Helsingin Sanomat: "Lapsen kielenkehityksen häiriöt saattavat jäädä Suomessa ilman asianmukaista diagnoosia, sanoo tutkija Sinikka Hannus. Lisääntyvien häiriöiden tausta voi olla vuorovaikutuksen puute." Ks. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005615794.html
Vanhemmat, jotka eivät itse lue, eivät myöskään opeta lapsiaan lukemaan ja näin syntyy merkittävä aukko sivistykseen. Jotkut tuntemani ihmiset suorastaan ylpeilevät sillä, etteivät ole koulun jälkeen kirjaa avanneet. Ja nyt porukka ei enää puhukaan lapsen kanssa! Isommat lapset viestittelevät toisilleen jollakin ihme salakielellä, jota ei vanhempi ihminen ymmärrä. Mutta kirjakielen kanssa ollaan pulassa. Lapsen täytyy ensin oppia kuuntelemaan ja hahmottamaan puhe ennen kuin hänet opetetaan lukemaan.
Mistä johtuu esimerkiksi se, kun sana "eikä" on alettu korvata pidemmällä ilmaisulla "ja ei", joka ontuu pahasti. Tätä harrastavat myös ammatikseen tekstiä tuottavat. Sanomalehtien ja netin keskustelupalstat ovat täynnä kirjoitusvirheitä, osa onneksi koomisia, että saa edes nauraa. Sen kyllä ymmärrän, jos on käynyt vain kiertokoulua muutaman vuoden, mutta heitä on enää vähän.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Mutta vanhempana ei enää tahdo omaksua uutta. Eräs iäkäs sukulaiseni ei ole koskaan oppinut käyttämään esim. b,c,f,q -kirjaimia koska niitä ei hänen kouluaikanaan ollut aakkosissa. Ja hän lukee edelleen paljon.
Teen minäkin kirjoitusvirheitä, suomen kieli on vaikea laji. Mutta minun kanssani on lapsena seurusteltu ja aapisen jälkeen seuraavan kirjani kirjoittaja oli Yrjö Karilas.
Suomalaiset pyrkivät pois murteiden käytöstä, puhumaan kirjakieltä. Mutta kirjakieli ei ole sydämen kieli. Ihmiset ilmaisevat itseään vivahteettomasti, ilman murteiden rikkautta. Minä puhun murretta mutta kirjoitan kirjakieltä, en edes osaisi ilmaista tuntemuksiani kirjakielellä. Keskustelusta katoaa kielen käyttämisen nautinto.
Vanhemmat, jotka eivät itse lue, eivät myöskään opeta lapsiaan lukemaan ja näin syntyy merkittävä aukko sivistykseen. Jotkut tuntemani ihmiset suorastaan ylpeilevät sillä, etteivät ole koulun jälkeen kirjaa avanneet. Ja nyt porukka ei enää puhukaan lapsen kanssa! Isommat lapset viestittelevät toisilleen jollakin ihme salakielellä, jota ei vanhempi ihminen ymmärrä. Mutta kirjakielen kanssa ollaan pulassa. Lapsen täytyy ensin oppia kuuntelemaan ja hahmottamaan puhe ennen kuin hänet opetetaan lukemaan.
Mistä johtuu esimerkiksi se, kun sana "eikä" on alettu korvata pidemmällä ilmaisulla "ja ei", joka ontuu pahasti. Tätä harrastavat myös ammatikseen tekstiä tuottavat. Sanomalehtien ja netin keskustelupalstat ovat täynnä kirjoitusvirheitä, osa onneksi koomisia, että saa edes nauraa. Sen kyllä ymmärrän, jos on käynyt vain kiertokoulua muutaman vuoden, mutta heitä on enää vähän.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Mutta vanhempana ei enää tahdo omaksua uutta. Eräs iäkäs sukulaiseni ei ole koskaan oppinut käyttämään esim. b,c,f,q -kirjaimia koska niitä ei hänen kouluaikanaan ollut aakkosissa. Ja hän lukee edelleen paljon.
Teen minäkin kirjoitusvirheitä, suomen kieli on vaikea laji. Mutta minun kanssani on lapsena seurusteltu ja aapisen jälkeen seuraavan kirjani kirjoittaja oli Yrjö Karilas.
Suomalaiset pyrkivät pois murteiden käytöstä, puhumaan kirjakieltä. Mutta kirjakieli ei ole sydämen kieli. Ihmiset ilmaisevat itseään vivahteettomasti, ilman murteiden rikkautta. Minä puhun murretta mutta kirjoitan kirjakieltä, en edes osaisi ilmaista tuntemuksiani kirjakielellä. Keskustelusta katoaa kielen käyttämisen nautinto.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pissa-Liisa -kieli valtaa suomen. Kun aikuiset ihmiset sössöttävät jotain teinikieltä niin mistä lapset oppisivat kirjakielen jos ei edes lueta?