitäisi mennä sapattina synagoogaan tai kokoontua kodeissa.
No jokainen kirkko ja lahko ottaa Raamatusta korvasyyhyynsä mitä haluaa ja sitten tapellaan "raamatullisesti" Äitikirkon hengessä siitä, kuka on oikeaoppisin ja kenen tulkinnat ovat kaikkein raamatullisimmat.
Raamattu ei kuitenkaan tunne koko sola scriptura-käsitettä kuten ei myöskään kirkkolaitosta, joten repikää siitä kaikki "apostoliset" Äitikirkon ja Lutherin seuraajat... :-))
Olen kerta toisensa jälkeen ihmetellyt tätä suunnatonta lähimmäisen rakkauden määrää, joka ilmenee tälläkin palstalla lain täyttymisen merkkinä...??
Empatia ei maksa mitään, mutta empatiakyky näyttää olevan katoava luonnonvara, josta todistavat myös tyhjenevät kirkkosalit ja kirkon kassan pohjan häämöttäminen.
Jos ihminen kokee itsensä masentuneeksi/yksinäiseksi/hyljätyksi jne. sen vuoksi, ettei kykene itse hakeutumaan muiden joukkoon ja uskaltaa sitten joskus purkaa pahaa mieltään ja pettymystään tällä palstalla, niin rakkaudelliset uskonsisaret ja -veljet lohduttavat kärsivää sisarta/veljeä aidossa Jobin ystävien hengessä.
Kärsivän voi olla vaikea kokea todeksi tätä "Kuitenkin suuret ja ihmeelliset ovat Herran teot ja hän antaa elämän veden lähteestä lahjaksi kaikille janoaville", jos ainoa todiste siitä on "kunnan/kaupunkien kotihoitoapu". Niiden työntekijöillä harvemmin on aikaa "itkeä itkevien kanssa tai iloita iloitsevien kanssa", vaikka halua saattaisikin olla enemmän kuin monella kaikki käskyt pitävällä Jeesuksen seuraajalla.
Mutta niinhän siellä Raamatussa sanotaan "kun l a i t t o m u u s pääsee valtaan kylmenee useimpien rakkaus", mutta tämähän ei tietenkään voi koskea täydet 10-pisteen sapatin viettäjiä...
Kiitos! Tuli oikein tippa silmään. Joku sentään ymmärtää.
Kaupungin inva-asiamies on kartoittanut tilanteeni. Heiltä tuo siivouspalvelu tuleekin. Tarjosivat myös kaupassakäyntipalvelua mutta olen kai liian ylpeä vastaanottaakseni sitä. Pakastin on. Aina siellä ei ole ruokaa. Välillä teen kaurapuuroa jos en muuta jaksa.
Eikä tuolla ole mitään tekemistä sapatin kanssa.
Hyvä, että sinä jaksat auttaa seniori-adventistia!
Todella hyvä juttu.
Omat voimavarat eivät riitä, kun korkeintaan 8-10 ihmisen auttamiseen.
Huonokuntoisen auttaminen ei ole ihan helppo juttu, mutta hienoa, että on sellaisia ihmisiä, joiden voimavarat eivät lopu, kuten skeptikko.net.
Varmaan kaikki toivottavat sinulle onnea valitsemallasi auttajan ja empatian tiellä!
Jumalan siunausta työhösi!
Asennehan se on silloin väärä kun ei kykene muuhun kuin makaamiseen. Tämä on kyllä tuttu suhtautumistapa ja olen saanut enemmänkin tällaisia kommentteja. Kerro nyt ihmeessä, miten vietän mielestäsi raamatunmukaisinta sapattia?
Jos ihminen ei jaksa muuta kun maata sapattina, niin miksi hänen pitäisi tehdä jotain muuta? Jos ei huvita laulaa tai pysty laulamaan niin miksi pitäisi laulaa, jos ei jaksa rukoilla, niin miksi pitäisi rukoilla?
Jeesus on luvannut rukoilla omiensa puolesta, myös esirukoilijat rukoilee. Rukoilla voi sitten, kun jaksaa.
Ei sapatille ole määritelty mitään rituaaleja. Sapatti on pyhä ja sydämen asenne ratkaisee ja usko. Ihmiseltä, joka ei jaksa, ei vaadita mitään muuta, kun uskoa ja sekin voi joskus horjua, eikä Jeesus siltikään hylkää sitä joka hänen luokseen tulee.
Kiitos. Hyvin vastasit.
"Hyvä, että sinä jaksat auttaa seniori-adventistia!
Todella hyvä juttu."
Olenko aistivinani kommentissasi hieman ärtymystä...
"Omat voimavarat eivät riitä, kun korkeintaan 8-10 ihmisen auttamiseen."
No mutta sinullahan on aivan mahtavat voimavarat!
Sinussa taitaakin olla hieman perfektionistin vikaa? Minä en yllä läheskään samaan. Hyvä jos jaksan tukea yhtä ihmistä kerrallaan. Joskus tuntuu siltä, että hyvä kun selviän itsekään joten kuten.
"Huonokuntoisen auttaminen ei ole ihan helppo juttu, mutta hienoa, että on sellaisia ihmisiä, joiden voimavarat eivät lopu, kuten skeptikko.net."
Mistä sinä päättelet, että minun voimavarani eivät lopu? Olen ollut jo vuosikausia melkoisen huonossa hapessa, joten ei tarvita kovinkaan paljon ylimääräistä stressiä, niin alkaa happi loppumaan.
"Varmaan kaikki toivottavat sinulle onnea valitsemallasi auttajan ja empatian tiellä!
Jumalan siunausta työhösi!"
Kiitos, kiitos oikein kovasti!
Ainoa ongelma tässä on vain se, etten itse tiedä valinneeni tällaista tietä ja työkyvynkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Mutta kovastihan kiitokset kuitenkin lämmittävät, vaikkei niihin nyt mitään perusteita olekaan :-)
""Sieltä löytyy muita hurskaita tupsuviittaisia risupartoja, joiden kanssa voit mennä itkumuurille ääneen valittamaan Jerusalemin temppelin hävitystä. ""
Joku ymmärtänyt väärin, ei skeptikolla ole empatiaa, juuri muille kun itselleen ja auttamiskyky tai auttamishalukin niin ja näin..
"Joku ymmärtänyt väärin, ei skeptikolla ole empatiaa, juuri muille kun itselleen ja auttamiskyky tai auttamishalukin niin ja näin.."
Juu, ei riitä empatiaa valekristitty.netille. Ei sitten yhtään.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ja itsekin pohtinut samaa kysymystä. Sapatti oli usein hyvin työläs päivä, perheemme oli aktiivisesti mukana srk-työssä. Jum.palveluksen jälkeiset tunnit nukuttiin kotona, koska väsytti. Nuorena poikana katsoin kelloa, koska pääsisi ulos leikkimään. Siihen aikaan oli lauantaisin 2 jum.palvelusta, joskus tuli vieraita, äiti touhusi keittiössä, päivällä kuoroharkat jms. Aktiiviselle adventistille sapatti ei välttämättä ole mikään lepopäivä...
Jeesus kumosi mooseksenuskoisten lauantaisapatin. Kristittyjen pyhä- ja lepopäivä on sunnuntai.
Ja miten sinä tuota lepopäivää sitten vietät? Miten Raamattu sinusta siihen kehottaa?
Leppäilen. Käyn kirkossa sanankuulossa ja Herran pöydässä. Ulkoilen. Syön ja juon. Vessailen. Leppäilen. Rakastan vaimoani. Ja taas leppäilen.