Hän kuoli eli uskomuksensa mukaan siirtyi eri ulottuvuuteen vuonna 2015. Onko hän ottanut yhteyttä sieltä rajan takaa ja kertonut, oliko hänen juttunsa maan päällä totta vai palturia.
Rauni-Leena Luukanen-Kilde
EiUsko888
231587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Sinun juttusi on sinulle totta.
Miksi joku yrittäisi niitä tässä muuttaa.
Varsinkin kun nimimerkkisi viittaa johonkin uskontoon/uskomukseen, kunnioitetaan sitä.
Siellä on niin paljon tekemistä ja mukavaa ettei Rauni-Leenaa kiinnosta pätkääkään kurkata tänne murheen laaksoon saatikka viestejä lähetellä. Hieno ihminen muuten aikoinaan, rajatiedon yutkimukseni alkoi hänen kirjastaan ^Kuolemaa ei lle^.
Niin ja kirjoilla teki aikanaan rahaa.
Jollakinhan se elämiseen tarvittava raha on tehtävä. Mitä sinä teet vai elätkö pummina toisten tekemisillä?
Ei liene tarkoituskaan että astraalitasoilta tupataan tänne takaisin ennen aikojaan?
Mitähän siitä tulisi, jos yksi sun toinen ns. kuollut kävisi kyläilemässä, unimaailmassa kyllä muuten ei?
Siriuksen asukkaat vierailee jeesuksen kanssa harva se päivä.
Jeesus on parhaillaan maassa muttei kyllä ilmoittele itsestään ainakaan tosissaan. Uskovaisista on lähinnä haittaa. Jeesuskin on sitä mieltä ett uskonnot tulee muuttaa tai poistaa. No, buddhalaisuus käynee sekin muunnettuna versiona. Pääasia ettei sodita.
Kiesus Nasaretista ajattelee nykyään rajatiedon systeemin mukaisesti eli laaja-alaisesti tieteenkin huomioiden. Entiset sananjulistajat on nykyään järkevyyssyistä elämässä ihan normaalia elämää ja näin pitääkin olla.
Uskon Jeesukseen. Uskonnot vittuun.
Vähän kumma juttu.
Sinä yönä kun hän kuoli, niin näin unta hänestä.
En ollut ajatellut ollenkaan häntä.
Kuolemaa ei ole....on siirtymä fyysisyydestä astraaliiseen maailmaan, kukin kehityksensä mukaan.
Sen haluan sanoa, mitään 'yliluonnollista' ei ole olemassakaan, ainoastaan kyvyttömyys käsittää.
Onko vaikeaa irtaantua fyysisyydestä, mihin on totuttu?
Kuolema on vaikeaa vain jäljelle jääneille...
Mieheni kanssa sovittiin, että tullaan takaisin kuoleman jälkeen, ei kummittelemaan, vain ajatuksiin tai uniin, mikäli se vain on mahdollista. Kumpikaan meistä ei uskonut kuoleman jälkeiseen elämään, minä ehkä vähän sielunvaellukseen?
Mieheni harrasti lintubongausta ja kuvaamista, hänen kuolemansa jälkeen olen nähnyt lintuja itselleni vaikeissa tilanteissa. (Kuulostaa ehkä hullulta, mutta kaikki linnut eivät tule ihmisen lähelle, siksi uskon #sielunlintuihin, viestintuojiin.)
Unissa olen hänet, niinkuin monta muutakin vanhaa ystävää, kuollutta sukulaista nähnyt, mutta unet ovat ihmisen omaa alitajuntaa.
Rauni-Leenan kirjoja olen joskus lukenut, ehkä joku on hänetkin tavannut?
Minäkään en ole ollut yhteydessä äitini munasoluihin vaikka tiedän kehittyneeni sieltä.
Näkyi lyhyesti jossain vaiheessa. Hänellä on nyt muuta tekemistä valon sfääreissä kuin tänne tummaan maailmaan kuikuilu.
Siellä se Rauni-Leena Marsissa luuraa...
Uskonto on uskontoa, oli kohteena jumalat, henkimaailma, toiset ulottuvuudet tai vierailijat avaruudesta. Pistäkääpä uskovaiset tämä mieleen: mitään havaintoja ei ole mistään. Ei ikinä ole ollut. Ei mitään merkkejä, jälkiä, todisteita, näyttöjä. Ei yhtään mitään. Silti kaikenlaiset ihmiset jaksaa kertoilla ylimaallisia tarinoita mukatosina päivästä toiseen. Minut valtaa suuri myötähäpeä, kun katson dokumentteja, joissa jahdataan isojalkaa yms. mörköjä, ufoja, aaveita jne. Onko ihminen vieläkin todellakin näin pahanilkinen kakara??? Kun mitään havaintoja mistään ei ole olemassa tarinoiden pohjaksi, niin mitä se kertoo tarinoiden luonteesta? Juuri niin. Mielikuvituksesta kaikki peräisin. Jättimäinen mielikuvitusten ja valheiden verkko.
Heh! Olet oman maailmankuvasi vanki. Ei pitäisi sokeana alkaa näkeville huutelemaan asioista faktoina :)
Meillä jokaisella on oma maailmankuvamme, minkä projektoimme mielessämme kaiken sen informaation perusteella, mitä vastaanotamme ja tallennamme, joista muodostuu kokemuksemme. On siis vain oma mielipiteesi, että tietynlaisen todellisuuskäsityksen omaava olisi sen vanki, samalla kokien, että itse olet se oikeamielinen. Omasta mielestäni taas sinä olet oman todellisuuskäsityksesi vanki ja itse olen oikeamielinen. Asian ydinhän on se, miten koet asiat. Omaan kokemaani en itse voi millään tavalla liittää termiä "vankeus", koska tunnen suurta vapautusta, kun kykenin luovimaan ulos mielikuvitusmaailmasta. Meillä nimittäin on kaksi suurta universumia, joista toinen on pääkoppamme sisäpuolella. Jos kykenet erottelemaan ne asiat ja ilmiöt, jotka esiintyy pääkoppasi sisäpuolella siitä, mitä esiintyy pääkoppasi ulkopuolella, olet jo pitkällä kehittymässä nykyaikaiseksi ihmiseksi, joka uskaltaa tunnustaa ja myöntää asioita, siitäkin huolimatta, että se oma usko saattaa kärsiä. Jos taas jatkuvasti sekoitat tahtomattasi tai tahtoen näiden kahden universumin asiat ja ilmiöt toisiinsa, olet edelleen oman illuusiosi vanki, etkä tiedä mikä on oikeasti totta ja minkä vain uskot olevan totta. Esim. kristinuskon seuraajat saa uskonnolle ja uskonnollisuuden herätykseen tarvittavan informaation raamatusta yms. uskonnollisesta materiaalista, kirkosta, seurakunnalta yms. ja tähän informaatioon kytkeytyy emootiota ja näistä muodostetaan todellisuuskäsitystä, jossa tietynlainen informaatio hyväksytään ja toisenlainen torjutaan. Tämä projektio siirretään mielestä todellisuuteen ja silloin kaikkeus nähdään esim. Jumalan luomuksena. Näinhan esim. Ukkosen Jumalakin luotiin. Se on analogista ajattelua, jossa tuntematonta selitetään tutuilla asioilla. Ja miten kävi Ukkosen Jumalalle, kun tiede selvitti, mistä ja miten salama ja jyrinä muodostuu?
Elämä on kokemus ja sitä, miten suhtaudut itseesi, asenteisiisi, ajatuksiiksi, näkemyksiisi jne., ja että oletko kyvykäs tai halukas muuttumaan ja kehittymään. Oman näkemykseni mukaan ei pidä kahliutua yhteen asiaan, vaan tutkia ja etsiä, mitä kaikkea elämä tarjoaa. OIen totuuden etsijä, realisti ja skeptikko "ammatikseni" ja olen etsinyt merkkejä luomisesta, jumalista, enkeleistä, ulkoavaruuden olennoista, aaveista jne. yli 20 vuotta. Kuuluun edelleenkin erääseen yhdistykseen, joka etsii yliluonnollista. Kahdesta muusta minut on jo erotetettu, koska kaiken yliluonnollisen yms. poissaolo ja havaitsemattomuus alkoi vahvistaa skeptistä puoltani. Koin, että näissä yhdistyksissä uskominen on tärkeämpää kuin tietäminen. Jos tiedolla oli ainekset kumota jokin uskomus, sellainen tieto piti hylätä, ja etsiä uutta tietoa. Uudestaan ja uudestaan. Vuosi toisensa jälkeen. Sama kaava, samat rituaalit. Mutta mikään ei muutu. Tämä ei ole sitä, miten itse haluan toimia. Haluan oikeasti löytää sen, mitä on, mikä on totta, eikä sitä, minkä haluaisin uskoa olevan totta, jota olisi virhe etsiä esim. raamatusta tai muusta vuosituhansia vanhasta kansanperinteestä.
Tällä haavaa, kun yliluonnollinen aines on poistettu, jäljelle on jäänyt materiallinen kaikkeus, jossa olemme yksin. Se ei ole sokeutta, vaan kyky tunnustaa itselleen, ettei voi nähdä näkymätöntä sellaisena, kuin haluaa uskoa sen näkyvän. Ja jos mistään ei ole mitään havaintoja, miten ihminen on sitten kyennyt kertomaan, mikä on jumala, miltä se näyttää, missä se on, mitä se tekee, mikä on taivas, helvetti, mikä demoni jne.?
On siis sokeutta olla näkemättä sitä mitä ei voi nähdä :) Monellakin tapaa voidaan helposti päätellä, mikä on uskonnon ja uskonnollisuuden ydin. Se on kyky nähdä näkymätön ja kyky kertoa havaitsemattomasta tarkkoja yksityiskohtia. Mikä tahansa muuttuu "todeksi", kun siihen tarpeeksi tiukasti uskoo. Uskotko menninkäiseen? Aivan, siksi niitä ei olekaan (toistaiseksi) olemassa :)
Rauni lienee Tuonelassa?
Sielu Tuonelassa ?
Henki Tuonelassa ?
Ruumin haudassa?
Ylösnousemuksessa saa Rauni uuden ruumiin?
Tämä ylösnousemus ruumiin saamisoikeus koskee ykkös ja kakkos ylösnousemus ryhmiä?
Ylösnousemuksessa uuteen ruumiiseen siirtyy henki ja sielu Tuonelasta.Eihän sielu ja henki haudattuna haudassa ole vaan ruumin, josta sielu ja henki lähtee pois ruumiusta Tuonelaan ihmisen delatessa?
Korjatkaa , vastatkas, jotra saan tietoon oonko tajunnut oikein nää.
Kunhan nyt ensin saataisiin edes yksi vakuuttava havainto, että sellainen on yleensä olemassa. Eli sielu. Jos sen kykenemme havaitsemaan, saamme varmasti tietoa, mitä tapahtuu, kun keho lakkaa toimimasta ja milloin ja miten sielu menee kohdussa kehittyvään lapseen. Veikkaan, että nämä vuosituhansia vanhat uskomukset ei koskaan saavuta faktan statusta. Olemme hamaan tappiin asti uskomustemme vankeina.
"Onko hän ottanut yhteyttä sieltä rajan takaa ja kertonut, oliko hänen juttunsa maan päällä totta vai palturia."
On.
Oli.