Onnellisuushysteria voitettu taas. kuinka

Onnellisuuden hetkiä tunnen mm. kun lentokone nousee ilmaan jopa siinämäärin että juhlistaakseni senhetkistä tunnetta olen joskus ostanut pienen punaviinipullon lentokoneessa sekin unohtui onnellisuudessani eikä ihme kun alkoholi ei kuulu elämäntapaani joskin käyn nöyrästi ravintolan nimiä maitsematta mutta laadukkaissa pääasiassa ruokaravintoloissa aina sillointällöin syömässä joskin kotona rohkean nöyränä myönnän valmistavani kaikkia niitä koulruokia kuin kotiruokaa mitä syömällä on entiset ja nykyiset maistereiksi, tohtoreiksi, opettajiksi, erikoistutkijoiksi, asintuntioiksi syömällä valmistuneet .

Rohkeutta olla näyränä vaatii minulta olla levittelemättä niitä kaikkia hienoja kuten maailman kuuluisempia kalaravitoloita ja pilevenpiirtäjiä, suurlähetiläs-sviittejä ja niin edelleen ja niin edelleen jossa ole saanut lomillani asua ja paljon muutakin. Rohkean nöyrästi kirjoitan tästä arkielämästä kun sitä se minun kohdallani on enkä häpeä tunnustaa alkuunkaan eläväni tavalisen ihmisen tavalista normaalia elämää. Toisilla ajattelukyvyn puute laittaa kuvittelemaan itsestään liikoja hymähdin mielessäni kun radiosta kulin jonkun juontajan käyneen kaksikertaa dubaissa ja oli tietävinään. No, voin sanoa että vielä kun käy vaikka yli kymmenekertaa ja jättää alkoholilla lotraamisen niin voi ehkä jotain tietää mm.

Pakkopostiivisuus saa enemmän ihmisten välillä epäsopua ja turhaantumista niiden välillä jotka uskaltavat tunnistaa ja tunnustaa tunteitaan. Minua ei ole kasvatettu käyttätymään ja reakoimaan aina silloisen tunteen mukaisesti vaikka kuinka ärsyyntyisi . Onko pakko asiakkaiden tunkea ostoskärryjen kanssa kapeisiin väliköihin valitsemaan suklaamuniaan eikö sitä käsilaukkua voi ottaa käteensä että minä mahdun ohittamaan kaikki suklaamunat kun en ole aikonut laittaa naapureiden lasten suita makeaksi suklaamunilla enkä aukaisen oveanikaan tuottaakseni heille pettymystä kuinka tylsä nainen olen kun en avokätisesti tarjoa kaikille pääsiäsisuklaamunia en itsellenikään koska paistan pääsiäiset uunissa ja luon pihalleni pitempiaikaista silmäniloa kuin suussa sulavat suklaamunat ja se luominen alkaa niin pian tänään kun aurinko paistaa.

Ostoksilla käy usein niin että paikalla on ryysääjiä jotka eivät sivistyneellä joka on myös kohteliaisuutta ota huomioon toisia asiakkaita kuten kävi tuossa pääsiäis-suklaamuna hässäkkä välikössä. Tarpeeksi kauvan kun annoin etuilla pyysin tilaa niin joku kehtasi esittää kuuroa, kuulin että ei ollut. Meinasin ohjeistaa mutta tiesin sen olevan ajanhukkaa mutta vieläkin enemmän kismitti kun suuresta karkkihyllystä ei löytynyt yhtään nougatmakeista joita tarvitsen koristeluun joten täytyy nöyrtyä pelkkään toffee koristeluun. Nöyryyttä talvikin on vaatinut on nuo nastakengät niin miesmäiset naiselliseen tyyliini joten melkein onnellinen kun nastakengiä voi laittaa talvisäilöön kuten kaikki epänaiselliset lämpö / pakkashousutkit jotka minun mielestä on pelkästään miehisiä.

" saank sanoa " voisin väittää heti suoralta kädeltä suomessa elävän ainakin neljä ja ylikin ihmistä jotka eivät soita toimituksiin tai jos niin haluatte studioon. Nämä ihmiset eivät ole kiinostuneita keskustelemaan tai jopa ihastumaan kenekään radioääneen tai röhönauruun. Heitä ei kiinosta katsoa juontajatoimittajien tekeleitä eikä minkäänlainen fanitus. Tällä ei ole mitään tekemistä uskonnolisuuden kanssa joillakin sitäkin ehkä vaan arvon veronmaksajat jotka ovat ihmisiä eivät ole vain niitä ihmisiä joiden mielenkiinnon kohde elämässään olisi kyseinen toiminta.

Itselleni ei ole tullut mieleenikään ei vaikka helsinginsanomien konsernissa mm. on sukulaisia että juuri tuon takia ottaisin yhtettä ja ehdottaisin mitään juttua. Asia on niin yksinkertainen kuin että varmasti ei miljoonilla ihmisillä riipu vaaleanpunaiset kärki balettitossut kodissaan näkyvillä eivätkä omista sitä määrää kiinalaisia, japanilaisia viehättäviä päivävarjojakaan. Uskallan väittää että kerron niiden kaikkien vain kuuntelijoiden näkemyksen ja ei niin kuuntelijoiden.

Pitäisin itseäni pöhkönä jos löytäisin itseni aikaa kuluttamassa jutellakseni johonkin ylen tai muihin studiohin joten yhtä hyvin kuin kirkko ja valtio tulee eroamaan tulevaisuudessa yhtä vähän minusta saa seuraa minkäänlainen toimitus mutta voi olla niinkin että riemastun siinämäärin että sukulaisuuspohjalta laitan tarkan analyysin lähteineen helsinginsanomien toimitukseen ( :) ) Mainoksia näe riittävästi ja naistenlehdistä vieläkin enemmän mutta en samaistu joidenkin naisten kiihkoon jatkuvasti olla päänsä kanssa kuin sotatantereella milloin mitäkin vastaan että luulisi jo vähempikin riittävän.

Minä katson naistenlehdistä uusia tuotteita ja saan lomilleni ilmaisnäytteitä lehden välissä joten olen kokenut senkin työpaikoilla " ketään ei lue naistenlehtiä " paitsi kun vien sinne itse maksamani lehtikuorman niin kyllä lukevat. En enää vie olen aikuisuuden varella jo oppinut että vaikka jakaisin koko irtaimiston niin ottajia kyllä löytyy jospa tietäisitte että tässä mielessä on kyllä tullut vaatettetua , syötettyä kuin lsomistuksia annettu ilmaiseksi että läheiset jo monta kertaa todenneet kuinka raaskin. Aikansa kutakin ja kaikki loppuu aikanaan kuten ilmainen hyväntekeväisyyskin. Suomalainen yhteiskunta etenkin puhuvat kuinka suomen talous on nousussa sitten voivat palkata lisää työntekijöitäkin eikä rahastaa vapaaehtoisten panoksella sanon minä. Liike-elämälle ja mainostajille tässä pääsiäisen toisenlaiset uutiset minulta.

Neljät ja ylikin ihmisistä kun mainitsin tarkoitin tietenkin miljoonia suomalaisia joiden elämäntapaa ja käytökseen ei kuulu höpötella tuntemattomien toimittajajuontajien kanssa eikä millääntavalla viestitellä heidän kanssaan. On tämä sinäänsä huvittavan haukaakin kun olen ollut yhdysvalloissa ison tv, yhtiön vieraana en kylläkään kadulta poimittu taputtaja vaan kyseessä taas yksityiselämääni liittyvä josta tietysti saisin sosiaalista arvostusta jos sitä hakisin kuten paljosta muustakin mitä jätän kertomatta.

Lievästi sanottuna olen suivaantunut jos minua pidettäisiin samanlaisena lepertelijänä joka aikansa käyttää soitteluun ja milloin mihinkin kysymykseen vastaamiseen jos haluan asiani julkisuuteen minulla on riittävästi kykyä ja suoriutua moisesta ja tosiaan tuottaa kontekstissa olevaa tekstiä lähteineen jos hakisin siinäkin sosiaalista arvostusta. Minulle riittää että elän ja käyttäydyn siten että arvostani itseäni menettämättä itsekunnioitusta.

Yhdysvalloissa yhtiön toimittajat olivat käyneet eukonkantokisoja katsomassa ja kuulemani / näkemäni mukaan heillä oli hauskaa tuli myös ilmi että jotkin toimittajat seurasivat varresarjaa. Huvittavaa sinääänsä kun joskus paneudun tosissaan millätavoin ihmiset hakevat sosiaalista arvostusta ja mitä se heille merkitsee. Toisenlaisia elää täällä suomessa miljoonia joita ei yhdistä humpuukkirohkeus eikä tatuinniot kuin nenässä ja kielessä renkaataatkaan kuten taistolaisuuden hurmoksessa eläviä joilla aina on jotain sanottavaa saadakseen sosiaalista arvostusta ja mihin he sitä tarvitsevat eikö ihmisenä ihmisten lailla pitäisi riittää.

Liike-elämä tuskin tämä suomen kansantalouden nousu nyt minun varassa on vaikka joskus tuntuu siltä kun ajattelykyvykkäät ovat tutkija kammioissaan niin minä " rohkeana " täällä sitten teen muidenkin työt tuulisella huipulla vaikka tännekkään en ole pyrkinyt. " antekee armoa " hej då