Palstan vakioitkuja on porvarien parku Leninin suurimmasta rikoksesta hänen myöntäessään itsenäisyyden Suomelle. Toinen on myytti vaaran vuosista, jota viljellään ahkerasti.
Kyseessä on silkka häviäjien katkeruus. Suur-Suomea ei syntynyt ja kätilötkin jouuivat kalterien taakse. Häviö hävettää ja niinpä asioita yritetään selitellä parhain päin.
Lenin noudatti suoraselkäisesti jo aeimmin julistamaansa politiikkaa. Mikä sen tunnustamisessa on niin rankkaa?
Vaaran vuosista tolkuttaminen on kuin Lahden doping-käryn haistelemista. Stalin jätti Suomen miehittämättä, koska "pelkäsi USA:ta" tai ydinasetta. Samaan aikaan Stalinia ei lainkaan pelottanut sovjetisoida tulevia SEV-maita. Ei ole olemassa mitään näyttöä sille, että NL olisi yrittänyt miehittää Suomea sitten talvisodan. Edes jatkosodan operaatiot eivät edellyttäneet muuta kuin Suomen pakottamisen rauhaan. Silloin tietysti olisi voitu miehittää, jos Suomi olisi romahtanut täydellisesti, mutta koko maan valtaamisesta ei edes tehty suunnitelmia, toisin kuin talvisodassa.
Miksi sitä vain ei sanoa suoraan, että Suomi ei kiinnostanut Stalinia talvisodan jälkeen, koska olimme liian syrjäinen ja mitätön kansa ja maa?
Sitten on suomalaisten kommunistien leirittäminen ja ampuminen NL:ssa. Eihän siellä nyt tapahtunut sen kummempaa kuin Hennalassa tai Tammisaaressa oli tapahtunut. Miksei porvari voi suoraan sanoa olevansa ikihyviksi kiitollinen ja iloinen siitä, että aloittamansa isänmaallinen työ saatettiin päätökseen itärajan takana. Onko rikollisen ja uhrin välinen ero vain siinä, missä maassa hänet tappanut luoti on valmistettu?
Melkoisen huvittavaa on myös uusin kääntymys maassamme. Lasse Lehtinen kävi tässä oikein Kuopiossa tarinoimassa "suomettumisesta". Esimerkkinä oli pari-kolme kirjaa ja muutama muu "järisyttävä sensurointi". Lehtinen on loistavat esimerkki uusimmasta Canossan katumuksesta, jota maassamme hartaasti harjoitetaan. Kun Lehtinen liittyi SDP:hen, hän luonnollisesti tuomitsi ankarasti valkoisen valheen ja uskoi sosialismin voittoon tavalla tai toisella. Kun sosialismi talousjärjestelmänä ei sitten voittanutkaan, on tullut aika hypätä rattailta toisille. Vauhdissa kun sen tekee, on tietysti aikamoinen riski päätyä perseelleen tielle.
Niinpä siis Minna Canthin päivänä ei ollenkaan muisteltu sotaa edeltäneen ajan sensuuria, jolloin kirjapainoja poltettiin, toimittajia hakattiin ja erimielisiä vangittiin. Kirjallisuutta takavarikoitiin ihmisten kotoa ja sen hallussapidosta sai tuomioita. Miksi Lehtinen ei ollenkaan maininnut näistä asioista, vaikka varmasti hypätessään voittajan kulkupeliksi arvioimilleen sosialismin vankkureille oli tuomitsemassa juuri noita asioita. Ei, hän puhui pelkästään "suomettumisesta", jonka aikana ei tapahtunut mitään tuollaista ja asioiden salailu oli vähäisempää kuin ennen sotia.
Muutenkin ihmetyttää se, että nämä kermankuorija-sosialistit ovat niin haluttomia nykyisin käyttämään sanaa sosialismi. Poliittisesti sosialismi on voittanut. Sen ajamista ajatuksista on tullut vallitsevia yhteiskunnassa monelta osin, joskaan ei kaikista. Miksi Lehtinen ei ylistänyt rehellisesti ja avoimesti sosialismin voittoa, ja tuonut esille sitä, että Minna Canth toki kannatti monia samoja asioita kuin aikansa sosialistit. Minna oli toki liikenainen, mutta niin oli Hella Wuolijokikin. Ei. Lehtiset, Lipposet ja Liikaset puhuvat "länsimaista" ja "läntisestä arvoyhteisöstä" ja välttävät viimeiseen saakka päästämästään suustaan sanaa sosialismi ja sosialistisuus. Miksi he häpeävät sanaa, joka on tuottanut niin paljon hyvää maailmaan, että sen keskeiset saavutukset ovat saaneet korkeimman arvonimen, mikä nykymaailmassa voidaan antaa: länsimainen? Tietysti tarkkaan ottaen koko sosialismi on puhtaasti länsimainen ilmiö, mutta sitäkään ei nykyisin ole tapana sanoa avoimesti ääneen.
Ehkä kermankuorija-poliitikko on vain koira, joka ei pääse karvoistaan. On aina metsästettävä voittajan vankkureita ja milloin sellaiset havaitsee, välittömästi hypättävä kyytiin. Varsinkin nettiaikakautena tämä näyttää vain korostuneen. Netti on täynnä heikompiosaisten haukkumista ja pilkkaamista ja se on levinnyt entistä enemmän myös muuhun mediaan.90% kaikista kirjoituksista on nolaamista ja naurettavaksi tekemistä ja muuta kiusaamista. Kaikki kiusatut nörtit ja mt-eläkkeellä olevat surkimukset mesovat netissä "voittajina" ja sellaisiin profiloitujina.
Niinpä siis, hyvä(osaise)t herrat Lipponen, Lehtinen, Liikanen ja co, hattu päästä. Sosialismin menestystä kunnioittaen, sosialismin tunnussävel jo ajalta ennen Neuvostoliittoa, ilman mitään häpeää:
https://www.youtube.com/watch?v=dcXNXKtu8z4
Olihan kieli sentään "länsimainen" ja varmaan riittävän eurooppalainen kepulaisen impiwaaralisuuden sijaan (vai mitä sosialisti Paavo?)
Kyseessä on silkka häviäjien katkeruus. Suur-Suomea ei syntynyt ja kätilötkin jouuivat kalterien taakse. Häviö hävettää ja niinpä asioita yritetään selitellä parhain päin.
Lenin noudatti suoraselkäisesti jo aeimmin julistamaansa politiikkaa. Mikä sen tunnustamisessa on niin rankkaa?
Vaaran vuosista tolkuttaminen on kuin Lahden doping-käryn haistelemista. Stalin jätti Suomen miehittämättä, koska "pelkäsi USA:ta" tai ydinasetta. Samaan aikaan Stalinia ei lainkaan pelottanut sovjetisoida tulevia SEV-maita. Ei ole olemassa mitään näyttöä sille, että NL olisi yrittänyt miehittää Suomea sitten talvisodan. Edes jatkosodan operaatiot eivät edellyttäneet muuta kuin Suomen pakottamisen rauhaan. Silloin tietysti olisi voitu miehittää, jos Suomi olisi romahtanut täydellisesti, mutta koko maan valtaamisesta ei edes tehty suunnitelmia, toisin kuin talvisodassa.
Miksi sitä vain ei sanoa suoraan, että Suomi ei kiinnostanut Stalinia talvisodan jälkeen, koska olimme liian syrjäinen ja mitätön kansa ja maa?
Sitten on suomalaisten kommunistien leirittäminen ja ampuminen NL:ssa. Eihän siellä nyt tapahtunut sen kummempaa kuin Hennalassa tai Tammisaaressa oli tapahtunut. Miksei porvari voi suoraan sanoa olevansa ikihyviksi kiitollinen ja iloinen siitä, että aloittamansa isänmaallinen työ saatettiin päätökseen itärajan takana. Onko rikollisen ja uhrin välinen ero vain siinä, missä maassa hänet tappanut luoti on valmistettu?
Melkoisen huvittavaa on myös uusin kääntymys maassamme. Lasse Lehtinen kävi tässä oikein Kuopiossa tarinoimassa "suomettumisesta". Esimerkkinä oli pari-kolme kirjaa ja muutama muu "järisyttävä sensurointi". Lehtinen on loistavat esimerkki uusimmasta Canossan katumuksesta, jota maassamme hartaasti harjoitetaan. Kun Lehtinen liittyi SDP:hen, hän luonnollisesti tuomitsi ankarasti valkoisen valheen ja uskoi sosialismin voittoon tavalla tai toisella. Kun sosialismi talousjärjestelmänä ei sitten voittanutkaan, on tullut aika hypätä rattailta toisille. Vauhdissa kun sen tekee, on tietysti aikamoinen riski päätyä perseelleen tielle.
Niinpä siis Minna Canthin päivänä ei ollenkaan muisteltu sotaa edeltäneen ajan sensuuria, jolloin kirjapainoja poltettiin, toimittajia hakattiin ja erimielisiä vangittiin. Kirjallisuutta takavarikoitiin ihmisten kotoa ja sen hallussapidosta sai tuomioita. Miksi Lehtinen ei ollenkaan maininnut näistä asioista, vaikka varmasti hypätessään voittajan kulkupeliksi arvioimilleen sosialismin vankkureille oli tuomitsemassa juuri noita asioita. Ei, hän puhui pelkästään "suomettumisesta", jonka aikana ei tapahtunut mitään tuollaista ja asioiden salailu oli vähäisempää kuin ennen sotia.
Muutenkin ihmetyttää se, että nämä kermankuorija-sosialistit ovat niin haluttomia nykyisin käyttämään sanaa sosialismi. Poliittisesti sosialismi on voittanut. Sen ajamista ajatuksista on tullut vallitsevia yhteiskunnassa monelta osin, joskaan ei kaikista. Miksi Lehtinen ei ylistänyt rehellisesti ja avoimesti sosialismin voittoa, ja tuonut esille sitä, että Minna Canth toki kannatti monia samoja asioita kuin aikansa sosialistit. Minna oli toki liikenainen, mutta niin oli Hella Wuolijokikin. Ei. Lehtiset, Lipposet ja Liikaset puhuvat "länsimaista" ja "läntisestä arvoyhteisöstä" ja välttävät viimeiseen saakka päästämästään suustaan sanaa sosialismi ja sosialistisuus. Miksi he häpeävät sanaa, joka on tuottanut niin paljon hyvää maailmaan, että sen keskeiset saavutukset ovat saaneet korkeimman arvonimen, mikä nykymaailmassa voidaan antaa: länsimainen? Tietysti tarkkaan ottaen koko sosialismi on puhtaasti länsimainen ilmiö, mutta sitäkään ei nykyisin ole tapana sanoa avoimesti ääneen.
Ehkä kermankuorija-poliitikko on vain koira, joka ei pääse karvoistaan. On aina metsästettävä voittajan vankkureita ja milloin sellaiset havaitsee, välittömästi hypättävä kyytiin. Varsinkin nettiaikakautena tämä näyttää vain korostuneen. Netti on täynnä heikompiosaisten haukkumista ja pilkkaamista ja se on levinnyt entistä enemmän myös muuhun mediaan.90% kaikista kirjoituksista on nolaamista ja naurettavaksi tekemistä ja muuta kiusaamista. Kaikki kiusatut nörtit ja mt-eläkkeellä olevat surkimukset mesovat netissä "voittajina" ja sellaisiin profiloitujina.
Niinpä siis, hyvä(osaise)t herrat Lipponen, Lehtinen, Liikanen ja co, hattu päästä. Sosialismin menestystä kunnioittaen, sosialismin tunnussävel jo ajalta ennen Neuvostoliittoa, ilman mitään häpeää:
https://www.youtube.com/watch?v=dcXNXKtu8z4
Olihan kieli sentään "länsimainen" ja varmaan riittävän eurooppalainen kepulaisen impiwaaralisuuden sijaan (vai mitä sosialisti Paavo?)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä nyt edes sosialistit voisivat kunnioittaa hieman sosialismia.
Hyvä avaus.
Ihmetyttää, tosin myös huvittaa, se väenväkinen katkeruuden purku mitä retardit kohdistaa ihan päivänselviä faktoja kohtaan. Tämähän on yleistä kaikessa revisionismissa, että ihan jokainen juttu yritetään nähdä eri tavoin kuin totuudessa on, ja ihan vaan pelkän vänkäämisen ja vääristelyn vuoksi.
Leninin itsenäisyyden myöntö on paras esimerkki. Miksi retardit ei tässäkään kykene yksinkertaisesti sanomaan että Kaunein Kiitos Lenin tästä lahjasta, vaan sekin pitää yrittää venkoilla joksikin maailmankaikkeuden suurimmaksi vääryydeksi.
Se ei ollut sen paremmin vääryys kuin lahjakaan!
Lähde: Häggman, Keskisarja, Kuisma: 1917 (4.1.1918)
Itsenäisyydelle herui heti alkuun tukea Pohjoismaista. Se ei paljon painanut Itämeren alueen suurpolitiikan kannalta. Venäjästä – tai varmaan monista keskenään kamppailevista Venäjistä – riippui, onnistuisiko Suomen irtautuminen ilman sotaa.
Pietari oli tärkein pääkallopaikka, ja sinne matkasi P. E. Svinhufudin johttama lähetystö.
Vuosikymmenten päästä pohtivat eräät suomalaiset historioitsijat ja koulukirjojen kirjoittajat, miksi Lenin soi Suomelle itsenäisyyden ja tunnusti valtion melkein viipymättä. Tähän kysymykseen on monta vastausta, mutta kenties sittenkin vain yksi vakuuttava.
Jonkin teorian mukaan Lenin suhtautui sallivasti vähemmistökansojen itsemääräämisoikeuteen. Epäilemättä bolsevikit toivoivat suomalaisten punaisten vallankumousta lähitulevaisuudessa. Ennen varuskuntien tyhjentämistä saattoi Suomessa tapahtua mitä hyvänsä. Mutta eivät nämä olleet tärkeimpiä Suomen tunnustamisen motiiveja. Edelle meni neuvostovallan äärimmäinen heikkoudentila. Lenin ei seissyt voiman puolella edes kutakuinkin voimattomaan Svinhufvudiin nähden.
Pietaria ja Moskovaa uhkasivat toinen toisiaan vaarallisemmat ulkoiset ja sisäiset viholliset. Leninin ja Trotskin valtit olivat vähissä. Puna-armeijaa ei ollut vielä perustettu. Oli vain kurittomia entisiä sotilaita ja työläisjoukkoja, jotka kääntäisivät tai laskisivat aseensa oman arvaamattoman mielialansa mukaan. Saksalaiset etenivät miten tahtoivat itärintamalla, jota ei enää voinut rintamaksi sanoakaan. Ukrainassa ja Siperiassa oli puhkeamaisillaan vallankumous. Bolsevikkien ydinalueilla leipä oli yhtä olemattomissa kuin Kerenskin ja tsaarin päivinä.
Leninille Suomi oli armottomien työviikkojen yksi juokseva asia. Bolsevikit eivät halunneet pääkaupunkinsa portille yhtään ylimääräistä säpinää, eivät edes muutamia tuhansia mitenkuten aseistettuja suojeluskunttalaisia. Siksi tunnustus heltisi.
....tsenäisyydelle herui heti alkuun tukea Pohjoismaista.....
Mitä taas höpäjät? Itsenäisyys konkretisoituu vasta kun muut valtiot sen tunnustavat. Ihan yksi sama hailee jos jotain "tukea" tulee, se lämmittää mutta ei auta eteenpäin.
Suomi sai ulkomailta suoria neuvoja hakea tunnustus ensin Venäjältä. Niin lopulta tehtiin ja heti alkoi tunnustuksia sadella muualtakin. Näin se meni, turha höpistä jostain "tuista".
Lenin löi Brest-Litovskissa puukon punikkien selkään, Trotski hölmöydellään täydensi tuhon.