Voisiko joku ystävällinen sielu kertoa mikä mua vaivaa??? Käyn töissä ja koulussa. Minulla on ihana poikaystävä. Silti tuntuu ettei elämässä ole mitään....tasaisin väliajoin iskee hirvittävä masennus ja toivottomuuden tunne. En ole tarpeeksi laiha..en ole tarpeeksi kaunis...en ole tarpeeksi fiksu....minulla ei ole mitään...ei näy pienintäkään valopilkkua eikä ilonaihetta. Viimesyksynä oli niin paha masennus, että mietin kokoajan jokapaikassa, että jos kuolisin pois...jos ajasin autolla metsään...jos hyppäisin parvekkeelta alas...jos ja jos. Tälläkin hetkellä ajattelen vain lopullista poispääsyä tästä maailmasta. En vain voi tehdä sitä kun tiedän mikä suru siitä jää jälkeen...isäni nimittäin kuoli pari vuotta sitten enkä halua aiheuttaa lisää surua ja tuskaa läheisilleni varsinkaan siskoilleni. Tuntuu vain ettei ole mitään poispääsyä tästä kierteestä. Silloin kun olen oikein masentunut ei mikään huvita ei naurata ja voimat on ihan tipotiessään. Auttakaa hyvät ystävät...vai pitääkö minun turvautua ammattiauttajaan? Opiskelenkin vain siksi, että minusta tuntuu etten ole riittävän fiksu...tahdon olla jotain. Sekin sinänsä on tervettä, mutta tuo vain hirvittäviä lisäpaineita elämääni....Kiitos teille jotka luitte tämän!
takokaa järkeä päähäni!
maassa......
5411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on usein samanlaisia oireita. Tuntuu ettei ole mitään vaikka tosiasiassa on kaikki. On kai vain opittava elämään paremmin.
Iloisia päiviä.
tiedän, että huominen voi olla parempi...tai sitten ei. Vaikka kuinka yrittää ajatella parhaita asioita elämässään niin ei auta. Ehkä parasta olsi nyt yrittää mennä nukkumaan ja katsoa huomenna mistä tuulee...
Itselläni on ollut pitkä masennus ja itse menin ja pyysin apua mielenterveystoimistosta. Aivot toimivat niin, että aivokemiat masentuneessa tilassa eivät ole kohdillaan ja lievillä lääkkeillä "liikautetaan" kemiatasapainoa aktiivisempaan suuntaan. Tosi epätieteellisesti sanottu, mutta...
Masennus ei lähde hetkessä vaan se on pitkä tie, ja se saattaa tulla taas takaisin. Mutta ehdottomasti kannattaa nähdä vaivaa sen eteen, että se jää taakse... Itselläni masennus jäi vähitellen taaksen ehkä noin kahdeksan kuukauden aikana...
Valitettavasti et ole ainoa, jos olisit niin minunkin elämä olisi helpompaa. Itse olen jo hyväksynyt sen että joinain aikoina kaikki menettää merkityksensä, eikä varsinaista syytä ole. Voi tietenkin hakea ammattiapua ja saada jotain nappejakin pahimpien aikojen varalle mutta eroon siitä tuskin pääsee koskaan. Hyväksy se ettet joka päivä(viikkojakin) ole iloinen duracell pupu, ei elämän tarkoituskaan ole olla pelkkää tasaista. Turha on myös kavereielleen esittää aina pirteää jos ei sitä ole. Jonkun kanssa tulisi olla niin avoimet ja luottavaiset välit että voi puhua asioistaan vapaasti, esittämättä muuta kuin on, murhe näkyy. Toisaalta kun kyrsintä kausi menee ohi niin velatkin tuntuu saatavilta ja järkipelaa niin että muut putoaa kyydistä. Vaihtaisinko tasaiseen elämään? En, olen fiksu ja pidän itsestäni.
Luin kirjoituksesi, tiedä itse millaista on olla todella masentunut. Itselleni iski viime vuoden keväällä paha masennus ja ajattelin samallalailla kun sinä nyt! Ajattelin tuolloin myös itsenurhaa, vaikka tieddän että se ei ole ratkaisu mihinkää. Masennukseni ei itsestään lähtenyt pois jouduin hakeutumaan lääkäriin ja sain masennuslääkkeitä, niistä oli jonkin verran apua, mutta sitten seurasi univaikeudeta ja koulun käynti alkoi kärsiä, oli pakko turvautua taas lääkäriin.. Huomasin siinä samalla että puhuminen kyllä auttaa, aina ei voi kaikkea pitää sisällään, yksi pieni ihmenen ei voi kaikkea kantaa sisällään! Suosittelen että puhut ystäviesi kanssa ja käyt vaikka lääkärin puheilla, sinun olisi jo aika päästä ulos noidankehästä. Koita jaksaa. Aurinko paistaa vielä risukasaankin :)